Ensimmäisten yrittäjät

Heippa! Kiva kun tällainen ketju on laitettu pystyyn. Tarinani lyhyesti menee näin. Aloitettiin virallisesti 2018 kesän jälkeen, ensimmäinen tärppi oli kemiallinen luultavasti, eli meni kesken noin rv 5. Toinen v.2019 kesti jo hieman paremmin, meni kesken varhaisultran jälkeen mutta ennen rv 12 jolloin ois ollut ensimmäinen virallinen ultra. Naistenklinikalla kävin päivystyksessä koska oli kipuja ja pientä ruskeaa vuotoa. Tämän jälkeen on ollut hiljaista, joten mentiin viime kuussa lapsettomuustutkimuksiin yksityiselle puolelle, tänään on lääkärin kanssa aika aukiolotutkimukseen ja verikokeiden purkua. Polyyppi kohdussa todettiin mahdolliseksi esteeksi luomuraskaudelle tai kiinnittymiselle, joten tämän poistoon pitäisi päästä myös. Mies lähtee siemennesteen näytteen antamaan myös. Jännän äärellä siis. Mutta teillä kaikille luultavasti tärppää ekan vuoden sisällä jo tai ainakin toivon näin, en toivo tätä odottelua kellekään.
En ehtinyt lukea kovin monen tarina vielä mutta muistan kyllä vielå tuon oireiden tarkastelu ja lämpöjen nousua. Olen huomannut että kärsin valeraskausoireista joka kierto nykyään :hilarious:
 
Täällä edelleen lämmöt koholla joten hyvä merkki, toivon mukaan keltis jaksaa nyt ainakin kunnes menkat.

Nyt tuki seksin aikana kovakin kipu mikä oli ihan outo ja oudossa kohtaa mut meni kyllä ohi.. unia on reilusti ja mitä oudoimpia ja nukkua voisi koko ajan. Rinnat on tässä kierrossa elänyt omaa elämää ja ennen ovista oli tiellä olevat ja isommat ja kovemmat ja kipuja nänneissä. Se katosi mut nyt on taas turvonnut ja kovemmat sekä nännit jotenkin kylmänarat mut nämä johtuu tasan muista hormoneista ku eihän mikään olis vielä kiinnittynyt edes.

Ilmeisesti on hormonit kierroksella mutta ensi tiistaina tai keskiviikkona testi riippuu miten dpot laskee koska dpo10 uitan varmasti herkän vaikka itseni kiusaksi jos ei muuta...
 
Tässä ollaan viisaampia taas lapsettomuuslääkärinkäynnin ja aukiolotutkimuksen jälkeen. Vasen toimii hyvin, oikeasta ei saatu mitään läpi eli voi olla ettei toimi. Amh oli alhainen joten kohta tulee kiire. Painonpudostusta pidän tässä prioriteetti ykkösenä kesän aikana jo, ja jos ei vuoden sisällä mitään tapahdu niin pitää jo mennä koeputkihedelmöitykseen kuulemma. Mun tuurilla tästä ei tule mitään ja jäädään tuloksetta mutta ainahan on joku pieni toive olemassa että onni kääntyisi kohta! Odotellaan ja katsotaan... Kai mä kohta lopetan syömiset kokonaan:hilarious::stop:
 
Stellamom, hyvä että hakeuduitte tutkimuksiin ja aina on toivoa kuitenkin. Onneksi lääketiede on niin edistyksellinen :) Tsemppiä myös painonlaskuun, oletko löytänyt jotain kivaa liikkumislajia tai muotoa? :)

Toiveet korkealla Katarina, kerrohan kuinka testailuissa sujuu!

