Hei kaikille ja vihdoin uskallan hypätä kirjoittajien mukaan! Eli 3. vuosi yritystä, lapsettomuushoito jonossakin jo oltiin, mutta koronan takia ei kutsua ole tullut ja hyvä näin. 2018 syksyltä löytyy KKM, joka löydettiin siis nt-ultrassa ja oli menny jo 5+ viikoilla kesken, sairaalassa sit tyhjennettiin ja nyt sitten toinen plussa, josta tänään käyty varhaisultrassa ja siellä mittaus 7+3 ja sydän sykki villisti Jospa tästä tulisi meidän esikoinen!
Esittelyketju
- Ketjun aloittaja Aca
- Aloituspäivämäärä
En tänne vielä varmaan oo tätä tehnykkään..
Elikkäs, Heippa vaan!
Oon vm. - 90 joulukuussa täytän 30v. Kaksi lapsukaista löytyy 7/12 ja 2/15 tyttö ja poika. Kolmannesta alettiin haaveilee varmaan 2016, ehkäisyy en oo missää vaiheessa käyttäny. Meillä ei siis mitenkään kovin nopeeta tää raskautuminen ole. Toivo oli jo oikeestaan heitetty kaivoon, koska epäilen et miulla pcos luultavasti oireiden perusteella On. No mutta niimpävaa plussa pärähti todella odottamattomasti, ja meidän seksielämän perusteella ei ois kyl mitää toivoo pitäny ollakaan haha, mut se yks kerta vissii riitti nyt sitte
. Toivotaan että tuolla elämää löytyy sitten np ultrassa 
Asutaan ok talossa, mies opiskelee uutta-alaa ja mie oon vakkarityössä paikallisessa leipomossa. Kolme kissaa löytyy ja 2018 tuli kodinvaihtaja koira, joka on siis aivan miun perään, joten luulen et tulee olee kovapaikka koiralle joulukuussa. Nytkin se kyllä nukkuu mahassa kiinni ja vahtii minuu tosi tarkkaan et kai se jottain aistii.
Keskenmenoja löytyy pari isompien lapsien välissä, joten vähän tää pelottaa, kun ei ehkä uutta mahdollisuutta tule enää.
Kaikille kovasti tarrasukkia
Elikkäs, Heippa vaan!
Oon vm. - 90 joulukuussa täytän 30v. Kaksi lapsukaista löytyy 7/12 ja 2/15 tyttö ja poika. Kolmannesta alettiin haaveilee varmaan 2016, ehkäisyy en oo missää vaiheessa käyttäny. Meillä ei siis mitenkään kovin nopeeta tää raskautuminen ole. Toivo oli jo oikeestaan heitetty kaivoon, koska epäilen et miulla pcos luultavasti oireiden perusteella On. No mutta niimpävaa plussa pärähti todella odottamattomasti, ja meidän seksielämän perusteella ei ois kyl mitää toivoo pitäny ollakaan haha, mut se yks kerta vissii riitti nyt sitte
. Toivotaan että tuolla elämää löytyy sitten np ultrassa Asutaan ok talossa, mies opiskelee uutta-alaa ja mie oon vakkarityössä paikallisessa leipomossa. Kolme kissaa löytyy ja 2018 tuli kodinvaihtaja koira, joka on siis aivan miun perään, joten luulen et tulee olee kovapaikka koiralle joulukuussa. Nytkin se kyllä nukkuu mahassa kiinni ja vahtii minuu tosi tarkkaan et kai se jottain aistii.
Keskenmenoja löytyy pari isompien lapsien välissä, joten vähän tää pelottaa, kun ei ehkä uutta mahdollisuutta tule enää.
Kaikille kovasti tarrasukkia
Oon 31v kahden lapsen äiti Hämeestä ja kolmatta ollaan yritetty 2018 marraskuusta lähtien. Silloin heti tärppäsi, mutta rv 18+6 selvisi, että tyttö oli kuollut kohtuun. 
Tästä kun toivuttiin niin alettiin uudestaan yrittämään ja 2019 syksyllä tärppäsi, mutta se päättyi heti 4+2. Sitten nyt tämän vuoden helmikuussa tärppäsi taas ja se kesti 5+4 asti. Aloin epäilemään matalaa progesteronia kun mulla on niin myöhäinen ovulaatio ja lyhyt luteaalivaihe, niin kysyin lääkäriltä lugesteronia ja aloinkin sitä heti tuon keskenmenon jälkeisen oviksen jälkeen ottamaan. Ja siitä tärppäsikin taas ja nyt tyyppi on pysynyt tähän asti kyydissä, 7+4, ja ultrassakin hänet nähty. <3 Toivotaan nyt, että kaikki menis hyvin, ei jaksaisi taas aloittaa alusta.
