Hölpön Pölpön-ketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja MariQ
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
En mäkään viitsisi ottaa yksin pöytää täällä on 6pv/ 30e. mut äiti kanssa kun sillä on ihan kamalasti vaatteita niin omat vein samaan :)
 
ajna, aika monet tekee sillee et netissä (tori,huutonet,facebook) laittaa vaatteet johonki muovipussiin, ottaa siitä kuvan ja laittaa vaan tyylillä "ehjiä ja siistejä 80-90cm pojanvaatteita pussillinen hinta: xxx" ja tuntuu menevän tuolleenkin kaupaksi... :)

täällä on niin kamalan hiljaista ja yksinäistä kun on vaan nuo karvakorvat kotona, mieskin kerkesi kotona kääntyä vaan nukkumassa ja sit se meni taas... :sad001 outoa kun ei ole tälläiseen tottunut... :) aamusta leivoin sämpylää et saa mies evästä töihin ja sen jälkeen iski kamala päänsärky... :mad: pitää vaan maata sängyllä kun ei särkylääkekään auta, se siitä siivoamisesta! :mad:
 
Totta,paketteina ois jees myydä,mutta kokemuksesta kumminkin tiedän että ostajatkin on tarkkoja "saisinko lahkeen mittaa,minkä kuntoisia on,voinko ostaa vaan tuon ja tuon,ja KRAAH) ,ja nyt ei oo kyl voimia mihinkään ylimääräseen
Mun vointi romahti yhtäkkii viime viikolla kun tuli iso tappelu miehen kanssa,sen jälkeen oonkin ollut ihan tiskirätti.Eilen oli parempi pv,mutta tänään ei.Sain soitettua lääkäriin,jonne saisi ajan joulukuussa.Langan päässä ollut henkilö suositteli soittamaan huomenna akuuttiaikaa,ja sen mä teenkin.En jaksais enää hetkeäkään tätä oloa.

Olen niin vaiheikkaan ja raskaan elämän elänyt tähän 42 vuoteeni saakka,että johan se nyt on "aikakin" mun psyykeen laueta ja masentua.On ollut hyviäkin päiviä välissä,että oon jaksanut innostua,touhuta,ollut ihan kuin aina ennenkin mutta nyt kyllä tätä synkkyyttä ollut jo tässä mittakaavassa liikaa putkeen,en tunne oloani normaaliksi.En saa itseeni vauhtia millään.

Nuorimmainen,joka siis kuopukseksi jääkin,yritti piristää minuu tänään- onnistuikin :) Istuttiin sohvalla ja hän nosti käden ylös ja sanoi tee näin.No minähän nostin käden,ja hän sitte kutittamaan mua.Siitä irtosi iloa.Mut hirveen vässy oon enkä jaksa leikkiä paljoo,toinen tympääntyy ja turhautuu,ja se on surullista.
 
voi ajna :( mä sinänsä tiedän tuon olon mutta ehkä hieman eri mitta kaavassa :( mä olin kaksi vuotta puhelinmyynti yrityksessä jossa käytettiin kamalasti omistajan puolelta henkistä väkivaltaa, asiakkaat haukkui huoraksi, huuti puhelimeen vittua ja paskapäätä. "eikö sulla ole muita töitä vitun luuseri" sitten pomo huutaa "jos ei tulosta saat varoituksen eikö susta ole mihinkään" "jos jäät sairaslomalle ei hyvä heilu" tein jopa kipeänä töitä kotoa! jos oli kuumetta niin töihin vaan. en ikinä jankannut asiakkaillee vaan olin kohtelias ja mukava. ja mietin moneen kertaan "nää on yrittäjiä" sain totaalisen burn outin. aamulla kun olisi pitänyt mennä töihin ei jalat liikkunut ovelle päin, itkin töissä vessassa monet kerrat pahaa oloa! en saanut enää öisin nukuttua valvoin 3 viikkoa melkein putkeen ja masennuin täysin. sitten menon psyk polille sain 3kk sairasloman vein lapun esimiehelle ja se ojenti irtisanomis Lapun. Vein jutun liittoon ja sain yli 600e maksamattomia palkkoja. unilääkkeet ja masennuslääkkeet auttoi ja pääsin pois tuota kuilusta, lähdin opiskelemaan ja nyt oon tässä :) kaikki hyvin ja elämä hymyilee vaikka välillä tottakai on niitä huonoja päiviä :)

