Esikoinen toiveissa
- Ketjun aloittaja Sarina1
- Aloituspäivämäärä
waterlily85
Näppärä viestien naputtelija
Voi ei zara, hus pois tädille! !!!
Mrsc ymmärrän hyvin, että kaipailet mielenrauhaa! .... kelpais tännekin. .. Katson nyt tämän kierron loppuun ja sit jos täytyy niin marssin kohta itsekin tutkimuksiin...varmuuden vuoksi :)
Meitähän onkin nyt monta potentiaalista plussaajaa tälle viikolle! Katsotaan kelle se napsahtaa. . Toivottavasti kaikille
...just kun sanoin etten enää yritä tulkita mun "oireita" niin tänään on ollut useampia tosi nopeita, mutta kipeitä vihlaisuja oikealla puolella alavatsaa. .. tämmöisiä en muista aiemmin olleen.. toivottavasti olis hyvä merkki eikä esim kysta. .
Mrsc ymmärrän hyvin, että kaipailet mielenrauhaa! .... kelpais tännekin. .. Katson nyt tämän kierron loppuun ja sit jos täytyy niin marssin kohta itsekin tutkimuksiin...varmuuden vuoksi :)
Meitähän onkin nyt monta potentiaalista plussaajaa tälle viikolle! Katsotaan kelle se napsahtaa. . Toivottavasti kaikille
...just kun sanoin etten enää yritä tulkita mun "oireita" niin tänään on ollut useampia tosi nopeita, mutta kipeitä vihlaisuja oikealla puolella alavatsaa. .. tämmöisiä en muista aiemmin olleen.. toivottavasti olis hyvä merkki eikä esim kysta. .
minjelmiina
Vauhtiin päässyt keskustelija
Voi ei! Zara, toivotaan että ei alkaiskaan!
Olipas hankala löytää raskaustestit prismasta... kolmesta paikkaa kattelin kunnes muistin että jossain on joskus lukenut että luontaistuoteosastolta... Siellähän ne.. Ja oli jännittävää kun sai tarkkaan katsoa että ei tuu tuttuja vastaan.. Digejä kun ei viitsi muutenvaan käyttää.
Tässä nyt kerkeää viikon aikana tapahtua mitä vaan ennenku testaamaan viitsii ruveta. Toisaalta on tunne että voisi olla raskaana mutta toisaalta taas että täti kurvaa paikalle kumminkin.
Olipas hankala löytää raskaustestit prismasta... kolmesta paikkaa kattelin kunnes muistin että jossain on joskus lukenut että luontaistuoteosastolta... Siellähän ne.. Ja oli jännittävää kun sai tarkkaan katsoa että ei tuu tuttuja vastaan.. Digejä kun ei viitsi muutenvaan käyttää.
Tässä nyt kerkeää viikon aikana tapahtua mitä vaan ennenku testaamaan viitsii ruveta. Toisaalta on tunne että voisi olla raskaana mutta toisaalta taas että täti kurvaa paikalle kumminkin.
Kirveli
Näppärä viestien naputtelija
Mrc mulla kävi myös niin, että kun alettiin yritys (ja jätettiin siis kumit laatikkoon), niin kierron pituus muuttui pysyvästi. Mun tapauksessa tosin siihen toivotumpaan suuntaan; 29-60+ päivän kierrot tippu siihen 29-30 päivään. Ja tää tapahtu siis käytännössä samana hetkenä, kun annettiin vauvalle lupa tulla. Sen hetkinen kierto nimittäin katkes päätöksestä seuraavana päivänä kp20 ja sen jälkeen kierrot pysyivät tasaisina. Et kaipa se mieli voi vaikuttaa kovinkin kehon toimintaan... Mut hyvä että menet gynen juttusille, saa sieltä ainakin sen mielenrauhan (toivottavasti!). :)
Peukut pystyyn kaikille, toivotaan että nippailut on sitä toivottua nippailua!
