Esittelyketju

Siinä saattaa unohtua kyllä kaikki muu kun ihmettelette ja ihailette teidän ensimmäistä, siihen voipi tulla semmonen kupla ettei muusta elämästä ole tietoakaan!!!
Ihanaa aikaa muutenkin kun kaikki on uutta ja jännää ja ihmeellistä, vaikka tämä on mun viides niin siitä huolimatta on ihmettä ja kummaa.
 
Anteeksi kun istutin muidenkin päähän nämä mun pelot :oops: Pelot johtuu osin siitä, että olen ollut itse töissä päivystyksessä jouluna (tosin eläinpuoli, ei ihmispuoli) ja muistan sen avuttoman tunteen "mitä jos jotain oikeesti isoa tapahtuu ja meitä on täällä kourallinen". Mies on yrittänyt sanoa että kyllä sairaaloissa on lähes normaalisti väkeä myös jouluna, no worries, mutta aion kyllä ruveta ramppaamaan portaita ja saunomaan hulluna heti kun vauva on täysaikainen josko kuitenkin suostuisi syntymään edes joitain päiviä ennen jouluaattoa!

Tuo lapsen synttäreiden osuminen jouluun on kanssa hankala, mummoni on aaton lapsi ja on usein tuonut esiin miten tylsää oli kun oli synttärit aamulla ja joulu illalla. Nykyään voi ehkä vähän joustaa ja pitää kaverisynttäreitä vaikka kuukautta ennen tai jälkeen ja miksei itse synttäripäivääkin voisi juhlia etu- tai jälkikäteen ilman joulun sotkemista siihen samaan. No, katsotaan kuinka käy!
 
Moikka!

Mahtuisiko yksi odottaja vielä lisää tänne? :)

Laskettuaika olisi ihan joulukuun viimeinen päivä, mutta en kyllä jaksa uskoa, että sinne asti päästään saatika tammikuulle. Kolme lasta ennestään ja kaikki tulleet ennen laskettua aikaa joten toiveet tammikuulle pääsystä on aika laihat :joyful:

Meidän perheeseen kuuluu kuitenkin lapsia 5 ja kaksi niistä on puolison edellisestä liitosta ja kolme tosiaan omaa eli menoa riittää :Heartred

Omasta historiasta sen verran, että paljon olen kokenut ja tämä on 8 raskaus. Lapsettomuushoidoissa oltiin ex-puolison kanssa 4-vuotta ennen kuin esikoinen saatiin. Sen lisäksi on ollut kohdunulkoinen raskaus mikä meni niin pahaksi, että toinen munanjohdin jouduttiin poistamaan. Sen lisäksi keskenmenoja on kolme. Yksi niistä keskeytynyt keskenmeno ja kaksi "normaalia" keskenmenoa.

Viimeisin raskaus oli todella raskas! np-ultrassa riskiluku oli 1:150 ja niskaturvotus juuri siinä rajalla. Vauvalta löytyi myös kaulasta kystia. Oli todellinen shokki! Kävin myös samana päivänä vielä yksityisellä ultrassa ja hän antoi vielä kovemman tuomion. Hän sanoi, että 95% varmuudella downinsydrooma ja paha sydänvika. Silloin ei vielä ollut nipt-testiä käytössä meidän sairaalassa joten odottelin sinne rv 16 asti, että pääsimme lapsivesipunktioon ja siitä rv 18 asti tuloksia. Kaikki oli hyvin :Heartred Sydäntä seurattiin vielä koko raskaus, mutta ei siitäkään mitään löytynyt. Saimme siis lopulta aivan terveen tytön :Heartred

Koska oma historia on niin kirjava niin en jotenkin osaa enkä jaksa pelätä. Otetaan se mitä annetaan. Jotenkin oon ajatellut asiat niin, että jos pelkään etukäteen asioita niin se ei estä niitä tapahtumasta eikä se vähennä tai valmista mua siihen suruun, jonka joutuisin kohtaamaan. Tottakai välillä huoli nousee, mutta katoaa todella nopeasti myös. Aikaisemmissa raskauksissa oon kuunnellut dopplerilla sydänääniä varmistaakseni, että kaikki on hyvin ja se on poistanut huolia. Dopplerin oon nyt ehtiny jo myydä pois ja uutta oon harkinnut ja kerran jopa jo melkein tilannut, mutta vielä se on nyt hankinta listalla. Kuitenkin oon huomannut, että toistaiseksi oon "pärjännyt" myös ilman, koska huolet eivät jaksa mieltä kovin kauan vaivata. Toki tähän "auttaa" pahoinvointi joka seurana päivittäin joten ei sinänsä tarvitse olla huolissaan, kun on niin selkeät oireet.
 
Hurja tarina Madelein, että noin vahvasti epäiltiin kaikkea tuota ja lopulta kaikki olikin hyvin:Heartred Tuleekohan tuollaisia virheellisiä arvioita kuinka usein ja mistähän sitten johtuu?
 
