Esikoista odottavat
- Ketjun aloittaja Dino
- Aloituspäivämäärä
Me oltiin miehen kanssa seurusteltu vasta 2kk kun esikoinen ilmoitti tulostaan 
No, nyt ollaan oltu keväällä 6 vuotta yhdessä, naimisiin ehditty, talo ostettu ja pari naperoa lisää saatu :) Ei se lyhyt seurustelu automaattisesti tarkoita, että suhde on tuhoon tuomittu. Meilläkin molemmilla pitkät suhteet takana (mies oli naimisissakin) ja sitä itsenäistäkin eloa. Kun alettiin seurustella mies oli 28 ja minä 24.
Multa kysellään jatkuvasti, että miten tuun pärjäämään sitten kun vauva syntyy :banghead: Joo, tuleehan näille pieni ikäero ja itseäkin välillä mietityttää, mutta hitto sentään! Ei se anopin tai kenenkään muun asia! Mä osaan pyytää apua sitten kun/jos on tarvis. Ärsyttää.
No, nyt ollaan oltu keväällä 6 vuotta yhdessä, naimisiin ehditty, talo ostettu ja pari naperoa lisää saatu :) Ei se lyhyt seurustelu automaattisesti tarkoita, että suhde on tuhoon tuomittu. Meilläkin molemmilla pitkät suhteet takana (mies oli naimisissakin) ja sitä itsenäistäkin eloa. Kun alettiin seurustella mies oli 28 ja minä 24.Multa kysellään jatkuvasti, että miten tuun pärjäämään sitten kun vauva syntyy :banghead: Joo, tuleehan näille pieni ikäero ja itseäkin välillä mietityttää, mutta hitto sentään! Ei se anopin tai kenenkään muun asia! Mä osaan pyytää apua sitten kun/jos on tarvis. Ärsyttää.
otuski
Vauhtiin päässyt keskustelija
Täälläkin oltu yksissä vasta vuosi ja muutama kuukausi, mutta meillä tosiaan kans kliseisesti "rakkautta ensisilmäyksellä"! ..Miehen ensimmäinen rakkaudentunnustus tuli vain vajaa viikko ensitapaamisen jälkeen (mikä itseäni vähän säikäytti ensin 
) ja siitä asti menty kovalla vauhdilla eteenpäin: Viime kesänä mies sai pyörrettyä pääni ajatuksesta etten ehkä halua lapsia; lokakuussa tuli viimeiset menkat ja marraskuun lopussa avioiduttiin (saimme tietää 3 vkoa ennen vihkimistä, juuri polttareideni jälkeen, että odotan lasta).
Täytän itse toukokuussa 27 ja mies parin kk:n kuluttua 40. Miehellä 13-vuotias poika edellisestä suhteesta, mikä kariutui muutama vuosi takaperin. Poika ollut eron jälkeen isällään.
Itsellä kans edellinen pitkä parisuhde päättyi 2011 alussa joten railakasta sinkkuelämää ehdin viettää jo kyllästymiseen saakka. Vähän ennen mieheni tapaamista ehdin ajatella, etten tuu koskaan löytämään miestä kenen kanssa voisin kuvitella eläväni yksiavioisessa parisuhteessa lopunelämää.. Kaikissa tyypeissä tuntui mättävän joku asia.. (itse kun olen niin täydellinen!..
)
Mielenkiintoista ja ihanaa meillä on ollut.. sitä tulee varmasti olemaan jatkossa vastoinkäymistenkin ohella. Olen valmis ottamaan vastaan kaiken!
) ja siitä asti menty kovalla vauhdilla eteenpäin: Viime kesänä mies sai pyörrettyä pääni ajatuksesta etten ehkä halua lapsia; lokakuussa tuli viimeiset menkat ja marraskuun lopussa avioiduttiin (saimme tietää 3 vkoa ennen vihkimistä, juuri polttareideni jälkeen, että odotan lasta).Täytän itse toukokuussa 27 ja mies parin kk:n kuluttua 40. Miehellä 13-vuotias poika edellisestä suhteesta, mikä kariutui muutama vuosi takaperin. Poika ollut eron jälkeen isällään.
Itsellä kans edellinen pitkä parisuhde päättyi 2011 alussa joten railakasta sinkkuelämää ehdin viettää jo kyllästymiseen saakka. Vähän ennen mieheni tapaamista ehdin ajatella, etten tuu koskaan löytämään miestä kenen kanssa voisin kuvitella eläväni yksiavioisessa parisuhteessa lopunelämää.. Kaikissa tyypeissä tuntui mättävän joku asia.. (itse kun olen niin täydellinen!..
