Hölpön Pölpön-ketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja MariQ
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Huomenta naiset! Päivän ohjelma täällä on se, ettei ohjelmaa ole :D Pikkuhiljaa pitää valmistella huomista, pakata tavaroita ja siistiä täällä kotona paikkoja. Lähdetään anoppilaan huomenna ptkää viikonloppua viettämään, kun on luvassa kälyni polttarit lauantaina. Huominen menee sitten autossa istuessa, onneksi matkaa ei oo kuin 350 kilometriä. Meillä asuu molempien vanhemmat reilun 300 km päässä meistä, niin mummolakäynnit on aikamoista säätöä. Ollaan me ehditty jo tekemään molempiin mummoloihin reissu tytön kanssa tässä kolmen kuukauden aikana. Ainakin vielä neiti tykkää autossa matkustaa.

Meilläkin on karvakorvana koira, kultainen noutaja- narttu, joka siis alunperin on ollut miehen ja mie oon tullut myöhemmin kuvioihin.
 
Meillä kanssa mun vanhemmat 200 kilsan päässä,vaikkei se nyt ole kuin 2 tuntia,mutta tosiaan harvoin tulee mentyä tämän porukan kanssa.
Nyt pitäis päästä käymään pian,äitillä oli synttärit kuukausi sitten ja hän jää eläkkeelle vuoden lopussa,ja mie ostin sille uuden älypuhelimen yhdistetyksi synttäri ja eläke lahjaksi.Äiti on niin tässä somessakin viel mukana,kun käyttää työssään konetta tosi paljon.Niin mietin että ihan "kiva" saa eläkepäivien alkuun vähän hommaa kun tutustuu uuteen luuriin jossa on vaaikka mitä toimintoja :p

Toinen mummo asuu about 30 kilsan päässä,mutta eipä me sielläkään käydä kuin kerran kuussa about.Huomaan muuten että tämä maailman aika on mennyt siihen,että minäkin arastelen tyrkyttää itseäni kylään mihkään ajatuksella "kaikilla on ne omat jutut kumminkin" ja tää kulttuuri että kalenterin kanssa sovittava tapaamiset,on ihan peestä :( Jossain maalla voi varmaan vielä kävellä lähitupaan tuosta vaan- mutta ehkä siltikin parempi soittaa ensin ettei vaan häiritte lypsyjä :wink
 
Ei se ennää siellä maallakaan ihan niin onnistu, toista se oli silloin kun mie olin lapsi (siis elettiin 90-lukua, niin ei siitäkään niin kauan oo). Minusta oli ihanaa kasvaa 80 ihmisen kylässä, kun kaikki oli tuttuja, meitä asui muutama samanikäinen kylällä, niin oli seuraa, meidän kylällä oli aktiivinen talkoohenki, niin löytyi lentopallokerhoa (jossa osallistujien ikähaarukka oli 7-82 vuotta), lasten liikuntakerhoa, ja oli viikottain seurakunnan järjestämä kerho, vaikkei meitä lapsia ollut kuin kymmenkunta. Minusta oli kivaa, kun meidän isomummo kuljetti mua ja pikkusiskoa mukana mummojen seuroissa, oltiin vähän niin kuin maskotteja siellä :D
 
Meillä ohjelmassa ei yhtään mitään - niin kuin ei juuri muutenkaan. Tässä mietin, että mitä pukea muksulle, kun tulikin pakkanen... Tai missä omat talvivaatteet, varsinkin kengät, oikein on.

Meille ei kyllä kehtaa ketään kutsua, kun täällä on tämä hallittu kaaos ja kavereiden kotona näyttää sisustuslehdeltä. Ei toisaalta uskalla pulauttelevaa tyttöä viedäkään, kun varmaan heittäisi tervetuliaispuklut heti eteisessä.

Isovanhemmille voisi mennä, kun eivät välitä pukluvahingoista, mutta niilläkin on oma elämänsä, eläkeläis-isälläni varsinkin ;)
 
