täällä on nyt vähän surullisiakin uutisia,pääsin kuin ihmeen saattelemana (Luojan Kiitos) perheneuvolaan meidän tutulle työntekijälle,joka eilen soitteli mulle jo muissa jutuissa ja kyseli sit muutenkin kuulumisia.Kerroin sit hälle että soitin jo lääkäriin mutta ajat olis mennyt joulukuuhun ja että piti tänään soittaa akuuttiaika,mutta kun olin sit luvannut kaverille mennä,niin en sit tietty voinut tänään mennä.No hänpä sit nappas että tuu hänen luokseen,kerrot millasta hätää ja hän voi laiattaa saman lähetteen eteenpäin kuin mitä lekuri ois voinu ehkä laittaa.Ja niin minä menin ja nyt on lähete psyk.polille.Olen niin tyhmä kaikenlisäksi,etten edes häpeä olla masentunut,kai se kuuluu taudin kuvaan että evvk.
Mut tyttärelle en enää jaksanut mennä vaikka lupasin
Sehän tässä niin pirullista onkin,että voimat vaan loppuu,ei jaksa,uupumus iskee kesken hommien.Tytär muutti eilen jälleen kerran ja olis halunnut että meen käymään siellä vähän funtsimassa järjestyksiä jne.Mua niin ahdistaa sekin etten jaksa,oon pettynyt itseeni.
Niin että näin kivoja kuulumisia toin tänne tänään.plaah.
anhe.on kyllä raastavaa kuinka moni joutuu kokemaan masuvauvan menehtymisen.Jotenkin omalla kohdalla kun lapsi oli viel niin raakile...mutta sulla valmis vauva.Tällaisia kun miettii että mikä tarkoitus on sellaisilla tragedioilla,niin eihän missään ol mitään järkee!
Mun kohdalla oli nyt tarkoitus kaataa mut tuumimaan muita juttuja kuin vauvaa.Ystäväni huomautti mulle,että tuskin on ihan viisasta nyt muuttaa,koska se on hiton iso stressi ja mä en ehkäpä nyt tarvisi yhtään lisää stressiä.
Lisäksi oon miettinyt että mun on äitinä pakko laittaa mun lasten elämän pysyvyys etusijalle,sen sijaan että laiattaisin itseni ja sen että haluisin eli tarviisin sen 1 taso asunnon.Tosin tänään taas jalka ollut siinä kondiksessa että oon vaa miettinyt että kuinka kauan se kestää