Ensimmäisten yrittäjät

[Sisukas29]

En olekaan tänne hetkeen kirjoitellut. Ihanaa, tänne on tullut plussia! Onnea Sydensylin, tarrasukkia kovasti pikkuiselle

Täällä mennään yk6 ja ovulaatio on näillä näppäimillä. Päätin olla tällä kertaa tikuttamatta ja pakko sanoa että en edes tällä kertaa jaksa uskoa raskautumiseen. Tuntuu että on ollut jo useampi mahdollisuus ja oviskin saatu useamman kerran tikkuun esiin niin jos jotain olisi tapahtuvaksi niin se olisi tapahtunut jo Onko muilla ”pidempään” yrittäneillä samoja fiiliksiä?

Todellakin samaistun! Täällä siis yk8, ei kertaakaan edes kiinnittymisyrityksiä tms. (toki saa olla erittäin kiitollinen ettei ole joutunut suremaan tähän kaikkeen päälle keskenmenoja, tsempit kaikille jotka sellaisen läpikäyneet ). Mäkin bongannut ovulaation helmikuusta saakka joka kierrossa, joten menkkojen alut on joka kerta tuntunut maailman lopulta. Jokaisessa kierrossa tallettelut menneet just nappiin, mutta silti mitään ei tapahdu.. Miehen kanssa ollaan avoimesti juteltu ja kesän alussa hänkin sanoi että ekaa kertaa vähän alkanut huolestuttaa, miksi meitä ei onnista Nyt kuitenkin ovulaation pitäisi olla ensi viikolla, ei auta kun toivoa jälleen ihmettä Kyllä mulla silti edelleen luottoa löytyy, että onnistuminen meitä vielä ilahduttaa Tsemppiä sinnekin, kyllä me vielä onnistutaan!

 

[Tonninseteli]

En olekaan tänne hetkeen kirjoitellut. Ihanaa, tänne on tullut plussia! Onnea Sydensylin, tarrasukkia kovasti pikkuiselle

Täällä mennään yk6 ja ovulaatio on näillä näppäimillä. Päätin olla tällä kertaa tikuttamatta ja pakko sanoa että en edes tällä kertaa jaksa uskoa raskautumiseen. Tuntuu että on ollut jo useampi mahdollisuus ja oviskin saatu useamman kerran tikkuun esiin niin jos jotain olisi tapahtuvaksi niin se olisi tapahtunut jo Onko muilla ”pidempään” yrittäneillä samoja fiiliksiä?

Koitan pitää tekstin lyhyenä

Täällä yk 13 käynnissä. Ensimmäiset puoli vuotta odotin innoissani ja malttamattomana. Sit kun ei mitään alkanut kuulumaan, alkoi intokin hiipua ja hommasta tuli tekemistä Mulla on jostain syystä Ai ollut fiilis, että tästä tulee vaikeeta. En tiedä miksi, mutta joskus vaan tietää.

Ikää on kohta 31. Viime syksynä kun oltiin yritetty just 6kk, tajusin, että kaikki ei ollut ok. Rinnat järkyn kipeät ja vuotivat myös nestettä Tk lääkäri teki verikokeisiin lähetteen ja endokrinologi tutki. Olivan niin innoissaan kun löyty syy lapsettomuuteen hormoneista.... Mulla jatkui tunne, että tämä ei vielä ollut tässä. Eikä siis ollutkaan. Nyt ollaan hoitojonossa julkiselle, koska ei lääkityksestä huolimatta ole tärpännyt.

Ilman oireita olisin kuitenkin odottanut täyden vuoden ennen hoitoihin hakeutumista. On kuitenkin hyvä kuunnella myös itseään. Mekin tiedettiin 100% varmasti, että oltiin oltu oikeaan aikaan asialla ja silti ei tärppiä

Tsemppiä ja jaksamista yritykseen, tärkein tuki tulee kumppanilta!

 

[Sisukas29]

Koitan pitää tekstin lyhyenä

Täällä yk 13 käynnissä. Ensimmäiset puoli vuotta odotin innoissani ja malttamattomana. Sit kun ei mitään alkanut kuulumaan, alkoi intokin hiipua ja hommasta tuli tekemistä Mulla on jostain syystä Ai ollut fiilis, että tästä tulee vaikeeta. En tiedä miksi, mutta joskus vaan tietää.

Ikää on kohta 31. Viime syksynä kun oltiin yritetty just 6kk, tajusin, että kaikki ei ollut ok. Rinnat järkyn kipeät ja vuotivat myös nestettä Tk lääkäri teki verikokeisiin lähetteen ja endokrinologi tutki. Olivan niin innoissaan kun löyty syy lapsettomuuteen hormoneista.... Mulla jatkui tunne, että tämä ei vielä ollut tässä. Eikä siis ollutkaan. Nyt ollaan hoitojonossa julkiselle, koska ei lääkityksestä huolimatta ole tärpännyt.

