Esikoista odottavat

Justiinsa kotiuduin raskaudenkestonmäärityksestä, ja siellä se meidän pieni näkyi! :Heartred Kovasti liikuskeli ja heilutteli käsiään. Vaikea kääriä ajatuksiaan nähneensä ympärille. Onneksi saatiin kuva pienestä mukaan, niin voi kotona koittaa käsittää näitä. Eli nyt voin päästä pienen huokauksen, että oireiden loppuminen ei tarkoittanut mitään traagista. *huh* :)
 
Mä pääsen maanantaina näkemään onko siellä kaikki hyvin ja miten pitkällä täsä mennään. Jännää!

Eka neuvola oli keskiviikkona ja voi veljet, miten ihana terkkari oli :Heartred jäi siitä käynnistä niin mahtava fiilis!


7+6
 
Tänään oltiin aamulla lääkärikäynnillä. Ultrassa näkyi pienen pieni möykky, jonka sydän sykki. Ei siitä möykystä mitenkään vauvan näköstä vielä saanu x) mutta kaikki siis hyvin, ainakin tällä hetkellä.

8+2
 
Hei! Onko joku jo käynyt nt-ultrassa? Mietin vain kun omamme on ensi viikolla, ja tuolloin viikkoja 11+3, niin kovin aikaisessa vaiheessa tuntuu tuo olevan :oops: Hirveä jännitys jo nyt, että mitä jos siellä näkyykin jotain dramaattista...Ei oikein tiedetä, että mikä sellaista dramaattista olisi, mutta kuitenkin.
 
Mitäpä sitä etukäteen miettiä ja murehtia, kun se ei hyödytä mitään. Ei aina kannata sitä pahinta ajatella. Pelko on illuusio.
Mä olen varmaan erilainen tuleva äiti, kun mulla ei ole ollut raskauteen liittyen mitään pelkoja(paitsi mietityttänyt kuinka paljon elämä muuttuu). Hyvin luottavaisin mielin tässä mennyt ja kaikki tuntemukset olen tiennyt kuuluvan asiaan. Se menee miten menee ja sieltä tulee sellainen kuin sieltä on tarkoitus tulla. Mukavaa kevättä ja odotusta! :)
 
Tiiuska91, mua kans pelottaa ensiviikolla oleva ultra ihan kamalasti :S oon googlannu ja lukenu keskustelupalstoja ihan liikaa...
 
Mulla on oman suvun sairaushistoria sellanen, että enemmän ehkä pelkään sitä... Ois tosi hienoa kun sais päähänsä tuon ajatuksen, että pelko on illuusio. Nyt täytyy vaan vetää pää kylmäksi lenkkeilyllä ja hömppäleffoilla, ja mennä tyynellä mielin maanantaina :) Ja PikkuApila, hyvin teilläkin varmasti menee! :happy:
 
Täällä oltiin eilen nt-ultrassa! Mua pelotti se etukäteen todella paljon ja rupesin jopa epäilemään et oonko edes raskaana, mutta siellä mahassa se oli ja kaikki oli hyvin! :) sain jopa neljä valokuvaa mukaan joita nyt sit jatkuvasti ihastelen ❤️ Niin ja tosiaan mulla oli neuvolassa laskettu tämän nt-ultran ajakohta tasan viikolle 12+0 (laskettu aika oli neuvolan mukaan 2.11.) mutta ultrassa selvis et vauva onkin jo melkeen viikon vanhempi ja tänään siis 13+0 ja uus laskettu aika 27.10.
 
