Esikoista odottavat

Meillä huomenna VIHDOIN se kauan odotettu neuvola! Ihanaa kuulla, että joillakin on ollut jo paljon aiemmin, oishan se ihana saada joku varmistus, jos siellä vaikka niitä sydänääniä kuunneltais :) Siitä sit vasta kolmen viikon päästä eka ultra. Yksityistä en nyt miettinyt ollenkaan, vaikka kyllä kovasti kiinnostaa kuulla ja nähdä, mitä siellä on. Tuntuu tää vähän hassulta kumminkin..
Meillä mies oottaa neuvolaa varmaan enemmän kuin minä, kovasti taputtelee jo mun mahaa ja pussaa sitä aamuin ja illoin <3 On se söpöä, eilen mä vasta tajusin, että kun kaikki vaan menee hyvin me saadaan oma vauva, oma lapsi, aika hurjaa! <3 Mekin asutaan pienessä kaksiossa tällä hetkellä, mut laitettiin iso pyörä pyörimään ja paritalo on katseltuna, kunhan nyt saadaan ensin tämä kaksio myytyä alta pois. Pidetään peukkuja :) Ihanaa odotusta kaikille <3
 
Minä olen kyllä huomannut, että mun mies ei halua puhua asiasta ollenkaan. Johtuu varmaan siitä kun edellinen raskaus päättyi km ja nyt sit tietysti pelkää, että käy samalla tavalla. Sitten varmaan helpompi puhua kun maha jo näkyy ja km riski pienempi :)
 
Täällä ihan sama tilanne kun Nannylla, mies ei halua puhua, vähän niinku karttelee koko aihetta. Ekaan neuvolaankin sanoi vaan ettei haittaa vaikkei pääse. Ärsyttää ihan hulluna mutta... Ymmärrän kyllä, ei itsekkään oikeen tätä usko viellä. Tää raskaus alkoi heti KM jälkeen, ilman kuukautisia tai ovispongailuja välissä. Ehkä ultran jälkeen sit joskus tilanne muuttuu niin mulla kuin miehelläkin
 
Meillä odotetaan esikoista. :) Mä oon 30v ja mies 38v ja ollaan naimisissa, molemmille tää ois eka lapsi. Meillä raskaus vähän yllätti (ehkäisy oli käytössä) mutta molemmat on aina ollut sitä mieltä että lapsia joskus halutaan. Mies on erittäin lapsirakas ja peuhaa aina tuttujen muksujen kanssa, ite en niinkään vieraista lapsista oo välittänyt kun en oikein ole tuntenut että osaan toimia niiden kanssa, varsinkaan ihan pienten. Noh, kohta on osattava jos kaikki menee hyvin. :grin Meillä siis rv 9+4 tänään.
Pahoinvointi alkaa hieman helpottaa (luojan kiitos!); oon nyt kolme-neljä viikkoa syönyt pelkkää ruisleipää, jugurttia ja salaattia kun kaikki muu öklöttää ja oksettaa... Kohta voi hakee vaikka kebabbia! :p
Meillä mies on tosi söpö, lapsirakkaus on sillä niin verissä että on ollut ihan tohinoissaan heti plussan jälkeen. Pitää mua kuin kukkaa kämmenellä (piti toki ennenkin mut nyt viä korostetusti) ja huolehtii, kyselee vointia, teki pahimpina pahoinvointihetkinä tunnin välein jonkun pienen snäkän mulle kun oli lukenut että tyhjä maha ei oo hyväksi ja puhuu mun masulle ja silittelee ja höpisee sille kaikkea. :love7 Oli myös neuvolassa mukana eikä hetkeekään miettiny ettei olis tullut mukaan. Lukee enemmän neuvolasta saatuja kirjoja ja lappuja kuin mä. :grin Mä todella tarvitsen tuommosta kun itelle tää tuli vähän niinkuin shokkina ja mulle tän sulattamiseen on mennyt kauemmin kuin miehelle jonka ensikommentti plussaan oli "ihanaa kulta" ja mun "voi v***u mitäs ny" :rolleyes: siihen vaikutti toki kaikki työjutut (lomautuksia jne) joten ekana mulle tuli huoli lapsen hyvinvoinnista että pystytäänkö me ostaan kaikki tarpeellinen jne. Nyt oon itsekkin ihan innoissani kun mies on saanut mut rauhotettua kaikissa näissä mun päänsisäisissä dilemmoissani. :p
Pelkään toki keskenmenoa kuten varmaan kaikki ja tarkkailen itteeni ihan turhankin tarkkaan. Ultra on vasta tuskaisen parin viikon päästä. Sormet ja varpaat pystyssä toivomme että kaikki olis pienellä hyvin silloin!
 
