Haaveena esikoinen

[Kali]

Olipa ikävä löytö @Heipsy

@Kali @Syssymyssy hassusti sanottu teille, lisää varmasti jännitystä kertoa. Meilläkin jotkut varmasti yllättyisi kun ollaan oltu yhdessä vasta vuosi, juuri muutettiin yhteen eikä olla naimisissa. Joidenkin mielestä olisi varmasti tosi hätiköity päätös.

Ollaan kuitenkin päätetty, ettei odotella tässä enempää, kun meillä menee yhdessä tosi hyvin ja erillään kummankin elämä on kunnossa. Olemme kolmekymppisiä ja haaveilemme useammasta lapsesta. Päätimme siis jo yrittää kun eihän sitä voi olla varma miten elämä menee vaikka olisi ollut 10 vuotta naimisissa ennen lapsia.

Juu ei mekään olla kun vuosi miehen kanssa tunnettu ja viime vuoden marraskuussa muutettiin jo yhteen. Mutta meillä myös menee tosi hyvin yms niin aateltiin että mitä sitä turhia odotella. Kun kumpikin vähän yli 30 jo kuitenkin ja halutaan ainakin pari ehkä kolme lasta. Eihän sitä tiedä tosiaan miten elämä menee. Mutta ainakin nyt menee hyvin. Ja en koskaan ole tällä lailla tuntenut ketään kohtaan kuin nyt miestäni kohtaan tunnen.

 

[Heipsy]

Hei mielenkiinnosta! Minkä ikästä porukkaa täällä kirjottelee? Ja koetteko yrityksen aikana iästä mitään stressiä?

Mä just täytin kesäkuussa 30 ja mies on 31. Ite koen jo jonkunlaista, koska aina halusin nuorena äidiks ja sillonen parisuhde ei ollut siihen ollenkaan hyvä. Nykysen kanssa sitten taas meni aikaa siihen, että hän olis valmis ja vaikka samalla oon ilonen, että vihdoin, niin pelottaa jo, että mitä jos oon jo liian vanha

 

[Kali]

Mä oon 32 ja mies 31. Vähän ahdistaa olenko liian myöhään odottanut. Varsinkin kun nyt jos raskaaksi tulen täyttämään 33 ennen kuin esikoisen saisin vaikka tulisin heti raskaaksi. Niin se kyllä vähän ahdistaa. Tosin en aikaisempien kumppanien kanssa olisi lapsia edes voinut harkita edes niiden joiden kanssa pidempään olin. Oli sen verran hirveitä jälkikäteen ajateltuna ja exiä syystä.

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Huutelen täältä taustalta, oon 37 ja yrityksen alkaessa olin 35 ja puoli (mies 1,5 v nuorempi). Aiemminkin olisi varmaan kannattanut aloittaa mutta ei auta jossitella; toisaalta varmasti parisuhteen kannalta hyvä että annoin toisen rauhassa kasvaa ajatukseen vanhemmuuden mahdollisuudesta.

Ikästressi on tullut ja mennyt aaltoina vähän tilanteen mukaan. Välillä tulee kylmäävä olo että noinkohan enää onnistuu, mutta sitten taas jaksoja jolloin tuntuu että mikäs tässä vähän vanhempanakin tahkotessa, kun kerran hauskaa on, ovulaatiot aamulämpöjen perusteella tapahtuu edelleen säännöllisesti ja raskauksiakin silloin tällöin alkaa vaikka vielä ei pitkään toivottua esikoista syliin asti ole saatukaan.

 

[Emri]

Täälläkin ikää jo 37 ja on kyllä ikästressiä. Varsinkin kun lapsettomuushoitojen alussa tuli järkytyksenä matala AMH-arvo ja kaikki muukin sitä on tukenut. Munarakkuloita vaan on vähänlaisesti.

Mutta ensi menkoista meillä alkaa viimein IVF-hoidot ja tekivät meille jopa alustavan varauksen munasolujen keräystä varten! En malta odottaa, niin jännää ja ihanaa!

