Esikoista odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Suvetar
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täällä myös esikoisen odottaja. Ikää itsellä 25v. Alkuun oli fyysisesti kokoajan paha olla, oksentelin paljon ja voin todella huonosti. Nyt kun se väistyy, itken kaikenaikaa ja herään yöllä 4.30 miettimään syntyjä syviä. Lopulta kuudelta nousen sängystä ja totean että sama lähteä töihin. Alan olla jo aika loman tarpeessa tästä touhusta...
 
tääällä hep :) meillä mennään raskausviikoilla 11+5, huomenna NP ultra. meillä aiemmassa ultrassa kaikki ollut ok :D silti sydänääniä ei ole kertaakaan saatu kuuluviin.. :D kellään muulla samaa ongelmaa?
 
Oltiin eilen np-ultrassa ja sitä ennen käyty kerran yksityisellä sekä neuvolassa, mutta missään ei ole kuunneltu sydänääniä :(
 
Annin_eka sanoi:
Oltiin eilen np-ultrassa ja sitä ennen käyty kerran yksityisellä sekä neuvolassa, mutta missään ei ole kuunneltu sydänääniä :(
Click to expand...
Outoa ettei kuunneltu, vanhat laitteet? Näitte varmaan kuitenkin sydämen sykkeen kuvassa :)
 
Ei miullakaan ole nt ultrassa muunneltu ääniä...sykkeen on kyllä hyvin nähnyt muttei äänen kanssa...
Ens ke ois neuvola nro.2 ni josko siellä jo koitettaisiin kuunnella...
 
Kuvaa sykkeestä ollaan kyllä nähty, mutta ei viel kuultu:( ehkä ens viikolla, kun on neuvolalääkäri :)
 
Pelottaako muita ensikertalaisia synnytys? Minua jännittää, ei niinkään se kipu (sen tiedän kestäväni kyllä) mutta kaikki se kun ei tiedä mitä on edessä eikä pysty itse kontrolloimaan tapahtumia vaan täytyy luottaa ja tehdä sen mukaan mitä sanotaan.
Alateitse synnyttämisestä mahdollisesti tulevat vauriot esim. krooninen inkontinenssi, hermovauriot ym. hieman pelottavat, sillä itsellä näitä lähipiirissä riittää. Haluan ja aionkin synnyttää alateitse, mutten voi kieltää etteikö tuleva pyörisi mielessä pienenä kauhuna jo nyt että mikä kaikki voikin mennä pieleen siellä :D

Onko kohtalotovereita?
 
Viikinki, en oo kuullut lähipiirin kokemuksia enkä halua kuullakkaan, mua pelottaa jo valmiiksi ihan kaikki synnytykseen liittyvä. Saatiin neuvolasta lappu jossa piti molempien vastata erilaisiin väittämiin ja kun mieheni sit kysyi että mikä siinä synnytyksessä pelottaa pillahdin itkuun. Pelkään todella just niin paljon. Ensin olin ihan varma että kuolen siihen, nyt kun oon tullut järkiini ja kuullut että Suomessa kuolee vuodessa n. 1 nainen synnytykseen olen varma että repeän kahtia ja saan kaikki jälkivaivat. Todellakin pelottaa. Aion tästä keskustella seuraavan kerran neuvolassa. Uskon, että varmasti mieltä helpottaa, kun asiaa käydään läpi ja saa faktaa tietoonsa, mut just näillä näppäimillä yritän olla miettimättä koko asiaa ja odotan vaan sitä neuvolaa :P
 
Oon ymmärtänyt, että jos neuvolassa kertoo synnytyspeloista, voi päästä johonkin sellaiseen ryhmään, jossa peloista ja niiden liennyttämisestä puhutaan ja käydään mm. etukäteen tutustumassa synnytystiloihin omassa sairaalassa. Helpottaisko se vähän, jos tietäis tarkemmin tulevasta?

Mä en osaa vielä stressata tai pelätä synnytystä. Se tuntuu vielä niin kaukaiselta. Enemmän jännitän jokaista ultrakertaa, kun tutkitaan niskaturvotusta tai rakennetta. Ne on molemmat edessä, nt-ultra reilun viikon päästä. Varmaan sitten, kun ne on hoidettu ja saan varmistuksen, että vauvalla on kaikki hyvin, alan hyperventiloida synnytystä...

Toisaalta, lapsettomuusvuosien jälkeen synnytys repeämisineen ja tuskineen tuntuu omalla kohdalla pieneltä hinnalta siitä, mitä sen kestämällä saa. Mulla tää on myös hyvä itteni psyykkauskeino.

Kauhutarinoita synnytyksistä löytyy kyllä varmaan aina. Ite yritän pysyä moisista mahdollisimman kaukana. Toki on hyvä tietää realistisesti, mitä todennäköisesti voi tapahtua. Onhan tässä onneksi aikaa perehtyä sitten loppuraskaudesta.

Onneks synnäreillä on ammattitaitoista henkilökuntaa, jotka on siellä auttaakseen meitä ja vauvoja selviämään koettelemuksesta terveinä ja mahdollisimman hyvinvoivina. :)

Nessu 11+3.
 
