Esikoinen toiveissa

Jellona tervetuloa =)! Pahoittelut keskenmenosta :( Tsemppiä ja jaksamista myös sinulle :)!

Beisla tsemppiä myös sinne, että jaksaisit viikon odottaa :) ! Toivotaan plussaa! :)

Suvetar toivotaan ettei ne kivut johtuisi muusta, vaan plussasta ;)! Koita pitää rentouttava viikonloppu, vaikka taitaa olla melko mahdotonta :/ Lauantaina tiedät jo ehkä vähän enemmän!! Tsemppiä ja plussa tuulia! :)

Hmmm.. Milloinhan julkaistaan äitiyspakkaus 2015.. :) Mä kyllä oisin tykännyt tuosta 2014 vuodenkin, vaikka ilmeisesti se on herättänyt paljon keskustelua :p! (Onneksi en mene yhtään asioiden edelle ;) )

Mutta sitten oikeeseen asiaan: Ootteko te käynyt hammaslääkärissä ennen kuin aloitte suunnitella raskautta? :)
Mun piti varata joulukuussa aika hammaslääkärille, mutta sitten vain joulukuu meni.. Pitäisi varmaan varata mahdollisimman nopeasti aikaa jos suuhun tulisikin isokin "remontti" :D
 
Oon kuullut ennenkin jotain hammaslääkäristä raskausaikana, mutta nyt täytyy myöntää, etten tiedä mikä se juttu on. Viimeksi kävin viime vuonna, silloin käski takaisin kahden vuoden päästä.

Sabetti, on se ikäkysymys niin yksilöllinen, ja totta kai harmittaa kun toive meni jo. Mä olisin halunnut saada ekan lapsen ennen kun täytän 30, mutta se meni jo.
 
Niin noista ikä-hommeleista: mä sain esikoiseni 30v. Nyt tuntuu että neljänkympin kriisi alkaa kolkuttaa, ja viimestä raskautta yritetään. Tosin täytän ens kuussa vasta 37v...

Muuten toi "täti" homma on jotenkin huvittava, kuulin sen täällä vasta ekaa kertaa ja alkuun ihmetytti, että mikä ihmeen täti käy vähän väliä kaikilla kylässä :chicken:. Nyt mulla on tädistä sellanen mielikuva kun lapsena meillä joskus kävi niitä perhehoitotätejä haimaine nutturoineen ja esiliinoineen. Ne oli (ainakin sillon lapsena) ihan kammotuksia, jotka väkisin laittoivat mut ja mun pikkuveljen päiväunille :yuck: Että sellanen mielikuva siitä tädistä... että toivottavasti mahd. monilla jää lähiaikoina tätien vierailut tekemättä!
 
Silloin sitä oli vielä niin sinisilmäinen että se on itsestään selvää että lapsia saa kun alkaa vain tekemään! Tarkennan vielä, että vaikka harmittaa ja tuntuu että olisi pitänyt aloittaa aiemmin. Olen silti sitä mieltä että oli hyvä odottaa jos puoliso haluaa. On tämä kuitenkin niin iso muutos elämään ja arkeen, että molempien täytyy olla valmiita ja halukkaita vanhemmaksi. :) turhapa niitä toiveita on jäädä harmittelemaan ja se ikäkin on niin merkityksetön siinä vaiheessa jos saa sen pienen Nyytin :) ♥
 
Siis vahingossa laitoin viestin tänne esikoinen toiveissa- puolelle, sorry... Oon niin surkea näissä tietokoneisiin liittyvissä hommissa...

Viimestä lasta toiveilen joka olis kuudes.
 
Mullakin ollu vauvahaaveita jo semmoset 7-8 vuotta.. Mieheltä meni vaan niin kauan, että ties haluavansa lapsia enkä minä halunnut painostaa. Tosin eräänkin kerran oon meinannut pakata kimpsuni ja sanoa, että minä en enää epätietosuutta kattele. Mutta nyt ollaan tässä - mielestäni pikkusen vanhoja esikoista toivoviksi (minä täytän siis tänä vuonna 35 ja mies on vuotta nuorempi) mutta halutaanpa ainakin yhtä kovasti perheen perustamista.

