Esikoista odottavat

Mulla on jäänyt tää foorumi ihan taka-alalle hirveiden työkiireiden takia.. Mutta siis, esikoista päästiin katselemaan ultassa viikko sitten ja siellä se pieni liikkui mahdottoman paljon, vilkutteli ja oikoi jalkojaan! Niskaturvotus oli vaikea saada mitattua kun mini olisi halunnut vaan nojailla seinämään :D nt mitta lopulta oli 1,3mm. Perjantaina tuli kirje kotiin, että seuloissa ei mitään hälyttävää, ei aihetta jatkotutkimuksiin!

Nyt menossa 13+2 ja rakenneultra 27.6 :happy:
 
Meillä kerrottu kaikille keiden kuuluu tietää. Aloitin eilen uudessa työpaikassa, täälläkin heti kerroin asian laidan kaikille. Paljon kivempi neukkukäyntien takia olla poiskin kun voi sanoa suoraan missä on ja miksi. :)

Mileim rv 13+1
 
Nonalle onnittelut hyvistä ultra- yms kuulumisista!

Joo, kyllä jännitti koko päivän, että nytkö menee kesken, kun menin kertomaan. Tässä koittaa psyykata että mikään komplikaatio ei johdu normaalista elämästä tai jostain sanoista ;) Kävin neuvolassa taas juttelemassa. Poissaoloja ja myöhästymisiä tulee vielä enemmänkin, sillä verikokeessa pitää hypätä 4-6 viikon välein. Huonosti hoidettu kilpirauhasvaiva voi aiheuttaa lapselle aivovaurion.
Viikonloppu menee mummuloissa, eli äidit/tulevat mummot saavat huomiomme. Lähdemme kolmen luppakorvamme kanssa maakuntiin pitkäksi pyhäksi. Meidän juniori odottaa kolmosia, pennut syntyvät kesäkuun alussa.
Katjusha rv. 11+6
 
Meillä oli eile eka ultra. Ai että mua jännitti. Siellä se vauva kuiteski nukku tyytyväisen näköisenä. Sit se kai tajus et sitä katotaa ni se heräs ja teki temppuja :) se pomppi ja heilutti käsiä,kätilöäkin nauratti. Ei meinannu meiän vauva antaa mitata niskaturvotusta vaa piti käsiä edessä. Lopulta tuo mitta saatiin ja se oli 0,7mm. Myös kromosomipoikkeavuustodennäköisyydet oli lupaavat,joten ainakin tähän tietoo masussa pötköttää terve vauva :)
Oon nii onnellinen,oon vaa tuijotellu niitä muutamaa kuvaa jotka saatiin. Mä niiii rakastuin toho tyyppiin.

Vauva vastas viikkoja 11+6, joten uus laskettu aika meillä on nyt 17.11
 
Onko teillä ollu semmosta oiretta et syke nousee helposti korkeelle? Itse en ole enää jaksanut juosta, ko syke juostessa aivan pilvissä. Jopa kävellessäkin nousee tosi korkeelle :arghh: välil tuntuu et leposykekin on korkea ja et sydän hakkaa miljoonaa. Oon myös muutaman kerran heränny yöllä siihen, et mul o aiva mieletön kuuma ja sydän lyö miljoonaa ja olo tietysti tuolloin on aivan hirveä. Onneksi melko nopeasti helpottanut mut silti aina pelästyttää..

12+0
 
Littlefoot sanoi:
Onko teillä ollu semmosta oiretta et syke nousee helposti korkeelle? Itse en ole enää jaksanut juosta, ko syke juostessa aivan pilvissä. Jopa kävellessäkin nousee tosi korkeelle :arghh: välil tuntuu et leposykekin on korkea ja et sydän hakkaa miljoonaa. Oon myös muutaman kerran heränny yöllä siihen, et mul o aiva mieletön kuuma ja sydän lyö miljoonaa ja olo tietysti tuolloin on aivan hirveä. Onneksi melko nopeasti helpottanut mut silti aina pelästyttää..

12+0
Click to expand...
Mulla on leposyke helposti 90-100kieppeillä mut mä en siitä nii huolestu ku mul on ollu aiemmin rytmihäiriöitä. Ja tiiän et toi korkee syke on jäänne sydänoperaatioiden jäljiltä..

Kannattaa ehkä jutella neuvolassa tästä jos huolettaa.. toisaalta,luulis et se jotenki liittyy asiaan ku kuitenki äidin sydän pumppaa nyt enemmän verta ja muuteki kroppa on kovilla :)
 
Littlefoot sanoi:
Onko teillä ollu semmosta oiretta et syke nousee helposti korkeelle? Itse en ole enää jaksanut juosta, ko syke juostessa aivan pilvissä. Jopa kävellessäkin nousee tosi korkeelle :arghh: välil tuntuu et leposykekin on korkea ja et sydän hakkaa miljoonaa. Oon myös muutaman kerran heränny yöllä siihen, et mul o aiva mieletön kuuma ja sydän lyö miljoonaa ja olo tietysti tuolloin on aivan hirveä. Onneksi melko nopeasti helpottanut mut silti aina pelästyttää..