Nyt oon vasta saanut aikaiseksi lueskella näitä marraskuisten muita ketjuja täältä..
Meilläkin esikoinen tulossa. Miehen veljellä on jo 13-vuotias poika, joten toinen lapsenlapsi sille puolelle sitten. (Miehen veli on miestäni vanhempi vain 3v, joten tosi nuorena sai vellos pojan)
Minä haluaisin 2-3 lasta (kaksi poikaa ja tytön, tai pojan ja tytön) ja mies sanoi, että hän haluaisi vain 2 (poikia mielellään). Saa siis nähdä, päädytäänkö kahteen, kolmeen vai vaan tähän yhteen. Sen tiedän jo, että seuraavaa jos käydään yrittämään, esikoisen tulee olla vähintään 1,5v. Ehkä saa täyttää jopa 2v ennen yrittämistä. Siinä sitten katsotaan tuleeko seuraava heti vai myöhemmin, vai ei ollenkaan. Lähinnä vaipparumba tämän takana, saisi ensimmäisen ainakin lähes vaipattomaksi kun seuraava vaippamaakari astuu kuvioihin :P

Innolla kuitenkin odottaen tätä ensimmäistä. Tai eihän tuota vielä tiedä vaikka siellä olisi kaksi ensimmäistä. Meillä suvussa kuitenkin kaksosia. Ensi viikolla toivottavasti selviää :)

Mileim rv 11+6
 
Eilen käytiin nt/np-ultrassa. Kaikki oli tosi hienosti siellä, ja nyt malttaa vihdoin ja viimein hiukan rentoutua :) Koitettiin aluksi katsoa tuosta vatsan päältä, mutta kun meikäläisen kohtu on niin syvällä ja taaksepäin kallistunut, ettei ollut toivoakaan nähdä, niin sitten tutkittiin alakautta. Kovasti liikkuvainen tapaus (jonka lääkäri kirjasi oikein saneluunsa :D)
Toinen uiskenteli siellä niin vauhdilla, että meni melkein puolisen tuntia saada niskanpaksuus otettua.
Niskanpaksuus oli ihan käsittämättömän ohkainen?! Luulin ensin että kuulin väärin, mutta tarkistin OmaKannasta ja kyllä: np oli 0,3mm.
Kysyin vielä lääkäriltä, että voiko niska olla liian ohukainen, ja lääkäri vastasi että ei kyllä voi. Muutenkin ulkoisesti ja rakenteellisesti vauva näytti juuri siltä kuin pitikin. Viikoissa 11+6 (kk 11+3)
Mikä jäi hiukan kaihertamaan oli, että olen verikokeissa käynyt jo viikoilla 10+3, ja silti riskiluvut tulevat kotiin vasta viikon päästä np-ultrasta. Mutta kyllä nyt on tosi luottavainen mieli, ja oikeen odotan että pääsee vihdoin ja viimein hölmöistä pelkotiloista ja saa nauttia! :happy:
 
Ensimmäinen kierros täälläkin, ultrassa käytiin maanantaina ja olihan se.. ihan käsittämätöntä katseltavaa. Toinen pieni ihmisen alku siellä hillui ja vilkutteli.. en vieläkään kyllä sisäistä koko asiaa. :)

En ikinä edes ole halunnut lasta, mutta kun tieto raskaudesta varmistui, en keksinyt yhtään järkevää (lue. Epäitsekästä) syytä olla pitämättä tuota pientä tulokasta, vaikka yllättys olikin. (Tai siis yllätys ja yllätys, kaikki varmaan kuitenkin tietää, miten niitä lapsia tehdään..)

Kaikki vaikutti olevan kunnossa, uä-täti intoutui jopa vähän kehaisemaan rimppakinttuamme.. :) Toivotaan, että loppuraskaus sujuu yhtä hyvin (välillä vaivaava pahoinvointi voisi kyllä loppua..), kohtahan tässä on alettava kertomaan ilouutista eteenpäin. (RV 12+4) :)
 
Muokattu viimeksi:
Me käytiin myös eilen nt ultrassa! Masussa polski terveeltä vaikuttava pieni vauva, joka oli ultraajan mukaan kovin terhakka tapaus :Heartred kaikki vaikutti olevan erittäin hyvin rakenteiden sun muiden mittailujen mukaan, niskaturvotustakin oli vain 0,71mm :)
Kyllä se ultra vaan teki tästä odotuksesta jotenkin todellisempaa, hetkittäin sitä epäili itseensä että olinkohan nyt vaan kuvitellut kaiken ja en olisikaan raskaaana :D käytiin eilen kertomassa vielö osalle läheisistämme. Oli ihana päästä juttelemaan asiasta heidän kanssaan, eikä tulevien isovanhempien onnen näkeminenkään mikään hullumpi kokemus ollut :-)
Ihan turhaan pelkäsin pahinta!

