Heippa!
Oon tänne joulukuisiin jo kirjoitellutkin, mutta esittely on unohtunut...
Oon 32-v Helsingistä, ensimmäistä lasta yrittämässä saada maailmaan
Nyt on menossa rv 5+2, laskettu aika ovisplussan perusteella 21.12.
Tulin ensimmäisen kerran raskaaksi viime heinäkuussa, mutta kyseinen raskaus todettiin nt-ultrassa viikoilla 12+0 keskeytyneeksi. Luultavasti kasvu oli loppunut jo 6+ tai 7+ viikoilla. Kokemus oli todella järkyttävä, sillä takana oli varhaisultraa viikolla 5+jotain ja uudestaan 6+jotain (sijainti näytti epävarmalta alkuun), ja kaiken piti olla jo lupaavasti, eikä mitään erityisiä oireita keskenmenosta tullut missään vaiheessa. Näin jälkikäteen ajatellen raskausoireet ehkä hiipuivat turhan voimakkaasti juuri siinä 7 viikon jälkeen, mutta en sitä silloin osannut epäillä, kun ensimmäinen raskaus kyseessä ja eihän kaikilla tule voimakkaita oireita. Kehon toipumisessa kesti niin kauan, että vasta oikeastaan tätä tärppiä edeltävä kierto oli pituudeltaan ja tuntemuksiltaan suht normaali, ja tämä tärppikierto oli ensimmäinen sitten viime kesän, joka oviksen ajankohdan mukaan olisi ollut mulle normaali 28-29pv. Kyllä tuo kokemus varjostaa väkisinkin mieltä nyt etenkin tässä alkuraskaudessa. Tein ensimmäisen selkeästi plussan testin kiertopäivänä dpo10 9.4., joka olisi ollut meidän pikkuisen laskettu aika. Joten ehkä tämä on kohtaloa, josko nyt olisi meidän vuoro saada pieni syliin asti
Oon monien muiden tavoin menossa varhaisultraan, varasin sen 7+5, jotta oltaisiin silloin ohi tuosta viimekertaisesta pysähdyksestä, ja syke olisi varmuudella nähtävissä (viimeksi jäätiin tilanteeseen jossa ”mahdollisesti syke näkyvissä”, joten sykkeen selkeä näkyminen olisi tärkeä etappi mielenrauhan kannalta).