Esikoinen toiveissa

Meillä vasta yk1 menossa. Ovulaatio mulla varmaankin oli, koska eilen testiin ei enää piirtynyt mitään. Positiivinen ovistesti oli kp22, eli tarkoittaako se sitten sitä, että oisin ovuloinut kp23? Jotenkin noin se oli mun mielestä pakkausselosteessa selitetty. Nyt alkaakin sitten ensimmäiset piinapäivät ja rehellisesti voin kyllä myöntää, että harmittaa jos ei ole tärpännyt, vaikka tiedänkin, että harvoimpa se kertalaakista onnistuu.

Babyluville pidän peukkuja :) Vaatisi varmaan lehmän hermoja olematta testaamatta muuten kuin oikeana päivänä oikeaan aikaan.
 
Nannu, joo, luultavasti sulla on ovis kp23 testin perusteella, oli se ois dpo0.

Babyluv, meillä on vasta yk2 puolessa välissä.
 
Meillä alkoi raskaus yk 1 viime kesänä. Syyskuussa nt-ultrassa todettiin keskeytynyt keskenmeno. Raskaus oli päättynyt jo 7.viikolla. Nyt juuri alkoi yk 4 keskenmenon jälkeen.

Nannu, noin munkin mielestä eli ovis on ollut kp 23 ja se päivä on samalla dpo 0.
 
Mäkin taisin jäädä rannalle ruikuttamaan.Tänään ei testiin piirtynyt haamun haamua.Vielä testaan aamulla jolloin hcg korkeimmillaan.Eilinen haamulainen taisi olla vaan huono vitsi :( luulisi että jos nämä ovat valemenkat niin 4.päivänä piirtyisi jo se toinenkin viiva.. surku :/
 
Nyt loppui pillereiden vaikutus (jos niin voi sanoa) eli saa nähdä miten kroppa toimii.. Tänään kävin kaupassa ja ostin sitte pienen bodyn vauvakuumeissani.. :P saattaa kyllä olla että annan sen siskolle kun sinne pian pieni nyytti saapuu. Jos siis raaskin..
 
Kiitos vastauksista naiset :) :Heartred Mä tässä tulin siihen tulokseen, ettei mulla oo syytä olla liian optimistinen vielä. Kierto on niin aikasessa vaiheessa, että mun "oireet" on todennäkösesti jotain muuta, vaikka lupaavalta kuulostaakin... En vaan usko että nää vois liittyä raskauteen. Eilinen oli väsy- ja herkkispäivä muutenkin ja se sai mut kirjottelemaan noita ylös, ja mulla oli tunne että ehkä tää on meidän onnistumisen aika.

Noh, vaikka karkasinkin asioiden edelle, niin ainakin noi on mun rehillisiä ajatuksia ja tuntemuksia. Vaikka netissä ollaankin, niin ei kai se oo pakko näytellä järkevämpää kuin todellisuudessa on? :smiley-ashamed005

Sitä paitsi, vaikka oireet ei oliskaan todellisia, niin kaikki on vielä mahdollista. :)
 
Haha, Tintti, mullakin on kuumeilu jo niissä sfääreissä että kattelen jo vauvanvaatteita ja mietin, mitähän laitettais päälle kun synnäriltä palataan kotiin. Krhm, vois keskittyä nyt vaan sen tärpin saamiseen :rolleyes:

Noi pienet vaattet on kyllä vaan niin kauheen sieviä :)
 
Joo, niinhän se on.. Mäkin oon tähän asti lähinnä ohimennen kattonu ja netistä selaillut ja sit siskolle jotain pientä ostanut mutta nyt aattelin vaan ihan itteeni tai tätä kuumetta.. :P onhan ne sieviä. Sopii sitä haaveilla mutta jos vielä yrittäis malttaa :)
 
Hyvä että muutkin.. :grin Siinä vaiheessa kun me päätettiin, että ehkäisy jätetään pois, olin jo netissä tutkailemassa vaunuja. Melkein jo ostin kirppikseltä yhden bodyn, mutta mies onnistui toppuuttelemaan, että jos nyt edes odoteltaisiin siihen positiiviseen raskaustestiin asti.
 
Hyvä että muutkin sortuu jo varustehankintoihin. Mä oon tekemässä vauvanpeittoa, ja vaimo on kutonut jo vauvan takin, ja nyt se kutoo vaippahousuja. Pitää piilottaa kohta projektit kavereilta. On vaan rajallinen määrä asusteita, mitä voi mukamas olla kutomassa serkkujen tai kavereiden lapsille...
 
Mä oon vähän pessimisti, enkä uskalla vielä mitään ostella enkä juurikaan edes katsella. Sen verran miehen kans puhuttiin, et jossain vaiheessa keväällä pitää varmaan miettiä asutaanko tässä, vai pitäiskö laittaa kämppä myyntiin ja etsiskellä isompi. 58m2 saattaa käydä pian pieneksi... En kyllä tiedä miten pankki suhtautuu lisälainaan jos oon jäämässä mammalomalle..!?
 
Niin, mäkin oon suunnitellu tekeväni vauvanpeittoa.. Nyt teen pieniä villasukkia, teen niitä yleensä sillon kun mies ei oo kotona.. En viitti hössöttää sille näitä juttuja liikaa, itekseni sitte. Onhan se mukava haaveilla :)
 
Sannis, riippuu varmaan pankista.. Meillä ei ollu tollasta tilannetta kun vuosi sitte lainaa neuvoteltiin, sitä olis lykätty ovista ja ikkunoista, hyvin helposti sai. Vähän ihmeteltiinkin. Mutta en tiiä mikä tilanne on nyt.
 
