Esittelyt

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Eliza79
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
tuulonen40 sanoi:
Kiva, kun joukko kasvaa (kuten vatsatkin). Tervetuloa SaraSofia ja Vauvakuume!
Erityisesti tsemppiä kaikille yksinodottaville tai niille, jotka eivät saa lapsen isältä kunnolla tukea. Etsikää muita tukimahdollisuuksia! Minulla oli taannoin hyvin vaikea parisuhde teinieni isän kanssa, siitä oli useimmiten paljon enemmän stressiä kuin apua. Pelastuksena oli perhekerho, jossa sai kertoa tunnelmia rehellisesti ja näki toisia äitejä sekä kaupungin kotiapu, jota sai kerta viikkoon ihan vaan siksi, että oli kaksi pikkuista ja raskas elämäntilanne.
Click to expand...

toi on ollu ainakin itellä hankala muistaa, et apua saa ja kuuluu pyytää silloin ku sitä tarvii! sen oon yrittäny pitää mielessä, et äidin hyvinvointi on lasten hyvinvointia, tolla ajatuksella muistaa edes silloin tällöin kuunnella omaa jakamistaan ja omia tarpeita.
 
Hups, olen unohtanut esittäytyä. Olen kohta 36-vuotias ensiodottaja Päijät-Hämeestä. Lapsi on ollut tervetullut jo reilun kahden vuoden ajan, mutta vasta nyt tärppäsi. Teen vuorotyötä ja jatko-opintoja. Vauva vähän kirittää opiskeluaikataulua (ja raskausolot alentavat sopivasti perfektionismia tulosten suhteen). Mieheni on 41-vuotias ja mulla on sellainen olo, että me ollaan jo aika vanhoja tähän touhuun. Kaveripiirissä on kyllä onneksi muitakin pikkulapsiaikaa eleleviä, että ei me ihan kamalan jäljessä olla. Tulevalla lapsellamme ei ole elossa enää kuin yksi isovanhempi, mieheni äiti. Olen kovin kiitollinen siitä, vaikka samalla koen surua, etteivät omat vanhempani ole jakamassa iloa kanssamme. Olen ollut aika yllättynyt siitä, miten voimakas suru ja haikeus on noussut mieleen tämän asian suhteen. Vaikka neuvolassa terkka vähän varoittelikin tästä. Mutta täytyy ottaa syleilen vastaan kaikenlaiset tunteet, kun tämä raskaus on nyt viimeinkin totta <3
 
Täällä oli tälläinen ketju.
Hups.

Mutta heisan kaikille!
31v pirkanmaalainen kotiäiti mukana messissä, kotona paikkoja sotkee 3v, 5v ja 8v lapset, aviomies, lehmän kokoinen koira ja kääpiöluppakorva. Vauhtia riittää.

Kierukka multa poistettiin tammikuussa ja 10pvä sen jälkeen plussasin. Nyt vain toivon että lapsi syliin asti saadaan. Aikaisemmat keskenmenot vaan jyllää mielessä.

Itselleni olin asettanut lastenteon ikärajan 30v ja kuopuksemme piti jäädä viimeiseksi, mutta kuinkas kävikään. No jos tämä nyt olisi se viimeinen.

Viime raskauksista en muista näin pahoja alavatsa kolotuksia ja repäisykipuja mutta kaikkihan yleensä unohtuu. Alatie synnytys olisi kovasti toiveissa vaikka kaksi sektiota takana onkin. Tästä varmaan pääsen jutteleen ekstra kertoja lääkärille.

Ihanaa on se, ettei me lokakuut olla enään niitä viimeiseksi plussanneita. Marraskuun ketju täyttyy kovaa vauhtia. <3
 
Nannu, minullakin oli ikäraja. Minä olin sanonut miehelle, että lapsista voidaan keskustella siihen asti, kun täytän 38. Mutta hän aloitti keskustelun ihan vaan pari vuotta myöhässä ja kohta täytän neljäkymmentä. Mutta tässä ollaan, eikä minun ikäraja ollenkaan pitänyt. :happy119 Heti olin valmis yrittämään.
 
tuulonen sanoi:
Nannu, minullakin oli ikäraja. Minä olin sanonut miehelle, että lapsista voidaan keskustella siihen asti, kun täytän 38. Mutta hän aloitti keskustelun ihan vaan pari vuotta myöhässä ja kohta täytän neljäkymmentä. Mutta tässä ollaan, eikä minun ikäraja ollenkaan pitänyt. :happy119 Heti olin valmis yrittämään.
Click to expand...