Tästä kun toivuttiin niin alettiin uudestaan yrittämään ja 2019 syksyllä tärppäsi, mutta se päättyi heti 4+2. Sitten nyt tämän vuoden helmikuussa tärppäsi taas ja se kesti 5+4 asti. Aloin epäilemään matalaa progesteronia kun mulla on niin myöhäinen ovulaatio ja lyhyt luteaalivaihe, niin kysyin lääkäriltä lugesteronia ja aloinkin sitä heti tuon keskenmenon jälkeisen oviksen jälkeen ottamaan. Ja siitä tärppäsikin taas ja nyt tyyppi on pysynyt tähän asti kyydissä, 7+4, ja ultrassakin hänet nähty. <3 Toivotaan nyt, että kaikki menis hyvin, ei jaksaisi taas aloittaa alusta.
Jkh92
Oman äänensä löytänyt
Itsekään en ole nähtävästi vielä kirjoitellut, joten hei kaikille!
Täällä kirjoittelee 28v. Nainen Lahdesta. Kyseessä ihan ihkaensimmäinen raskaus, jota aviomieheni kanssa melkein 2 vuotta yritimmekin. Tätä kirjoittaessa 6+6 menossa ja laskettu aika 31.12.2020. Toivomme kovasti pienen pysyvän mukana matkassa.
Itsellä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta lokakuussa 2019 ja sain siihen lääkkeet ja samalla paino alkoi vihdoin viimein tippua, nyt painoa - 27 kiloa vähemmän viime syksyyn ja kilppariarvot kunnossa, mitkä yhdessä varmasti mahdollistivat vihdoinkin raskaaksi tulon. Painoa tuli vielä pudottaa 23 kiloa, jotta olisimme päässeet hoitoihin mm. Alhaisen amh arvon vuoksi. Mutta nyt löin tottakai laihdutuksen paussille ja yritän pitää painon näissä luvuissa ellei ensiviikon ensineuvolassa tule muuta ohjeistusta. Kaikille onnea ja paljon pienten jalkojen töminää!
Täällä kirjoittelee 28v. Nainen Lahdesta. Kyseessä ihan ihkaensimmäinen raskaus, jota aviomieheni kanssa melkein 2 vuotta yritimmekin. Tätä kirjoittaessa 6+6 menossa ja laskettu aika 31.12.2020. Toivomme kovasti pienen pysyvän mukana matkassa.
Itsellä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta lokakuussa 2019 ja sain siihen lääkkeet ja samalla paino alkoi vihdoin viimein tippua, nyt painoa - 27 kiloa vähemmän viime syksyyn ja kilppariarvot kunnossa, mitkä yhdessä varmasti mahdollistivat vihdoinkin raskaaksi tulon. Painoa tuli vielä pudottaa 23 kiloa, jotta olisimme päässeet hoitoihin mm. Alhaisen amh arvon vuoksi. Mutta nyt löin tottakai laihdutuksen paussille ja yritän pitää painon näissä luvuissa ellei ensiviikon ensineuvolassa tule muuta ohjeistusta. Kaikille onnea ja paljon pienten jalkojen töminää!
Ikää 37 v ja toinen lapsi tulossa. Esikoisen ja tän ikäeroksi tulee hyvin tasan 4 v, jos pysyy kyydissä. Tässä välissä piti tulla elokuinen, mutta olikin mennyt kesken, mikä paljastui ekassa ultrassa. Keskeytys oli rankka, mutta tehtiin onneksi sairaalassa. Kotona jos olisin ollut, niin olis pitänyt lanssi tilata.
Heippa! Olen 29-vuotias nainen Uudeltamaalta. Kolmas lapsi tulossa, jos kaikki menee hyvin
LA sattuu omien laskujen mukaan 31.12. eli tänään 7+1. Aiemmat lapsukaiset ovat vuosimallia 2013 ja 2018. Tällä kolmas lapsi ajatuksella oltiin vähän vaan leikitelty. Viime raskautumisessa kesti aikaa ja tuli yksi keskenmenokin ennen kuopusta. Nyt yllätys olikin melkoinen, kun tupsahdin raskaaksi heti ensimmäisestä kierrosta
Tsemppiä ja tarrasukkia kaikille!