 

[*Ninni*]

Mä oon 34v vielä hetken, tän kuun lopussa täytän 35v. Ja kyllä se ikä stressaa. Olin tosi optimistinen siitä että raskaudun 34-vuotiaana, syksyllä kun aloitettiin. Mutta nyt näyttää siltä että ei ehdi plussaa tulla ennen 35-vuotissynttäreitä, kierto kun taas vaihteeksi tekee ihan omia liikkeittään (tai oikeastaan nimenomaan ei liikkeitä ).

Mä en kuitenkaan harmittele ettei aloitettu aiemmin, koska se ei olisi ollut mahdollista, tai itse en olisi siihen voinut vaikuttaa. Vasta tässä kohtaa mies oli sitä mieltä, että yritys voi alkaa. Ja ihanaa elämää ollaan tähän saakka vietetty. Mutta silti, kyllä ne 35-v synttärit stressaa, siitä kun puhutaan niin paljon että se on merkittävä etappi hedelmällisyyden näkökulmasta.

 

[Maijjja]

Minä oon vielä hetken 29. Mies 31. Muistan, kun tavattiin ja mies sanoi, että haluaisi lapsia viimeistään kun on 30. No, minä en tiennyt haluanko lapsia ollenkaan. Jossain vaiheessa mieskin sitten alkoi epäillä asiaa ja lopulta se olin minä, joka asian otti esiin viime kesänä.

Meillähän ei ole vielä vuottakaan yritystä takana, mutta nämä endometrioosiongelmat tekee sen, että koitetaan vähän jouduttaa prosessia. Ettei pääsisi ihan riehumaan nyt ilman e-pillereitä.

@Emri ihan huippua, pidetään täällä peukkuja että sieltä se toivottu lopputulos tulee!

 

[Pikkuviikuna]

Mä oon 33 ja vaikka tiedostan iän, se ei oo vielä stressannut. Olin jo vuosia sitten joskus 25 v ajatellut että 32 v alan toimia tavalla tai toisella, ja jos oisin ollut sinkku silloin niin ainakin hedelmällisyystutkimukset. Olin ite unohtanut tuon päätöksen mut sit just 32 v alettiin yrittää ja muistin tän. Ehkä oli taustalla mielessä kuitenkin ja vaikutti siihen että aloitettiin just silloin. Rauhoitti kans mieltä kun yks gyne sanoi että ollaan ihan hyvin ajoissa liikkeellä, vaikka eihän se toki mitään takaa.

Ehkä oon ollut yllättynyt kun lähipiirissä useampi on ollut tosi rennosti vielä sillee et joojoo 40 kieppeillä voi hyvin saada ekan lapsen ja siirtää yrityksen aloitusta. Oon sit ollut vähän sellainen tuomiopäivän torvi ja varoitellut että se ei oikeesti oo varmaa tai ainakin kannattaa aloittaa tässä yrittäessä ja palstaa lukiessa on avautunut silmät sille että on niin monta osatekijää, jossa voi olla häikkää plus mahdollisten hoitojen jonot, että aikaa saattaa yrittäessä todellakin kulua paljon enemmän kuin toivoisi.

 

[Sinertävää]

Itse täytän 27v ja ihan jäätävä ikäkriisi.

 

[pyöriäinen]

Mä täytin juuri 30v ja mies tulee kohta perässä.

Mulla ei oikeastaan ole vauvakuumetta tällä hetkellä, enemmän vaan ajatus, että haluan joskus oman perheen, jossa olisi 2-3 lasta.

Vaikka ikää ei hirveästi vielä olekaan, niin tuntui, ettei myöskään ole mitään syytä enää lykätä aloittamisen yrittämistä, jos sen kolmekin lasta joskus haluaisi. Meillä molemmilla oli aikataulusta yhteinen ajatus. Olen itse ollut aika pitkään sinkku ennen nykyistä, nyt pari vuotta kestänyttä suhdetta, joten tämä on ollut oikeastaan aikaisin hetki, kun yrittäminen on tullut ajankohtaiseksi. Toisaalta en varmaan nuorempana olisi muutenkaan lapsia halunnut vielä, vaikka olisikin ollut parisuhde.

