Esikoista odottavat

Me ollaan reilu 2 vuotta sitten tavattu ja alkukesästä vasta töitten takia yhteen muutettu, tosiaan kiva et on muitakin. Mekin tosiaan 30+ molemmat
 
Täälläkin melko tuore suhde. Ollaan vuosi oltu kihloissa ja reilu puolitoista vuotta tunnettu. Eka raskaus ilmoitti itsestään kun oltiin tunnettu puoli vuotta, mutta kesken se meni. Paljon on meidän elämässä ehtinyt tapahtua tämän puolentoista vuoden aikana, kun taustalla muuttoja, kaksi keskenmenoa, suhdevaikeuksia ym.

Vieläkin ollaan molemmat naama virheellä kun eilen ultrassa hyviä uutisia pitkään aikaan. Virallisesti ei olla näin pitkälle raskaudessa päästy joten pieni toive alkaa nousta et josko tämä pieni syntyisi juhannuksen tienoilla maailmaan :)
 
Me ollaa seurusteltu miehen kanssa yli 2 vuotta ja asuttu kans oikeastaan yhessä ennen seurustelua xD ku tutustuin mieheeni yhdellä leirillä ja sit muutin espooseen omasta tahdosta ja muistin sillo et hei tunnenha mie yhen ihmisen espoosta ja se alko pitää mulle seuraa joka päivä. Ekan muuttopäivän olin yksin ja tokasta päivästä lähtien mies oli kolme päivää yömyöhään mun luonna ja neljäntenä se jäi yökylään jo. Ja siitä se alko "yökylä" putki xD ja joku kuukauden jälkeen alettii seurustelee. Et meillä tollainen tarina. XD vähä sekavasti kirjoitan ku juttu on helpompi sanoa yleensä kasvotusten ja selittää
 
Meilläkin tuli 2v täyteen viime juhannuksena ja kesäkuussa mentiin myöskin naimisiin :) yhteen muutettiin 3kk jälkeen ja kihloihin mentiin 9kk jälkeen. Ikää molemmilla 28v.
Vauvaa toivottu yhteenmuutosta lähtien joten tämä masuasukki on oikein tervetullut :)
 
Me ollaan oltu yhdessä reilu 2 vuotta. Kihloihin mentiin 3 vk jälkeen tapaamisesta ja naimisiin tämän vuoden huhtikuussa:Heartred.Nyt kun vielä sais sen pienen nyytin maailmaan ni kaikki toiveeni ois täyttynyt :smiley-angelic001
 
Mahtavaa ettei olla ainoita 'nopeita', Meillä on yhteistä taivalta takana reilu puolitoistavuotta, tunnettiin ennen sutinoita jo jotenkuten, oltiin samassa työpaikassa oltu reilu vuosi ennen kuin 'löydettiin toisemme'. Ja sit se vaan heti kolahti :) kamalalta kuulostaa, mutta oltiin molemmat tahoillamme parisuhteissa ja sit vaan jotain tapahtu. No entiset jäi, parin kuukauden päästä alettiin virallisesti seurustelemaan, 3 kk eteenpäin mentiin kihloihin ja muutettiin yhteen. Ja nyt muutama kuukausi sitten ostettiin oma asunto, ja kuukauden päästä omaan kotiin muutosta plussattiin :)tarkoitus oli mennä ensi syksynä naimisiin, mutta vauvan myötä muutettiin suunnitelmia niin, että mennään ennen vauvan syntymää maistraatissa kaikessa hiljaisuudessa naimisiin, ja sitten syksyllä kun vauvakin olisi jo muutaman kuukauden ikäinen, pidettäisiin siunattaisiin liittomme kirkossa ja pidettäisiin hääjuhlat :) en myöskään ennen ole koskaan halunnut naimisiin enkä välttämättä lapsiakaan, mutta miehen myötä nämä asiat on paljon muuttuneet :)
 
Onpas täällä paljon "pikaista" porukkaa. Toki tietysti jos oikean miehen löytää vasta "aikuisiällä", saattaa pelkästään jo biologinen kello pakottaa pistää hommaan vähän vauhtia. Itse olen ollut teinistä asti saman miehen kanssa ja aiemmin olen ollut vahvasti lapsien hankintaa vastaan (maapallon nykytilannetta yms. omin silmin nähneenä). Nyt kun kolmekymmentä lähestyy, niin ajatukset lapsien hankkimisen suhteen ovat hieman höllentyneet :D
 
Meillä on takana reilu kymmenen vuotta seurustelua ja liki samanverran yhdessä asumista. Aina tiedetty että lapsia halutaan, mutta olosuhteet ei ennen tätä ole olleet mieleiset. Kauheinta oli kun sitten ei heti tullutkaan sitä plussaa ja nyt viimein kun jotain on aikaan saatu niin kamala jännitys, että meneekö kaikki hyvin.
 
Meilläkin on suht lyhyt yhteinen historia takana, tavattiin reilu kolme vuotta sitten ja nyt ollaan kaks vuotta asuttu yhessä. Mulle oli alusta asti selvää, että haluan lapsia ja koska ikää on jo lähemmäs 35v. oli selvää et kauaa ei voi odottaa. Mun miehellä on ennestään kaks lasta ja muutama vakava keskustelu yhteisestä lapsesta käytiin. Sitten kun päätettiin jättää ehkäisy pois, saman tien olinkin raskaana. :) Nyt toivon vaan et kaikki menee yhtä hyvin kun tähänkin mennessä on menny.
 