Mulla on vähän kuin Nessulla, että synnytys tuntuu niin kaukaiselta etten ole miettinyt sitä, enkä osaa pelätä sitä ainakaan vielä. Alateitse haluan kyllä synnyttää, ehkä sektioon joutuminen jännittää enemmän. Tottahan kauhutarinoita riittää, mutta oikeastaan synnyttäneistä kavereista pari on ihan tohkeissaan kertonut kuinka ei se niin kamalaa ollut ja voisi synnyttää koska vaan uudestaan. Kun ei tiedä onko itsellä helppoa vai vaikeaa, niin en sitä jaksa vielä miettiä. Etappi kerrallaan, voi olla että lähempänä jännittää enemmän. Tällä hetkellä tosiaan jännittää vajaan kahden viikon päästä oleva nt-ultra. Saa nyt nähdä onko siellä vielä joku...
Mutta kannattaa ehdottomasti puhua neuvolassa peloistaan.
 
Kannattaa mennä synnytysvalmennukseen. Siellä käydään läpi eri vaiheet, kivunlievitykset yms. Auttaa ymmärtämään tapahtumaa. Ei kannata miettiä toisten kauhutarinoita.
 
Pelkään kanssa aika paljon. En niinkään sitä hetkellistä kipua vaan just niitä jälkivaurioita. Oon ihan varma että vammaudun loppuiäkseni :( Pitää jutella neuvolassa. Täällä on aika vaikea päästä mihinkään pelkoryhmään, mutta valmennukseen pitää ainakin mennä.
 
Jos synnytys tuntuu ylitsepääsemättömältä tai pelottavalta synnytys valmennuksesta huolimatta, kannattaa asiasta puhua neuvolassa niin pääsee synnytyspelkopolille (tai mitä nimiä sille nyt onkaan) keskustelemaan asiasta pelkoihin ym perehtyneen henkilön kanssa.

Noita vikoja/vahinkoja mitä synnytyksessä voi tulla ei kannata miettiä, sillä joillekin niitä tulee ei kaikille. Se on niin kiinni siitä millainen rakenne siellä alhaalla kullakin on ja minkä kokoinen vauva ja miten päin tulossa. Niitä kun ei voi etukäteen tietää, ja se että jollain tutulla tai lähipiirissä jokaisella on ei tarkoita sitä että itselle tulisi tai repäisi peräreikään saakka. Lisäksi kummasti lähipiirit tuntuvat lietsovan sellaista pelkoa että "kyllä sun on pakko revetä niin ja niin paljon kun määkin sillon kun punnasin sen mein Matti-Liisan". Ja jos jotain tulee niin sitten tulee, yleensä vahingot korjaantuvat itsekseen ja jos on vaikeampi vahinko tullut niin sit paikkaillaan. Ja yks mikä kannattaa pitää mielessä on se ettei synnytystä voi kauheasti etukäteen suunnitella saati kontrolloida, se menee omalla painollaan ja joskus syystä tai toisesta lääkärit joutuvat tekemään nopeita päätöksiä turvatakseen molempien terveyden. Silloin ei auta vaikka kuinka olisi kirjoittanut synnytystoivelistan täyteen ja esim haluaisi mennä ns luomuna. Enkä nyt sano etteikö synnytystoiveita voi kirjoittaa ja kannata, vaan sitä että aina ei mene niinkuin suunnittelee ja haluaa joten toiveet kannattaa pitää järjellisinä ja hyväksyä jo etukäteen se että tilanteen mukaan edetään. Tärkeintä on kuitenkin saada lapsi elävänä ja turvallisesti maailmaan ja samalla turvaten äidin terveys. Kannattaa mennä synnytys valmennukseen jos kaupunki sellaisen tarjoaa tai ottaa ainakin selvää et mitä synnytyksessä oikein tapahtuu (suunnilleen), jotta osaa hieman varautua ja ymmärtämään mitä tulevan pitää. Tässä on vielä kuitenkin hyvin aikaa tsempata itseään ja ottaa selvää asioista. Ja jos tuntuu siltä että haluaisi kysyä kokemuksia, mut tulee vaan kauhutarinoita eteen niin täällä voi myös kysellä porukalta omia kokemuksia ilman pelottelua.
 
Muokattu viimeksi:
Itsellä myös eka raskaus menossa.. rv 6 ja LA kai 30.11 :) ensi viikolla varhaisultra. :) jännittää.. ja ikää oli 26.
 
Täällä myös ensikertalainen. :) Hirveästi en stressaa tulevaa, kun niin paljon on asioita tässä raskausaikana ja synnytyksessä mihin ei itse kuitenkaan voi vaikuttaa. Aina välillä tulee mieleen niitä "entä jos" -kysymyksiä, joita toki kannattaa miettiä etukäteen, mutta kaikkiin tosiaan ei voi vaikuttaa, joten sekin on hyvä tiedostaa. Perjantaina nt-ultrassa toukka näytti meille vanhemmille peukkua, joten tulkitsin sen viestiksi "relatkaa äiti ja iskä, täällä on kaikki hyvin!" :D

Hammaskeiju87 12+5 la 11.10.
 
Minä myös ensikertalainen! Synnytys tuntuu vielä kaukaiselta, eikä siksi ehkä jännitä mutta saa nähdä, kun se tulee lähemmäs. Enemmän stressaan kaikkea muuta, että meneekö kaikki hyvin, ja mitä jos ei menekään. Ekaan ultraankin pääsin vasta kun viikkoja jo 14+1 joten hukkaan meni kuulemma ne verikoeseulatkin, kun otettiin liian myöhään... Mutta kyllä tää tästä, pitäis vaan pystyä rentoutumaan niin kaikki menee varmasti paremmin. Mäkin herään yöllä usein klo 4.30 enkä meinaa saada unta uudestaan... Rasittavaa! :banghead:
 
Näkyykö joillakin ensiodottajilla jo maha? Täällä näky vielä viikko sitten vain tiukoissa treenikamoissa, mut nyt näkyy jo vähän joka vaatteen kanssa :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top