Esikoinen toiveissa

Oon seuraillut erilaisia keskusteluita jo parisen kuukautta ja nyt rohkasen myös kirjoittelemaan.
Ikää mulla on 24v ja mies 29v. Kihloissa ja naimisiin on tarkoitus mennä kesällä 2016. Meille meneillään virallisesti yk2.
Aikamoista kuumeilua on kyllä ollut ja huomaan että aika paljon vietän aikaa erinäisillä keskustelupalstoilla lukemassa muiden kokemuksia raskaaksitulosta yms. aiheeseen liittyvästä:)

Plussaus onnea meille kaikille!
 
Tervehdys Terkku, Tintti ja Rsusanna! Kiva kuulla vähäsen teidän taustoista. Aika erilaisia yritysaikoja taitaa porukalla olla. Mut kyllä se siitä, ennemmin tai myöhemmin :)
 
Joku tais kysellä taustoista elikkäs itte semmonen n.30v ja mies 5 vuotta nuorempi. Ollaan tunnettu jo 7vuotta ja rakastuttiin ensisilmäyksellä, mutta vasta pari vuotta sitten elämäntilanteet oli semmoset että päätettiin riskeerata meiän ystävyys ja kokeilla parisuhdetta yhessä. Eli seurustelua ja avoliittoa takana 2 vuotta ja yritystä raskautua takana 11/14 asti. :) yksi karvainen lapsi meiltä jo löytyykin mutta sellainen hieman karvattomampi olisi toiveissa ;)
Meillä käytössä c- ja d - vitamiinit sekä foliihappo ja minulla lisäksi verigreipit mehuna sekä hedelminä. Ja siis tottakai päivittäinen pupuilu ;)

Tervetuloa kaikille uusille ja plussapuhuria :)

mindiS kp 17/26-28
 
Moro Mindis! Kiva, että joukossa on muitakin kolmikymppisiä. Vertaistuki tulee todella tarpeeseen, kun mietityttää jo sekin, että alkaako oma ikä laittaa kapuloita rattaisiin tässä vauvaprojektissa (mä kans vähän alta 30).

Ei kai tässä vielä hengenhätää, mutta hyvä toki tiedostaa, että nyt jos koskaan pitää panna hommaan vauhtia :)

Miten usein te muuten jaksatte heiluttaa peittoa? Meillä vähän ailahdellut tässä yrityksen (yli vuosi) aikana. Kierron alussa ei oo stressattu touhuamisesta, mutta puoliväliä kohden ja sen jälkeen on koitettu parin kolmen päivän välein puuhailla.

Sen tää vauvahaave on ainakin tehnyt, että pitkässä, melkein kymmenen vuoden parisuhteessa on taas säännöllinen rakkauselämä :D
 
Muokattu viimeksi:
S-, siis joka toinen päivä läpi kierron vai oletetun oviksen aikaan? Pitäisköhän meidänkin kiristää tahtia tuohon joka toiseen päivään... Meinaa vaan vähän olla "kisaväsymystä", kun tää yritys vaan jatkuu ja jatkuu :D

Mut käsittääkseni kolmen päivän välein on minimi, jos oikeasti haluaa varmistaa onnistumismahikset - jos harvemmin, silloinhan miehen latingin laatu alkaa kai kärsiä. Mulle gyne sanoi, että joka päivä ei sentään tartte viuhuttaa peittoa.
 
Nessu ja mindis, mä oon tän ketjun mummoikäinen, kesällä 34 ja mä en ainakaan yhtään usko siihen että kohta alkais hiipua (hahaha täällä mä silti vaan yritän tuloksetta) ehkä lähempänä 40 voi alkaa panikoida ikää!

Hauskaa että mä sain nää saksanpähkinät tuotua markkinoille, toivottavasti niistä on apua oikeasti eikä se ollu joku saksanpähkinätehtaan maksama tutkimus ;)

Peitonheilutuksista oli puhe, me ollaan kyllä tosi aktiivisia. Joka päivä läpi kierron, paitsi kipein menkkapäivä. Oviksen aikaan harvennetaan joka toiseen jos maltetaan että olis isompi lasti. No tietty joka neljäs vrk kun mies töissä niin silloin ei. Eikä maistu puulle, parasta unilääkettä! Vapaapäivinä ainakin useamminkin ku kerran ja välillä kyllä muutenkin. Eli ahkeria ollaan.