Ilman oireita olisin kuitenkin odottanut täyden vuoden ennen hoitoihin hakeutumista. On kuitenkin hyvä kuunnella myös itseään. Mekin tiedettiin 100% varmasti, että oltiin oltu oikeaan aikaan asialla ja silti ei tärppiä

Tsemppiä ja jaksamista yritykseen, tärkein tuki tulee kumppanilta!

Tuo on kyllä jännä mistä se tunne kumpuaa ettei kaikki ole hyvin. Mulla ihan samoja fiiliksiä ja siksi päätinkin lääkärin soittoajan myötä yhdessä lääkärin kanssa, että hän tekee minulle tuossa elokuussa pienet tutkimukset. Verikokeissa oon jo käynyt, niistä ei löytynyt mitään selittävää. Yritän jaksaa uskoa, mutta kun tuo tunne on niin vahva että haluaisin varmuuden, onko jotain tehtävissä. Syyhän voi siis tietysti löytyä myös miehestä, mutta itsellä on se tunne, että oma kroppa ei jotenkin pelitä miten pitäisi.. Toivon kovasti että saisin lääkärikäynnistä apua tai lähetettä eteenpäin, vielä ei ole vuotta täynnä yritystä, mutta ei siihen enää pitkä matka ole. Tsemppiä ja toivottavasti ette joudu kauaa odottelemaan :)!

 

[Tonninseteli]

Tuo on kyllä jännä mistä se tunne kumpuaa ettei kaikki ole hyvin. Mulla ihan samoja fiiliksiä ja siksi päätinkin lääkärin soittoajan myötä yhdessä lääkärin kanssa, että hän tekee minulle tuossa elokuussa pienet tutkimukset. Verikokeissa oon jo käynyt, niistä ei löytynyt mitään selittävää. Yritän jaksaa uskoa, mutta kun tuo tunne on niin vahva että haluaisin varmuuden, onko jotain tehtävissä. Syyhän voi siis tietysti löytyä myös miehestä, mutta itsellä on se tunne, että oma kroppa ei jotenkin pelitä miten pitäisi.. Toivon kovasti että saisin lääkärikäynnistä apua tai lähetettä eteenpäin, vielä ei ole vuotta täynnä yritystä, mutta ei siihen enää pitkä matka ole. Tsemppiä ja toivottavasti ette joudu kauaa odottelemaan :)!

Se on aina parempi, mitä ennemmin mahdollisiin ongelmiin päästään käsiksi Ja on hyvä, että lääkärit ottaa nämä tuntemukset tosissaan, vaikka vuoden yritys ei vielä olekaan täynnä. Mies menee testeihin huomenna, mutta mulla on tunne, että meikäläisestä tämä on kiinni taas. Mulla ei ole geenibingossa käynyt paras mahdollinen mäihä oikein minkään suhteen

 

[Nila]

Mulla on ollut tunne että raskaudun nopeasti mutta sittenhän vaan putoaa korkeammalta jos/kun niin ei tapahdukaan ja se pelottaa :bag: vaikka ylipäätään aika perusterve oon toki ollut ikäni…

 

[Sudensylin]

Mä taas kuvittelin, etten raskautuis kovin helposti, kun useemman vuoden oli niin laiskaa ehkäsynkin kans, mutta toisin kävi niiltä osin. Nyt vaan toivon, että tää raskaus menee hyvin loppuun saakka ja pääsee sanomaan, että se eka keskenmeno oli vaan huonoa tuuria.

 

[Nila]

Pidetään peukkuja et kaikki menee loppuun asti nyt hyvin

tää on kyl erikoista tää raskautumisen yrittäminen, heti kun sen aloittaa niin vaikee ajatella mitään muuta toisaalta ei kai sitä tarvi yrittääkään väkisin ajatella mitään muuta ajattelin eka et odotan ainaki muutaman kuukauden ennenku ostan ovistestejä mut toisaalta tykkään kaikesta analysoinnista ja näpräämisestä niin miksei sitä sitten nauttis matkasta kun mieli on vielä positiivinen​

 

[Ariina]

Kiva kun aiheesta heräsi keskustelua ja huomaa ettei ole yksin asian kanssa vaikka eihän tätä tietenkään kenellekään toivoisi.

