Ensimmäisten yrittäjät

[Sudensylin]

Vihdoin kotona. Sangen rankka vuorokausi takana. Lähettiin viime yönä päivystykseen, kun mikään määrä buranaa ei kotona enää auttanut puolen minuutin välein tuleviin supistuksiin. Oltiin osastolla yötä ja aamulla aloitettiin tyhjennys. Voin kertoa, että kipulääkkeitä on mennyt viimeisen vuorokauden aikana sellainen määrä, että vieläkin on pata jumissa.

Luulen, että sain sen henkisen puolen käsiteltyä torstain ja perjantain aikana. Tai sitten oon vielä niin kivuista sekaisin, ettei henkiset tuskat paljoa kiinnostele ja ne iskee sitten taas myöhemmin. Luulis, että tällasen jälkeen sitä miettis lisääntymistouhuja toisenkin kerran, mutta on varmaan joku biologinen suojamekanismi, että mun päässä pyörii ajatukset lähinnä seuraavan kierron ja uuden yrityksen ympärillä.

Kiitti kaikille myötäelämisestä. Innolla odotan, että pääsen tänne taas jännittämään kierron vaiheita muiden mukana. Kyllä näistä vastoinkäymisistä selvitään.

 

[Carolana]

Tulin tänne kurkkailemaan teidän fiiliksiä. @Sudensylin olen todella pahoillani eikä mitkään sanat nyt riitä. Seurailin sinua kun meillä sattui kierrot ja raskautuminen samoihin aikoihin ja huolestuin kun ultrakuulumisia ei tuolla toisessa ryhmässä tullutkaan viime viikolla. Sinulle ja kaikille muillekin toivon kaikkea hyvää, voimia, paljon plussatuulia ja tarrasukkia sitten kun jos se plussa tulee. ❤

 

[vautsivau]

Sudensylin, oot kokenut tosi rankkoja Voimia henkiseen toipumiseen ja anna sille aikaa <3 Uutta kiertoa kohti vaan kun mahdollista, koin sen itse myös "selviytymiskeinona" että ajatukset siirtyi suoraan seuraavaan kiertoon. Kyllä se oma vuoro tulee, nyt ei ollut sit jostain syystä oikea hetki mutta teidän hetki tulee hieman myöhemmin

Kuten sanoit, näistä selvitään! Oon itse paljon miettinyt keskenmenoa jälkikäteen - peruisinko sen jos voisin? En todella, oon oppinut ihan erilailla meidän suhteesta, itsestä ja ylipäätään koettelemusten kohtaamisesta sekä läheisten tuesta. Tavallaan se on piirtynyt osaksi elämää ja on aihe, mistä puhun mielelläni ja avoimesti sillä meitä on moneksi.

Sori tämmöinen monologi tähän väliin

 

[Sudensylin]

Ei haittaa monologit, kaikenlainen ajatustenvaihto on tervetullutta.

Tää viikko on ollut vaikea. Oon päässyt fyysisestä koettelemuksesta yli, niin on tullut tilaa ajatuksille. Mieskin meni jo takaisin töihin. Itken aamuisin, kun se lähtee, päivisin, kun oon yksin ja iltaisin, kun mies jo nukahtaa. Roikun puhelimella, oon siivoillut ja lenkkeillyt, tyhjät hetket on vaikeita. Huomenna meen takaisin töihin ja toivon, että se auttaa jaksamaan, enkä hajoile siellä. Vähän pelottaa, mitä vastaan, jos työkaverit sattuu kysymään, että miksi olin poissa ja oonko nyt kunnossa. Oon huono valehtelemaan, eikä mua sinänsä haittaisi kertoa totuutta, mutta pelkään hajoavani, jos sanon sen ääneen, saati jos joku osottaa myötätuntoa. Ja haluaako kysyjä edes oikeasti tietää, kun ei ookaan mistään perus flunssasaikusta kyse.

Oon järkyttynyt tapahtuneesta ja mulla on jonkinlainen identiteettikriisi. Ehdin tottua ajatukseen, että nyt oon raskaana ja elämä muuttuu ja nyt en yhtäkkiä tiedäkään, miten sitä ennen edes oli. Ajattelin keskittää mun ajatukset nyt elämäntaparemonttiin, josta tuli raskausaikana pahoinvoinnin, väsymyksen ja mielitekojen takia lipsuttua + edeltäneellä viikolla tuli syötyä tunteisiin oikein urakalla. On kai se parempi tulevankin raskauden kannalta kuin vaikka pulloon tarttuminen.