12+0
Click to expand...


Mulla on ihan sama homma! Edellisviikolla hölköttelin vielä melkein 10km ihan keveästi, mutta tällä viikolla 3,5km matkaan meni yli tunti?! Sykkeet huiteli jatkuvasti 155-178 ja jouduin jatkuvasti pysähtelemään kun tuntu että ei oo kaikki kohallaan. Normaalisti meikäläisen leposyke huitelee 43-55 välillä, joten oon myöskin tosi varpaillani. Seuraavassa neuvolassa, parin viikon päästä, aion kysäistä tuosta, meinaa kyllä hiukan mietityttää mitä jatkuva korkea syke voi aiheuttaa :/
 
Veren lisääntyneeseen tilavuuteen ja punasoluihin se jotenkin liittyy, luulen. Olen harrastanut kestävyysjuoksua, joten huonosta kunnosta hengästyminen ei voi johtua. Olen ollut juoksematta alkionsiirrosta lähtien, ei oo huvittanut eikä uskaltanutkaan mitään riskeerata. Kävely ja jumpat alle 140 sykkeellä riittää tälle mammalle. Ens vuonna sitten haen kunnon takas :)
Katjusha rv. 13+2
 
Huomenta tytöt,
ehkä tämä sykeongelma hiukan nyt helpottuu. Kävin eilen spinningissä, ja vaikka en tietenkään tavoitellut huippusykkeitä (vaan turvallista kohtuullista hengästymistä) oli tunne aika normaali. Onkohan se niin, että nyt keskiraskaudessa monenlaiset oireet ja vaivat helpottuu, kunnes viimeiselle kolmannekselle muutumme norsuiksi ja lyllerrämme eteenpäin ;) Mulla on ylämäet puuskututtanut plussasta alkaen, eli aika kiva jos pääsis muutamaksi viikoksi normaalisti etenemään.
Katjusha ja Pikku-Iippo rv. 13+6
 
Moikka kaikille!

Kai sitä voisi liittyä pohdiskeluun mukaan. Elikkä rv 12+2 ja muutama päivä sitten käyty nt-ultrassa, kaikki hyvin :) pahoinvointia ollut enemmän tai vähemmän koko ajan, raskaus selvisi itselle "vasta" rv 6 kun ajattelin pahoinvoinnin johtuneen mahataudista..

Tällä hetkellä eniten jännittää työkavereille ja esimiehelle kertominen, sillä olen uusi työpaikalla ja teen äitiysloman sijaisuutta itsekin.. Kai pelkään että työnantaja ottaa sen huonosti?
 
Löytyykö täältä muita naimattomia? Sekä oman että tulevan avupuolison puolelta odotetaan jotain kihlausta/häitä ennen vauvan syntymää.. Itseä se vähän ärsyttää, jotenkin kun vielä on erityisen herkillä raskauden takia. En yhtään ihmettelisi vaikka sanoisin jopa ilkeästi seuraavalle kun yrittää jotain vihjailla :D

Toinen kysymys. Miten teillä on ystävät asiaan suhtautuneet? Ihan muutamalle olen kertonut, ja puolet näistä on kyseenalaistaneet koko homman tai arvostelleet asiaa negatiiviseen sävyyn.. Onko jollain kokemusta samasta?
 
Ystävät on suhtautunu tosi hyvin. Yks nk.paras ystävä tuntu vetänee hernepellon nenään asiasta eikä olla sen jälkee juteltu.. hänellä takana n.puol vuotta parisuhdetta ja yritystä. me toivottiin ja yritettii n.kolme vuotta enneku tärppäs.. nyt hän kokee olevansa epäonnistunu nainen ja on iha epäreilua jotta meille tulee vauva...

Kihloissa ollaan,eikä kai kukaa odota naimisiinmenoa.. kai :D ei kukaa oo ainakaa mitää vihjaillu..
 
Me ei olla naimisissa tai edes kihloissa vaikka yhteisiä vuosia on takana :) kummallakaan meistä ei suuria haluja sormuksille ja muille, pärjätään hyvin näin vaikka ulkopuolisten silmissä tilanne voi näyttää kovin oudolta. Mun kaverit kun on itse hosuneet kihloihin/naimisiin parin kuukauden seurustelun jälkeen ni jaksavat toki ihmetellä että mikä on kun mies ei ymmärrä kosia.. :D
 
sonic sanoi:
Löytyykö täältä muita naimattomia? Sekä oman että tulevan avupuolison puolelta odotetaan jotain kihlausta/häitä ennen vauvan syntymää.. Itseä se vähän ärsyttää, jotenkin kun vielä on erityisen herkillä raskauden takia. En yhtään ihmettelisi vaikka sanoisin jopa ilkeästi seuraavalle kun yrittää jotain vihjailla :D