Mä uitin myös eilen dpo 10 onestepin, ei näkynyt juuri mitään mutta ehkä haaalea viivanpaikka kun käänteli. Tää oli eka kerta kun lähdin näin kääntelylinjalle, aiemmin on mielestäni ollut puhtaita negoja :D Nyt oireet on olleet sellaiset, että epäilisin vahvasti plussaa kun on nippailuja ja rintojen aristelua esiintynyt reippaammin. Yleensä ei näitä ennen menkkoja ollut. Iho ollut viime päivät myös rasvaisempi. Vaikka aiemmissakin kuukausissa on ollut kaikenlaisia kuvitelmia, niin nämä on omaa luokkaansa. Täytyy testailla ehkä viikonlopun aikana uusiksi ja niinn toivoisin sitä plussaa viimein :angelic:
 
Lupaavia oireita sielläkin! Mä viime yönä näin niin skitsofreenistä unta/unia et olin et mitä ihmettä ja hikoilen koko ajan ja vähän outo olo. Mutta ei vielä tiedä, on melkoisen piinaavaa ja toki kivaakin kun se oviskin saatu hyödynnetyksi.

Eikä mulla ole ikinä noussut lämmöt näin korkealle ilman terolutia tms joten proge ainakin toimii tehokkaasti kun mulla al 37 mikä yleensä on max 36,1. Tai mul oli nyt 36,1 sit kävi 35,5 ja sit 36,1 ja taas tippui ja sit oliki 37,3 josta jäänyt tohon 37 tasan. Tiedän ainakin ovuloineeni.

Myös on muita pieniä juttuja mitä plus kierrossa muttei mitään kauhean mainitsemisen arvoista
 
Tulenpa tässä vaiheessa päivittämään kuulumisia. Täällä on jännitetty ekan yrityskerran kulkua ja negailtu neljä liuskatestiä. Nauroin jo itelleni että nyt sais rauhoittua ja katsetta vaan eteenpäin :wink Menkat on myöhässä neljä päivää, mut tänään on ollut jo pientä tuhruvuotoa. Myöhästyminen johtuu varmasti silkasta jännityksestä, vaikka kuinka yrittäis olla ajattelematta! Pikkasen on kyl hämännyt alavatsan ajoittaiset säryt ja iltapäivisin iskevä yökötysolo, mut luulen et jostain alitajunnasta tulee vain "valeoireita". On tämä hullunkurista :grin
Tsemppiä täältä kaikille kovasti!
 
vautsivau sanoi:
Stellamom, hyvä että hakeuduitte tutkimuksiin ja aina on toivoa kuitenkin. Onneksi lääketiede on niin edistyksellinen :) Tsemppiä myös painonlaskuun, oletko löytänyt jotain kivaa liikkumislajia tai muotoa? :)

Toiveet korkealla Katarina, kerrohan kuinka testailuissa sujuu!

Mä uitin myös eilen dpo 10 onestepin, ei näkynyt juuri mitään mutta ehkä haaalea viivanpaikka kun käänteli. Tää oli eka kerta kun lähdin näin kääntelylinjalle, aiemmin on mielestäni ollut puhtaita negoja :D Nyt oireet on olleet sellaiset, että epäilisin vahvasti plussaa kun on nippailuja ja rintojen aristelua esiintynyt reippaammin. Yleensä ei näitä ennen menkkoja ollut. Iho ollut viime päivät myös rasvaisempi. Vaikka aiemmissakin kuukausissa on ollut kaikenlaisia kuvitelmia, niin nämä on omaa luokkaansa. Täytyy testailla ehkä viikonlopun aikana uusiksi ja niinn toivoisin sitä plussaa viimein :angelic:
Click to expand...

Kiitos tsempeistä! Olen käynyt ravitsemusterapeutilla viime vuonna painoni takia. Silloin hän heitti ilmaan sellainen VLCD eli erittäin matalakalorinen dieetti. Minähän heti kauhistuin ja ajattelin, että en ikimaailmassa pystyisi sillä elämään! Kun sain viimeksi kuulla, ettei minun painollani luultavasti aloiteta mitään hoitoja, niin otin uudestaan tämän ohjeen vastaan. Nyt siis elän noin 1000 kcal dieetillä, ja joskus se on vaikeaa mutta toisaalta kai vatsa tähän tottuu. Pidän viikon taukoa varmaan tuossa vapun jälkeen, mutta jatkan mielelläni tätä nyt. Kiloja on huhtikuun alusta alkaen lähtenyt kokonaiset 6 ja toivon, ettei kymppiin kestäisi kauan enää. Liikuntamuotoja joista tykkään on esim. sulkapallo ja uinti, mutta niitä ei juuri nyt voi harrastaa, joten ulkona kävelyillä olen käynyt. Hieman kyllästyttää mutta parempi se on kuin ei mitään. Vanha urheiluvamma polvessa kolottaa välillä, ja vanhuus tuntuu selässä. Ehkä uuden sängyn valinta pitäisi miettiä kohta? :)
 