Ai täällä oli tämmönenkin ketju! Onpa tää hyvä :)

Meillä siis laskelmat tänään 9+6 ja ekaa lasta tässä kummallekin odotetaan. Yhteiseloa takana vuosi, mut siihen onkin mahtunut sitten yhtä sun toista mukavaa.

Jätettiin ehkäisy pois heinäkuun lopulla ja lokakuussa olikin pieni shokki kun raskaustestissä näky kaks viivaa.
 
Apua, toi viesti lähti liian aikaisin enkä saa sitä puhelimella muokattua! :o

Niin, sillä asenteella oltiin että tulee jos on tullakseen. Mä olin jopa suunnitellu et alkusyksystä ens vuonna otetaan sit yhteys lääkäriin jos ei mitään tapahdu. Mulla oli yhdet luomumenkat, jotka oli valtava pettymys, tästä kaikesta huolimatta. Siis olikin niin positiivisen ihanaa et testi oli positiivinen. :)

Kerran oon neuvolassa käynyt. Ultra olis parin viikon päästä. Sitä ei jaksais millään odottaa. Mut täällä on niin kalliita noi yksityiset et tyydytään sit odottelee :)

Meillä oli molemmilla kun tästä saatiin tietää ni kova innostus päällä ja puhuttiin ja mietittiin koko ajan jotain vauva-juttuja. Nyt se on jotenkin hailahtanut; ei miettiä, puhuta tai suunnitella. Itse ainakin haluan odottaa siihen ekaan ultraan että on joku konkreettinen tieto tästä, sit voi iloita paremmin :)
 
Timantti* Ihana kuulla että jollakin muullakin on "lyhyt" parisuhde takana ennen raskaaksi tuloa. Met olemma ollu kimpassa vuoden vaihteen jälkeen kaks vuotta ja asuttu nyt reilu vuosi yhteistä kotia. Meillä oli kans ajatus että tärppää kun on tärpätäkseen. Tärppäs kuitenki yllättävän nopeasti. Elokuussa jätin pillerit pois ja yhet menkat ehti tulla. Nyt sitte jänskätään että kuinkas tässä käy. Kovasti tuo keskenmeno peljättää.
 
Täällä rv 9+1 menossa :)

Minä 23v, mieheni 30v. Miehelläni entisestä suhteesta kaksoset 8v.

Heinäkuun alussa jätettiin pillerit pois ja kolmannella kierrolla tärppäsi.

3.9. alkanut viimeiset kuukautiset ja 3.10. tein ensimmäisen testin ja haaleaa plussaa näytti. Mies oli tuolloin metsästysreissulla ja tuli seuraavana päivänä kotiin. Näytin hänelle puhelimestani kuvia ja viimeisin oli kuva raskaustestistä, hän ei edes heti tajunnut kuvaa ja käskin katsoa uudelleen ja siitä se riemu repesi. "Onks tää sitä mitä mä luulen? Ooks sä raskaana?? Tuleeko meille vauva?? :))" ja kovaa halimista ja pusuttelua päälle :)

Raskausoireita ei ole juurikaan ollut. Sen verran että maha vähän kovalla ajoittain ja aina ensimmäisen kerran herätessäni kauhee pissahätä, ja yli tunnin automatkalla tulee yleensä kauhee hätä.

