Moikka!
Mahtuisiko yksi odottaja vielä lisää tänne? :)
Laskettuaika olisi ihan joulukuun viimeinen päivä, mutta en kyllä jaksa uskoa, että sinne asti päästään saatika tammikuulle. Kolme lasta ennestään ja kaikki tulleet ennen laskettua aikaa joten toiveet tammikuulle pääsystä on aika laihat
Meidän perheeseen kuuluu kuitenkin lapsia 5 ja kaksi niistä on puolison edellisestä liitosta ja kolme tosiaan omaa eli menoa riittää
Omasta historiasta sen verran, että paljon olen kokenut ja tämä on 8 raskaus. Lapsettomuushoidoissa oltiin ex-puolison kanssa 4-vuotta ennen kuin esikoinen saatiin. Sen lisäksi on ollut kohdunulkoinen raskaus mikä meni niin pahaksi, että toinen munanjohdin jouduttiin poistamaan. Sen lisäksi keskenmenoja on kolme. Yksi niistä keskeytynyt keskenmeno ja kaksi "normaalia" keskenmenoa.
Viimeisin raskaus oli todella raskas! np-ultrassa riskiluku oli 1:150 ja niskaturvotus juuri siinä rajalla. Vauvalta löytyi myös kaulasta kystia. Oli todellinen shokki! Kävin myös samana päivänä vielä yksityisellä ultrassa ja hän antoi vielä kovemman tuomion. Hän sanoi, että 95% varmuudella downinsydrooma ja paha sydänvika. Silloin ei vielä ollut nipt-testiä käytössä meidän sairaalassa joten odottelin sinne rv 16 asti, että pääsimme lapsivesipunktioon ja siitä rv 18 asti tuloksia. Kaikki oli hyvin
Sydäntä seurattiin vielä koko raskaus, mutta ei siitäkään mitään löytynyt. Saimme siis lopulta aivan terveen tytön
Koska oma historia on niin kirjava niin en jotenkin osaa enkä jaksa pelätä. Otetaan se mitä annetaan. Jotenkin oon ajatellut asiat niin, että jos pelkään etukäteen asioita niin se ei estä niitä tapahtumasta eikä se vähennä tai valmista mua siihen suruun, jonka joutuisin kohtaamaan. Tottakai välillä huoli nousee, mutta katoaa todella nopeasti myös. Aikaisemmissa raskauksissa oon kuunnellut dopplerilla sydänääniä varmistaakseni, että kaikki on hyvin ja se on poistanut huolia. Dopplerin oon nyt ehtiny jo myydä pois ja uutta oon harkinnut ja kerran jopa jo melkein tilannut, mutta vielä se on nyt hankinta listalla. Kuitenkin oon huomannut, että toistaiseksi oon "pärjännyt" myös ilman, koska huolet eivät jaksa mieltä kovin kauan vaivata. Toki tähän "auttaa" pahoinvointi joka seurana päivittäin joten ei sinänsä tarvitse olla huolissaan, kun on niin selkeät oireet.