Tänään saavutettiin myös 12 viikon raja, jeeee!!! Elikkäs nyt siis 12+0 :Heartred
 
Heippa tytöt,
ehkä uskaltaudun LA-ketjuun mukaan... Meillä on menossa 11+1 ja nt-ultra 10.5.2016. Kolmesti olen käynyt jo lahjamunasoluihmettämme katsomassa ultrassa. Nyt mennään eteenpäin dopplerin voimin ...
Meillä on selittämätön lapsettomuus taustalla, 10 vuoden yritys ja 6. IVF-kierros raskauden mahdollistajana. Esikoista siis lopultakin näköjään odotetaan :)
Onnea 12 viikon saavuttaneille ja mahtavaa, että nt-ultrassa on saatu hyviä uutisia!!!
Katjusha rv. 11+1
 
itsellä myös aika sekavat tunteet, mutta olen kuitenkin hyvin onnellinen tästä. Toisaalta pelottaa, että sitten kun vauva syntyy niin miten pärjäämme yöheräämisien kanssa ja jos vauvalla on koliikki tai muuten vaan huutaa koko ajan. Mutta toisaalta taas sitä on turha etukäteen murehtia :) Pääasia olisi että lapsi on terve ja raskaus etenisi hyvin :) Itsellä viikkoja 9+5 ja olo on vielä aika epätodellinen, mutta ehkä se siitä kun käy seuraavassa ultrassa :)

AIka helpolla olen kyllä päässyt aamupahoinvoinnin kanssa, alkuun oli pari viikkoo aika etova olo ja ruoka ei maistunut, mutta nyt ruoka maistuu. Rinnat ja nännit on edelleen todella arat ja välillä vihlasee alavatsasta ja on kauhea väsymys koko ajan.
 
Itseäni yöheräämisissä mietityttää lähinnä se, miten naapurit suhtautuu yöllä kiljuvaan vauvaan. Varsinkin, jos se on joka yö ja päivä täyttä huutoa.. esim just koliikin takia..
 
Jewell, samat mielessä. Koitan vain päivä kerrallaan mennä. Emme voi millään tietää, millainen tyyppi sieltä tulee ja miten asiat sitten luistaa. Koitan keskittyä tämän raskauden eteenpäin saattamiseen nyt ja syksyllä voi sitten alkaa panikoida jatkoja :playful:
Mulla on aamuisin melko hyvä olo. Väsymys ja huonovointisuus, sekä palelu sävyttävät iltoja, eli en saa mtn tehdyksi. Eilen "korjasin" pahoinvointia taas ranskanperunoilla, joita en muutoin todellakaan syö. Mutta taas auttoi.
Meillä on talossa vain yksi makuuhuone, josta tulee lapsen huone. Meille tulee aikuisille vuode (ainakin eka vuosi) sekä huoneeseen että tupaan. Mieheni on jo nyt äärimmäisen huono nukkumaan, mutta minkäs teet :p Perhe jakaantuu käytännön syistä siis kahtia. Me ollaan univaikeuksien vuoksi jo nyt nukuttu erikseen, että sen suhteen ei ongelmaa kummallakaan. Mutta sitä patja-pötköttelystä pitää siis siirtyä parempiin olosuhteisiin.
 