Joo oli kyllä tosi uhkarohkeaa pelkän ultran perusteella sanoa jotain tollasta! Mut se lääkäri, joka teki sen lapsivesipunktion niin sano et 90% seulahälyytyksistä on vääriä! :bored: Ihmettelin suuresti tuon jälkeen seulatestin järkevyyttä. Mutta mietin myös ettei sillä lääkärilläkään varmaan ollut ihan paikkansa pitävää tutkimustulosta et ehkä se on enemmän omaan kokemukseen perustuva.
 
90%?!!!! o_O No aika hurjaa kyllä! Luulisi, että jotain muutoksia noihin tutkimuksiin tehtäisiin jos noin paljon menee kuitenkin huti.
 
Joo samaa kans ihmettelin et mitä ihmettä varten niitä tehdään sitte, jos kerran noin epäluotettavaa
 
Uskaltaudun vihdoin mukaan tänne. Koko alkuraskaus meni vähän kurjissa fiiliksissä, vaikkei mitään erityistä isompaa syytä huoleen ollutkaan. Nyt on nt-ultra takana ja kaikki hyvin ❤ Olen 35 ja odotan kolmatta lasta pk-seudulla. Tää raskaus on ollut monella tapaa erilainen kuin aiemmat. Esikoisen kohdalla ajateltiin, että tottakai halutaan lapsi. Tokan kohdalla ajateltiin, että täytyyhän sillä olla sisarus Tämän kanssa piti tehdä ihan eri tavalla valinta, että mahtuuko meille kolmas, onko meillä tähän varaa, jaksetaanko me vielä yksi. Sitten kun päätettiin yrittää, tärppäsikin tosi äkkiä, joten melkoinen shokki ja hämmennys tämä oli aluksi. Nyt alan vihdoin tottua ajatukseen, ja fiilis alkaa olla enemmän positiivisen puolella.
 
Hyppään tänne mukaan! Eli la 23.12., ikää 35v ja kolmatta odotellaan. Ennestään löytyy tytöt kohta 5 ja 8v. Hyvin samanlaiset fiilikset on kuin edellisellä kirjoittajalla ve22, siksi hyppään mukaan vasta nyt kun ultra takana ja alkaa näyttää hyvin todennäköiseltä että kolmas lapsi oikeasti tulossa. Oltiin aina ajateltu että ehkä kolmas lapsi sitten joskus eikä osattu varsinaista päätöstä tehdä. Nyt ajankohta alkoi olla oikea ja päätettiin että pari kuukautta katsotaan että tärppääkö ja jos ei niin sitten unohdetaan koko asia. Mulla myös pari keskenmenoa ennen tokaa lasta joten ei ollut selvää että vaikka raskaus alkaa niin menisi hyvin kaikki. Joten alkuraskaus meni hyvin matalalla profiililla. Mutta nyt tosiaan rv14 ja kaikki näyttää hyvältä, varhaisultrassa käytiin jo rv8 toteamassa että kaikki kuten pitää ja nyt NT-ultrassa kaikki näytti hyvältä, riskiluvut oli todella pienet (vaikka vähän jo ikäni puolesta jännitin) ja laskettu aika siirtyi alkuperäisestä 6pv aikaisemmaksi. Jännäksi menee syntyykö tämä tämän vai ensi vuoden puolella, edellinen meni 9pv yli
 
Hellurei! Nyt vihdoin ekan ultran jälkeen uskaltaa alkaa uskoa, että lapsi on tulossa ja siten myös lueskella ja kirjoitella muiden kera ja "julkisesti". Eli ensimmäinen lapsi tulossa ja ikää 32v., laskettu aika 27.12. ja rv 13+0. Nt-ultra takana viime viikolla ja kaikki näytti olevan hyvin, oli kyllä liikuttava ja helpottava hetki, kun näki sikiön liikkuvan ja olevan kunnossa. Kaikki on niin uutta ja erikoista, ja tietty jännitys siitä, että meneekö kaikki loppuun saakka hyvin. Niin täällä ainakin toivotaan :Heartblue
 
Hei! Nt-ultran jälkeen minäkin uskallan liittyä joukkoon ❤️ LA 29.12.2020 ja toista lasta odotan pk-seudulla. Ikää on jo 42v, tämä raskaus nykyisen miehen kanssa erittäin toivottu (hänelle esikoinen). Koettu on kkm ja kohdun ulkoinen leikkauksineen (toinen munanjohdin poistettiin) sekä ivf-hoitokierros ilman toivottua tulosta.
Nyt uskon ja toivon että kaikki menisi hyvin, tämän ihanan korona-ajan yllätyksen kanssa ❤️
 
Hei! Tänään käyty ensimmäisessä ultrassa ja eksyin tänne. :) Ajattelin uskaltautua myös liittyä joukkoon.
La 29.12 eli tänään rv13+0 ,kolmas lapsi tulossa,ensimmäinen yhteinen nykyisen mieheni kanssa. Ikää miulla on 27v ja Helsingissä asustellaan.
Tämä raskaus alkoi aika yllärinä, suoraan keskenmenosta jonka sain 19.3. vielä on vähän itsellä sulateltavaa, niin kuin oli tuossa keskenmenneessäkin mutta eiköhän tämä tästä ❤️
 
Mäkin uskallan nyt liittyä taustalta mukaan, kun vapaaehtoisen neurohulluttelu-NIPT-testin tulokset sain äsken, eikä niissä(kään) mitään poikkeavaa :).