Eikös se oo niin että hampaat hoidetaan kuntoon sitten kun on raskaana? Tai ei tietty oo haitaksi käydä tarkistuksessa jo etukäteen.
 
Tuohon ikä-asiaan minäkin kommentoin: mä olen haaveillut vauvasta jo ihan teini-ikäsestä saakka. Sillon oli kuitenkin parempi epämääräisten poikaystävien ja koulujen/opiskelujen suhteen etten hoppuillut teiniäidiksi. Meidän kylillä tapahtui kouluaikoina tosi monta vahinkoraskautta kun olin 16-19v ja niitähän päiviteltiin paljon. Jotenkin se "liian nuori" juurtu mulla niin vahvasti päähän kunnes yhtenä jouluna juteltiin äitini ja tätini kanssa ja kerroin että taas on kaverit pamahdellut paksuksi eikä tässä olla kun vasta 21-vuotiaita, johon mun täti vastasi puolileikillään että sehän se on paras ikä tehdä lapsia. Siinä vaiheessa mä suunnilleen heräsin että jumaliste, enhän mäkään mikään teini ole enää. :wideyed:

Täytin 22... ja sitten kun tuli 23 täyteen alkoi jo vähän ahdistaa että mihin helvattiin nää vuodet vierii! Nyt tänä vuonna mä täytän 25v ja nyt mulla on työ, ihana mies elämänkumppanina ja esikoinen maailman tervetullein asia meidän elämään.:happy: Jotenkin oon silti harmissani että oon jotenkin "myöhässä", kavereilla on jo useita lapsia ja mä olen kymmenen vuotta kuitenkin toivonut omaa perhettä. Mä ajattelin pitkään että 23-vuotiaana mulla on jo eka lapsi, mutta niinku Beisla sanoi, se meni jo. Ja nyt tietty kuumottelee että kuinka pitkään tässä menee ennen kuin tulee edes plussa! Mä luulin myös että senkus jättää ehkäisyn pois ja se on sillä selvä homma. Olin väärässä :bored:

Kiitos kun sain avautua! :grin

Ps. Oon siis oikeasti tosi onnellinen mun elämästä ja elämäntilanteesta ja tunnen vähän syyllisyyttä että harmittelen mun omia valintoja, koska katkeraksi en halua ruveta. Elämä kuljettaa ja niin pitkään kun on fyysisesti mahdollista tulla raskaaksi=oikea aika tulla äidiksi. Imo. :)
 
Niin ja kun oppisi olemaan vertailematta itseään ja elämäänsä muihin. Itellä kun kavereiden muksut aloittelee pian koulutaipaletta, sitä tuntee väkisinkin olevansa myöhässä, mut eihän se niin mene. :)
 
Ikään liittyvistä ajatuksista... Mä aina ajattelin jotenkin, että perustaisin sen perheen siinä 25-26v. hujakoilla ja että ainakin nyt ennen 28-vuotissynttäriä olisin äiti. Nooh, täytän parin viikon päästä sen 28 vuotta, joten se siitä. Toisina hetkinä tuntuu, että on muka jo jotenkin kauhean vanha. Keskenmenon jälkeen ikään on kuitenkin suhtautunut eri tavalla. Tärkeintä on se, että sen oman pienen saa jonain päivänä syliin. Vaikka edelleen on välillä niitä päiviä, kun ajattelee olevansa niin hirveän vanha. Paljon on oma ajatusmalli muuttunut viime kesästä, kun ehkäisy jätettiin pois. Ei se perheen perustaminen käykään tosta noin vaan.
 