Oispa aikakone, niin skippaisin mielihyvin tällaisen välitilassa odottelun. Aika kuluu ihan hirvittävän hitaasti. Yritän pysyä toiveikkaana, että vuoto loppuisi lähipäivinä, raskaustesti olisi negatiivinen heti perään ja kuukautisetkin tulisi normaalisti jo kuukauden sisällä, mutta en voi olla pelkäämättä, että kaikki pitkittyy saati jos kävisi niin ikävästi, että joutuisin uudestaan tyhjennykseen. Stressaisin niin paljon mieluummin uutta tärppiä ja sen raskauden onnistumista kuin että pääsenkö edes yrittämään kuukauden vai vuoden päästä.

Ensi raskaudessa aion kyllä käydä varhaisultrassa. Eihän se mitään ratkaise, kun voihan sama skenaario toteutua vaikka heti seuraavana päivänä. Mutta näkis edes, että on päässyt tätä kertaa pidemmälle tai sais hommalle tarvittaessa stopin hiukan aiemmin kuin viikolla 13.

Ai mikä monologi...

 

[vautsivau]

Samaistun todella paljon ajatuksiin, mitä käyt läpi! Mulla kävi itkun kanssa niin, että ekana päivänä olin ihan "ylirationaalinen" että nyt kävi näin ja voi paska. Suhtautuminen oli suorastaan jäätävää ja olin ihmeissäni, missä se itku on. Sitten seuraavat päivät, kun alkoi tajuta asiaa ja hormonit myllersi, niin itkin koko aika. Just jokainen väli kun oli aikaa miettiä enemmän tai olla yksin. Päätin, että kerron läheisimmille siitä mitä kävi ja se alkuun kertominen tuotti väkisinkin kunnon itkukohtaukset - kirjoitti viestillä tai sanoi sen ääneen. Silloin vietin paljon aikaa yksin tai miehen kanssa. Mitä enemmän "käsittelin" asiaa ääneen ja täällä foorumissa, sitä normaalimmaks se tuli. Viidennen päivän kohdalla pystyin jo aiheesta puhumaan ilman jäätävää itkua, mutta suru oli sisällä vahva. Ja se suru muuttui ja laantui ajan myötä.

Jos murrut, niin anna mennä. Tilanteet vie eteenpäin ja se on ihan ok olla surullinen, aina ei tarvii olla vahva. Ja jos tuntuu, ettet oo työkykyinen niin älä mee töihin. Toisaalta töissäkin voi saada "työroolin" päälle, joka vie ajatukset muualle. Toimii varmaan riippuen siitä, minkäluontoinen työ on. Sä selviit <3

 

[Irem]

Mitäs tänne ihmisille kuuluu? :)

Itellä pitäisi menkat tänään alkaa, ei oo näkyny eikä tunnu siltä. Tissit ollut pari pv turvonneet ja kipeät, eri tavalla kuin aiemmin. Vielä en uskalla testiä tehdä, sillä kun pari kertaa oon tehnyt niin hetken päästä alkanut ne menkat. Ja pahoinvointia on hieman ilmassa.

 

[vautsivau]

Lupaavia oireita Irem! Toivotaan nyt, että plussa pärähtää

Tänne kuuluu hyvää: plussa bongautui reilu viikko sitten dpo13. Nyt testailin taas pari päivää sitten, niin vahvistuu kyllä vaikka vähän hermona olen. Katsotaan kuinka käy :)

 

[Sudensylin]

En tiedä voiko tässä vielä puhua kiertopäivistä, mutta vuodon alkamisesta tulee nyt 16 päivää ja tyhjennyksestä 13. Raskaustesti näytti negatiivista alkuviikosta ja vuoto on lähestulkoon kokonaan loppunut. Välillä on jo vuodottomia päiviä ja sitten saattaa jotain tuhrua taas tulla. Tilasin hurjan määrän ovistestejä ja kaapista löytyi vielä kaksi vanhaa, jotka tein eilen ja tänään. Viiva vahvistunut eilisestä eli ehkä tässä alkaa kroppa toimia.

 

[Ariina]

vautsivau ihanaa, onnea ja tarrasukkia kovasti!

suuri halaus myös huonoja uutisia saaneille

itse olen pitänyt välikiertoa. Ollut tämä kuukausi nyt niin hektistä että jätettiin yrittäminen välistä. Ihmetyttää kuinka hyvää se on omalle mielelle tehnyt. Plus, nyt pääsi oikein tutkailemaan kierron tapahtumia ilman taka-ajatusta että olisivatko raskausoireita. Toivottavasti tää paussi toisi yrittämiseen jonkinlaista rentoutta

 

[Sisukas29]

Oiii ihanaa että täällä on tullut plussa <3!
Tänne ei kyllä kuulu järin hyvää, yk7 alkoi juuri ja usko raskautumiseen alkaa hiipumaan. Kuukaudet vierii ja pettymyksen sietokyky vähenee Ei sitä alkuun oikeasti tosissaan edes ajatellut mitä jos raskautumisessa meneekin pidempään ja nyt se sitten konkretisoituu. Onneksi edes pienet toivon kipinät yhä elää, mutta kyllä se epäreiluuden ja surun tunteet ovat suuria.. Ei auta kun taas uutta kiertoa kohti ja yritän uskoa siihen, joko vihdoin suurin haaveemme toteutuisi <3 Tsemppiä kaikille!