Peukut pystyyn kaikille, toivotaan että nippailut on sitä toivottua nippailua!
Zara_93
Vauhtiin päässyt keskustelija
Täällä tuntuu, että kierrot lyhenee, kun lupa olis tulla. Hyvä jos kohta taas tietää ollenkaa omasta kropasta yhtään mitään. Tai sitte sattuu vaa olemaa sekasin, ku työvuorotki aikamoista rumbaamista, että ei ihme, jos oma kroppa ei perässä pysy ?
Vaikka mä kuinka jaksan zempata teitä muita ja toitotan, että "uus kierto, uus mahdollisuus", tai "älä vielä luovuta, kaikki aikanaa". Mä tunnen nyt oloni, niin tekopyhäksi. Vaikka mä niitä asioita tarkotan, se on kumminkin helppo sanoa toiselle, vaikka voi arvata millaisissa ajatuksissa toinen velloo.
Ja vaikka en taaskaan suuria ihmeitä odottanu, nii aina tää iskee palleaan ja nyt vielä enemmän, koska heittoa tuli 2-3 päivää, tähän 'normaaliin' kiertoon. Mä jaksan antaa toivoa teille muille, mutta en itelleni.
Ja se olin minä, kuka meinas purskahtaa itkuun, kun töihin lähin. Onnistuin kumminkin pitämää ne tunteet sisällä, että silmät hieman kostu. En tiedä mikä ihmeen tunnemylly tällä hetkellä on menossa. Toivon mukaa se huomenna helpottaa... Kp1/ jotakin ?!
Vaikka mä kuinka jaksan zempata teitä muita ja toitotan, että "uus kierto, uus mahdollisuus", tai "älä vielä luovuta, kaikki aikanaa". Mä tunnen nyt oloni, niin tekopyhäksi. Vaikka mä niitä asioita tarkotan, se on kumminkin helppo sanoa toiselle, vaikka voi arvata millaisissa ajatuksissa toinen velloo.
Ja vaikka en taaskaan suuria ihmeitä odottanu, nii aina tää iskee palleaan ja nyt vielä enemmän, koska heittoa tuli 2-3 päivää, tähän 'normaaliin' kiertoon. Mä jaksan antaa toivoa teille muille, mutta en itelleni.
Ja se olin minä, kuka meinas purskahtaa itkuun, kun töihin lähin. Onnistuin kumminkin pitämää ne tunteet sisällä, että silmät hieman kostu. En tiedä mikä ihmeen tunnemylly tällä hetkellä on menossa. Toivon mukaa se huomenna helpottaa... Kp1/ jotakin ?!
Zara, voimahalit sulle 
Mun plussa kierron poppakonstit:
-vehnänalkioöljy
-pre-seed liukuvoide
-vitamiinit
-foolihappo
-ovistestit
-jalat kattoa kohti seksin jälkeen
Kertausta nyt vähän jos haluaa ottaa poppakonsteja käyttöön (mitä teillä kaikilla varmaan onkin!)
Älkää menettäkö toivoa, kyllä kaikista vielä äiti saadaan
Mun plussa kierron poppakonstit:
-vehnänalkioöljy
-pre-seed liukuvoide
-vitamiinit
-foolihappo
-ovistestit
-jalat kattoa kohti seksin jälkeen
Kertausta nyt vähän jos haluaa ottaa poppakonsteja käyttöön (mitä teillä kaikilla varmaan onkin!)
Älkää menettäkö toivoa, kyllä kaikista vielä äiti saadaan
Arwen84
Satasella mukana keskusteluissa
Mrsc No words... Hurjasti haleja täältä, ihana kuulla että jaksat katsoa jo vähän eteenpäin vaikka varmasti tekee todella kipeää.
