VäriSointu
Kunnioitettu kommentaattori
Jatkan vielä, kun mietin tuota rankinta aikaa, eli kun esikoinen oli 0-4v ja olin kotona kahden ensimmäisen pikkulapsiajan. En tiedä, osaisinko minäkään tehdä mitään toisin, jotta silloin olisi ollut enemmän omaa aikaa ja olisin palautunut paremmin. Halusin kuitenkin viettää aikaa myös perheenä silloin kun mies oli kotona. Ja esikoinen oli todella minun perääni. Hänelle oli pitkään (vieläkin välillä) tosi tiukka paikka, jos olin fyysisesti läsnä, mutta henkisesti pois, eli keskityin johonkin omaan tekemiseeni niin, että hänen pitäisi odottaa omien asioidensa kanssa. Ehkä minun olisi pitänyt tehdä niitä enemmän, yrittää sopeuttaa esikoista, mutta en jaksanut. No lenkkeillä minun olisi pitänyt enemmän, se auttoi jaksamaan.