 

[crstl]

Aika syvissä vesissä ollaan täälläkin. Kesäloma alkoi ja tuntuu että vasta nyt on aikaa käsitellä helmikuun keskenmenoa. Tänään vanhempieni naapurissa asuva puolituttu ukko (!!) tiedusteli täysin puskista milloinkos me hankitaan lapsia. Olisi pitänyt tiuskaista että ehkä sedän pitäisi opastaa kun me ei selvästikään osata itse hoitaa tätä asiaa, mutta ymisin sitten järkytykseltäni jotain epämääräistä. Hyvänen aika miten typerä ja tökerö voi ihminen olla! Loppukiertoa mennään, tuskinpa tässä mitään iloista yllätystä on luvassa kun ei tunnu mitään missään.

 

[Sudensylin]

Aika syvissä vesissä ollaan täälläkin. Kesäloma alkoi ja tuntuu että vasta nyt on aikaa käsitellä helmikuun keskenmenoa. Tänään vanhempieni naapurissa asuva puolituttu ukko (!!) tiedusteli täysin puskista milloinkos me hankitaan lapsia. Olisi pitänyt tiuskaista että ehkä sedän pitäisi opastaa kun me ei selvästikään osata itse hoitaa tätä asiaa, mutta ymisin sitten järkytykseltäni jotain epämääräistä. Hyvänen aika miten typerä ja tökerö voi ihminen olla! Loppukiertoa mennään, tuskinpa tässä mitään iloista yllätystä on luvassa kun ei tunnu mitään missään.

Mulla ei lähipiirissä onnesta suoraan utelijoita ole, mutta kkm jälkeen oon huomannut, miten naiivisti oman lähipiirin ihmiset raskauteen suhtautuu. Toisessa ketjussa kerroinkin, kun noin viikko tyhjennyksestä kävi ilmi, ettei mies ollut päivittänyt tilannetta työkaverilleen ja tämän työkaverin vaimo sitten paukahti mun kassalle kysymään isoon ääneen, että mitäs masuasukki. Oon jotenki universumille katkera, et mun tukena tässä kaikessa on ollu pari kaveria, joille on tehty abortti. Niillä, joilla lapsia on, on kaikki mennyt hyvin alusta loppuun ja heidän on ollut kauhean vaikea ymmärtää, että näinkinkö voi ihan oikeasti käydä.

Tsemppiä kaikille, jotka alavireisyyden kanssa taistelee. Itsellä on pitkästä aikaa tosi optimistinen olo, ovistestit näytti tänään siltä, että tänään vois olla dpo-2 tai ehkä jopa -1 ja tallettelut aloitettu eilen. Oon onnellinen, että kroppa näyttäs lähteneen toimimaan ja vielä ihan aikataulussa.

 

[Noora992]

Täällä alavireisyyttä ja optimismia vuorotellen. Iskee elämä vasten kasvoja kun alkaa lähempää ja lähempää ihmiset saamaan lapsia. Ja vaikka eipä se minulta ole pois niin kyllä sitä tulee surulliseksi ettei se ollutkaan itelle niin helppoa.

Meillä on torstaina klinikan ensikäynti ja paperit pitäisi vielä täyttää. Viime syksyn yksityisen gynen raportit jo keräilin kokoon. Uskon että meillä hoidot alkaisi letrozoleilla, kun niistä yksityinen gyne aiemmin puhui. Periaatteessa jos kierto pysyy samanmittaisena niin kerettäis vielä kesäkuussa aloittaa ne ja tehdä seurantaultra ennen kesätaukoa. Aika optimistinen ajatus mutta pitäähän se jotenkin itseään tsempata . Jännittää, mutta optimistisesti . Jos ei saada letroja heti niin syksyllä sitten

 

[crstl]

Täällä alavireisyyttä ja optimismia vuorotellen. Iskee elämä vasten kasvoja kun alkaa lähempää ja lähempää ihmiset saamaan lapsia. Ja vaikka eipä se minulta ole pois niin kyllä sitä tulee surulliseksi ettei se ollutkaan itelle niin helppoa.