Täällä siis 35-vuotias, esikoista ”ikäjärkipäätöksen” saattelemana odotteleva, viikkoihin nähden jo hiemankin liian turvonnut nainen :)
 
Bimbelibom, oliko joulu sairaalassa erityisen ankea? Yksi mun isoista peloista lasketun ajan suhteen on päätyä sairaalaan niin että siellä on vaan uransa just alottaneita päivystäjiä paikalla eivätkä sitten osaa puuduttaa tai edes kanyloida :eek: Tai sitten on niin vajaa miehitys että saa käytännössä yksin kärvistellä tuntikausia, varsinkin jos koronan takia ei saisi edes tukihenkilöä mukaan.

Siis itse synnytys meni kuin oppikirjasta. Osaavat kätilöt, yksin en joutunut ihmettelemään ja kaikki meni siltä osin paremmin kuin osasin silloin synnytyspelkoisena edes toivoa.

Mutta se itse joulu osastolla.. Never again. Se ruoka, se olematon joulufiilis. Se oli tämän jouluhörhön pahin painajainen.
 
Mutta se itse joulu osastolla.. Never again. Se ruoka, se olematon joulufiilis. Se oli tämän jouluhörhön pahin painajainen.

Se olisi minunkin pahin painajainen!
Vaikkakin maailman parhain syy. :Heartred
 
Mua ahdistaa kans joulu sairaalassa. Se on niin vahvasti perhejuhla, ollaan koko suku koolla. Nyt pitäiskin olla kaksin miehen kanssa Helsingissä, lapset mummolassa, ja en varmaan jaksa mitään jouluruokaakaan laittaa. Harmittaa, mutta toisaalta joulu tulee joka vuosi. Edellisen synnytyksessä olin n. 12 tuntia sairaalassa. Lapsi syntyi yöllä ja ennen lounastarjoilua lähdin jo kotiin. Toivotaan että tää menis yhtä sujuvasti.
 
Moikka kaikille

Jospa minäkin uskaltautuisin tänne vihdoinkin.
Olen 41v ja ensimmäistä kertaa elämässäni raskaana.
Raskaus tuli täytenä yllätyksenä (ihanana sellaisena). Luulin, etten voi saada lapsia. Lisäksi reilun ylipainoni vuoksi emme päässeet ex-miehen kanssa aikoinaan myöskään lapsettomuushoitoihin.
Vuosikausia yritettiin ja koskaan silti ei onnistuttu raskautumaan.
Olin jo käynyt läpi surun lapsettomuudesta ja hyväksynyt asian kun ikääkin kertyi.
Sitten huhtikuussa päätin tehdä testin kun olin muutaman päivän myöhässä (ollut aina säännöllinen kuukautiskierto). En voinut uskoa silmiäni kun testiin piirtyi hailakka toinen viiva. Olin aivan sekaisin ja hämilläni. Itselläni meni reilu viikko pohtia mitä asiasta ajattelin. Sitten mielen valtasi täydellinen onni ja hämmennys vaihtui paniikkiin siitä, että jotain menee pieleen enkä saakaan lasta syliin asti,
Nyt olen elänyt onnellista odotusaikaa jo useamman viikon. Laskettu aika on tällä hetkellä 20.12.2020.
Menossa siis rv 14+4.
Miesystäväni oli yhtä lailla hölmistynyt mutta on erittäin iloinen asiasta

Loppuun on todettava, että kyllä elämä vaan osaa yllättää! ❤️
 
Hei.Olen 34v ennestään 3lasta(-08,-10&-13) ja viimesyksynä keskenmeno huomattiin rv10+4(sikiö 6+4) .
Nyt rv 15+1
Nyt masuasukki liikkuu niin että olen tuntenut liikkeet reilun viikon ajan
Kauhulla odotan että meneekö laskettuun aikaan asti eli 23.12 vai syntyykö aiemmin kuten viimeisin muksukin .
No aika näyttää .

Onnea kaikille
 
Hei,

täällä 36v kahden lapsen äiti. Kolmatta odotellaan viikolla 18+4

Mullakin hyvin erilainen tilanne nyt kolmannen kohdalla(aiemmat lapset - 12 ja - 14), sillä odotan häntä yksin. Lapsen isä ei tule osallistumaan millään tavalla hänen elämäänsä.

Monenlaista haastetta on tähän raskauteen ehtinyt jo mahtua, mutta toistaiseksi kaikesta on tähän mennessä selvitty.
 
Hei vaan, vieläköhän tässä vaiheessa uskaltaisi tulla vähän kurkkimaan tänne lasketun ajan ryhmään. :shy: Meille olisi joulun tienoilla tulossa kolmas lapsi, ja itseasiassa toinen joulukuinen. Edellinen meni tosin melkein pari viikkoa yliajalle, että katsotaan nyt, meneekö tämä joulu- vai tammikuun puolelle.
 
Takaisin
Top