Koitan muistaa iloita siitä, että mun elämä on ylipäätään tullut tähän pisteeseen, että mulla on kumppani, jonka kanssa ihan oikeasti yritetään yhteistä lasta yhteisestä toiveesta. Muutama vuosi sitten se tuntui vielä kaukaiselta. Helposti sen unohtaa tässä kun vaan toivoisi raskautuvansa.

Onko teidän lähipiireissä paljon lapsia vai enemmän lapsettomia? Omien kavereideni keskuudessa on ollut kunnon vauvabuumi noin viimeisen vuoden ajan ja sama meno varmasti jatkuu. Vielä se on ollut kiva asia, mutta jos yrittämisaika venyy pitkäksi tai päädymme lapsettomuushoitoihin, luulen, että voi tulla ikäviäkin tunteita, kun aika paljon puheenaiheet pyörii vauvojen/raskauksien ympärillä ja koko ajan saa olla järjestämässä baby shower -juhlia tai osallistumassa niihin. Huomaan jo nyt, että jännitän sitä hetkeä, milloin ystävät, joilla on nyt vauva, ilmoittavat siitä, että toinen on tulossa. Että mitenköhän sitä reagoi nyt, kun itsekin yrittää, mutta mitään ei ole vielä tapahtunut.

 

[Maijjja]

@pyöriäinen minulla on puolivuotias kummilapsi, mutta muilla ystävillä ei ole pieniä lapsia, eikä edes pysyviä parisuhteita. Sillä lailla siis ihan eri tilanne ystävillä ja välillä se turhauttaa, kun ei ole kenelle puhua tästä asiasta.

Kummilapsi on kyllä ihana, mutta välillä meinaa pientä kateuden tunnetta tulla, kun oma vauvakuume vaan kasvaa. Ja toisaalta hurja nähdä miten nopeaa hän kasvaa. En ole kymmeneen vuoteen ollut pikkuvauvojen kanssa ja kyllähän tämä kasvaa älytöntä vauhtia.

 

[Kali]

Meidän lähipiirissä ainoastaan miehen siskolla on lapsia kolme. Kenelläkään muulla ei lapsia ole. Tosin mies ja hänen sisko eivät ole läheisiä joten en näe heitä usein itsekkään. Joka ihan hyvä. Kun juuri sai kolmannen lapsen ja jo sen näkeminen kerran sai vauvakuumeen pahenemaan. Niin toisaalta hyvä ettei kellään tutuilla ole siis muilla lapsia. Koska olisin varmaan vain kateellinen.

 

[*Ninni*]

Mulla on kavereilla ja lähipiirillä lähestulkoon kaikilla lapsia, ja kummilapsia meillä on neljä. Just tulin tapaamasta kaveriporukkaa, joista yksi on raskaana (tärppäsi ekalla!) ja toisella oli kaksi pikkuista oli mukana, joista toinen vielä on kummilapsi. Ihania juttuja ja pikkuisia, mutta myös vaikeita tunteita näihin liittyy.

Mulle vaikeinta on ollut käsitellä sitä, että tosiaan läheisistä oikeastaan kaikilla pariskunnilla on nykyään lapsia paitsi meillä. Kun niin paljon puhutaan siitä että vapaaehtoisesti lapsettomuus lisääntyy, mutta ei kyllä siltä näytä omassa lähipiirissä. Sitä kun niin pitkään käsitteli ja pohti sitä asiaa, että onko meille edes koskaan lapsen yritys ajankohtaista, niin kaikki vertaistuki siihen liittyen olisi ollut erittäin tärkeää. Ja lopulta kuitenkin oikeastaan kaikki läheiset parit on saaneet lapsia alle 35v ikäisenä, vaikka olisivatkin joskus olleet sitä mieltä että ei lapsia heille. Mutta onnellinen tosiaan olen siitä, että nyt ollaan tässä tilanteessa että lasta yhdessä oikeasti yritetään

 

[Mangojugurtti]

Me ollaan 30. Ei ehkä vielä ikäkriisiä vaikka oltaisiin nuorempanakin haluttu lapsia jos tilanne olisi ollut oikea.