anteeksi kun jutusta tuki niin pitkä ! ja aika lailla meni omaksi navaksi mutta idea oli että kannattaa mennä lääkäriin ja juttelemaan jonnekin se auttaa jaksamaan ja siitä ne solmut aukeaa pikkuhiljaa :) minusta anja vaikutat tosi ihanalta ja viisaalta ihmiseltä ! mä oikeasti pidän sinusta :) ja toivon että tilanne paranee :) voimia ♡
 
ajna:Heartred voimia! toivottavasti tilanne paranee pian! :Heartred onneks oot ite "tajunnu" hakea apua tohon oloon, se kuitenkin on ensimmäinen askel parempaan!:Heartred eikä pääse tilanne pahemmaksi, nimimerkillä kokemusta on! ja mie (ainankin) oon täällä sun tukena ja kuuntelu apuna! :) :Heartred

niin ja tuosta myyntijutusta, niinhän se on, jotkut on vaan niin tarkkoja tavaroista, vaikka ilmaiseksi antaisi omia vaatteita niin silti kysellään kai-kai mittoja, helmanpituuksia, kuntoa jne. (eli ylimääräistä päänvaivaa) ei mukamas riitä vaatten koko ja se että itse sanoo sen olevan hyväkuntoinen...
 
Voi ajna, voimahali täältä <3 Tosi hyvä kuitenkin ', että oot jaksanut soittaa aikaa ja ehdottomasti soitat sinne akuuttiin, saat sitä kautta nopeiten apua! Me ollaan täällä kyllä olkapäivä jos vaan jaksat tulla tänne purkamaan.
 
Kiitos ihanat!mulla ei oikeen ole kuin nettiystäviä niin kyllä mie tääl pyörin ja kirjoitan mitä kehtaan.Sain ottaa pienet torkut sohvalla,nukahdin ehkä 10min mut vaateris olin puol tuntii kun 10v leikki pienimmän kans.heti tuntuu paremmalle!!
Ajna By Mobile
 
:D Hyvä että sait levättyä pikkuisen. Jos pystyy edes pikkuisenkin rentoutumaan niin se on aina kotiinpäin, pää ja kroppa kiittävät siitä myös.
 
kyllä se auttoi ja auttaa,kun olisi siihen aina mahkua.Mutta just tuollanen väsyminen kertoo vielä lisää,etten oo kunnossa :( Toki haluan että kartoitetaan fyysinenkin puoli.

Kiitos Lume tarinasi jakamisesta.Kyllä se aina lohduttaa,ettei oo ainoa.Mulla on kaksi kaveria jotka ovat vaihtelevasti masentuneita- joten oon saanut kyllä kuvan tästä riesasta.Mutta väistämättä,vallankin toisen kamuni parantumiseen vikutti kun sen mies vaan päätti että hän ei haluu olla enää naimisissa ja suruajan jälkeen kylläkin,niin ystäväni puhennut kukkaan,on onnellinen uudessa suhteessa,ja osaa nauttia siitä että mies on ...no erilainen kuin exä ;) Joten tottakai mäkin mietin että ennen nyksääni,mä aina selvisin.AINA! mutta en enää.Ja hän tuottaa omalla töppäilyllä mulle pahaa mieltä aika usein (viikottain ) niin mietin että onko mua ihan turha edes hoitaa jos syy on himassa?

Kiitos myös nessu ja anhe!! Mie en nyt enää kuumeile,joten nekin ketjut jäi nyt.Ymmrsin etä on aivan turhaa kuumeilla,kun oma olotila on näin häilyvä.Yksi syyhän on tietty tämä pitkä yritysaika,joka on tässä vaiheessa katsottuna,ihan syystä käynyt näin.Mut elämässä on muutakin.Hyvähän minun on puhua kun on jo lapsii,enemmän kuin monella yhteensä,joten on syytäkin että nöyrryn tämän asian edessä ja myönnän itsellenikin että se aika on nyt ohi.
 