Niin ketä me sitten ollaan, minä siis 33 ja mies pari vuotta nuorempi. Yhdessä oltu pari vuotta ja syksyllä mentiin naimisiin. Molemmilla vakituiset työpaikat ja perheeseen kuuluu kaksi koiraa. Hämäläisiä olemme. Tjottailua jostain viime kesästä, mutta ei mulla koko aikana oo ollu mitään ehkäisyä. Varmoilla päivillä ja ulosottomiehellä menty. Syksyllä oli ehkä varhainen km, oltiin reissussa niin en testannut mutta oireet ja löydökset viittas siihen. Sen seurauksena tulehtui kohdunsuu pariksi kierroksi ja sen takia menin gynelle ja mainitsin lapsen teon niin sehän laittoi hommat pyörimään, kävin labrassa, ultrasi, teki aukkarin ja määräsi clomit. No, aukkarista komplikaationa kohtutulehdus ja taas yks kierto hukkaan. Eli jos laskee että syyskuun km jälkeen 3 kiertoa tulehduksia niin eihän tässä oo menny ku 3-4 kiertoa oikeaa yritystä. Jos näin positiivinen koittaa olla. Vaikka todellisuudessa kohta vuosi ollut piinaa ja tuskaa ja itkua aina kun menkat alkaa.

Nyt toinen clomikierto vaiheessa dpo4. Niin ja mies kävi simppatestissä, teratozoospermia eli vain 1% normaaleita. Mutta kun määrä ja liike tosi hyviä niin voi olla vähän vaikutusta hedelmöityskykyyn, ei mikään murskatuomio siis. Mutta kaikki keinot nyt otettu käyttöö jotta laatu parantuisi.

Huh, Tulipas kirjotettua. Ihan peukalot kipeenä ku puhelimella näpytän :) sellasta! :)

Te ootte kyllä kaikki tosi kivoja <3
 
Nessu joo kyllä täällä on muitakin tämmösiä kolmekymppisiä esikoisesta haaveilijoita :)
Niin no me ollaan aika aktiivisia peiton heiluttelijoita kun heilutellaan joka päivä :DD tosin tää vauvanteko projekti onki saanu meiä parisuhteeseen taas uutta puhtia ja tuntuu että toiseen rakastuu vaan koko aika lisää ja ei pysty pitämään näppejään hetkeekään erossa toisesta :D tiiän ollaan tosi ällöttävä pariskunta ku pitää nykysin lenkilläki välistä kävellä käsikäessä :'D
 
Hahah, te ootte mahtavia :D Milläs aktiivisuudella muuten teidän miehet on mukana vauvasuunnitelmissa? Siis lähinnä, että miten paljon ne on perehtyneet aiheeseen ja perillä esim. kierron kulusta, hedelmöittymisestä, ovulaatiosta, mahdollisista hoitomuodoista yms.? Ja miten yksityiskohtaisesti te kerrotte kumppanille omista ajatuksista ja yrityksestä?

Itteä välillä ärsyttää se, että oma mies on jotenkin niin hemmetin flegmaattinen. Meillä menee siis niin, että mä seuraan kiertoani, teen 9/10 kerrasta aloitteen vällyjen välissä, oon tuuppinut itseni ja miehen tutkimuksiin, perehdyn ja luen jne. Ja sit, kun miehelle puhuu omista fiiliksistä, toiveikkuudesta ja epätoivosta, niin siltä tulee yhden sanan vastauksia, se ei juuri kysele, perehdy tai mitään.

Mies kyllä haluaa lasta yhtälailla kuin minä, mutta ilmeisesti se kuvittelee, että ne putkahtaa itestään tai että mä kyllä vien asiaa eteenpäin, jos ei putkahda.

Siks oonkin kokenut helpommaksi, että puran enimmät huolet ja ajatukset mieluummin ystävälle tai netissä lukemalla muiden kokemuksista. Tosin tästä seuraa se ongelma, että koen jossain määrin olevani vähän yksin koko asian kanssa.

Ja se on muuten kans jännä, että kun mies kävi simppatutkimuksessa, ja tulos oli, että siittiöt hällä tavallista laiskempia liikkumaan/liikkumattomia, niin kun kysyin hältä, mitä klinikalta oli sanottu tuloksesta, joka ei ollu ihan ideaali, niin mieshän otti ja suuttui koko kysymyksestä.

Ja koska en halunnut jättää oleellista asiaa selvittämättä, homma meni taas perinteisen kaavan mukaan, eli minä soitin klinikalle ja tenttasin lisätiedot miehen tuloksista.

Välillä ärsyttää.
 
