Mun mielestä tässä raskaudessa on kaikkein omituisinta se, että ei ole hajuakaan mitä seuraavaksi tapahtuu tai millaista se elämä sitten on äitinä. Kun vaikka kuinka on kuullut juttuja ja lukenut, niin ainoa asia, mitä olen saanut itselleni varmaksi tietää, on se, että kaikki raskaudet, synnytykset ja vauvat ovat erilaisia. :)
Just eilen kävi mun tuuraajaksi eka haastattelussa ja hän kyseli työsuhteen mahdollista kestoa, niin sanoin milloin äitiysloma loppuu ja sanoin, että minulla ei ole rehellisesti sanottuna vielä hajuakaan, että jäänkö hoitovapaalle vai en. Että en tiedä yhtään olenko mä sellainen pullantuoksuinen äiti vai haluanko heti ensimmäisen mahdollisuuden tultua töihin... Mä en ole ikinä ollut se tyyppi, joka ilmoittautuu ekana lastenvahdiksi, mutta harrastustoimintaan liittyviä lastentapahtumia vedän kuitenkin mielelläni, että en oikein tiedä kuinka lapsirakas olen ja mikä se äiti-lapsi suhde tulee sitten olemaan. Hiukan hankala pukea ajatuksia sanoiksi, mutta sanoisin olevani hieman hämmentynyt tulevasta. En kuitenkaan peloissani, jotenkin luottavaisesti suhtaudun siihen, että "kyllä se siitä sitten suttaantuu". :)