ei sattunut sulla Lya silmään,kun (ainakin facessa) liikkui just joku artikkeli siitä,millaista on oikeesti ihmisten kotona.Ihmiset luulee että muilla on siistiä jne,mutta totuus on tarua ihmeellisempää.
Itse olen nyt huomannut panostavani paljon tän huushollin siistinä pysymiseen,sellaiseen harmoniaan.Me asutaan 2-tasossa joten panostan vaan alakertaan jossa itse oleskelen.Muksujen huoneet on ylhäällä.Toki siellä pitää käydä päivittäin hermojaa kiristämässä ja käskemässä siistimispuuhiin...mutta alakerrassa koitan pitää järjestyksen...pelkän keittiön päivittäiseen siivoamiseen kuluu aikaa kivasti...mieheni tekee ruuat joten sotku on sen mukaista :mad: mutta minun hommahan se on sisivota,kun en kerran töissä ole.
Mutta joo,oma mieli on tyytyväisempi kun saa asua sennäköisessä kuin itse tuntuu hyvälle.Kyllähän mä järjestyksestä tykkään,mutta ymmärrän myös realiteetit lapsiperheessä :smiley-angelic008
 
anja, se oliskii kiva viel lähtee ulkoilemaan yhdessä, mut aina mie yksin silti sen lapsen kans lähen... aina on mukamas joku syy miks itte ei voi, esim. ei oo saanu viikkoon otettua pitkää suihkua tai ulkona liian kylmä tai kuuma taitai... oon kyl ehottaan sitäkii et voisin ottaa koiran, tulla sinne pihalle (meiltä matkaa kaverille 6km) ja lähdettäisiin sit yhdessä lenkille, mut menee kuulemma liian hankalaksi? :)

anhe, meillä silloin oli harkinnassa kultainennoutaja, mutta toi sakemanni tuli meille vähän kuin vahingossa pelastuskoirana kun oli 8kk (pahoinpidelty, aliravittu jne), edelleen todella arka tapaus... :sad001 muita koiria ei ollut ennen meille tuloa edes nähnyt, eikä sen takia osannut niiden kanssa olla ja leikkiä niin sit ku kaverin koira sai vahinkopennut sieltä otettiin tuo toinen et olis Nooralla ees joku leikkikaveri... :)


täällä ei myöskään mitään päivän suunnitelmia, varsinkin kun molemmat ollaan tällä hetkellä työttöminä... jotenkin täältä niin kamalan vaikea löytää oman alan töitä! o_O paikkakunnan vaihdos tähän auttaisi, mut se tuntuu vaan niin vaikealle lähteä kun aina asunut täällä ja molempien vanhemmat, isovanhemmat ja sisarukset alle 10km säteellä... :)
 
Muokattu viimeksi:
Nessu,niin lähteä sinne minne nenä näyttää aka mistä löytyy duunia.Nyt kun ei vielä ole lasta,on hyvä muuttaa .
Ja törkeä on kaverisi,voi härrrrrrre gyyd!

Ihanaa,tehtiin tyttären kanssa ruoka valmiiks niin oli miehen kiva tulla kotio.Mä en nimittäin yleensä kokkaa.en.Se vaan ei jotenkaan,ei onnistu.En ymmärrä mikä siinä mättää,motivaation puute kenties?Toisaalta olen monesti miettinyt,että minussakin on varmaan jotain nepsyä kuten 2 pojassa,toisella asperger ja toisella lievä autismi,että oisko mulla kanssa jotain...vähän alkamisen vaikeutta useinkin ja muuta pikku kivaa.Mutta olin yhdessä valmennuksessakin puhuttiin,että melkeen kaikissa ihmisissä löytyy näitä nepsypiirteitä,ja sit niitä voimistaa esim väsymys,stressi ym.
 
Ajna, niinhän sitä pitäisi, tuntuisi vaan oudolle lähteä jonnekkin vieraaseen kaupunkiin jossa ei tunne ketään tai tiedä missä mitäkin on, vaikka suht nopeasti varmaan siihen tottuisikin... :) ei edes uskoisi, että täältä on niin vaikea löytää töitä kun ei tää nyt niin pieni paikkakunta ole kuitenkaan... :)
se mun kaveri on muuttunu tollaseksi lapsen synnyttyä... ennen oli mukava ihminen jne. en sit tiedä mitä täs on tapahtunu... :)
 
No katsos kun on vallankin yh-äiti,niin onhan se raskasta,ja omaa aikaa ei juurikaan ole...Tiedän sen omasta kokemuksesta.Ensin olin 3:n yh sitten myöhemmässä vaiheessa 7:n yh.Jotta kokemusta on.Tosin mä pidin kaverini visusti kahvipöydän ääressä jos niitä joskus sain mun kauhukartanoon houkuteltua :rolleyes:

Oman fiiliksen mukaanhan se pitää toki mennä,mutta kyllä mulle varmaan vahvasti mieleen tulisi muutto töiden perään vallankin tilanteessa kun ei ole vielä lapsia.
 
