Tää on toiminut juuri niin kuin toivoin,ja ihanaa että oli muitakin höpötyksen tarpeessa olevia
Aikuisiällä on kauhean vaikeaa löytää ystääviä,tuttavia.Lapsena se oli niin helppoo ja spontaania,koska yhdistävä tekijä oli joko sama kotipiha taikka koulu/luokka/harrastus.
Aikuisiällä on jo kaikilla niin eriytyneet persoonat,että yhteisten intressien löytyminen taikka mätsäävien persoonallisuuksien kohtaaminen on jo huomattavan vaikeaa.
Itse olen vissiin niin erilainen,kun on lapsii monta,hiisailen himasa kotiäitinä eikä ole työelämästä kokemusta kuin ennen lapsia :) En ole yhteiskunnallisesti aktiivinen tai edes tietoinen,oikea oman elämäni erakko.Ja sitten kun oon yrittänyt etsiä kamuja,ja kun ilmoitan että heippppp,olen tämän ikäinen,niin stop.En mä mikään kalkkis ole,mutta tottakai ikä näkyy minussa,fyysisesti ja henkisesti.
Mulla on kaks likkakaveria,alle 30 vuotiaita molemmat,ei niitä haittaa mun ikä,mutta ovatkin tottuneet vanhempaan seuraan.Ja yksi ystäväni on 10v nuorempi.Miehenikin on mua melkeen 5,5,v nuorempi mutta se nyt ei ole kauheen kivaa
exä on 12v vanhempi...skaalaa skaalaa