Ohooo...olipas täällä monta sivua luettavaa :D ei näköjään oo ehtiny muuttohässäkän keskellä turiseen. Nytki pitäs siivota loppuja tavaroita kaappeihin et alkais näyttää kodilta tää huusholli :) pikkuhiljaa alkaa oikee tunnelma löytyä kuitenkin. Pikkuset nukkuu ja mies tyhjentää tiskikonetta ku pyysin. Se on joskus niin työlästä että pitää pyytää miestä tekemään se :D helpottaa kummasti, vaikka sinänsä aika pieni askare. Ja monesti saa kaks kärpästä yhdellä iskulla kun täyttää samalla vaikka pyydän vaan tyhjentämään. :) yritän sit aina kehua ja kiittää kun on oma-aloitteinen. Muuten saa kyllä aina sanoo et tekisitkö. No, kai se on pääasia et jotain tapahtuu. :)
Olipa kyllä taas ihanaa juoda kahden kesken teekupposet ihan rauhassa kun lapsukaiset nukkuu yhtäaikaa päikkäreitä. Täällä siis nuori äiti jolla tytär 1v9kk ja poju 6kk :)

Sent from my GT-S5301 using Vau Foorumi mobile app
 
ajna, mua anoppi yritti lohdutella tässä taannoin ja sano "ei kannata surra sitä, mitä ei ole, vaan kannattaa iloita siitä mitä jo on" kyllä toi siis omalla tavallaan lohduttikin, mutta onhan se aina vaikeaa olla ajattelematta ja surematta sitä mitä ei ole ja haluaisi kovin... :) ymmärrän hyvin tuon pitkän yritysajan tuoman olotilan...

päänsärky helpottanut sen verran, että kampesin itseni ylös sängystä, laitoin pyykit koneeseen ja koneesta kuivaustelineelle ja pesin 1/4 osan tiskeistä (meillä ainoastaan "vanhanaikainen" kymmenpiikkinen astianpesukone, niinkuin papalla on tapana sanoa... :)) reiluun viikkoon ei oo kumpakaan meistä tiskivuoreen koskenut ja aina otettu kaapista puhdas lautanen, kattila yms. niin on ihan mukava vuori... :grin kohta jos jaksaisi loputkin pestä... :rolleyes:
 
Moi Aile!!!
Mä muuten inhoan tiskarin tyhjennystä nimenomaan ja mielellään nakitan sen jollekkin.Täyttämisestä taas tykkään että saan astiat sinne "hyvin"- perhe on kyl sitä mieltä että ei sillä oo väliä miten ne on,mut on sil välii :wink
 
Aile, teillä taitaa olla aikamoinen vilske :) Siskontyttö täyttää pian kaksi ja on ainakin hyvin ehtivä.
 
Nessu,sitä mie just tarkoitin että mun on hyvä sanoo noin,mutta jos ei ois ainuttakaan lasta ja oisin viel nuori,niin mä en uskalla edes kuvitella millaisen pään sekoamisen olisin saanut aikaiseksi siitä.Joten kiitos jumalalle,asia on mennyt näin.

Anhe sanoi joskus että on helposti sikiävää sorttia.
No niin miekii nuoren!
3 ekaa tuli aivan ajatuksesta.Sit vaihtu ukko,ja hänen kaa eka men kesken,sit saatii tytär,sit poika,pojan jälkee tul ylläriraskaus,jonka vauva menehtyi vähä ennen puol välii,ja tästä meinas kyllä kanssa pää sanoo sluuuttttt.Saatii viel tyttö,mut hänenkä raskaus ei ollu iha ok,koska miulle tuli hematooma joka puurskautti ekat veret tuos joskus rv 11 ja luulin et men keske.Mut ei,tosin lohduton ennuste annettii et jos puoleen väliin pääsee,niin sit on jo toivoo...no tyttö saatii ja viel sit juuri ku oltii eroomas,tulin raskaaksi ja rv 10 mies muutti poijes mut ihana muru syntyi sit miulle.
Tän nyksän kaa oon vasta tutustunut tähän että ei sitten niin millään tuu raskaaks.14kk tehtihin tuota kuopusta eikä sen jälkeen olla ehkäisty,ja kuopushan on ihan koht 2v9kk.Mut toki ikä on mulla tässä varmaan suurimpana syynä.
Ekan kun oon saanut 19veenä
 
vaikka mie ite oon nuori ja tiedän et ei tarviis stressata tosta biologisesta kellosta (kun ei ihan heti ole aika loppumassa) ja tässä on vielä paljon aikaa keretä lapsia saamaan niin välillä vaan tuntuu ettei silti pää kestä, on tää kuitenkin henkisesti ja fyysisestikkii tosi kuluttavaa... ja sit miettii et, jos se yksi rakkauspakkaus saadaan tähän maailmaan ja seuraavasta kun alkaa haaveilemaan, niin onko senkin maailmaan saattaminen yhtä vaikeaa... :confused:
ja kaikista kakkamaisin on tutkimusten jälkeen saatu diagnoosi: selittämätön lapsettomuus... asian kanssa olisi vaan niiiin paljon helpompi elää jos olisi joku selvä syy...
 