Niinpä, vertailematta olis paras. Kyllä mäkin sitä mietin, kun yhdelläkin saman ikäisellä kaverilla lapsi meni jo kouluun...
Vaikka mä oon lapsesta asti tiennyt haluavani lapsia, aktiivisesti oon kuumeillut vasta pari vuotta. Vielä noin 25 ikäisenä tunsin, että en ole valmis äidiksi. Hidas kypsymään, ehkä. ;)
 
Sepä se Vesta. Vertailu kun on loppupelissä ihan turhaa. :)

Eipä mekään oltaisi miehen kanssa päästy esim. matkustelemaan tällä tavalla jos ei oltaisi kuljettu tätä polkua :) kyllä me vielä se lapsikin saadaan. :)
 
Tuo vertailu on kaikista pahin kyllä :( Ja itse ainakin huomaan, että mietin kavereiden lapsista että " En antais kyllä omien tehdä tollaa." hahah, katotaa vaa ku on se oma niin tekee sata kertaa pahemmin ku kavereiden muksut :)

Mä uskon siihen, että jokaiselle on just se oikea ikä tehdä lapsia. Se on tarkoitettu niin ja on tarkoitettu että kaikista ei vain tule edes biologisia äitejä :( ! Mutta toki varmasti on osaksi helpompaa, jos lapsen saa nuorena kun ei vielä tiedä mitä se " kymmenen vuotta itsenäistä elämää on", mutta taas toisaalta yli 30-vuotias on saavuttanut elämässä jo paljon ja siihen on lapsen turvallista tulla. :) Itse olen kyllä aina kokenut että haluaisin lapset nuorina ja olen jopa vähän pettynyt kun olen 22-vuotias eikä vielä ole lapsia, mutta toisaalta olen iloinen että olen saanut jakaa elämääni unelmieni miehen kanssa ja tutustua rauhassa häneen, jotta arki lapsien kanssa voisi olla helpompaa :) Ja tuntuu, että niin teillä kaikilla muillakin on parisuhde hyvällä mallilla, joten siihen on hyvä vauvaakin alkaa miettimään :)


Raskaana ollessa ei voi kaikkia juttuja hampaisiin tehdä, jos se vaatii jotain isompaakin toimenpidettä. Ja ientulehdukset saattavat altistaa ennen aikaisille synnytyksille.. Äidin suunhoito vaikuttaa ihmeen paljon sikiöön.
 
Ehkäpä minäkin tulen tänne rupattelemaan kun esikoinen haaveissa edelleen :Heartred tuttuja täällä pääsääntöisesti mutta moikka vaan uusillekin tuttavuuksille :) ikää 26, kolme km takana.
 
Täällä on jotenkuten toivuttu negasta ja tädistä, mutta voi että olin jo unohtanut, miltä menkkakivut tuntuu! :arghh: Tässä tulee kaikki viimeisen 7 vuoden aikana säästynet kivut yhdellä kerralla huminalla. Ehkäisypillereitä aloin siis alunperin syömään koviin kuukautiskipuihin ja epäsäännölliseen kiertoon, ja tässä sitä taas ollaan. Jouduin jättämään luennon väliin tänään, tuli mieleen ajat yläasteella, kun joka kuukausi tuli poissaoloja kipujen takia. Alkoi myös mietityttää, olisiko tämä endometrioosia.. Kai siitä olisi joku gyne joskus puhunut, jos sellaista olisi?

Ikäkysymykseen, olen siis muutaman kuukauden päästä 23-vuotias ja olen kyllä aina tiennyt haluavani lapsia, mutta en ole koskaan asettanut itselleni mitään haaveikää tulla äidiksi. Enempi olisin luullut, että ensin opiskelut loppuun, vakityö ja asuntolainat yms, ajatellut tulevani äidiksi kolmekymppisenä. En todellakaan olisi kuvitellut, että löydän elämäni miehen 18-vuotiaana ja menen hänen kanssaan naimisiin jo 22-vuotiaana. Niin tätä elämää on vaan hankala ennustaa! :)

Huomenna aamupäivästä gynelle, vähän jännittää! Mitä luulette, voikohan se ultrata, vaikka mulla onkin menkat? Kun en voinut mitenkään tietää aikaa varatessa, koska ne alkaa..
 