No juurikin näin! Elämä kun aina pääsee yllättämään, hih.
 
Heippa! Täältä löytyy 28-vuotias ensiodottaja Päijät-Hämeestä, perheeseemme kuuluu minun ja mieheni lisäksi 2 koiraa. ☺️ Aikalailla tasan 2 vuotta hartaasti toivottu ja yritetty omaa pienokaista, lapsettomuustutkimuksissa käyty (selittämättömästi lapsettomia, kummassakaan ei mitään vikaa), 1 kohdunulkoinen takana syyskuussa 2017 ja nyt helmikuun 12. päivä uusi plussa ja tänään 13.3 vihdoin varmistettu kohdunsisäinen raskaus näkyvän sykkeen kera. ❤️ Raskausviikkoja olisi kuukautisten mukaan 8+0(la 23.10), mutta ultran mukaan 7+5 tai 7+6. Ei ole ennen tätä päivää uskaltanut liiemmin innostua asiasta, koska niin varovasti toivottu ja pelätty, nyt uskaltaa ehkä jopa ruveta iloitsemaan ja uskomaan todeksi! ❤️ Tosiaan oltaisiin juuri ruvettu suunnittelemaan hoitoja, mutta siihen ei nyt onneksi tarvinnut ryhtyä.
 
Jotenkin multa oli mennyt tämä ketju ihan ohi, mutta onneksi se nyt ponnahti näkyviin.

Olen 27 v. ja mieheni 32 v. Asumme Turussa, mutta itse olen lähtöisin P-Hämeestä ja mies pallon toiselta puolelta. Elämässämme vaikuttaa kaksi varsin erilaista kulttuuria, mikä on meille ehdottomasti rikkaus.

Positiivinen raskaustesti saatiin kivasti ystävänpäivänä. Raskaus ja lapsi on kummallekin eka. Puhetta oli ollut monta vuotta, mutta odottelimme sopivaa elmäntilannetta ja se on nyt. Jännityksellä odotetaan ja toivotaan, että kaikki sujuu hyvin. Nyt jo tuntuu, että pikkutyyppi on osa meidän elämää.:love7
 
Moikka! Täällä kirjoittelee 35-vee äiti Päijät-Hämeestä. (Täällä tuntuu olevan useampia samalta alueelta) meillä on mieheni kanssa esikoispoika 04/2017 ja toisen annettiin tulla heti perään. Yllätysplussasin joskus helmikuun alussa kun ei odotettu vielä uutta raskautta kun tuntu ettei mun kroppa vielä toimi. Imetän edelleen ensimmäistä tissimonsteria ja kiertoa ei ollut. Ihana yllätys ja onnellisina odotellaan seuraavan tuloa. Perheeseen kuuluu myös yksi karvamonsterikoira.
 
Heips!
Olen 29-vuotias turkulainen. Odotamme mieheni kanssa ensimmäistä yhteistä lastamme. Minulle raskaus on ensimmäinen. Miehellä on edellisestä suhteestaan kolme lasta, joista nuorin asuu pääsääntöisesti meidän luona. Samassa taloudessa on myös kaksi koiraa.
Ensimmäinen raskaus jännittää vähän ja hakeuduin tänne, jotta saisi henkistä tukea ja lueskella muiden samassa tilassa olevien juttuja. :) Alustava laskettu aika on 12.10., ultra-aika on varattuna heti pääsiäisen jälkeen.
 
Hei!

Joukkoonne liittyy kesällä 30v täyttävä kolmen lapsen äiti. Lapset -05, -07 ja -08. Uusioperhe asetelma ja avopuolison (-92) kanssa kovasti ensimmäistä yhteistä odotellaan jatkoksi. ♡

Miehen kanssa tunnettu vuosi, mutta seurusteltu vasta marraskuusta. Vauva yllätys, mutta positiivisesti yhteistuumin vanhemmuuteen. Lapset ja mies pitävät toisistaan ja sisarukset odottavatkin pientä innoissaan.
 