)Mielenkiintoista ja ihanaa meillä on ollut.. sitä tulee varmasti olemaan jatkossa vastoinkäymistenkin ohella. Olen valmis ottamaan vastaan kaiken!
Mannavilja
Satasella mukana keskusteluissa
Täällä myös esikoista odotteleva 33-vuotias (ehdin täyttää vuoden enemmän ennen vauvan syntymää, jos päästään viikon 34 paremmalle puolelle). Lasten hankita jäi edellisessä suhteessa, kun sekä minä että ex-mies keskityttiin väitöskirjatutkimuksiin ja uran luomiseen korkeakouluissa, sitten tuli ero ja kaveriporukasta löytyi uusi poikaystävä vajaa vuosi takaperin.
Itse olen vieläkin hämmentynyt ajatuksesta, että musta tulee äiti, kun suhdettakin oli positiivisen raskaustestin aikaan puolivuotta takana. Onneksi toi poikaystävä on ihan innoissaan, on kuulemma aina halunnut koti-isäksi ja luvannut hoitaa kaikki vauva-tavarat ja hankinnat.
Vauva on eka (ja todennäköisesti ainoa) lapsenlapsi sekä mun, että miehen vanhemmille ja hössötys sen mukaista. Kerrottiin myös kaveriporukalle, jotka on uteliaina kyselemässä yksityiskohtia (meillä on uraohjus-kavereita, vauvoja ei ole kenelläkään, joten apua ja vinkkejä ei ole voinut kysellä).
Alkuraskaus on ollut yllättävän helppo siihen nähden, että oma perussairauteni tekee odottamisesta vähän hankalampaa. Onneksi erikoissairaanhoito on suhtautunut vakavasti kaikkiin tyhmiin kysymyksiin ja oon saanut yleensä puhelinneuvotaan sen verran nopeasti, ettei (vielä) ole tarvinnut ensiapuun lähteä. Kuulemma ensiviikosta (rv16) lähtien sitten tutkitaan ja ultrataan 2-3-viikon välein, jotta kaikki varmasti menisi hyvin.
Yllättäen toi toinen "vauva" eli rakas ja inhottu väitöskirja ei tässä ehkä ehdi valmistua ennen kesää, mutta ajattelin että ehkä sen ehtii vielä myöhemminkin viimeistellä.
Itse olen vieläkin hämmentynyt ajatuksesta, että musta tulee äiti, kun suhdettakin oli positiivisen raskaustestin aikaan puolivuotta takana. Onneksi toi poikaystävä on ihan innoissaan, on kuulemma aina halunnut koti-isäksi ja luvannut hoitaa kaikki vauva-tavarat ja hankinnat.
Vauva on eka (ja todennäköisesti ainoa) lapsenlapsi sekä mun, että miehen vanhemmille ja hössötys sen mukaista. Kerrottiin myös kaveriporukalle, jotka on uteliaina kyselemässä yksityiskohtia (meillä on uraohjus-kavereita, vauvoja ei ole kenelläkään, joten apua ja vinkkejä ei ole voinut kysellä).
Alkuraskaus on ollut yllättävän helppo siihen nähden, että oma perussairauteni tekee odottamisesta vähän hankalampaa. Onneksi erikoissairaanhoito on suhtautunut vakavasti kaikkiin tyhmiin kysymyksiin ja oon saanut yleensä puhelinneuvotaan sen verran nopeasti, ettei (vielä) ole tarvinnut ensiapuun lähteä. Kuulemma ensiviikosta (rv16) lähtien sitten tutkitaan ja ultrataan 2-3-viikon välein, jotta kaikki varmasti menisi hyvin.
Yllättäen toi toinen "vauva" eli rakas ja inhottu väitöskirja ei tässä ehkä ehdi valmistua ennen kesää, mutta ajattelin että ehkä sen ehtii vielä myöhemminkin viimeistellä.