No sillä kuitenkin lapsi kohta vuoden ollut koko päiväinen tarhalainen eli 8-15 vaikka kaveri kotona ja nyt niil on joku juttu ollu puol vuotta et lapsi viikonloput sijaisperheessä... :)

Miten noin monen lapsen talouden pyörittäminen onnistuu? on varmasti kyllä hulinaa... :)

kyllähän se pitkään on ollut mielessä, aina tosin jäänyt ajatustasolle, jos tilanne vaikka muuttuu... :) miehen äiti on monta vuotta odottanut meille perheenlisäystä niin en tiedä miten ottaisi jos muutettaisiin ja tuleva lapsenlapsi ei asuisi lähellä... :)
 
Kuulostaa kyllä että kaverillasi on voimat ihan piipussa.Sanoitko että 2v lapsi oli?Ja sijaisperhe kertoo taas omaa kieltään.No,jokaisella on elämänristinsä.niin se vain menee.

Niiinnnn,siunattu olkoon unohduksen meri,sillä eipä hirveesti ole muistijälkiä elämästä.Eletty kumminkin on,ja minä olen sellainen hetkessä eläjä,ja kun hetki on mennyt niin unohduksen meri herkästi nielaisee kaiken.Kertoo kyllä minun kohdalla "hiukan" raskaasta elämästä alkaen lapsuus ja epäonnisista suhteista.Kaikki se on rasittanut psyykettä ja vasta nyt ehkä parin vuoden ajan huomannu et mieliala alkaa herkästi laskee jos kuormittuu paljon.Nythän minulla on noiden lisäksi viel kuopus tästä nykyisestä elämästäni,ja kaksi vanhinta asuu omillaan.Mutta juu sutinaa säpinää mölyä riitaa kitinää ym piisaa ihan omiksi tarpeiksi.
 
joo, joulukuussa täyttää 2... on alusta asti ollut ihan piipussa, eli ilmeisesti jossain haavemaailmassa 8h putkeen nukkuvasta vauvasta jne. eikä exä lapsen hoidossa edes alussa auttanut (tosin kaveri jätti pillerit salaa pois ja kun tuli raskaaksi exä oli abortin kannalla koska ei isäksi halunnut vielä), mutta toisaalta ymmärrän isänkin kannan, kun ei koskaan edes lastaan tahtonut... ja silti tää kaveri haaveilee pikkukakkosesta, ettei ikäeroa tulisi kamalan paljon esikon kanssa?

voin vain kuvitella sen äänen määrää! :) saanko kysyä, minkä ikäisiä lapset ovat? :) mutta iso hatun nosto ja kumarrus sulle ku oot kaikesta huolimatta jaksanut mennä elämässä eteenpäin ja noin monen lapsen kanssakin yksin pärjännyt! :Heartbigred
 
Huomenta muikit :cool:
Minä en vaan millään meinaa hyväksyä,että taas tulee tuo julmettu talvi,tulee kylmä ja ihminen jäätyy pystyyn.Mua ei selkeestikkään oo luotu näille keleille!!

Nessu,niin mun lapsethan on jo isoja,ei mulla ole mitään pikkukaartia tässä pyörimässä,tyyliin viittä alle kouluikäistä.2 alle kouluikäistä on ja toinen niistäkin jo eskarissa kumminkin.Sit alakoulussa 2,yläkoulussa 1,amiksessa 1 ja 2 vanhintahan on jo lentäneet kotoa pois,mutta sinkkuja ovat kyllä molemmat,että sellaista iloa ei ole kummallakaan kuin parisuhde.Tosin no,näin äidin näkökulmasta katsottuna ja omiin kokemuksiin nojaten,onkin parempi elää se nuoruus.Tosin esikko(poika) kyl selkeesti jo kaipaisi parisuhdetta ja sellasta "turvaa" toisesta ihmisestä,mut likka ei.Just viime viikolla juttelinkin tuolle yläkoululaiselle kun olin sen kanssa reissussa,että ajattele,äiti oli samanikäisenä mitä mun toinen lapseni nyt,niin puolivuotiaan vauvan äiti.Mä en ihan näkis likkaa äitinä eikä se kyllä yhtään hingukkaan siihen suuntaan,jopa päinvastoin.Vaan eipä minustakaan kukaan ois voinut uskoa,niin vaan kävi kun muutin nuorena kotoa opiskelemaan ja sit vaan elämä vei.Eihän mulla ollut vakkarisuhdettakaan silloin,raskaaksi tulin pojalle jonka olin juuri tavannut!Mut siitä me sit alettiin perhettä vääntää...niin ja loppuhan on historiaa :p