jotenkin itse olen kanssa aina tiennyt ettei lapsen saaminen tulisi olemaan helppoa itselleni. Vaikka mitään erityisen vakavaa ei ole terveydessä tms. Aina kaiken sellaisen eteen mitä olen halunnut, olen joutunut tekemään paljon töitä eikä mikään ole tullut koskaan ”helpolla”. Jotenkin tämä yrittäminen menee samaan teemaan. Oma usko luonnollisesti tärppäämiseen alkaa vähentymään mutta lääketieteen uskon osaavan auttaa sitten.

täytyykin varmaan varailla gynelle aikaa, jos sieltä saisi vähän keskustelua auki ja mahdollisesti verikokeita ym tehtyä. Kivaa kun täällä on samanlaisten aiheiden kanssa painavia ihmisiä niin saa vähän purettua mieltä ja hyviä vinkkejä

 

[Aela]

Onpas kiva, että täällä on herännyt keskustelua!

Itekin aattelin, että raskautuminen olisi voinut olla vaikeaa nuoruuden syömishäiriön takia. Tähän en ollut yhtään varautunut, että tärppää näin hyvin, mutta sitten ei kaveri pysy mukana. Tällä hetkellä kyllä mullakin aika toivoton olo, tuntuu että miksi tilanne muuttuisi mihinkään kun on tähänkin asti ollut tällaista. Toisaalta taas kuitenkin jossain taustalla on fiilis, että kyllä tämä tästä. Ja pakko siihen on yrittää luottaa, että jossakin kohtaa onnistuu. Samoin kuin plussasta pitää yrittää uskaltaa olla iloinen, jos sellaisen taas saa - vaikkei se sitten jostakin syystä loppuun asti menisikään, on ainakin saanut vähän aikaa kokea sen ilon ja onnen pienestä. Ehkä siis tavallaan luottoa on, mutta sitä ei aina jaksa pitää yllä vaan tilanteeseen väsyy.

 

[Limettti]

Täällä vähän samoja fiiliksiä. Pelko siitä onnistuuko raskautumaan, nyt kun parisuhteessa. Kerran käyny aikaisemmin vahinko (kerran seksiä koko kuukautena) ku ei ehkäisyä ollu, joka kuitenkin meni kesken. Keskeytynyt keskenmeno. Mutta silti pelkää että vaikka nyt seksiä joka viikko, nii sopiiko toisilleen ja saa yhdessä lapsen

 

[Limettti]

Pidetään peukkuja et kaikki menee loppuun asti nyt hyvin

tää on kyl erikoista tää raskautumisen yrittäminen, heti kun sen aloittaa niin vaikee ajatella mitään muuta toisaalta ei kai sitä tarvi yrittääkään väkisin ajatella mitään muuta ajattelin eka et odotan ainaki muutaman kuukauden ennenku ostan ovistestejä mut toisaalta tykkään kaikesta analysoinnista ja näpräämisestä niin miksei sitä sitten nauttis matkasta kun mieli on vielä positiivinen​

Miunki piti odottaa ainaki muutama kierto, piti olla että tulee jos on tullakseen periaate :D mutta toisin kävi

 

[Ariina]

Voin kyllä samaistua tuohon tilanteeseen väsymiseen! Kun aina vaan epäonnistuu niin välillä tuntuu että voisihan sitä muutakin ajateltavaa joskus olla elämässä ja sit ärsyttää koko tilanne

Uskon että myös keskeytymiset on todella rankkaa vaikka omakohtaista kokemusta ei ole. Miksi tämän pitää olla niin vaikeeta kun on niin monta asiaa mitkä voi mennä pieleen ennen kuin saisi pienen syliin asti ja samalla ottaa päähän että on käyttänyt satoja, ehkä jopa tuhansia, euroja ehkäisyyn elämänsä aikana

 

[Sirkkelisahuri66]

Siis ihan samaa oon ajatellut täällä itsekseni kans! Mulla on säännöllinen kierto, ovulaatioplussan oon napannut joka kierrosta ja talleteltu ollaan oikeina päivinä ja silti ei mitään olin itsekin kuvitellut että raskaudun nopeasti, mutta ei tämä niin helppoa tunnu olevankaan, ja ihmiselle joka ei siedä minkäänlaisia vastoinkäymisiä niin melkoinen kärsivällisyystesti menen keskiviikkona yksityiselle gynelle, maksoi mitä maksoi, mutta nää vuotohäiriöt (joita ei ole koskaan ollut) ja toisen puolen juilimiset haluan selvittää heti. Miehen passitin muista syistä työterveyteen ja tänään sai soiton verikokeista ja hällä on kilpirauhanen vajaalla. Se asia onneksi etenee sitä kautta varmasti. Menen itsekin verikokeisiin piakkoin.
Mutta mää niin ymmärrän, turhauttavaa paskaa