Kyllä,selittämätön "syy" on paskin syy ikin!
Mutta niin me ihmiset oomme niin monimutkaisia olioita,ettei kaikkiin sairauksiin ja oireisiinkan joskus löydy mitään selittävää syytä,niin se on tässäkin.Onko se joku "kemia" miksei joillakin onnistu,onko se elämän oppiläksy,karma ,tarkoitus whatever... Se on raskasta monesti itsekkin tulla asioissa siihen lopputulokseen,että mä HALUUN,muttakun se ei ole minun halustani kiinni.Elämä olis helppoa,kun kaikki positiiviset toiveet sais läpi,ei tietty sellaisia että haluaa jollekkin pahaa,ei.Vaan just tällaiset.Mä voisin antaa maailmalle sellaiset käskyt ja päivitykset,että maailmankaikkeus toimisi hiukan paremmin toteuttaessa näitä asioita.Ne mitä liittyy ihmisenä olemiseen ja elämiseen ja oppimiseen jne.En laskisi mukaan materian haluajia...esim toivompa lottovoittoa tms.Joo mä mietin joskus ihme juttuja,ja olen ollut tällainen pienestä saakka.Lisäksi mua "haittaa" tässä elämässä eläessäni se,että mulla on huikeen vahva rehellisyyden tarve,niin että itse en osaa valehdella ja jos minä tunnen valhetta ympärilläni,niin se on ihan sama kuin minuun pahoinpideltäisi.Siksi on niin raskasta usein,elää...
No jopa oli sepustus :p

Mies on korjaamas mun autoo,perjantaina on viimonen pv uusintakatsastaa...
Pikkutirri nukahti klo 16 sohvalle eikä oo herättelyist huolimatta noussu niin että kiva ilta ja yö vissiin tulossa...ja mä en jaksanut tehdä sen eteen tarpeeks että saisin sen hereille :rulez
 
Ajna, sie oot siis tässä lapsenmenettämisessäkin miun sielunsisko. <3 Omalla kohdalla tosiaan raskaudet on saanut alkunsa suurinpiirtein, että olisin vaan haistellut miehen kalsareita. Se vauvojen maailmaan saattaminen on ollut sitten mun kompastuskivi, kroppani vaan haluaisi hylkiä uusia ihmisenalkuja. Esikoisen menehtyminenhän on merkitty papereihinkin selittämättömäksi, sen verran selvisi ruumiinavauksessa että joku ahdinko mahassa hällä on ollut jo ennen synnytystä, mutta synnytyksessähän tyttö sitten menehtyi. Keskenmenokin oli yhtä mystinen, keskeytynyt kun oli, ja viimeisin raskaus oli yhtä tuskaa mun raskausheparoosin ja psyykkisen puolen (pelot olivat valtavat edellisten raskausten vuoksi) takia.
 
Saanko oikeasti vähän höpistä tyhmiä negatiivisia asioita ja avautua. mua ahdistaa ihan kamalasti tää koti nyt. toi kanin häkki ei todellakaan sovi sisustukseen ja vie kamalan tilan ( melkein 2 metriä pitkä ). aina se keksii jonkun kolon/paikan mihin tunkee itsensä.. ukko vaan istuu sohvalla ja sanoo "onneksi lähden kohta nukkumaan" ! aiemmin on ollut vapaana tuo kani yöt mut viime yön jälkeen ja nyt kun sen seurauksena uusi järjestys en tiedä Uskallanko jättää sitä mitä jos pissii sohvalle ? aaarghhh sit jos laitan sen häkkiin poden pahaa mieltä :( ahdistaa ihan kamalasti ! pieniä asioita mut nyt tänään niistä kasvanut yksi iso !!!!
 
Lume, olisko mahdollista jotenkin aidata tai rajata kanille joku alue, niin että ei olisi häkissä, muttei pääsisi temmeltämään joka paikkaan?
 
Takaisin
Top