Heips!
Täällä Tamperelainen pariskunta, joka 3v yrityksen jälkeen odottaa nyt esikoistaan. Takana kyllä 2 keskenmenoo, mutta tän kanssa on ihan erilainen fiilis! Itse oon 23 ja mies 28.
Me ollaan miehen kanssa onnessamme, mutta samalla toki sopivasti vähän peloissamme, kuten esikoiseen kuuluu. Onhan se koko elämän mullistava asia! Hyvin toivottu kuitenkin, ja molemmat jännitetään pysyykö tää nyt mukana loppuun asti. Sellanen fiilis olis, että nyt on kaikki hyvin tän kanssa!
Muutakin muutosta luvassa, meidän pitää muuttaa isompaan asuntoon (jee, oon halunnu jo pitkään muuttaa tästä uuteen :D), ja mä ajelen just ajokorttia, pitäis olla ihan parin - kolmen viikon päästä taskussa!
Viikoista ei oo tietoo, kun oli hassu kierto enkä tiedä koska oon ovuloinu. Kuitenki jotenki pystyin päätellä, että jos ovulaatio sattui yhden tietyn peittojen heiluttelun kohdalle, laskettu aika olis 27.10. joten nyt viikkoja olis 4+3 :)
Tunteet yhtä myllerrystä, en oo ikinä ollu itkuherkkä, eikä oo ees ennen menkkoja ollu mitään herkkyyttä nähtävissä, joten nyt tuntuu hassulta itkee kaikelle
paljon muutakin uutta tietenki tiedossa, jännityksellä odottelen aina seuraavaa etappia (tällä hetkellä ar-ultra, kunhan saan sen varattua ja neuvola) :)
Deb