Mies on ollut tässä raskaudessa paljon luottavaisempi kuin minä. Itseäni kalvaa oireettomuus. Vähän mielenrauhaa toi kun käytiin 23.10. rv 7+1 ar ultrassa yksityisellä ja siellä oli kaikki hyvin.

Maanantaina ensimmäinen neuvola ja kai silloin selviää ultra aikakin? Mä olisin kyllä varmaan kuollu omiin mietteisiini jos en olisi käyny varhaisultrassa ja odottanu ties montako viikkoo tästäkin eteenpäin :)
 
Me ollaan kans oltu vuoden vaihteen jälkeen kaks vuotta kimpassa ja nyt asuttu reilu vuosi yhdessä :)
Me jätettiin ehkäisy toukokuussa ja kauheen pitkältä toi aika tuntui vaikka neuvolatäti oli ihan eri mieltä :D

Meilläkin oli se mentaliteetti että tulee jos on tullakseen - nyt kyllä huomaa kuinka paljon tätä alitajuisesti sit kuitenkin toivoi <3
 
Mä oon nyt taas kahden vaiheilla et pitäiskö soittaa johonkin ja kysyä ultran hintaa.
 
Meki ollaan vuodenvaihteessa oltu pari vuotta kimpassa ja vuosi sitte kesällä alettiin asumaan saman katon alla :)
 
Timantti, mä mietin kans tuota yksityisen ultraa. Huomen aamulla neuvola ja toivon et siellä kuunneltais sydänääniä josko ne voisi kuulua. Sit jaksaisin kyllä oottaa kolme viikkoa yleiseen ultraan. :D Koska sulla timantti ois ultra, jos et mee yksityiselle?
 
Mä soitin miehelle ja kysyin et soitanko ja kysyn hintaa.

Hän oli sitä mieltä et jos kattoo ens viikolla. Mä sit taas ajattelin et ku sit se ilmainen on jo seuraavalla viikolla.

Siispä odotetaan sinne :(
 
Jaksetaan nyt sit Timantti vaan oottaa ja oottaa. Meillä eka neuvola huomen aamulla ja sit ultra kolmen vkon päästä. Pitkä on odottavan aika ;-)
 
Niin on :(

Kunhan vaan tietäis et on hyviä uutisia ni jaksais odottaa paremmin :)

Ja ainahan mä voin aattella sitä et joku joutuu odottaa kauemmin :)
 
Täällä kans lyhyt suhde, vuosi sutinaa, ens maaliskuussa kaks vuotta " virallista" seurustelua, asuttu melkein tuon parivuotta myös kun toukokuussa heti muutettiin yhteen. Mää oon aina ollut " en halua lapsia" -tyyppi aina veljen kuoleman jälkeen siihen asti ku tapasin tuon sit muuttu kaikki
 
Nyt ei saa loukkantua ja Anteeksi, mutta Mua hippasen naurattaa nuo "lyhyet" yhdessäolot. . Me tavattiin tammikuussa, muutettiin yhteen maalis-huhtikuun vaiheessa ja nyt on yhteinen lapsi tulossa. Molemmat siis ollaan yli 3kymppisiä, eronneita ihmisiä ja miehellä on jo lapsia ennestään. :D että on sitä vielä lyhyemmällä ajallakin toimittu ;)
Mutta jos kaikki tuntuu oikealle ja palaset loksahtaa paikalleen, niin mikäpäs siinä :)
 
Juu siis me tavattiin viikko vajaa vuos sitten ja vuodenvaihteessa mies muutti mun luo ja kesällä ostettiin omakotitalo. Taisin ilmaista itteni väärin aiemmin :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top