Oon mykistäny viime aikoina Instassa kaikki raskaana olevat tutut. Yhdelläkin sama laskettu mikä meillä olisi ollut, oon tällä hetkellä sen verran katkera kanttura etten vain kykene seuraamaan. Sitten kun meitä joskus toivottavasti onnistaa, en tule postaamaan someen mitään nyt kun tiedän miten ikävä on törmätä tuollaisiin julkaisuihin ihan varoittamatta ja välillä aika rauhattomissa tilanteissa. Tärkeimmille ihmisille kerrotaan henkilökohtaisesti ja vähemmän tärkeille ne pikkulinnut voi laulella ihan luvan kanssa.

 

[Sisukas29]

Mulla on myös lähipiirissä kolmen viikon sisään syntynyt kolme vauvaa. Oon todella onnellinen heidän puolestaan, mutta samalla tuntuu pahalta; kumpa itsekin... On välillä tosi raskasta esittää iloista, kun jutellaan vauvoista, mutta samalla en tahdo kertoa tai näyttää että itsestä tuntuu tällä hetkellä todella surulliselta Nyt onneksi loppui menkat, joten fiilis edes vähän parempi. Nyt vaan yritän tsempata ja nauttia kesästä.

Oon kyllä todella pahoillani teidän puolesta, jotka ootte menetyksiä kohdanneet.. <3

 

[Aela]

Olen tietoisesti pitänyt täältä hiukan taukoa, että päässä pyörisi muutakin. Isot onnittelut plussanneille ja pahoittelut niille, joilla kaikki ei olekaan mennyt hyvin

Kolmas plussa ja kolmas keskenmeno. Omat verikokeet tulivat puhtaina takaisin, seuraavaksi miehen sperma-analyysi ja sitten lähetettä Taysiin selvittämään, onko meillä todellakin vain näin huono tuuri.

 

[Irem]

Sanat ei riitä pahoittelemaan teidän tilanteita ja menetyksiä

Minullakin kaverit ja tutut tuntuu ilmoittavan jatkuvasti vauvauutisia, ja toki olen iloinen heidän puolestaan. Mutta samalla täytyy niellä omat tuntemukset siihen kuinka ei reilussa puolessa vuodessa ole edes kierto palautunut ennalleen ja todeta että oma kroppa ei toimi.

Minulla tissien turvotus ja kipuilu vaihtui kp1 ja nyt mennään kp5. Edelliset menkat venyi yli kahteen viikkoon. Nyt mieli maassa ootan että kuinka pitkään kestää tällä kertaa. En kovin optimistinen jaksa olla. Mutta, saa nyt nähdä..

 

[Krisu94]

Täällä julistetaan kohta yk10 alkaneeksi, eli kuukautisia odotellessa. Tein hätähousuna rfsu:n herkällä testillä haalean positiivisen kp23, nyt kp26 eikä ole enää kahta viivaa testeihin piirtynyt tuon kp23 jälkeen. Kerettiin jo miehen kanssa vähän innostua.
Kp17 tehtiin ultra, jossa kohtu ja munasarjat tutkittiin ja keltarauhanen näkyi siellä myös,eli ovis mahdollisesti ollut? Clearbluen digitaalinen ovistesti ollut apuna oviksen bongaamisessa tässä kierrossa,mutta "kiinteää" hymynaamaa en saanut,pelkästään vilkkuva naaman. Mutta joo,mitään poikkeavaa ei ultrassa kuitenkaan löytynyt ja menkkojen pitäisi alkaa kahden päivän päästä. Oon heittänyt jo kirveen kaivoon tän kierron suhteen.Toivottavasti seuraava kierto ois otollisempi..

 

[crstl]

Oon koko viikon oottanu milloin se menkkoja edeltävä kuiva kausi oikein alkaa. Eilen sitten heräsin viideltä ja päätin tehä testin (kp36, mulla yleensä 30-34 pv kierto). Ja apua, sain plussan digitaaliseen ihan salamana, varmaan puolessa minuutissa Ei _mitään_ erityisiä tuntemuksia, muuta kuin runsas valkovuoto. Kunpa tää nyt jaksais roikkua mukana!

 

[Sisukas29]

Vauuuu crstl! Paljon onnea, toivon todella että kaikki menee hyvin ja saatte pienen ihmeen syliin <3!

on: kp12 ja ovulaatio oletettavasti vasta kp19-21 tienoilla, mutta viimein mielikin on mennyt hurjasti paremmaksi menkkojen alun jälkeen. Jaksaa taas tsempata ja uskoa tulevaan :)