Meillä ei lähipiirissä ole juurikaan lapsia. Olisi hauskaa, jos niitä tulisi samoihin aikoihin kuin meillä. Olisi meille seuraa vanhempainvapaalla, vertaistukea sekä seuraa myös lapsille. En kuitenkaan näe, että lähipiiriin olisi mitään vauva-aaltoa tulossa.

 

[Zebra]

Ollaan 39v. On ja ei ikäkriisi. Olin aiemmin pitkään sitä mieltä, etten halua lapsia mm. sairauksieni takia. Ei mulla vieläkään varsinaista vauvakuumetta ole. Mies haluaisi kovasti lapsen. Ja jos meille ei lasta tule, niin se on mun mielestä näin sit tarkoitettu. Ja ajattelen tämän siis puhtaasti omalla kohdallani edelleen niitä sairauksia ajatelleen ja toivon, etten loukkaa tämän sanoessani ketään. En siis missään nimessä ajattele, että parit, jotka eivät luomusti lasta saa jne., olisi tarkoitettu lapsettomiksi. Toivon todellakin, että jokainen haluava saisi sen onnen kokea.

Lähipiirissä on runsaasti pieniä lapsia. Ainakin osa perhepiirissä yhä odottaa, että meillekin lapsi tulisi. Onneksi osaavat olla asiasta hienotunteisia, niin mitään painostusta ei olla hetkeen koettu. Joskus vajaa 10 vuotta sitten tosin jo eräs vihjaili pariinkin otteeseen et olis aika, mut muuten ei ollut elämä otollinen silloin.

 

[Pikkuviikuna]

Mä täytin juuri 30v ja mies tulee kohta perässä.

Mulla ei oikeastaan ole vauvakuumetta tällä hetkellä, enemmän vaan ajatus, että haluan joskus oman perheen, jossa olisi 2-3 lasta.

Vaikka ikää ei hirveästi vielä olekaan, niin tuntui, ettei myöskään ole mitään syytä enää lykätä aloittamisen yrittämistä, jos sen kolmekin lasta joskus haluaisi. Meillä molemmilla oli aikataulusta yhteinen ajatus. Olen itse ollut aika pitkään sinkku ennen nykyistä, nyt pari vuotta kestänyttä suhdetta, joten tämä on ollut oikeastaan aikaisin hetki, kun yrittäminen on tullut ajankohtaiseksi. Toisaalta en varmaan nuorempana olisi muutenkaan lapsia halunnut vielä, vaikka olisikin ollut parisuhde.

Koitan muistaa iloita siitä, että mun elämä on ylipäätään tullut tähän pisteeseen, että mulla on kumppani, jonka kanssa ihan oikeasti yritetään yhteistä lasta yhteisestä toiveesta. Muutama vuosi sitten se tuntui vielä kaukaiselta. Helposti sen unohtaa tässä kun vaan toivoisi raskautuvansa.

Onko teidän lähipiireissä paljon lapsia vai enemmän lapsettomia? Omien kavereideni keskuudessa on ollut kunnon vauvabuumi noin viimeisen vuoden ajan ja sama meno varmasti jatkuu. Vielä se on ollut kiva asia, mutta jos yrittämisaika venyy pitkäksi tai päädymme lapsettomuushoitoihin, luulen, että voi tulla ikäviäkin tunteita, kun aika paljon puheenaiheet pyörii vauvojen/raskauksien ympärillä ja koko ajan saa olla järjestämässä baby shower -juhlia tai osallistumassa niihin. Huomaan jo nyt, että jännitän sitä hetkeä, milloin ystävät, joilla on nyt vauva, ilmoittavat siitä, että toinen on tulossa. Että mitenköhän sitä reagoi nyt, kun itsekin yrittää, mutta mitään ei ole vielä tapahtunut.