LA sattuu omien laskujen mukaan 31.12. eli tänään 7+1. Aiemmat lapsukaiset ovat vuosimallia 2013 ja 2018. Tällä kolmas lapsi ajatuksella oltiin vähän vaan leikitelty. Viime raskautumisessa kesti aikaa ja tuli yksi keskenmenokin ennen kuopusta. Nyt yllätys olikin melkoinen, kun tupsahdin raskaaksi heti ensimmäisestä kierrostaTsemppiä ja tarrasukkia kaikille!
Alcyone
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Hei kaikille! Uskaltaudun mukaan joulukuisiin eilisen varhaisultran jälkeen, jossa löytyi pikkuinen napakalla sydämen sykkeellä.
Olen 43-vuotias ja asustelen Helsingissä. Perheeseeni kuuluu jo omillaan asuva 20+ -vuotias lapsi ensimmäisestä liitosta, ja nykyinen mieheni. Olemme mieheni kanssa toivoneet vauvaa noin vuoden ajan. Edellinen raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon viime elokuussa. Tämänkin raskauden menettäminen on pelottanut valtavasti, mutta pienen näkeminen ultrassa toi uutta toivoa vauvahaaveen toteutumisesta. Laskettu aika on 30.12., joten jos saamme pienen syliin asti, niin saadaan jännätä kumman vuoden puolelle osuu.
Olen 43-vuotias ja asustelen Helsingissä. Perheeseeni kuuluu jo omillaan asuva 20+ -vuotias lapsi ensimmäisestä liitosta, ja nykyinen mieheni. Olemme mieheni kanssa toivoneet vauvaa noin vuoden ajan. Edellinen raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon viime elokuussa. Tämänkin raskauden menettäminen on pelottanut valtavasti, mutta pienen näkeminen ultrassa toi uutta toivoa vauvahaaveen toteutumisesta. Laskettu aika on 30.12., joten jos saamme pienen syliin asti, niin saadaan jännätä kumman vuoden puolelle osuu.
Hei kaikki,
Siirryin yllättäen marraskuisista joulukuisiin tänään olleen ultran takia. Raskauden piti olla menossa viikolla 12, mutta sikiön koon perusteella ollaankin vasta viikolla 9. Sydänäänet kuuluivat reippaasti eikä kätilö sanonut että kuvassa olisi mitään huolestuttavaa, mutta silti jäytää nyt pelko siitä onko kaikki hyvin.. Ainakin verinäytteenotot ja niskapoimu-ultran joutuu jännittämään uudestaan.
Olen 37 vuotias ensimmäisen lapsen odottaja Helsingistä. Varsinaista vauvakuumetta odottelin 35 vuotta, mutta kun sitä ei koskaan tullut teimme miehen kanssa "järkipäätöksen". Nyt ihmettelen raskaus- ja vauvamaailmaa ja koitan tottua ajatukseen, että puolen vuoden päästä perheessämme on kolmas jäsen
Siirryin yllättäen marraskuisista joulukuisiin tänään olleen ultran takia. Raskauden piti olla menossa viikolla 12, mutta sikiön koon perusteella ollaankin vasta viikolla 9. Sydänäänet kuuluivat reippaasti eikä kätilö sanonut että kuvassa olisi mitään huolestuttavaa, mutta silti jäytää nyt pelko siitä onko kaikki hyvin.. Ainakin verinäytteenotot ja niskapoimu-ultran joutuu jännittämään uudestaan.
Olen 37 vuotias ensimmäisen lapsen odottaja Helsingistä. Varsinaista vauvakuumetta odottelin 35 vuotta, mutta kun sitä ei koskaan tullut teimme miehen kanssa "järkipäätöksen". Nyt ihmettelen raskaus- ja vauvamaailmaa ja koitan tottua ajatukseen, että puolen vuoden päästä perheessämme on kolmas jäsen
Uskaltaisikohan sitä jo hypätä mukaan kirjoittelemaan..