Zara: Olen itsekin miettinyt työstressin vaikutusta tähän raskautumiseen, ja sitä millä tavalla voisi "osoittaa tukensa" omalle keholle, eikä ajaa sitä ahtaalle. Parhaansa se yrittää. Itsensä tukeminen on kyllä tosi vaikea asia, helpompi vaan tsempata muita. Sain hyvältä ystävältä onneksi juuri toivoa - hän raskautui yli 35veenä ekan kerran ihan järjettömän stressin alaisena. Kyllä mekin tää hoidetaan!
Miljelmiina, Waterlily, Hileinen ja Naskali: Täällä on kaikki sormet ja varpaat ristissä!
Juu, ei muutoksia tänne. Kp15 ja ovis joko jäi tulematta tai ehkä meni totaalisesti ohi. Kuten heinäkuussa, ei yhtään mitään oireita suuntaan tai toiseen. Enpäs olisi uskonut että kaikki tuntemuksia, kolotuksia ja herkkyyksiä voi olla näin ikävä.
Työt häiritsivät ikävästi tikuttelua, mutta kyllä sitä parhainta haaluviivaa sai katsoa suurennuslasilla että erottui... Ja kuukausi taas odotetaan seuraavaa mahista. Palaudu keho pliis jo.
Zara: Olen itsekin miettinyt työstressin vaikutusta tähän raskautumiseen, ja sitä millä tavalla voisi "osoittaa tukensa" omalle keholle, eikä ajaa sitä ahtaalle. Parhaansa se yrittää. Itsensä tukeminen on kyllä tosi vaikea asia, helpompi vaan tsempata muita. Sain hyvältä ystävältä onneksi juuri toivoa - hän raskautui yli 35veenä ekan kerran ihan järjettömän stressin alaisena. Kyllä mekin tää hoidetaan!
Miljelmiina, Waterlily, Hileinen ja Naskali: Täällä on kaikki sormet ja varpaat ristissä!
Juu, ei muutoksia tänne. Kp15 ja ovis joko jäi tulematta tai ehkä meni totaalisesti ohi. Kuten heinäkuussa, ei yhtään mitään oireita suuntaan tai toiseen. Enpäs olisi uskonut että kaikki tuntemuksia, kolotuksia ja herkkyyksiä voi olla näin ikävä.
Työt häiritsivät ikävästi tikuttelua, mutta kyllä sitä parhainta haaluviivaa sai katsoa suurennuslasilla että erottui... Ja kuukausi taas odotetaan seuraavaa mahista. Palaudu keho pliis jo.
Voi Zara, mä tiedän tuon tunteen. On paljon helpompi uskoa siihen, että te muut täällä kyllä plussaatte, kuin siihen että itse onnistuisi... Peliä ei ole kuitenkaan vielä pelattu vaikka henkisesti en uskonut tästä yrittämisosasta näin rankkaa tulevan. Tuntuu ihan kauhealta sanoa tätä nyt edes "ääneen", mutta totesin, että mun on nyt pakko pitää vähän taukoa mun raskaana olevista ja lapsia jo saaneista ystävistä. Mä en henkisesti just nyt kestä vahingossakaan sanottuja hedelmällisyystölväisyjä, joten parempi etten altistakaan itseäni niille. "Onneksi" työt alkoi taas...
minjelmiina
Vauhtiin päässyt keskustelija
Onhan se kieltämättä välissä aika raskastakin tavata joitain kavereita. Tietävät kyllä että mulla on kova kuume mutta silti pitää sanoa "ekalla kerralla tärppäs" "älä mieti liikaa niin kyllä se tulee", niin onhan se helppo sanoa. Alkaa vaan lähipiiri olemaan täynnä pikkuisia ja raskaana olevia. Ei tule kun pari kaveria mieleen jolla ei ole ja toisilla niistäkin jo suunnitelmassa häät ja lapsenteko.
