Erityisherkät vanhemmat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Lavendel
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Jatkan vielä, kun mietin tuota rankinta aikaa, eli kun esikoinen oli 0-4v ja olin kotona kahden ensimmäisen pikkulapsiajan. En tiedä, osaisinko minäkään tehdä mitään toisin, jotta silloin olisi ollut enemmän omaa aikaa ja olisin palautunut paremmin. Halusin kuitenkin viettää aikaa myös perheenä silloin kun mies oli kotona. Ja esikoinen oli todella minun perääni. Hänelle oli pitkään (vieläkin välillä) tosi tiukka paikka, jos olin fyysisesti läsnä, mutta henkisesti pois, eli keskityin johonkin omaan tekemiseeni niin, että hänen pitäisi odottaa omien asioidensa kanssa. Ehkä minun olisi pitänyt tehdä niitä enemmän, yrittää sopeuttaa esikoista, mutta en jaksanut. No lenkkeillä minun olisi pitänyt enemmän, se auttoi jaksamaan.
 
Meillä on esikoinen koulussa ja kuopus päivähoidossa (6h/päivä). Eli periaatteessa omaa aikaa on paljon pois lukien lomat ja sairastelut. Mutta osa tuosta ajasta menee töihin ja kotitöihin. Lasten ollessa kotona on vaikea löytää omaa aikaa. Kaipaavat kumpikin kovasti huomiota. Tai esikoinen ei nyt isompana ihan niin paljoa, mutta kyllä hänkin tarvitsee vanhemman aikaa. Lasten mentyä sänkyyn ei sitten osaa mennä ajoissa nukkumaan, vaan siinä otan palautumisaikaa. Illan ja koulu-/hoitoajan lisäksi mulla on oma harrastus yhtenä arki-iltana viikossa. Jos ei lasketa tuota harrastusta, niin pääasiassa kaipaan juuri kotona omassa rauhassa oloa. En niinkään mahdollisuuksia mennä ulos. Voi olla, että jaksaisin vähemmälläkin omalla ajalla, jos mielenterveys olisi kunnossa. Ja toisaalta kesälomastakin selvittiin, vaikka lapset oli kotona 24/7.
 
Takaisin
Top