Tää on ihana ajatus että voi iloita siitäkin että on puoliso jonka kanssa yrittää ja että elämä on siinä pisteessä että se tuntuu mahdolliselta. Hyvä muistutus silloin kun me aloitettiin vuosi sitten, tuntui kyllä ihan juhlalta että saa ostella raskaustestejä ja miettiä näitä. Sittemmin tulleet kyllä muut tunteet mukaan pettymysten myötä..

Meillä lähipiirissä on nyt tullut tosi paljon vauvoja, ja vielä jotka on saaneet alkunsa ekoilla yrityskerroilla. Olin aatellut et jaettaisiin samanaikaista projektia mut sinne meni. Ehkä sit löytyy uudet kanssatoverit kun/jos joskus lapsi saadaan!

 

[Heipsy]

Meillä kanssa lähipiirissä on paljon pieniä ja itsekkin isosta perheestä. Nuorimmaisen veljen kanssa 20 vuotta ikäeroa, että sisaruksetkin vielä osa aika pieniä pienen pieniä on kanssa nyt tupsahdellut ja vuoden sisään tuntuu, että vauhti kiihtynyt vain. Kaikilla paitsi meillä mutta oon kiitollinen siitä, että nyt yritetään ja ollaan hoidoissa, vaikka onhan tää rankkaa ja perseestä.

 

[Syssymyssy]

Mä täytän tänä vuonna 31, mies on 35. Ollaan oltu yhdessä lähemmäs 10 vuotta. En osaa sanoa onko ikäkriisiä, mutta yrityksen aloitus jännittää, kun molemmilla on ylipainoa, ja epäilen, että mulla on PCOS. Onneksi ainakin tällä hetkellä toiveissa olisi vain yksi lapsi, niin on "aikaa yrittää".

Läheisimmillä kavereilla tai lähipiirissä muutenkaan ei ole lapsia, joten mulla ei kauheasti ole ketään, kenen kanssa jutella lapsiin liittyvistä asioista. Paras ystäväni on vela, joka ei pidä lapsista

Asiasta kolmanteen, ostin kaappiin jo parit raskaustestit ja lisäksi mammavitamiineja, eikös foolihappo olisi hyvä aloittaa pari kuukautta ennen yrittämistä?

 

[*Ninni*]

Joo! Foolihappo tai mamavitamiinit olisi tosiaan hyvä aloittaa 2-3 kuukautta ennen yritystä. Mulla itseasiassa nyt tulee tasan vuosi täyteen mamavitamiinien syömistä :D Olin niistäkin tosi tohkeissani viime kesänä, kun tiesin että syksyllä aletaan yrittämään, ja tuntui tosi juhlalliselta mennä niitä ostamaan. Mutta kyllä mä edelleen saan myös tuosta tunteesta kiinni, että on ihanaa olla tässä vaiheessa, että yritetään, ja saan yhtälailla ostaa vitskuja ja ovulaatiotestejä yms. Ainahan sitä optimistisesti ajattelee, että jos tää nyt olisi se vika kierto mistä tärppää.

Testeistä puheenollen, eikö voitaisi kehittää myös sellaista testiä, joka varmistaisi että ovulaatio on tapahtunut Turhauttavaa tämä epävarmuus kun ei oikein hajua että missä kohtaa kiertoa mennään..

 

[Misa]

@*Ninni* sivusta huutelen, että sellaisiakin testejä on Eli progesteroni-liuskatestit. Näyttää jos progesteronin määrä on koholla = ovulaatio tapahtunut. En kyllä tiedä mistä näitä saa ostettua, en ole itse ostanut, mutta luulisin että ainakin Amazonista saa.