Eniten laittaa mietityttämän se että serkku löysi uuden naisen jonka kanssa muutti yhteen. Tämä tapahtunut ihan alle vuoden sisällä (puolen vuoden?) ja nyt he suunnittelevat jo perheenlisäystä. Itse olen 4 vuotta kohta ollut mieheni kanssa, 2 vuotta odottanut että mies edes suostuu ja nyt sitten tottakai kumpikin odottaa että kaikki tapahtuis mahd. pian. Se vaan jos tuo serkku naisensa kanssa saa tärpistä heti kiinni ja jäädään me sitten kärvistelemään niin mitähän tuohon vois sanoa. Ihan varmaan lentää pari ärräpäätä. Haluaisi olla iloinen toisten puolesta ja olenkin, mutta kyllä se vaan valitettava tosiasia on että kovassa vauvakuumeessa muiden raskautumiset ym. on raskaita itselle. Herää vain kysymyksiä miksi muut? miksen minä? Onko mussa jotain vikaa?
Tuntuu siis käytännössä että ois odottanut jo sen pari vuotta vaikka yritys alotettu nyt.. Silti muiden lähipiirissä olevien vauvauutiset ei tunnu sille että tekisi mieli hihkua onnesta. Tänään ois kp32/32-34 .... Jos ei täti kurvaile nii testipäivä on pe tai la... En varmaan uskalla tehdä testiä yksin, mulla on niin kova jännitys senkin suhteen että varmaan pyörryn :D
Eniten laittaa mietityttämän se että serkku löysi uuden naisen jonka kanssa muutti yhteen. Tämä tapahtunut ihan alle vuoden sisällä (puolen vuoden?) ja nyt he suunnittelevat jo perheenlisäystä. Itse olen 4 vuotta kohta ollut mieheni kanssa, 2 vuotta odottanut että mies edes suostuu ja nyt sitten tottakai kumpikin odottaa että kaikki tapahtuis mahd. pian. Se vaan jos tuo serkku naisensa kanssa saa tärpistä heti kiinni ja jäädään me sitten kärvistelemään niin mitähän tuohon vois sanoa. Ihan varmaan lentää pari ärräpäätä. Haluaisi olla iloinen toisten puolesta ja olenkin, mutta kyllä se vaan valitettava tosiasia on että kovassa vauvakuumeessa muiden raskautumiset ym. on raskaita itselle. Herää vain kysymyksiä miksi muut? miksen minä? Onko mussa jotain vikaa?
Tuntuu siis käytännössä että ois odottanut jo sen pari vuotta vaikka yritys alotettu nyt.. Silti muiden lähipiirissä olevien vauvauutiset ei tunnu sille että tekisi mieli hihkua onnesta. Tänään ois kp32/32-34 .... Jos ei täti kurvaile nii testipäivä on pe tai la... En varmaan uskalla tehdä testiä yksin, mulla on niin kova jännitys senkin suhteen että varmaan pyörryn :D
Toisaalta, sitä ei voi tietää, kuinka pitkä yritys tällä naisella on voinut olla esimerkiksi edellisessä suhteessaan. Mulla on sellainen tilanne, enkä toivo kenenkään olevan minulle katkera. En myöskään toivo yhtä pitkää yritystä kenellekään.
Olen siis nykyisen mieheni kanssa ollut yhdessä maaliskuun alusta asti. Tuntuu siltä, kuin olisimme olleet yhdessä jo pari vuotta. Minulla alkaa kolmastoista raskausviikko sunnuntaina. Varmasti on ihmisiä, jotka ihmettelevät, että jo nyt on kumma, että miksi sitä pentua tarvii heti pukata. Noh, mulla on ikää lähes 32, mies on 35. Takanani on vuosien lapsettomuushoidot, yhteensä liki 50 yrityskertaa ja viisi keskenmenoa.