Meilläkin on esikoinen tulossa, minä 28v ja avomieheni 34v(kun vauva syntyy, LA 3.7, ollaan 29v ja 35v). Asutaan Helsingissä, mutta olen Bulgariasta kotoisin ja puoliso Oulusta. Tulin 9 vuotta sitten Suomeen opiskelemaan. Kuitenkin minun alkuperäiset suunnitelmat muuttivat, kun 7 vuotta sitten tavattiin puolison kanssa ja pikkuhiljaa rupesin harkita jos jään Suomeen pysyvästi :) Ja oli oikein päätös 
Raskaana oleminen on vielä aika epärealistinen, kun minulla ei ollut mitään oireita ja kaikki ovat vielä ihan niin kuin ennen. Onneksi maha näkyy jo hyvin :)
Kaikki on niin uutta, jännittävää, pelottava. Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti :)
Raskaana oleminen on vielä aika epärealistinen, kun minulla ei ollut mitään oireita ja kaikki ovat vielä ihan niin kuin ennen. Onneksi maha näkyy jo hyvin :)
Kaikki on niin uutta, jännittävää, pelottava. Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti :)
Mäkin odotan esikoista. 27 toistaiseksi ikää ja työuran kannalta huonoin mahdollinen hetki, kun oon just valmistumassa ja pitkään tuloksetta etsinyt töitä. En siis varmaankaan ehdi saamaan mitään kunnon työsuhdetta ennen lapsen syntymää. Ajateltiin kuitenkin, että sitä täydellistä hetkeä tuskin koskaan tulee ja ikääkin alkaa kertyä. Eikä voitu tietää, minkä verran aikaa yrittäminen vie.
Toisaalta ihan kiva, että tässä jossain vaiheessa saa pitää tauon tästä loputtomasta työhausta ja viettää lama-aikaa kotona vauvan kanssa.
Lapsia on suvussa ja kavereilla paljon ja niitä paljon hoitanut, joten en ihan avuton ole. Raskaus perussairauksien takia jännittää ja synnytys pelottaa. Mutta eiköhän siitäkin selvitä kun pakko on.
Lasta/lapsia oon halunnut kauan kauan, mutta vasta nyt oikea parisuhde oikeassa vaiheessa.
Toisaalta ihan kiva, että tässä jossain vaiheessa saa pitää tauon tästä loputtomasta työhausta ja viettää lama-aikaa kotona vauvan kanssa.
Lapsia on suvussa ja kavereilla paljon ja niitä paljon hoitanut, joten en ihan avuton ole. Raskaus perussairauksien takia jännittää ja synnytys pelottaa. Mutta eiköhän siitäkin selvitä kun pakko on.
Lasta/lapsia oon halunnut kauan kauan, mutta vasta nyt oikea parisuhde oikeassa vaiheessa.
Mimoza
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Huomaa kyllä tästä stressin määrästä että esikoinen tulossa.. kokoajan pelottaa kaikki ja kauhukuvat kaikesta mielessä jokatoinen päivä.. kaikki jomotukset pelottaa ihan suunnattomasti.. hitto mä nautin tästä raskaudesta stressaamatta varmaan vasta 30+ viikoilla.. :D
Nyt uskaltaa ilmoittautua jo tänne 
Ensimmäistä kanssa odotellaan, ollaan keritty olla yhdessä jo useampi vuos ja naimisissa 4. Ikää on sitten kesällä 29v. Alkuodotus on menny hyvin, oireita on ollu todella vähän ja on tuntunu et energiaaki on enemmän mitä pitkiin aikoihin. Niskapoimu-ultrassa löyty sitten niskaturvotusta ja se pysäytti meidän odottamiset jollain lailla jäihin melkein kuukaudeksi. Edelleen piti syödä terveellisesti ja yrittää nukkua hyvin, mutta kamala huoli koko ajan että miten tässä käy, onko siellä ketään jota odottaa? Tänään tuli tieto puhtaasta lapsivesinäytteestä ja nyt pitää kuroa tuo kuukauden vauvahaaveiluaika kiinni :) Ei tiiä miten lähtis ystäville/sukulaisillekaan kertomaan ku on joutunu pitämään kaiken jo niin kauan omana tietona. Mut eiköhän se innostus tästä taas lähde! 