Muokattu viimeksi:
No toi mieshän se on minut tähän yllyttänyt. Ja patistanut menemään tutkimuksiin ja itse varannut oman simppatutkimuksensa ja on kyllä ihan täysiä mukana. Kuuntelee kiltisti vuodatukset ja kyselee ja on hyvin perillä kierron kulusta. Ja se käy mun kanssa jopa tuolla folliultrassa kun haluaa nähdä mitä tapahtuu! Ja varmaan loppuiskin mun osalta vouhotus ellei toinen olis yhtä paljon mukana. Nytkin kun se sen simppatulos tuli niin oli googlettanut itekin mitä vois tehdä ja sanoi että tekee kaikkensa että paranee ja kyllä kiltisti syö kaikki dropit mitä ollaa hankittu. Ja se on kyllä ihana kun jos vaikka jossain tulee joku siisti vauvanvaate tms niin se sanoo että sitte ku käy hyvin niin tollanen hankitaan :) ja halusi se jo yhden ruokalapun ostaa <3
 
Vau, Jellis, suhtautuupa sun mies ihanan innokkaasti! Oma armaani myös todennäköisesti mietiskelee asioita päässään, mutta on tyypillinen suomalainen tuppisuu, joka ei saa suutaan auki juuri muulloin kuin parin rentoutusoluen jälkeen. :D
 
Nessu, tervetuloa! Onpa teillä jo pitkä yritys takana. Jos joudutte hoitoihin, toivottavasti ei tule pitkä odotus.

Käkis, joko sait testattua? :)

Lauruskaah, pahoittelut tädistä. :sad001

jemberry, sun ovistestikuvassa viimesessä on kyllä niin iso muutos edellisiin verrattuna, että hyvin voi olla plussa. Ainakin, jos ei vahvempaa enää tule.

Rsusanna, tervetuloa! Plussatuulia teille, kyllä tää vauvakuume vie helposti mennessään! :grin

Esittäytymistä, oon 30 ja vaimo on muutaman vuoden nuorempi, kaveri-luovuttajan avulla yritetään raskautua. Yritys alkoi 12/14, mutta nyt on menossa taukokuukausi. Toukokuussa siis yk5. Yhtään plussan häivääkään ei vielä ole näkynyt. Oon tänään menossa gynelle, kun mulla on jonkin verran tiputtelua ennen menkkoja. Muuten jos ei kesän aikana tärppää, suunnataan klinikalle syksyllä. Mutta me ollaan tehty 1 tai 2 inssiä kuussa (ovulaatio tikuttaen tietty) eli siinä meidän "peiton heiluttelut". :grin
Mä en ole syönyt mitään jännää, mitä nyt yrittänyt katsoa että ruuassa olis paljon foolihappoa sisältävää. Ehkä ens kuussa kokeilen sitä vehnänalkioöljyä, koska kuulin että se voi auttaa myös iho-ongelmiin. Mulla on atooppinen iho, ja kaks viikkoa oviksen jälkeen on ajoittaista kärsimystä, kun en voi käyttää mun rasvaa.
 
Testattua tuli ja negaa näytti. Kp 32/28 täällä menossa.

Ja niin.. Olen 23 vuotias ja mies 28. Yritystä ollut helmikuusta lähtien. Yhdessä ollaan oltu 3 vuotta ja jouluna sain miehen vihdoin innostumaan vauvaideasta...
 
Ihanan aktiivinen sun mies, Jellis. :)

Käkis, pahoittelut negasta. Johan se täti nyt piinaa. :sad001

Nessu, ehkä sun miestä harmittaa simppatulos ja siksi suuttui kysymyksestä. :sad001 Varmaan joillekin miehille on tosi vaikea myöntää, ettei "miehinen kunto" olekaan ihanteellinen. Ja sitten jos ei muutenkaan ole puhujatyyppiä, on hankala myöntää että asiasta olis hyvä keskustella. Mut voin kuvitella että ärsyttää, jos kumpikin haluaa lasta yhtälailla, mutta toinen saa yksin tehdä tiedonhaun kaikesta.

Meillä vaimo on hakenut joistakin asioista enemmän tietoa ja minä toisista. Mä oon ehkä enemmän perehtynyt tähän hedelmällisyyspuoleen, se taas etsii kaavoja kestovaipoille ja tutkii kantoliinoja ja muita tarvikkeita. Molemmat kyllä kovasti mukana, vaikka minä varmaan enemmän vauvakuumeisena. Myös luovuttaja on hyvin mukana projektissa, kyseli jo pari kk sitten miten voisi parantaa mahiksia. Ei osattu oikein sanoa sille mitään (sillä on jo aika terveelliset elintavat) mutta ehkä tässä vois vielä tietoa hakea. En ole kehdannut kysyä, kuinka usein se puuhastelee muuten (näin simppojen laatua ajatellen). :p
 
Beisla tuuhan kertoo heti mitä gyne sano sun tiputteluun.

Joo on se ihanan innokas mutta sitä enemmän harmittaa kun joka kuukaus aiheuttaa pettymyksen :(
 
Voi käkis :( olen pahoillani! Oisko kuitenkin toivoa niin kauan ku tätsky puuttuu?

Mä oon kiusannut itteäni kattomalla pari jaksoa teiniäitejä ja nyt Manhattanin äitiyskonsulttia.. :P
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top