Mulla on päällä ihan jäätävä väsymys. (Viikkoja on 11+5 tänää) Ku kaikki väsyttää,eikä oo välii nukunko 6 vai 10 tuntia.. työpäivän jälkeen itkettää ku ne vähätki mehut puristetaan pois.. oon päiväkodissa töissä ja on vähä hankalaa ku oon ku zombie.. oon myös huomannu et pinna on lyhyempi ja just eilis iltana itkin väsymyksestä miehen sylissä et ku must on alkanu tuntuu etten enää nauti työstäni.. oon jopa miettiny et pitääkö täs viel saikkuu lähtee hakemaa..

Varsinaista (aamu)pahoinvointia mulla ei oo ollu,lähinnä se on ollu just sitä ettei mikään ruoka oikeen uppoa ja koko ajan etoo.. mut nyt on alkanu tuntuu et ehkä tää tästä. Tasan yhen päivän oon tän raskauden aikana oksentanu ja seki oli vatsatautia..

Kovasti jännittää tää kaikki. Jotenki oon asennoitunu tyttöön.. tytöstä oon nähny unia ja tyttöjen nimet pyörii mielessä. Eihän sillä sukupuolella ole mitään väliä,kunhan se ois vaa terve. Kovasti jo juttelen vauvalle,välil se tuntuu tyhmältä mut ei haittaa!

Ens ke ois sit se eka ultra. Huisin jännää! Jos vihdoin sit tää kaikki alkais tuntuu vieläki todellisemmalta. Ku näkee sen pikkumurun.
 
nempsu87 komppaan sua ihan täysin toin väsymyksen kanssa! Itsekin itkin viime viikolla miehen sylissä kun olin niin väsynyt. Sitten alko kaikki ärsyttämään ja sitten nukuinkin 12 tuntia putkeen. Ja just toi, että ei oo väliä vaikka nukkuis koko päivän, kuusi tai kahdeksan tuntia, niin silti on ihan poikki. Nyt on alkanut väsymys helppaamaan kun pyörähti "maaginen" 12 viikkoa mittariin. En tiedä johtuuko siitä että saatiin riskiluvut, ja kaikki oi hyvin joten on vähemmän "murhetta" vai ihanko tosissaan väsymys oli vaan tällainen vaihe...Haluisin kovasti luvata että se helppaa justiinsa siinä 12 viikon rajapyykillä, mutta luottavaisin mielin uskon että helppaa kyllä jossain kohtaa! Ja ihan tosissaan kannattaa sitä sairaslomaa hakea, meinaa itseään ei kannata ajaa piippuun. Kaikki voimat tarvitaan seuraavan koko loppuelämän ajan, joten ei kannata tässä vaiheessa "kärsiä turhaan"
Isosti tsemppiä! :)
 
Kivaa vapunjälkeistä elämää! Pikkuhiljaa alkaa hengitys taas kulkea, sain aikamoisen suolisolmun viikonlopun ruoista. Olen koittanut elää gluteenittomasti, mutta namimunkit olivat vastustamattomia.
Oletteko ajautuneet jo paljastamaan asian tilaa töissä ja lähipiirissä? Itselleni tuli tilanne eteen tänään, kun kerroin huomisaamun poissaolosta esimiehelle ("menen lääkäriin" = neuvolakäynti). Hän kysyi spontaanisti, että onko kaikki hyvin? Mielellään olisin odottanut nt-ultran jälkeen, mutta olen ollut poissa jo noin 10 kertaa jossain "asioilla" tämän takia, suunnilleen viikoittain, joten en halunnut vaikuttaa epäilyttävältä (esim. että ramppaisin työpaikkahaastatteluissa).
Löysin omakannasta verikoeseulan arvot, ja ne näyttävät todella hyviltä, joten olen melko luottavaisin mielin. Vaikka takana on kaksi persiilleen mennyttä raskautta, luottamus on yllättävän kova. Pieni pelko olkapäällä lienee jokaisella raskaana olevalla.
Katjusha rv. 11+5 huomenna kipaisen neuvolaan siis kuuntelemaan sydänääniä yms.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top