Täällä seurusteltu 7 vuotta ja naimisiin mentiin heinäkuussa, oma talo "maalla" ja nyt esikoinen tulossa. :) Tässä kun ympärilleen katsonut niin tuntuu, että tullaan kovin perässä muihin nähden, vaikka ikää on mulla vasta 22 ja miehellä 24. :D
 
Ihana, että teillä kaikilla on hyvät suhteet, olivat ne sitten lyhyempiä tai pidempiä! Kaikkea hyvää jatkoonkin, kun nyt esikoistanne tekin kumppaninne kanssa odotatte! Parisuhteen solmiminen ei taida olla kilpailu, jokainen päätyy yhteen kumppaninsa kanssa joko suorempaa tai mutkaisempaa reittiä. Toisinaan elämänkumppaninsa löytää aiemmin mutta joskus se löytyy vasta monen muun kokemuksen kautta. Ihmiset elävät myös elämiään erijärjestyksissä eikä mikään ole toistaan enemmän oikea kuin joku toinen. Tärkeintä mielestäni on, että teillä on rakkautta jonka keskellä esikoistanne odotatte :-) On totta, että vanhempana oikean kumppanin löydettyään asioita pitää priorisoida eri tavoin kuin nuorempana. Vanhempana asiouden tärkeysjärjestykset muuttuu, jos lapsia halutaan. Ei voi vain ajatella et asumme ensin yhdessä muutamia vuosia ja sitten otamme koiran ja/tai matkustelemme, ehkä sitten voisi olla lasten aika. Tällöin voi olla et se aika on mennyt jo huomaamatta ohitse eikä lapsia enää helposti biologisista syistä saa. Olen itse huomannut että näin "vanhempana" ja vapaata elämää eläneenä tunnen ja tiedän nopeammin mitä tarvitsen ja haluan. Myöskään opinnot eivät ole enää nro. 1 vaan se on jotakin muuta mihin tajusin vain olevani nyt valmis. Se on ihanaa ja tietenkin olen onnellinen että se nyt on sittenkin ennemmin kuin myöhemmin :-)
 
Mun piti tänne jossain vaiheessa näpytellä, mutten sitten puhelimella jaksanut..

Eli kai se on lopulta pääasia, että sillä lapsella on toisiaan ja sitä lastaan rakastavat vanhemmat. Ja kuinka paljon on niitä, kun joutuvat syystä tai toisesta odottamaan yksin?

Täällä vähän taas ollut kinaa. Semmosta tyhmää ja turhanpäiväistä. Pistinkin just miehelle linkin siihen uutiseen, mikä täällä oli siitä, et jatkuva riitely on sikiölle haitaksi. :biggrin

Kai molempia sit vaan stressaa se, että ekaan ultraan on aikaa _KAHDEKSAN_ yötä!! :love017 Mut kai silti vois ihana toiselle olla. Mut ei aina vaan jaksa.
 
Ja täällä yksi esikoista odottava lisää porukkaan:) Raskaus nyt vaiheessa 11+5. Lääkärintarkastukessa pääsinkin jo kurkkaamaan pientäkaveria huonolaatusella ultralla, mutta kuitenkin. Oli melko kuvauksellinen tyyppi lääkärin sanojen mukaan:wink ens viikon torstaina eka virallinen ultra! Että voi ihmistä jännittää:rolleyes:
 
Täällä myöskin odotellaan ensimmäistä. Raskaus edennyt jo 12+2. On niin epätodellinen olo vieläkin kaikesta raskauteen liittyvästä, koska mitään oireita menkkojen poisjäämisen ja pienen pieniin rintojen aristelun lisäksi ei ole missään vaiheessa ollut. Mitä nyt parin viime viikon sisällä tullut jonkunlaisia ulkoisia muutoksia :rolleyes: Eilen oli ensimmäinen lääkärintarkastus, jossa pääsin kuulemaan sydänäänet. Se vähän realisio tätä raskautta. Eli tosi helpolla olen tähän asti päässyt! *koputtaa puuta* :)
 
Öö millä viikoilla pitäis olla eka lääkärinneuvola?
 
Mira: Mä olin lääkärineuvolassa rv 7+ mut yleensä se kait on jossain rv 9+ paikkeilla. Toki varmaan riippuu paikkakunnasta ja sen käytänteistä. Itse pääsin jo noin aikaisin kahden keskenmenon takia.
 
Tai näin mä luin netistä tän kaupungin sivuilta. Johtuu siitä et ultraus tehdään sairaalassa ni vältetään kaks keikkaa kun ne tekee siel sen lääkärintarkastuksen myös.

Minkä mä itse koen huonona koska tässä odotusaikana muistaakseni oli vaan 2 lääkärikäyntiä ja jos neki on eri paikassa :o
 
Täälläkin esikoista odotellaan ja juuri tänään oltiin ekassa neuvolalääkärissä rv10+0. Lääkäri myös ultrasi ja siellä se pieni ihminen potki ja vilkutteli. Tuntuu taas hiukan todellisemmalta koko homma, vaikka vielä pelottaakin, jos jotain käy. Tsemppiä kaikkien odotukseen! Kiva kuulla muidenkin mietteitä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top