Nykyisen mieheni kanssa aloitimme yrityksen siis todella nopeasti. Olin valmis myös siihen, että jollei suhde toimi, pysymme yhteishuoltajina eri osoitteissa. Meillä tärppäsi kolmannesta kierrosta ja jostain kumman syystä, Kaiffari on mukana edelleen (ja pysykin siellä!).
Tiedän, miten julmalta ja pahalta se voi tuntua, kun kaikki ympärillä poksuvat paksuksi. Se on ihan kamalaa. Mutta silti kannattaa yrittää olla katkeroitumatta ihmisille. Heilläkin voi olla ollut takanaan rankkoja ajanjaksoja, joihin he ovat vihdoin palkkionsa saaneet. :)
Olen siis nykyisen mieheni kanssa ollut yhdessä maaliskuun alusta asti. Tuntuu siltä, kuin olisimme olleet yhdessä jo pari vuotta. Minulla alkaa kolmastoista raskausviikko sunnuntaina. Varmasti on ihmisiä, jotka ihmettelevät, että jo nyt on kumma, että miksi sitä pentua tarvii heti pukata. Noh, mulla on ikää lähes 32, mies on 35. Takanani on vuosien lapsettomuushoidot, yhteensä liki 50 yrityskertaa ja viisi keskenmenoa.
Nykyisen mieheni kanssa aloitimme yrityksen siis todella nopeasti. Olin valmis myös siihen, että jollei suhde toimi, pysymme yhteishuoltajina eri osoitteissa. Meillä tärppäsi kolmannesta kierrosta ja jostain kumman syystä, Kaiffari on mukana edelleen (ja pysykin siellä!).
Tiedän, miten julmalta ja pahalta se voi tuntua, kun kaikki ympärillä poksuvat paksuksi. Se on ihan kamalaa. Mutta silti kannattaa yrittää olla katkeroitumatta ihmisille. Heilläkin voi olla ollut takanaan rankkoja ajanjaksoja, joihin he ovat vihdoin palkkionsa saaneet. :)
minjelmiina
Vauhtiin päässyt keskustelija
Tällä naisella on edellisestä suhteesta jo lapsi ja hän ihan avoimesti puhuu tästä heidän yrityksestä tietysti kaikki ovat lapsensa ansainneet ja toivottavasti tärppi käy pian heillekkin.
Harmi vaan että tunteiden myllätessä ei osaa täysillä iloita muiden onnesta. Pitäisi osata sulkea kaikki ylimääräiset ajatukset päästä..
Harmi vaan että tunteiden myllätessä ei osaa täysillä iloita muiden onnesta. Pitäisi osata sulkea kaikki ylimääräiset ajatukset päästä..
En mäkään ole pystynyt kovin monen ihmisen lapsionnesta aiemmin iloitsemaan. Eniten niistä, joiden tiedän yrittäneen pitkään. Vahinkolaukaukset on niitä katkeria aina. Mutta sitäkin enemmän risoo ihmiset, jotka valittavat lapsistaan, eivätkä lainkaan nauti niistä. Tuttavapiiristä löytyy pari tällaista. :/
Kesällä kerroin miehen siskolle, että yritetään lasta ja sain vähän aikaa sitten keskenmenon. Miehen sisko vaan tokas "ai jarmoko haluaa isäksi muka". (Nimi muutettu). Vähä ihmettelin tuota. No puhuttiin myöhemmin ja selvis, että hän on mennyt ilman ehkäisyä viisi vuotta miehensä kanssa eikä ole tullut raskaaksi. Sitten tajusin ettei se halua kuulla muiden raskaus uutisia. :/ Tosin mä olin saanut keskenmenon enkä ollut raskaana...