Mutta kyllä mua eilen nauratti kun tapahtui toinen asia peräkkäin juuri niin kuin ennustinkin.
Ensinnäkin kävi niin että tiistaina kun ajelin kotiin hammastarkastuksesta,ajattelin että kohta varmaan yks psyka kyselee mun perään,se on sellanen ammatinvalintapsyka työkkäristä.tästä ei mennyt kuin 2 tuntia kuin tuli sähköpostia häneltä.
Vastasin hänelle sähköpostitse sitten asiaan,ja mainitsin että vuoden alussa olen taas vapaana touhuamaan jotain,koska lapseni menee päivähoitoon....-seuraavana päivänä soitettiin minulle päiväkodista että 5.1.alkaen on osa-aika paikka kuopuksellekkin.Mua niin nauratti.Harvemmin sitä tulee itselle "ennustettua" kun usein se ei ihan toimi niin,mutta nyt toimi :grin Taidot on siis tallessa.
 
Ajna, sinähän olet sitten ihan konkari näissä lapsijutuissa ;) Kun välillä tuntuu, että ei pärjää tämän yhdenkään kanssa. Ja en tosiaan ole teini enää, vaan ihan kohta kolmikymppinen. Ehkä täsdä ehti tottua opiskelu- ja työelämään niin tiiviisti, että välillä kaipaisi aikuistakin seuraa... Joo, onhan minulla tuo mies, mutta taas työmatkalla.

Meillä naapuri sanoi, että päiväkodit ovat tupaten täynnä. saa sitten nähdä minne pikkarainen joutuu, jos ei johonkin näistä ( neljästä?) lähipäiväkodista mahdu sitten kun sen aika on... Ja vissiin alakoulu, jonka yhteydessä yksi päiväkodeista sijaitsee, on homeessa. Jeps.
 
konkari jolle joka raskaus ja joka uusi vauva on ollut uusi opettelu,aivan kuin eka kertaa.Siks mulla varmaan onkin monta,kun en vaan koskaan opi :rolleyes: hähää.
No ehkä justjust joku näppituntuma saattaa löytyy :grin
 
Huomenta päivää akkelit :grin
Jokos on viikonloppufiilarit päällä?
Mitä kivaa tulossa viikonloppuna?
Meillä ois tänään siivoilua (yritän siivoo alakerran ennen ukon tuloo,koska se EI kumminkaan innostu siivoomaan,jolloin mua alkaa vaan ketuttaa) sit viel vanhimman poijjaan lähikaupunkiin,lähtee koulutukseen vkl,sit yhden tenavan vien isälle...loput 3 ei haluu lähtee.Kirjoitin siitä tonne yleiseen foorumiinkin,voi lukee stoorin sieltä jos haluu.Sitten vaan himaan jatkamaan tod.näk siivoilua ja toivottava että ukko ois yhtään aktiivisella tuulella ettei ahdistu mun touhuista.
Eikö oo hauskaa kun se laiskempi osapuoli sit ahdistuu kun toinen siivoo ja touhuu?Varmaan joku omantunnon pistos kuitenkin?
 
Viikonlopun kuulumisia täältä, viimeiset 4 päivää meni vähän nopeammin kuin ajattelin. Lauantaina vietettiin siis kälyn polttareita ja päivät ennen sitä meni suunnitellessa ohjelmaa ja hoitaessa juoksevia asioita polttaripaikkakunnalla. Nyt oon taas perheen kanssa kotona ja jossain vaiheessa pääsen taas pöytäkoneellekin, tykkään vaan enemmän käyttää sitä foorumille kirjoitteluun kuin tablettia.
 
Moi moi :) pitäisköhän minunkin yrittää osallistua keskusteluihin että ois aamupalalukemista :D tai tässä tapauksessa iltapala (vai oliko se sittenki yö :o? :D)..joka tapauksessa mullakin on välillä tylsää.

Sent from my GT-S5301 using Vau Foorumi mobile app
 
Meillä oli hieno viikonloppu :) Messut, sitten muksu mummolassa, niin päästiin viettämään miehen kanssa merkkipäiviä ravintolassa oikein pitkän kaavan mukaan. Enpä muista milloin viimeksi :)
 
Takaisin
Top