En tie miksen saa muokattua tekstiäni tästä lainauksesta pois x) mut allaoleva mun tekstiä




Mä olen itse aina ajatellut, että menen ensin naimisiin ja sitten vasta lapset mut nyt tämä vauva ilmoitti tulostaan tälleen yhtäkkiä... meil ei ollu tarkoituksena viel mennä naimisiin, kihloissa kyllä ollaan. Nyt kuitenkin tän uutisen myötä ollaan molemmat tultu siihen tulokseen, että mennään naimisiin nyt kesän aikana, oikeastaan kuukauden kuluttua. Aika jännää. Ens vuonna pidetään sit kunnon hääbailut, koska nyt ei kerkee mitään semmosia suunnittelee x)) eikä varmasti kukaan edes pääsis näin nopealla varoitusajalla häihin.

Jänniä muutoksia tulossa elämään tän vuoden sisällä <3
Click to expand...
 
Mekään ei olla naimisissa, mutta kimpassa on oltu jo melkein 8 vuotta. Ei kuuluta kirkkoon eikä minulla ole oikein ollut häähinkua. On sitä naimisiinmenoa toki harkittu, mutta lähinnä käytännöllisistä syistä. Mitään kermakakku-unelmaa en oikein näe itselleni, vaikka muiden häissä olenkin tykännyt käydä. Kaikki taplaa tavallaan.
 
Ensimmäisen odottajia täälläkin!

Mua taas on ärsyttänyt se että koska ollaan menty naimisiin niin kaikki suhtautuvat niin että "no olihan tämä tiedossa koska naimisiin menitte". Ihan kuin naimisiin olisimme menneet sen takia että voisimme yrittää lapsenhankintaa Mulle nää on vähä eri tason asioita. Todella tökeröä laskeskella kuukausia häistä tms. Onneksi lähimmät ystävät näin eivät ole tehneetkään :D
 
Ei täälläkään olla ees kihloissa. Yhdessä ollaan oltu se 6 vuotta. Meille ei kukaan ainakaan ääneen oo sanonut, että pitäs olla naimisissa, jokaisen oma asiahan se on :)
 
Me on oltu yhdessä 10v ja naimisissa kohta 4v. Kyllä kai jotkut odotti ja oletti että häiden jälkeen sitä heti sitten niitä lapsia ja sitä perhettä ja sitä rataa, mutta ei se meitä hetkauttanut millään tavalla. Saahan sitä ajatella ja luulla mitä haluaa. Sitten kun oltiin oltu pari vuotta naimisissa niin tuli näitä ääneen ihmettelijöitä että eikö meille lapsia tulekaan, huoh. Ja nyt on ihmetelty kun tuleekin :grin. Naimisiin mentiin kun haluttiin, ei siksi että se olisi joku perheen perustamisen merkkipaalu. Meidän häät ei muutenkaan ollut mitkään perinteiset vaan lähinnä järkättiin kivat juhlat kivassa miljöössä ja siinä alussa oli vaan pieni (siviili)seremonia.

Mun serkku saa avopuolisonsa kanssa vauvan vähän meitä ennen ja kyllä suvun vanhimmat natisee kun eivät edes naimisissa ole... (ja meidän häätkään ei siis oikeastaan kelpaa kun ei ollut "oikea" vihkiminen). Viis siitä että ovat olleet yhdessä jo reilusti yli 5vuotta. Kuulemma vielä ehtisivät oikein hyvin ja olisi sitten lapsellekin parempi kun ei synny avioliiton ulkopuolella. No, lähes kaikki noista on jo yli 80v joten sikäli ymmärtää tämän näkemyseron.
 
Me ollaan oltu yhdessä 9 vuotta joista naimisissa 4. Jo pari vuotta sitten vanhempien toimesta alkoi hirveä painostus tehdä heille lapsenlapsia kun ei heti häiden jälkeen kuulunut. Viimeisen puolen vuoden sisällä molempien vanhemmat ovat jopa vihjailleet lapsettomuushoidoista, kun jälkikasvua ei ole kuulunut (ei edes yritetty). Nyt sellainen fiilis ettei kummankaan porukoille edes halua kertoa koko uutista, kiitos liiallisen ja vuosia jatkuneen painostuksen. :sad001
 
Täällä myös yksi naimaton. Yhdessä ollaan oltu miehen kanssa 5 vuotta ja kihloihin mentiin vasta ihan hiljattain. Tottakai ensimmäiset joille kerroin vauvauutisista kyseli että "ai senkö takia menitte kihloihin" vaikka kihloihin menoa oli suunniteltu jo paljon aiemmin kuin edes tulevasta vauvasta tiesimme :) se ehkä vähän ärsyttää..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top