Sit se sanoi, että sitä ärsyttää ku jatkuvasti ihmiset kyselee "no, koskas aiotte tehdä perheenlisäystä?". Varmasti heti jos tulis
Sit se sanoi, että sitä ärsyttää ku jatkuvasti ihmiset kyselee "no, koskas aiotte tehdä perheenlisäystä?". Varmasti heti jos tulis
Minjelmiina: mulle kans yks kaveri sanoi että älä mieti liikaa, unohda yrittäminen ja kaikki testit, kyllä se sieltä tulee kun on tullakseen.. ja tämä kaveri oli ite raskaana sillä hetkellä?! Vois vähä miettiä sanojaan. hän tuli raskaaks baari illan jälkee ja ei edes muista siitä paljoa (ovat siis naimisissa). Että toiset vaan sikiää helposti. Hän vielä harkitsi aborttiakin ku ei halunnut kolmatta lasta, ei kuitenkaan tehnyt sitä.
Tommoset kommentit on ärsyttäviä..
hän tuli raskaaks baari illan jälkee ja ei edes muista siitä paljoa (ovat siis naimisissa). Että toiset vaan sikiää helposti. Hän vielä harkitsi aborttiakin ku ei halunnut kolmatta lasta, ei kuitenkaan tehnyt sitä. Tommoset kommentit on ärsyttäviä..
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Mä oon vähän sitä mieltä, että miettii tai ei mieti, niin niitä lapsia vaan syntyy (onneksi) useimmille. Loppujen lopuksi kyse on enimmäkseen biologiasta, sillä lapsia syntyy maailmassa mitä epätoivoisinmpiin tilanteisiin. Mitä itse olen ajatellut, että voimme toivottaa uuden perheenjäsenen tervetulleeksi. Muutoin ei ole minun käsissäni toisen ihmisen valinta tulla meidän perheeseen. Joo, en minäkään kestä sitä, että lapselliset ihmiset neuvovat meitä, joilla on todellisia vaikeuksia ja fyysisiä/kemiallisia esteitä tulla raskaaksi. No, jos olisin nuorempi tilanne olisi pahempi. Tässä iässä ollessani kukaan ei enää kysele.
Niinhän se on, että onneksi niitä lapsia ihmisille tulee Älkää ymmärtäkö väärin, mä olen ihan hirvittävän onnellinen kaikkien lapsia saaneiden ja raskaana olevien ystävieni puolesta. Siitä ei vaan pääse mihinkään, että joskus ajoitus oman suruvaiheen suhteen on huono, enkä edes voi olettaa heiltä hienotunteisuutta, kun en ole heille yrityksestä kertonut... Joten hetken voi hyvä olla omissa oloissa ja palata seuraan, kun pystyy ilman kakistelua olemaan toisen ilossa mukana. Optimi olisi, että olisi joskus itsekin raskaana, mutta jos niin ei käy niin toivon rohkeutta ja kykyä itselleni (ja muille) hyväksyä se ilman katkeruutta. Tämä on tätä alkukierron surua ja kohta ollaan taas loppukierron toiveikkuudessa, ehkä tämä vuoristorata tasoittuu possujunaksi tai sitten kyytiin vaan tottuu jossain vaiheessa. Elämää on raskauden ulkopuolellakin, vaikka kyllähän se vähän sattuu olla täysin ulkopuolinen ystävien seurassa, kun muut keskittyvät lapsiin tai raskauksiin myös kaikissa puheissaan :/
Älkää ymmärtäkö väärin, mä olen ihan hirvittävän onnellinen kaikkien lapsia saaneiden ja raskaana olevien ystävieni puolesta. Siitä ei vaan pääse mihinkään, että joskus ajoitus oman suruvaiheen suhteen on huono, enkä edes voi olettaa heiltä hienotunteisuutta, kun en ole heille yrityksestä kertonut... Joten hetken voi hyvä olla omissa oloissa ja palata seuraan, kun pystyy ilman kakistelua olemaan toisen ilossa mukana. Optimi olisi, että olisi joskus itsekin raskaana, mutta jos niin ei käy niin toivon rohkeutta ja kykyä itselleni (ja muille) hyväksyä se ilman katkeruutta. Tämä on tätä alkukierron surua ja kohta ollaan taas loppukierron toiveikkuudessa, ehkä tämä vuoristorata tasoittuu possujunaksi tai sitten kyytiin vaan tottuu jossain vaiheessa. Elämää on raskauden ulkopuolellakin, vaikka kyllähän se vähän sattuu olla täysin ulkopuolinen ystävien seurassa, kun muut keskittyvät lapsiin tai raskauksiin myös kaikissa puheissaan :/
waterlily85
Näppärä viestien naputtelija
Palailen paremmalla ajalla kommentoimaan teidän juttuja. . Syvällisiä olette olleet ...