33v ensimmäistä lasta odottava Espoolainen täällä. Alkuraskaus ei ole ollut kovin "helppo" verta on vuotanut muutaman viikon ja päivystyksessä käyty töekeen pimppikivun takia
. mutta kovasti ne väittää että vauva olisi oikeassa paikassa ja vahva syke. Kaksi kertaa hänet on sisäkautta ultrattu ja kerran vatsan päältä. Niin kai se on pikkuhiljaa pakko uskoa että meille tulee vauva. Laskettu aika on 20.12, mutta ekan ultran mukaan 24.12 ja tokan 21.12 mutta tuskin se niistä minään kuitenkaan syntyy 
Oon tosi malttamaton ja sais syntyä jo
miten tässä vielä jaksaa yli puoli vuotta odotella 
on kiva ollut ihana lukea teidän tsemppivuestejä täällä, mutta kun pikkuhiljaa ryhmä alkaa hiljenemään niin minäkin haluan salaryhmään mukaan 
33v ensimmäistä lasta odottava Espoolainen täällä. Alkuraskaus ei ole ollut kovin "helppo" verta on vuotanut muutaman viikon ja päivystyksessä käyty töekeen pimppikivun takia
. mutta kovasti ne väittää että vauva olisi oikeassa paikassa ja vahva syke. Kaksi kertaa hänet on sisäkautta ultrattu ja kerran vatsan päältä. Niin kai se on pikkuhiljaa pakko uskoa että meille tulee vauva. Laskettu aika on 20.12, mutta ekan ultran mukaan 24.12 ja tokan 21.12 mutta tuskin se niistä minään kuitenkaan syntyy Oon tosi malttamaton ja sais syntyä jo
miten tässä vielä jaksaa yli puoli vuotta odotella on kiva ollut ihana lukea teidän tsemppivuestejä täällä, mutta kun pikkuhiljaa ryhmä alkaa hiljenemään niin minäkin haluan salaryhmään mukaan Täältä vielä yksi tulokas ryhmään mukaan. Olen 30-vuotias yhden lapsen äiti pääkaupunkiseudulta. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kohta 10 vuotta ja naimisissa 3 vuotta.Toinen lapsi on nyt tulossa,mikäli kaikki menee hyvin. Ekaa odotettiin kauankin,mutta tämä toinen tärppäsi melkein heti. Pieni ikäero oli toivottu. Nyt tulossa ikäeroa vajaa 2 vuotta.
Tervehdys! Pitkään olen arponut uskaltaako lähteä edes tänne kirjoittamaan, kun taustalla useita keskenmenoja ja muita riskitekijöitä. Mutta siis olen 41-vuotias ja pääkaupunkiseudulla asustellaan. Edellisestä liitosta on jo teini-ikään ehtineet lapset. Olimme jo nykyisen miehen kanssa päättäneet pari vuotta sitten viimeisimmän km jälkeen, ettemme enää tee lasta, sillä silloin tutkimuksissa löydettiin sairaus minulta joka lisää huomattavasti raskauden riskejä. Korona-aika kuitenkin toi meille aikamoisen yllätyksen, kun ehkäisystä huolimatta tulinkin raskaaksi. Olemme tosi iloisia uutisesta, mutta monet komplikaatiot pelottavat. Ensimmäisessä ultrassa laskettu aika tarkentui 13.12. ja samalla päädyimme ikäriskin sekä niskaturvotuksen vuoksi seulontaan down-riskistä. Nyt jännitetään näitä tuloksia. Kuitenkin tässä kaipaa raskauden osalta jo vertaistukea ja siksi tänne palstallekin päädyin. Onnea kaikille odotukseen!
Kyllä tämä lahjalta tuntuu, vaikka jännittääkin monin tavoin. Elämä on välillä niin ihmeellistä.
Onnittelut Martzuu mukavista ultrakuulumisista
KiitosOnnittelut Martzuu mukavista ultrakuulumisista
Tänään takana nt-ulra, niin uskallan vihdoin tänne jotain kirjoittaa vaikka teidän muiden tekstejä olenkin jo jonkun aikaa stalkanut 
Eli 35-vuotias äiti Pirkanmaalta täällä moi. Esikoisen ja tämän kakkoskappaleen ikäeroksi tulee aika tarkalleen viisi vuotta, jos kaikki menee hyvin. Tosin ilmoitin kyllä jo miehelle, että en muuten aio enää yhtäkään joulua viettää sairaalassa, joten ei kyllä yhtään haittaa vaikka tulisi vähän ennen laskettua (20.12.). Yksi keskenmeno takana, joten tämän aamun ultra jännitti huomattavasti paljon enemmän kuin viisi vuotta sitten. Etenkin kun siellä piti yksin pötköttää ilman miehen henkistä tukea. Onneksi oli kaikki hyvin.