Ensimmäistä kanssa odotellaan, ollaan keritty olla yhdessä jo useampi vuos ja naimisissa 4. Ikää on sitten kesällä 29v. Alkuodotus on menny hyvin, oireita on ollu todella vähän ja on tuntunu et energiaaki on enemmän mitä pitkiin aikoihin. Niskapoimu-ultrassa löyty sitten niskaturvotusta ja se pysäytti meidän odottamiset jollain lailla jäihin melkein kuukaudeksi. Edelleen piti syödä terveellisesti ja yrittää nukkua hyvin, mutta kamala huoli koko ajan että miten tässä käy, onko siellä ketään jota odottaa? Tänään tuli tieto puhtaasta lapsivesinäytteestä ja nyt pitää kuroa tuo kuukauden vauvahaaveiluaika kiinni :) Ei tiiä miten lähtis ystäville/sukulaisillekaan kertomaan ku on joutunu pitämään kaiken jo niin kauan omana tietona. Mut eiköhän se innostus tästä taas lähde! 
Täälläkin vastarakastuneet (raskaus nyt vko 19, ensisuudelmasta neljän päivän päästä 6 kk :D) tosin vauva oli ihan sallittu ajatus. Juteltiin, että tulee jos on tullakseen. Tutustuttiin tosin töissä, jossa ollaan 4,5 kk putkeen merellä näkemättä muita ihmisiä lainkaan, eli oltiin yhdessä 24/7. Yöt töissä ja päivät nukuttiin pikkusängyssä yhdessä. Ehtiihän siinä toisesta oppimaan yhtä sun muuta.. :) Nyt emme malta odottaa, että pikkuinen syntyy :) Alkaa jo niin kutkuttamaan josko saisi sukupuolen tietää rakenneultrassa!
Niin paljon tapahtuu muutenkin, kun mentiin joulukuussa kihloihin, naimisiin mennään maistraatissa piakkoin, kahdet häät pitäisi järjestää molempien kotimaissa, viisumi hakea minulle tänne Ausseihin ja kotikin etsiä, apua :D! Meneekin kausittain, et koska selaan vauvasivuja ja koska hääblogeja :D
Ikää on minulla 26 ja miehellä 29.
Niin paljon tapahtuu muutenkin, kun mentiin joulukuussa kihloihin, naimisiin mennään maistraatissa piakkoin, kahdet häät pitäisi järjestää molempien kotimaissa, viisumi hakea minulle tänne Ausseihin ja kotikin etsiä, apua :D! Meneekin kausittain, et koska selaan vauvasivuja ja koska hääblogeja :D
Ikää on minulla 26 ja miehellä 29.
Marski2015
Silmät suurina ihmettelijä
Ensimmäistä täälläkin. Oon 29 v, maaliskuus täytän pyöreitä. Haave oli tulla äitiks kolmekymppisenä, se nyt siis toteutuu. Mies on 26v, ja hänellä on kaks poikaa ennestään. Raskaus ajasta tekee se jonkun verran haastavaa että asumme vielä eri paikkakunnalla (192km välimatkaa). Toukokuussa vasta saman katon alle kun jään töistä kesälomalle ja sen jälkee äippälomalle, eli muutan takaisin kotiseuduille missä mies on jo työhommissa.
Mies on ihanasti läsnä päivittäin, kyselee vointeja. Mutta välillä tuntuu että vois se toukokuu tulla nopeemminkin. Yksinäistähän se on, kun tukiverkosto/perheeni asuu kotiseudulla, ja ite noin kaukana. Pitkään yksin koirien kans eläneenä ja pärjänneenä tämä seurustelu ja perheen perustaminen muuttaa elämääni aika tavalla. Olen valmis siihen, muuta täs odottanutkaan. Mutta työtä tässä henkisellä tasolla on eessä aika kovasti. Täytyy kyllä sanoa että on ihana tunne 6v yksinolon jälkeen kun mies huolehtii ja jakaa vastuuta, ettei kaikessa tarvikaan pärjätä ihan yksin.
Mut rupeehan tämä oleen aika ihanaa jo pikku hiljaa ku vatta rupee näkyy. Liikkeitä en vielä tunne. Pahoinvointi oli aika kokonaisvaltaista aina tammikuun ekoille viikoille asti, että juuri ja juuri jaksoi töissä käydä,mutta muuten meni sohvalla maaten ja nukkuen loput päivästä. Oksentaa ei oo tarvinu, mut närästys on ollu hedelmöittymisestä asti seuralainen, ja lääkkeillä saa sen pidettyä juuri ja juuri hallinassa mut sit on vaan ylämahas muuten vaan inhottava olo koko hereillä olo ajan. Nyt kuitenkin jo fyysisesti jaksaa vihdoin touhuta, mitä ny kaikki lihakset on kadonnut ku ei oo 3kk pystyny ku koirat kävelyttää, saleilut ja jumpat saanut unohtaa. Elämä siis voiton puolella. Vielä kun kunnolla tajuais että mikä siellä mahassa kasvaa, käsittämätöntä vielä.