Muokattu viimeksi:
Ruusunen29 sanoi:
Hei!

Joukkoonne liittyy kesällä 30v täyttävä kolmen lapsen äiti. Lapset -05, -07 ja -08. Uusioperhe asetelma ja avopuolison (-92) kanssa kovasti ensimmäistä yhteistä odotellaan jatkoksi. ♡

Miehen kanssa tunnettu vuosi, mutta seurusteltu vasta marraskuusta. Vauva yllätys, mutta positiivisesti yhteistuumin vanhemmuuteen. Lapset ja mies pitävät toisistaan ja sisarukset odottavatkin pientä innoissaan.
Click to expand...

Hauska sattuma, ollaan samana vuonna synnytty kuten myös meidän nuoremmat miehet ;)
 
Ehkä mäkin uskallan.
Minä 40, Mies 39, koira 5,5v.
Asutaan pohjoisessa tällä hetkellä. Toimitaan sote-sektorilla kumpikin.
Viimeisten 1,5 vuoden aikana ollaan koettu yksi kohdun ulkoinen raskaus, jossa meinasi minullekin käydä huonosti, kaksi keskenmenoa, joista ensimmäinen viime maaliskuussa rv12+ ja toinen töistä saadun enterorokon johdosta marraskuussa rv7+. Edellisessä avioliitossa useita keskenmenoja ja lapsettomuushoitoja.
Tämä raskaus oli ihme, oltiin lähdössä uudelleen lapsettomuushoitoihin. Sitten tärppäsi ja näköjään voimalla, kun ikinä ei ole tämmöistä pahoinvointia ollut.
Keskenmenojen syyksi on arveltu joko sitä, että mun elimistö muodostaa mikroskooppisen pieniä tulppia istukkaa tai sitä, että mun immuunijärjestelmä vaan ei synkkaa sikiön kanssa.
Nyt toivotaan parasta ja ollaan kaikki raajat ristissä, että viimein saadaan vauva elossa syliin.
 
Tervehdys! Täällä olis 39-v ensikertalainen saman ikäisen miehen kanssa. Kummallakaan ei ole elämässä oikein ollut ennen meitä mahdollisuutta yrittää tulla vanhemmiksi, mutta onneksi vihdoin on ja on myös vain vuoden mahdollistamisen jälkeen onnistanut tälläkin iällä :nailbiting: Toivotaan, että päästään syksyllä näkemään ne pienen pienet varpaat...
 
Helou kaikille ja hyvää pääsiäistä! Olen 37-vuotias ensisynnyttäjä ja avomieheni on 34v. Olemme pari vuotta miettineet vauvaa. Puoliso oli seurustelun alussa innokas, itse olin jo vähän luopunut ajatuksesta.. olemme olleet yhdessä alle 4 vuotta. Omaa mietintää kuormittavat nivelpsori, johon käytän biologista lääkettä. Lääke on elinehto minulle, eikä sitä voi laittaa raskauden ajaksi tauolle. Muita murheita (kauhalla kun on annettu) on laskimotukos ja melanooma tausta.. onneksi kävimme juttelemassa tilanteesta lääkärin kanssa ja sai minut vakuuttuneeksi ettei lapsella ole hätää. Tietty tässä rukoilee joka päivä että oikeasti näin on.. tunnemyrskyt ja -kuohut on kyllä niin äärilaidasta vähän kun miettii elämän menoa..

Asumme Tampereella (kotoisin E-pohjanmaalta ja Kanta-Hämeestä) ja puoliso käy töissä (vielä) Helsingissä.. toivon mukaan työpaikka löytyisi lähempää kesään mennessä.
 
SannaEmilia, mulla on myös nivelpsori ja biologiset käynnissä. Kiva saada asiaan vertaistukea :) Olisi kiva kuulla tarkemmin sairauden ja raskauden yhteen sovittamisen haasteista ja muutenkin miten menee! Mulla varmaan joudutaan vaihtaa lääkkeitä jossakin vaiheessa kun teho tuntuu hiipuvan...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top