Kiitti kaikille, ja moikka tutuille! :greet025

Nuista ikäasioista, itte mietin pitkään, että haluanko edes lapsia.. Tuohon johonkin 24v asti en kokenut olevani valmis vanhemmaksi, eikä todellakaan ollut silloinen puolisonikaan. No, meille tuli ero, ja aivan sattumalta löysin aika pian nykyisen puolisoni. Hänen kanssaan tuli todella pian tunne, että tämän miehen kanssa tahdon perheen! Kaikki natsasi hyvin, ja sen kummemmin ikää ajattelematta ehkäisy jätettiin pois, kun aika tuntui sille oikealta. Eli itse en pidä ikää niin tärkeänä asiana, vaan enemmän sitä, milloin ajatus lapsesta tuntuu oikealta. Minulla ei tullut sitä tunnetta ns. "väärän" miehen kanssa.

Suvetar pidän peukut ja varpaat pystyssä että lauantaina tulisi plussa testiin! Enää huominen ja sittenhän se on jo h-hetki! :nailbiting: Ettei tarvisi jäädä sinne kesään odottelemaan :grumpy:
 
Nannu, eiköhän se ultraaminen onnistu. Ultrataanhan sitä naisia, jotka vuotavat keskenmenojenkin takia.

Anskuselle tervetuloa! Toivottavasti on pikavisiitti ja pääset ensi viikolla plussaamaan! :wink

Ikää tärkeämpää tietty on se tunne, että on valmis vanhemmuuteen. Molemmilla osapuolilla. Me ollaan molemmat vauvakuumeiltu vuorotellen. Ensin minä salaa itsekseni. Sitten haave perheestä painui taka-alalle ja kun mies alkoi puhumaan asiasta, olin juuri saanut vakituisen työpaikan ja silloin tuntui siltä, että haluan työkokemusta lisää ennen äityslomalle jäämistä. Aika pian se vauvakuume nousi taas pintaan ja monet kerrat kirosin, kuinka en ollut silloin miehen ehdottaessa halunnut jättää ehkäisyä pois, kun vuorostaan miehellä oli sellainen työtilanne, ettei hän halunnut alkaa perustaa perhettä niin epävarmaan tilanteeseen. Mutta nyt ollaan oltu jo se reilu puoli vuotta sitä mieltä, että kovasti toivotaan molemmat jo sitä perheenlisäystä. :shy:

Tänään aamulla aivan järkyttävän kova yllättävä kipu alavatsalla. En oikein usko ovikseen, kun viiva kadonnut ovistikussa jäljettömiin. Mutta mitä se voisi olla? Ei kai kiinnittyminen voi aiheuttaa niin kovaa kipua? Joo, nyt rauhoitun!! :wacky:
 
Musta ei oikeastaan tunnu että olisin saavuttanut paljon vielä elämässä. Bilettäjätyyppiä en ole koskaan ollut, mutta halusin nähdä maailmaa. Olen reissannut huikeissa paikoissa, ja se oli jotain mitä mun piti saada tehdä. Ei haittaa, että vauva-arki tulee muuttamaan kaiken. Olin sen verran ujo ja ehkä sulkeutunutkin teininä, että tavallaan elin nuoruuttani sitten parikymppisenä.
 
Tervetuloa tännekin, Anskunen! On sullakin rankat kokemukset. Pikaista plussaa!

Nannu, toivottavasti ultraus onnistuu. Mulla ei ole siitä mitään kokemusta.
 
Nannu mulla ultrattiin km aikana vaikka vuoto oli jo alkanut. Katsoi samalla ne munasarjat? Tai ainakin sanoi että munasarjat näyttää siisteiltä ja normaalilta. En siinä tilanteessa sitten kysellyt enempää. Mutta eiköhän sen tutkimuksen voi ihan normaalisti tehdä. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top