Pikainen omanapailu : dpo 10 ja pakollinen nega testattu...
mulle ei tuu ikinä ees mitään viivanpaikkoja testeihin kytättäväksi en hirveesti jaksa plussaan uskoa ja tänään ollut vähän menkkatuntemuksiakin mutta toki kaikki on mahdollista... kp30/27-33
Pikainen omanapailu : dpo 10 ja pakollinen nega testattu...
mulle ei tuu ikinä ees mitään viivanpaikkoja testeihin kytättäväksi en hirveesti jaksa plussaan uskoa ja tänään ollut vähän menkkatuntemuksiakin mutta toki kaikki on mahdollista... kp30/27-33
Muokattu viimeksi:
iivje
Sukkela juttelija
Miekin ymmärrän sen, että muiden vauvauutiset aiheuttaa kurjia fiiliksiä jos on itse yrittänyt jo kauan. Toisille se raskautuminen vaan valitettavasti on helpompaa kuin toisille. Meillä tärppäsi ensimmäisestä yrityksestä eli kävi ihan loistava tuuri, mutta eihän me sitä itse voitu valita että tapahtuuko asiat helposti vai joudutaanko yrittämään pidempään. Siksi välillä tuntuu kohtuuttomalta, että jotkut ovat katkeria ja "vihaisia" niille, joille tärppi kävi hetkessä Oon itse tosi onnellinen tästä raskaudesta, mutta toki harmittaa samalla se, ettei kaikille suoda samaa onnea ja toiset taistelee asian kanssa tosi pitkään, toisinaan tuloksettakin.
Toisaalta taas oon sitä mieltä, että ihmiset saisivat olla vähän harkitsevampia kommenttejensa suhteen. Nuo vauvautelut on yksi asia, samoin nuo kommentit siitä että kyllä se vauva tulee kun on tullakseen ja ilman turhia poppaskonsteja jne. Ehkei näitä asioita vaan tule ajateltua ennen kuin itselle sattuu semmonen tilanne, ettei plussaa vaan kertakaikkiaan kuulu. Mun maailmaa on avartanut paljon se, että oon lueskellut esimerkiksi tuota pitkään yrittäneiden ketjua. Ennen olisin varmaan pitänyt kaikkia lisäravinteita sun muita "taikoja" ihan huuhaana.
Oon itse tosi onnellinen tästä raskaudesta, mutta toki harmittaa samalla se, ettei kaikille suoda samaa onnea ja toiset taistelee asian kanssa tosi pitkään, toisinaan tuloksettakin. Toisaalta taas oon sitä mieltä, että ihmiset saisivat olla vähän harkitsevampia kommenttejensa suhteen. Nuo vauvautelut on yksi asia, samoin nuo kommentit siitä että kyllä se vauva tulee kun on tullakseen ja ilman turhia poppaskonsteja jne. Ehkei näitä asioita vaan tule ajateltua ennen kuin itselle sattuu semmonen tilanne, ettei plussaa vaan kertakaikkiaan kuulu. Mun maailmaa on avartanut paljon se, että oon lueskellut esimerkiksi tuota pitkään yrittäneiden ketjua. Ennen olisin varmaan pitänyt kaikkia lisäravinteita sun muita "taikoja" ihan huuhaana.