 

[Ariina]

Siis ihan samaa oon ajatellut täällä itsekseni kans! Mulla on säännöllinen kierto, ovulaatioplussan oon napannut joka kierrosta ja talleteltu ollaan oikeina päivinä ja silti ei mitään olin itsekin kuvitellut että raskaudun nopeasti, mutta ei tämä niin helppoa tunnu olevankaan, ja ihmiselle joka ei siedä minkäänlaisia vastoinkäymisiä niin melkoinen kärsivällisyystesti menen keskiviikkona yksityiselle gynelle, maksoi mitä maksoi, mutta nää vuotohäiriöt (joita ei ole koskaan ollut) ja toisen puolen juilimiset haluan selvittää heti. Miehen passitin muista syistä työterveyteen ja tänään sai soiton verikokeista ja hällä on kilpirauhanen vajaalla. Se asia onneksi etenee sitä kautta varmasti. Menen itsekin verikokeisiin piakkoin.
Mutta mää niin ymmärrän, turhauttavaa paskaa

No todellakin kärsivällisyystesti, piinailla saa kyllä jatkuvalla syötöllä

toivotaan että lääkäristä tulisi hyviä uutisia ja pienellä korjauksella homma eteenpäin! Tuu sit päivittelemään miten siellä käy!

 

[Noora992]

Hyvää keskustelua ja todellakin allekirjoitan tuon kärsivällisyystesti ajatuksen. Nyt kun tietää että seuraavista menkoista kokeillaan jo ekaa hoitomuotoa, niin ei millään malttaisi odottaa sinne asti. Ja todellakin kyllä positiivista innostusta. Sen myötä on otettu miehen kanssa nyt tosi rento suhtautuminen tähän yrittämiseen kesän ajaksi.

meillä siis yritystä takana 05/20 alkaen, mutta kiertoja ollut tuona aikana vaan 11 ja tänään alkoi yk12. Multa löytyi noin puolen vuoden jälkeen yksityisellä gynellä monirakkulaiset munasarjat, mutta ei lähdetty silloin mitään hoitoja tekemään kun päätettiin oottaa julkiselle pääsyä. Oli muuten sekin yksi kärsivällisyystesti kun tiesi että ovulaatiota ei tod näk tapahdu ja luonnollinen raskaus epätodennäköinen . Nyt toivotaan vaan että lääkkeet auttaa :angelic:

Sudensylin, onnea! Ja paljon vauvalimaa niin että kyytiläinen pysyy mukana

 

[Ariina]

Hyvää keskustelua ja todellakin allekirjoitan tuon kärsivällisyystesti ajatuksen. Nyt kun tietää että seuraavista menkoista kokeillaan jo ekaa hoitomuotoa, niin ei millään malttaisi odottaa sinne asti. Ja todellakin kyllä positiivista innostusta. Sen myötä on otettu miehen kanssa nyt tosi rento suhtautuminen tähän yrittämiseen kesän ajaksi.

meillä siis yritystä takana 05/20 alkaen, mutta kiertoja ollut tuona aikana vaan 11 ja tänään alkoi yk12. Multa löytyi noin puolen vuoden jälkeen yksityisellä gynellä monirakkulaiset munasarjat, mutta ei lähdetty silloin mitään hoitoja tekemään kun päätettiin oottaa julkiselle pääsyä. Oli muuten sekin yksi kärsivällisyystesti kun tiesi että ovulaatiota ei tod näk tapahdu ja luonnollinen raskaus epätodennäköinen . Nyt toivotaan vaan että lääkkeet auttaa :angelic:

Sudensylin, onnea! Ja paljon vauvalimaa niin että kyytiläinen pysyy mukana

hienoo että teillä ensimmäinen hoitomuoto lähenee! Toivotaan nopeaa plussaa toivottavasti saadaan sulta kanssa päivityksiä tilanteesta, muistan kun vähän aikaa sitten piinailtiin yhtäaikaa piinapäivillä ja oon miettinyt sen jälkeen että mitä sulle mahtaa kuulua :)

 

[Noora992]

hienoo että teillä ensimmäinen hoitomuoto lähenee! Toivotaan nopeaa plussaa toivottavasti saadaan sulta kanssa päivityksiä tilanteesta, muistan kun vähän aikaa sitten piinailtiin yhtäaikaa piinapäivillä ja oon miettinyt sen jälkeen että mitä sulle mahtaa kuulua :)

Täällä edelleen kuumeillaan! Kesälomalla ei niin paljon ole jaksanut roikkua puhelimella, niin tullut harvemmin käytyä foorumillakin.