Mulla paino tippui dieetillä mut oli kyllä enemmän nestettä kertynyt ja nyt pitäisi painoa oikeastaan nostaa mutta se on niin vaikeata. Mulla ei vain kerry kunnolla...

Täällä jo dpo9/10 ja olisi torstaina kp1 jos on. Tähän asti ollut testaamatta mut tänään ku yhtäkkiä haistan kaikkien shampoot metrin päähän ja kun eilen illalla rintoja viilteli kun liivit otin pois ja tänä aamuna liivejä pukiessa niin vähä heräsi toiveet kahdesta viivasta....
 
Katarina$ sanoi:
Mulla paino tippui dieetillä mut oli kyllä enemmän nestettä kertynyt ja nyt pitäisi painoa oikeastaan nostaa mutta se on niin vaikeata. Mulla ei vain kerry kunnolla...

Täällä jo dpo9/10 ja olisi torstaina kp1 jos on. Tähän asti ollut testaamatta mut tänään ku yhtäkkiä haistan kaikkien shampoot metrin päähän ja kun eilen illalla rintoja viilteli kun liivit otin pois ja tänä aamuna liivejä pukiessa niin vähä heräsi toiveet kahdesta viivasta....
Click to expand...
Olen antanut periksi oireiden perusteella arvioida minun onnistumisia, haamuoireita ihan joka ikinen kierto edellisen keskenmenon jälkeen. THE tunne on kuitenkin puuttunut. Tämän perusteella varmaan meen, eli kun tulee se fiilis että 'ei, en saa syödä raakaa kalaa, en saa juoda alkoholia' sitten tiedän että jotain voisi olla tulossa :p Painon nostaminen on kuulemma helppoa, mutta se taas riippuu ihmisestä. Mun paino nousee vain kun katson ruokaa :hilarious:
 
Hyvää vappua kaikille! :dance008
Täällä dpo13 ja veikkaan, että menkat alkaa parin päivän päästä. Yhden negatiivisen raskaustestin tein torstaina eli dpo11. Sen verran harmitti etten enää jaksa testailla vaan oottelen jos ne menkat sieltä kohta alkaa. Toki jos viikon päästä menkkoja ei ole kuulunut, on pakko testata. Alavatsalla on ollut vihlontatuntemuksia oviksen jälkeen, pari vähän uudentyyppistäkin, mutta muuten en suurempia oireiluja. Eli pikku hiljaa ajatukset alkaa menemään kohti uutta kiertoa..
Mites muilla? :)
 
Moikka, tänne ekaa kertaa kirjottelen :)
Viime vuoden marraskuussa jätin pillerit pois ja menkkoja odottelin alkavaksi noin 6kk. Nyt ekat menkat tullut ja tänään dpo 11. Pari päivää ollut melko sen huono olo, vaikka ajattelen että ei oo huono olo niin on se silti. Nippailuja on ollut tällä viikolla jonkun verran. Sisällä tuntuu jännä kihelmöinti, kuin odottais jotain todella jännää tapahtuvaksi :eek: en tiedä voiko näin pahaa oloa saada vaan kuvittelemalla olevansa raskaana :yuck::hungover:

Kiva et tämmönen ekojen palsta on myös :)
 
Ekaa kertaa uskaltaudun kirjoittamaan mihinkään! Kohta vuosi yritetty meidän esikoista, ja tänään taas menkat alkaneet. Mun oma henkinen puoli on ainakin tosi huonossa jamassa, tuntuu ettei millään oo enää mitään merkitystä kun ei tärppää.

