Hölpön Pölpön-ketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja MariQ
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
juu mulla kanssa 5 kiertoo ollut letrozol eli vastaava kuin clomi ja irrotuspiikku pregnyl.tässä kierrossa sain (kun vonkasin) keltarauhashormoonii loppukiertoon,mutta ei.ei niin ei.Niin ei sitten!!!!
Tässä pitää nyt tuumia mitä alkaa tekemään elämällään.Viimeset vuodet olleet sellasta samperin junnaamista ja mennyt osittain ohi suun tuo kuopuksen elo,yhtäkkii mä herään,hän on 2v8kk,juttelee viisaita ja on semmonen seuramies kun vaan äiti jaksais.Liikaa tullut omaa mielipahaa tän asian takia,mikä on sit perheeltä pois.Ei oo reiluu joten on pakko,ihan pakko nyt lopettaa.
 
Niin kuten tääkin päivä mennyt ihan hyväntekeväisyyteen.juu sain järkättyä vähän kotia,imuroituakin,mutta olo on karsee koska tietty piti ketutukseen syyä karkkipussi.YÖK.Muutenkin sokeriarvot heittää,niin fiksua tällainen.No loppu pv tokkurassa ja jospa huominen ois kirkkaampi
 
Voi kun minulle tuli paha mieli molempien teidän puolesta ajna ja nessu <3 Mie kuulun itse niihin jotka sikiävät pyhästä hengestä, mutta sitten raskaudet ovatkin olleet katastrofaalisia. Viimeinen katastrofi onneksi huipentui kuitenkin terveen prinsessan syntyyn. En voi siis mitenkään teitä lohduttaa kun varsinaista kokemusta tuollaisista vaikeuksista ole. Mutta toimimpahan sitten edes kuuntelevana korvana.
 
ei sullakaan anhe ole helppoa ollut! <3 sekin aina helpottaa kun joku yrittää ymmärtää! :) ihana, että edes yksi raskaus on sulla päättynyt onnellisesti! <3 toivotaan, että jos/kun seuraavaa tahdotte kaikki menisi hyvin suoraan ensimmäisellä kerralla! :)

ja sit jos jollain tulee jossain välissä korvista ulos mun kitinät ni sanoo vaan ihan suoraan! :grin

tää lapsettomuus on mun kestovalitus aihe... varsinkin kun kaveri/tuttava piirissä on niin paljon sellaisia ihmisiä joille ei voi/halua puhua asiasta (esim. yks kaveri tossa pari viikkoa sitten "joo kyl mie ymmärrän miten sua ottaa päähän toi lapsettomuus, mullakin on ollu tosi vaikea saada lapsia! mulla nimittäin oli yks keskenmeno vaikka en tiennyt olevani raskaana ni ei nää mun 4 lasta oo itsestään selvyyksiä ollu...") ni tää forumi on sellain paikka missä pääsee päästämään höyryjä ja purkamaan oloja ettei miehen aina tarvi kuunnella... :)
 
Muokattu viimeksi:
mitä muuten otte mieltä, onko maailmankaikkeuden tyhmin idea alkaa jo nyt, kun ei vielä edes ole raskaana, kasaamaan hiljalleen tuolle puoliskolle isyyspakkausta? :)
 
Nessu, se pakkauksen kokoaminen voi olla myös terapeuttista - siis ihan oma mielipiteeni tämä.
Itselläni on saman ikäinen kaveri ( olemme kumpikin kolmikymppisiä) joka on yrittänyt lasta nyt 5 vuotta.
Kurjaa hänelle, kun toiset raskautuvat helposti, ja tuolle pariskunnalle ei ole löytynyt mitään syytä lapsettomuuteen...
 
ainankin pääsee hypistelemään vauvan vaatteitakin sen pakkauksen varjolla... :grin mut ehkäpä mie sitä rupean sitten kasailemaan jo, saa muuta ajateltavaa ja näin... :) toivotaan et on edes pientä terapeuttista vaikutusta sillä... :) osaan ajatella sun kaverin tunteet... :) itse melkein samassa tilanteessa niin... :) toivotaan, että sun kaverillakin pian tärppäisi! :)

itte oon näissä vauvakuume huuruissa (kuumeen mies tartutti minuun reilu 4 vuotta sitten) neulonut pienelle villapuvun , villasukat, tumput, pipon ja makuupussin... niissä oli oma urakkansa kun piti ensin opetella neulominen (ala-asteesta asti ollut teknisissä) ja yrittää ymmärtää vielä ohjeet... :grin myös kaikillasivustoilla pyörinyt ja ajatusshoppailut kaikkea vaatteista huonekaluihin... :D
 
Nessu, kuten jo Lyan kanssa totesittekin niin sen boksin valmistelu on varmastikin terapeuttista. Samalla tavalla tunnut käsitelleen muutenkin asiaa jo neulomalla valmiiksi.

Itse tutustuin paljon lapsettomuusaiheisiinkin esikoisen kuoltua, usein nimittäin kohtukuolemaa käsitteleviltä nettisivuilta päätyi lapsettomuussivuillekin, koska oli paljon tapauksia, joissa yhden menehtyneen lapsen jälkeen ei ollut seuraavaa alkanutkaan kuulumaan ollenkaan. Omalla kohdalla kuitenkin tulin raskaaksi kaksi kertaa reilun vuoden sisään tytön kuolemasta, eikä siis jouduttu kokemaan lisää tyhjän sylin-tunteita.
 