Sisaruksillani on jo lapsia joten vanhemmilleni tämä on jo 8. lapsenlapsi, mutta silti niin odotettu, koska on mulle se ensimmäinen.
Mies on ihanasti läsnä päivittäin, kyselee vointeja. Mutta välillä tuntuu että vois se toukokuu tulla nopeemminkin. Yksinäistähän se on, kun tukiverkosto/perheeni asuu kotiseudulla, ja ite noin kaukana. Pitkään yksin koirien kans eläneenä ja pärjänneenä tämä seurustelu ja perheen perustaminen muuttaa elämääni aika tavalla. Olen valmis siihen, muuta täs odottanutkaan. Mutta työtä tässä henkisellä tasolla on eessä aika kovasti. Täytyy kyllä sanoa että on ihana tunne 6v yksinolon jälkeen kun mies huolehtii ja jakaa vastuuta, ettei kaikessa tarvikaan pärjätä ihan yksin.
Mut rupeehan tämä oleen aika ihanaa jo pikku hiljaa ku vatta rupee näkyy. Liikkeitä en vielä tunne. Pahoinvointi oli aika kokonaisvaltaista aina tammikuun ekoille viikoille asti, että juuri ja juuri jaksoi töissä käydä,mutta muuten meni sohvalla maaten ja nukkuen loput päivästä. Oksentaa ei oo tarvinu, mut närästys on ollu hedelmöittymisestä asti seuralainen, ja lääkkeillä saa sen pidettyä juuri ja juuri hallinassa mut sit on vaan ylämahas muuten vaan inhottava olo koko hereillä olo ajan. Nyt kuitenkin jo fyysisesti jaksaa vihdoin touhuta, mitä ny kaikki lihakset on kadonnut ku ei oo 3kk pystyny ku koirat kävelyttää, saleilut ja jumpat saanut unohtaa. Elämä siis voiton puolella. Vielä kun kunnolla tajuais että mikä siellä mahassa kasvaa, käsittämätöntä vielä.
Sisaruksillani on jo lapsia joten vanhemmilleni tämä on jo 8. lapsenlapsi, mutta silti niin odotettu, koska on mulle se ensimmäinen.
Jeid
Silmät suurina ihmettelijä
Moikka taas.
Olen jossain vaiheessa esittäytynyt siellä +30v. esikoistaan odottavat -ryhmässä mutta tännekin on nyt sitten pakko ängetä. OIen siis esikoisen syntymän aikaan 36-vuotias ja espoosta. Ensimmäinen minulle, miehelleni neljäs. Vanhemmilleni ja miehen vanhemmille jo ties miten mones, kukaan ei siis ole höpsähtänyt, häseltänyt eikä ollut mitenkään järjettömän sekaisin tästä. :) Normaalia iloa miehellä ja kaikilla vanhemmilla, itsellä epätodellinen olo kun ensimmäistä kertaa tässä ja muut on ihan että rutiinilla vaan :D
Olen jossain vaiheessa esittäytynyt siellä +30v. esikoistaan odottavat -ryhmässä mutta tännekin on nyt sitten pakko ängetä. OIen siis esikoisen syntymän aikaan 36-vuotias ja espoosta. Ensimmäinen minulle, miehelleni neljäs. Vanhemmilleni ja miehen vanhemmille jo ties miten mones, kukaan ei siis ole höpsähtänyt, häseltänyt eikä ollut mitenkään järjettömän sekaisin tästä. :) Normaalia iloa miehellä ja kaikilla vanhemmilla, itsellä epätodellinen olo kun ensimmäistä kertaa tässä ja muut on ihan että rutiinilla vaan :D
Voisin vaikka ilmoittautua mukaan. :) Elikkä siis mulla on ikää 21 vuotta ja komiammalla puoliskolla 23. Tämä masussa kasvava "pähkinä" on meijän molempien ensimmäinen ja hyvinkin tervetullut napero. 
LA meillä olis 30.7 ja tällähetkellä rv 15+5. Pikkusen on kärsimätön olo kun ei vielä näy eikä kuulu.. No, toivottavasti pian. :)
LA meillä olis 30.7 ja tällähetkellä rv 15+5. Pikkusen on kärsimätön olo kun ei vielä näy eikä kuulu.. No, toivottavasti pian. :)