Eli 35-vuotias äiti Pirkanmaalta täällä moi. Esikoisen ja tämän kakkoskappaleen ikäeroksi tulee aika tarkalleen viisi vuotta, jos kaikki menee hyvin. Tosin ilmoitin kyllä jo miehelle, että en muuten aio enää yhtäkään joulua viettää sairaalassa, joten ei kyllä yhtään haittaa vaikka tulisi vähän ennen laskettua (20.12.). Yksi keskenmeno takana, joten tämän aamun ultra jännitti huomattavasti paljon enemmän kuin viisi vuotta sitten. Etenkin kun siellä piti yksin pötköttää ilman miehen henkistä tukea. Onneksi oli kaikki hyvin.
Bimbelibom, oliko joulu sairaalassa erityisen ankea? Yksi mun isoista peloista lasketun ajan suhteen on päätyä sairaalaan niin että siellä on vaan uransa just alottaneita päivystäjiä paikalla eivätkä sitten osaa puuduttaa tai edes kanyloida 
Tai sitten on niin vajaa miehitys että saa käytännössä yksin kärvistellä tuntikausia, varsinkin jos koronan takia ei saisi edes tukihenkilöä mukaan.
Tai sitten on niin vajaa miehitys että saa käytännössä yksin kärvistellä tuntikausia, varsinkin jos koronan takia ei saisi edes tukihenkilöä mukaan.
MarsiMaria, Hui tuollaisia en ole osannut ajatellakkaan.
Minä taas en haluaisi missään
nimessä synnärillä olla aatosta kun olen niin jouluihminen! En kestäisi mitenkään päin jos aatto jäisi ns väliin ja pelkästään jo tuon takia tää joulukuun vauva mietitytti.
Tai sekin jos syntymäpäivät olisivat aaton lähettyvillä.. Liiaksi juhlia, eikä voisi keskittyä joulun odottamiseen, kun pitäisi miettiä ja stressata vielä synttäreitäkin.
Tämä siis siitä syystä että ennen joulua meillä juhlitaan jo kahta lasta ja miestä lähes putkeen..
Mutta kohtalo päätti näin. La 29. pvä niin voipi mennä vaikka tammikuulle.
Minä taas en haluaisi missään
nimessä synnärillä olla aatosta kun olen niin jouluihminen! En kestäisi mitenkään päin jos aatto jäisi ns väliin ja pelkästään jo tuon takia tää joulukuun vauva mietitytti.
Tai sekin jos syntymäpäivät olisivat aaton lähettyvillä.. Liiaksi juhlia, eikä voisi keskittyä joulun odottamiseen, kun pitäisi miettiä ja stressata vielä synttäreitäkin.
Tämä siis siitä syystä että ennen joulua meillä juhlitaan jo kahta lasta ja miestä lähes putkeen..
Mutta kohtalo päätti näin. La 29. pvä niin voipi mennä vaikka tammikuulle.
Mulla ei myöskään ole MarsiMarian pelot käyneet mielessäkään, mutta nyt alkoi jännittämään. 
Esikoinen tulossa, niin toivoisi ammattitaitoista henkilökuntaa ettei jää traumoja, jos vaikka jäisikin haave toisestakin! Luin jostain, että isien osuutta synnyttämisessä nyt helpotetaan ja toivottavasti pitää paikkansa. Ei auta kuin katsoa miten käy.
Joulun missaaminen kyllä harmittaa myös muakin. Olen viettänyt sen aina pohjoisessa, joten tarkalla syntymäpäivällä ei väliä kun välistä jää varmasti. ”Onneksi” ei ole muita lapsia, niin ei jää niiden puolesta harmittamaan. Toisaalta sen verran toivottu ja odotettu lapsi tulossa, että äkkiseltään en usko onnellisempaa joulua koskaan viettäneeni kunhan kaikki menee loppuun asti hyvin.
Esikoinen tulossa, niin toivoisi ammattitaitoista henkilökuntaa ettei jää traumoja, jos vaikka jäisikin haave toisestakin! Luin jostain, että isien osuutta synnyttämisessä nyt helpotetaan ja toivottavasti pitää paikkansa. Ei auta kuin katsoa miten käy. Joulun missaaminen kyllä harmittaa myös muakin. Olen viettänyt sen aina pohjoisessa, joten tarkalla syntymäpäivällä ei väliä kun välistä jää varmasti. ”Onneksi” ei ole muita lapsia, niin ei jää niiden puolesta harmittamaan. Toisaalta sen verran toivottu ja odotettu lapsi tulossa, että äkkiseltään en usko onnellisempaa joulua koskaan viettäneeni kunhan kaikki menee loppuun asti hyvin.