Huomenta arvon leidit!!Mikä meno??
Täällä on parisuhteessa taas hankalaa aikaa,ja minä pääsinkin siksi päiväksi pois täältä,otin paari muksua mukaan,ketkä ovat aika vaivattomia,menin vanhemmilleni ja pappa touhusi niiden kanssa.Oma olo (masentuneisuus) helpotti huomattavasti ja näen taas valoa tunnelin päässä.
Raskasta on ja hissuksiin pitää mennä.
 
Mie mietinkin sinua ajna, että miten jakselet. Onneksi pääsit hetkeksi lepäämään, kohentaa mielialaakin, kun saa hetken hengähtää.

Tänne ei kuulu mitään ihmeitä, päivät menee tytön kanssa touhutessa ja ihmetellessä tytön oppimia asioita. Eilen ihmeteltiin moneen kertaan peilissä näkyvää kuvaa, ja komennettiin sitä ulos sieltä. Kummallinen peilieläjä, kun ei tytön komentoja totellut ;)
 
Kiitos anhe,kiva kuulla että joku muistaa mun jorinoita :)
Moni asia loksahti eteenpäin ja kun paine päässä helpotti päätin et mennäänhän me sinne reissuun,eletää sit viikko niukasti sen jälkeen jos kaikki rahat menee.
Ajna By Mobile
 
Hyvä, että sen matkankin suhteen asiat selkeni. On varmasti itsellesikin kiva, ettet joutunut ilonpilaajaksi perumalla koko matkan.
 
Joo todellakin.
Tänään tullut ikäänkuin päätöksiä muutamaankin juttuun,mutta en enää saa vedettyä punaista lankaa,miten tämä tuli mahdolliseksi,eli millaiset asetukset oli päässä että asiat loksahteli paikoilleen.
Miehen kanssa meillä on kyllä sellanen ihme suhde,että kumpikin tietää ja tuntee että meidän vaan uuluu olla yhdessä,mutta mitään seesteistä ja levollista tää ei ole,koska kummallakin on omat vanhat haavat ja möröt,ja sitten kun toisella kinnaa,niin usein sitten alkaa toisellakin kinnata.Mut täytyy sanoo että kuitenkin hyvä että on kehitystä nähtävissä näiden yhteisten vuosien aikana ,jee.

Nyt minä saan vähän niinkuin jännittää pari viikkoa,kun bongasin yhden kivan talon,ja jos siitä ei oo ilmaistu ostohalukkuutta seuraavan 2vko aikana,niin se tulee vuokralle,ja mie oon ollut yhteydessä sinne tänään ja ilmaissut että minä sitten oon ekana haalukkaana sinne vuokralle.On siis aso-asunto,samanlainen tuli vuokralle tuossa alkuvuodesta,kun oltiin vasta vähän aikaa asuttu täällä,mihin muutettiin joulu-tammi vaihteessa.Kyllä harmitti kun tuossa asunnossa toteutuu ne molemmat asiat joita ehdottomasti tarvin,yksi lisähuone ja yksitasoisuus.Miulla on nääs synnynnäinen jalkavamma joka haittaa liikkumista.Nuorena ja keveenä pärjäsin hyvin,mutta nyt kun oon lihonu niin jalatkaan ei jaksa,ja vallankaan kun ne on olemassaankin vaivaiset.Joten olisin extraonnellinen kun pääsis asumaan yhteen tasoon.Mutta kerrostaloonkaan en voi konkkaronkkaani viiä.Tämä olis siis omakotitalo(yksittäistalo) jossa ei naapureita ainakaan haittais jos pidettäis möykkää.

Mutta juu,toiveita lähetän maailmakaikkeuteen,että jos tää on meille sopiva,niin se myös meille annettais :smiley-angelic001
 
Lume, tervetuloa! Yritetään houkutella kaikkia keitä kiinnostaa höpötellä mukaan meidän sakkiin ;)

Ajna, mie luulen kanssa, että jos asioilla on tarkoitus tapahtua, niin ne tapahtuu. Siihenkin uskon, että kukin saa osakseen sen verran minkä jaksaa kantaa. Kuulostaa kyllä kivalle asunnolle, mie pidän peukkuja.
 
Kiitos :) mä olen tällänen kamala höpöttäjä ja kun nyt ole kotona paljon yksin ilman autoa yms. nii se juttu seura tätä kautta on parasta niin ku tää koko foorumi :)
 
Itsekin tykkään kovasti tästä foorumista, meillä on ainakin tuolla heinäkuisissa aivan älyttömän hyvä henki. Vertaistukea on riittänyt. Muutenkin tällä foorumilla on tosi miellyttävä jutustella.
 
Itsekin oon aloittanut täällä kuumeilijana puoltoista vuotta sitten, nyt kotona tuhisee kolme kuukautta vanha tyttö. Täällä syntyy mun mielestä tosi tiiviitä yhteisöjä, mikä on tosi kiva asia. Nessu ja ajna ovat vähän erilaisessa tilanteessa eikä heillä oo sellaista kunnon omaa yhteisöä, mutta jos me vaikka tästä ketjusta saataisiin sellainen aikaan ;)
 
Takaisin
Top