Mä olen ensimmäiset vauvanvaatteet ostanut silloin, kun vasta minä kuumeilin vauvaa ja ehkäisy oli vielä käytössä.:wacky: Nooh, ei niitä ole kaapissa kuin pari kappaletta. Silloin kuin oman lapsen kaipuu tuntuu ylitsepääsemättömältä, saatan vähän rutistaa rintaa vasten niitä vaatteita. Sen jälkeen kun ehkäisy on jätetty pois, en ole tehnyt yhtään hankintaa. En edes silloin kesällä, kun olin raskaana. Tarkoitus oli lähteä shoppailemaan vauvanvaatteita ekan ultran jälkeen, mutta tarvetta ei sitten ollutkaan.
 
Babyluv, toivotaan viivalle vahvistumista! Oliko sulla nyt saman merkkinen testi kun mihin sait sen haamun? Voisiko olla herkkyydeltään erilainen testi eli siihen nähden hormonit ei olisi riittävästi nousseet?
 
Muokattu viimeksi:
jemberry, samoja ajatuksia täälläkin ollaan käyty läpi! Varmasti jokainen esikoistaan haaveileva/odottava miettii samoja kysymyksiä. :)

Elämä toki muuttuu, mutta minä olen ajatellut, etten silti anna lapsen olla "esteenä" esimerkiksi vanhojen, tärkeiden harrastusten jatkamiseen. Tottakai lapsen ehdoilla silloin mennään, mutta hyvin on muutkin pärjänneet samassa elämäntilanteessa :) Ja mulla on muutenkin ollut aina sellainen motto, että kyllä elämä kantaa kun oikeasti yrittää!

Mekin tosiaan esikoisesta haaveillaan. Sinäänsä tässä on myös kaikkea muutakin tulossa, mm. muuttaa pitäisi vajaan vuoden sisällä (asutaan opiskelija-asunnossa ja koulut jo käyty). Ollaan haaveiltu jos jostain löytyisi joku pieni oma torppa, mutta tuntuvat vaan olevan aika tyyriitä... Ja mies on jo miettinyt että hänen tarvitsee sitten autokin vaihtaa, kun kuulemma tuohon meidän autoon ei saa turvakaukaloa kunnolla (sukulaisellaan oli samanlainen auto ja ongelma). Ihanaa kun hän on niin täysillä mukana tässä jutussa! Oikeastaan miehen aloitteesta koko yrittäminen alkoikin, minä sitten lopulta lämpenin hänen suostutteluilleen. :p Joskus aiemmin ollut minulla vuorostaan vauvakuumetta, mutta nyt en ollut ajatellut lisääntyväni pariin vuoteen. No, ei elämää kannata turhan tarkkaan miettiä! Ikinä ei tiedä mitä tulee eteen.

Ja varustehankintoihin liittyen, minä olen nyt innostunut jatkamaan pari vuotta kesken ollutta vauvanpeittoa. Teen ihan virkkaamalla isoäidinneliöistä. Pieniä sukkia olen muutenkin tehnyt välillä, ajatuksena että olisin vienyt niitä synnärille vastasyntyneille annettavaksi. Vaatteita en ole vielä ostanut, vaikka aina niitä tarvitsee salaa käydä kaupassa hypistelemässä :grin

Muoks. En tiedä onko täällä ollut keskustelua aiheesta (en jaksa selata kaikkia sivuja), mutta onko teiltä tullut kuinka painostusta asiaan sukulaisilta? Mun anoppini on ihan mahdoton, se on jo varmaan pari vuotta vihjaillut perheenlisäyksestä... Milloin esitellyt miehen vanhaa kastepukua, tuupannut pienet sukat mukaan tai jos telkkarista on tullut CB:n mainos, kysynyt joko me tarvitaan tuollaista... :rolleyes: Se selkeästi haluaa kovasti mummuksi, vaikka luulen, että se lentää selälleen sitten kun me joskus kerrotaan sille mahdolliset uutiset :D
 
Muokattu viimeksi:
Kyllä sitä itekin miettii miten se elämä muuttuu.. Ja paljonhan se muuttuu. Välillä myös ehkä pelottaa ajatus mutta kyllä mä uskon että sitä pärjää. Apuakin varmasti saa jos tarve vaatii.

Täällä myös lievää painostusta miehen puolen suvulta ja joiltakin kavereilta. Anoppi esittelee myös jotain pieniä tavaroita, yks kerta olivat nähneet haikaran meidän talon lähellä, kysyivät sitten että tuliko meille nyytti :D Mäkin veikkaan että ovat yllättyneitä kun joskus uutisia saa kertoa. Oma äitini ei kysele, hällä on jo kaks pientä lastenlasta, mutta varmasti tietää että mekin jossain kohtaa :)
 
Meitä ei ole juurikaan painostettu, mutta mun isä ainakin selvästi kaipaa lapsenlapsia. Se hoivaa niiden ainoaksi jäänyttä kissavanhusta niin ettei mitään rajaa.

Jemberry, kyllä meilläkin niitä pelkoja on. Mulla ainakin että miten pärjään sen kanssa ja osaan kasvattaa.
 
Tintti: kiva kuulla :) Me varmaan nyt kevään aikana käydään kyselemässä mikä tilanne. Varmaan monta juttua jotka vaikuttaa saako lainan vai ei... Nyt tuntuu siltä, et pakko saada omakotitalo! :)

Noista peitoista tulikin mieleen, et mulla on lankoja tuolla hempeissä sävyissä, kun oon tädin roolissa neuloskellu joskus tossuja ja töppösiä. Täytyykin kaivella ne esille ja kattoa saisko jotain pientä vielä niistä... :)
 
Takaisin
Top