Lääkäri oli optimistinen jo tästä ovulaation induktiosta, kunhan löytyy vaan oikea annostus. Ja toki kaikki muukin kohdilleen . Pitkästä aikaa oli pidempi kierto kun meni 38 päivään asti. Elokuun menkoista siis ilmottaudutaan hoitoihin, niin pitää toivoa ettei veny taas ihan niin pitkäksi tämä nyt alkanut kierto . Nyt siis kp1.

 

[Sisukas29]

Jep olipas kiva päästä vähän purkamaan oloja, etenkin kun tietää täällä ihmisten samaistuvan ja elävän samoja fiiliksiä. Tätä tunteiden vuoristorataa ei toivo kenellekään, mutta kiva kun tietää ettei ole täysin yksin. Mulla onneksi on ihmisiä kenelle puhua ihan kasvotusten, mutta toisaalta ei kukaan tiedä millaisia nämä tunteet on kun eivät ole itse (onneksi) joutuneet tätä kokemaan.

Tsemppiä hoitohin @Noora992 , pikaista plussaa !!

Mitäs kiertojen vaiheita täällä kaikilla on? Itsellä siis kp 16, pieniä jomotuksia alkamassa, jotka vois viitata ovulaatioon. Viime kierros ovulaatio bongattu kp17 ja tavallisesti se on siinä kp17-21. Piinailua en kyllä odota pätkääkään, mutta joka kuukausi sekin pitää malttaa odottaa

 

[Ariina]

Täällä edelleen kuumeillaan! Kesälomalla ei niin paljon ole jaksanut roikkua puhelimella, niin tullut harvemmin käytyä foorumillakin.

Lääkäri oli optimistinen jo tästä ovulaation induktiosta, kunhan löytyy vaan oikea annostus. Ja toki kaikki muukin kohdilleen . Pitkästä aikaa oli pidempi kierto kun meni 38 päivään asti. Elokuun menkoista siis ilmottaudutaan hoitoihin, niin pitää toivoa ettei veny taas ihan niin pitkäksi tämä nyt alkanut kierto . Nyt siis kp1.

Kuulostaapa lupaavalta! Pidän peukkuja täällä että kaikki menisi hyvin ja saisitte nyytin matkaan

Jep olipas kiva päästä vähän purkamaan oloja, etenkin kun tietää täällä ihmisten samaistuvan ja elävän samoja fiiliksiä. Tätä tunteiden vuoristorataa ei toivo kenellekään, mutta kiva kun tietää ettei ole täysin yksin. Mulla onneksi on ihmisiä kenelle puhua ihan kasvotusten, mutta toisaalta ei kukaan tiedä millaisia nämä tunteet on kun eivät ole itse (onneksi) joutuneet tätä kokemaan.

Tsemppiä hoitohin @Noora992 , pikaista plussaa !!

Mitäs kiertojen vaiheita täällä kaikilla on? Itsellä siis kp 16, pieniä jomotuksia alkamassa, jotka vois viitata ovulaatioon. Viime kierros ovulaatio bongattu kp17 ja tavallisesti se on siinä kp17-21. Piinailua en kyllä odota pätkääkään, mutta joka kuukausi sekin pitää malttaa odottaa

Niinpä, mukavaa päästä aiheesta juttelemaan :)

Täällä menossa kp18 ja ovulaatio ajankohdasta ei ole mitään käsitystä. Jotenkin tämä kuukausi on ollut koko aiheeseen kyllästymistä enkä ole jaksanut tikuttaa tai muuten seurailla. Talletteluja ei olla mietitty erikseen vaan menty fiiliksen mukaan, joten odotukset tätä kiertoa kohtaan ei ole kauhean korkealla. Ens kierrossa ajattelin taas vähän tarkemmin seurailla ja yrittää :angelic:

 

[Aela]

Olin nyt sitten neuvolaan yhteydessä tästä kummallisesta oirehdinnasta. Kuulemma kannattaa palata asiaan, jollei ensi kierrossakaan kuulu kuukautisia. Ymmärrän toki että keskenmeno voi sotkea kroppaa, mutta ärsyttää silti tolkuttomasti Kyseessä on kuitenkin ihan erilaiset oireet kuin ikinä ennen keskenmenon jälkeen, ja aiemmin uudet kuukautiset ovat alkaneet hyvin siinä 28-30 päivän kuluttua keskenmenovuodon loppumisesta. Nyt on meneillään joku kiertopäivä 50 Ymmärrettävää, mutta todella ärsyttävää. Alkaisi nyt ees se uusi kierto, että pääsisi yrittämään uusiksi.