Oon kärsinyt teinistä asti syömishäiriöstä, ja ollut alipainoinen. Nyt muutama vuosi takaperin sain vähän painoa ja mieli muutenkin sen suhteen on parempi, ja koska painoa tuli niin menkat rupes tulemaan säännöllisesti. Kun oltiin jo keritty noin kolmisen kiertoa kokeilemaan, niin päätin käydä lääkärin puheilla, et se kattois et mulla näyttäis kaikki OKlta kun kerran tota sairastelua on taustalla. Onneks en ollut tuhonnut mun mahdollisuuksia äitiyteen, sillä lääkäri sano että kaikki näyttäis tosi hyvältä ja nyt vaan yrittämään. No, kohta vuosi yritystä takana, eikä tärppää. Sitä kuvittelee itselleen kaikkia raskausoireita, mutta sieltä ne menkat aina vaan tulee. Ja kun ne tulee, oon monta päivää sen jälkeen tosi itkuinen, ahdistunut ja masentunut. Mies harmittelee mukana, mutta ärsyttävästi myös ajattelee että kyllä tärppää kun on sen aika. Mut millon se aika sit meille on? Voinko silti kärsiä lapsettomuudesta lopun ikäni, vaikka lääkäri on sanonut että kaiken pitäs olla OK?

En oikeen pysty puhumaan kellekkään, kun ei oikein haluta että ihmiset tietää että yritetään lasta. Mutta lähipiirin utelut ja kyselyt vauvoista saa kihisemään kiukusta, ja tekis mieli raivota, että mitä se kenellekkään kuuluu.
 
RIT sanoi:
Ekaa kertaa uskaltaudun kirjoittamaan mihinkään! Kohta vuosi yritetty meidän esikoista, ja tänään taas menkat alkaneet. Mun oma henkinen puoli on ainakin tosi huonossa jamassa, tuntuu ettei millään oo enää mitään merkitystä kun ei tärppää.

Oon kärsinyt teinistä asti syömishäiriöstä, ja ollut alipainoinen. Nyt muutama vuosi takaperin sain vähän painoa ja mieli muutenkin sen suhteen on parempi, ja koska painoa tuli niin menkat rupes tulemaan säännöllisesti. Kun oltiin jo keritty noin kolmisen kiertoa kokeilemaan, niin päätin käydä lääkärin puheilla, et se kattois et mulla näyttäis kaikki OKlta kun kerran tota sairastelua on taustalla. Onneks en ollut tuhonnut mun mahdollisuuksia äitiyteen, sillä lääkäri sano että kaikki näyttäis tosi hyvältä ja nyt vaan yrittämään. No, kohta vuosi yritystä takana, eikä tärppää. Sitä kuvittelee itselleen kaikkia raskausoireita, mutta sieltä ne menkat aina vaan tulee. Ja kun ne tulee, oon monta päivää sen jälkeen tosi itkuinen, ahdistunut ja masentunut. Mies harmittelee mukana, mutta ärsyttävästi myös ajattelee että kyllä tärppää kun on sen aika. Mut millon se aika sit meille on? Voinko silti kärsiä lapsettomuudesta lopun ikäni, vaikka lääkäri on sanonut että kaiken pitäs olla OK?

En oikeen pysty puhumaan kellekkään, kun ei oikein haluta että ihmiset tietää että yritetään lasta. Mutta lähipiirin utelut ja kyselyt vauvoista saa kihisemään kiukusta, ja tekis mieli raivota, että mitä se kenellekkään kuuluu.
Click to expand...

nää on kyllä vaikeita asioita eikä todellakaan mitkään utelut auta tilannetta :shifty:

mulla on välillä samoja pelkoja vaikka ollaan vasta yritetty 5 yk:ta. Yritän kuitenkin rauhoitella mieltäni ajattelemalla että lääketiede on aika pitkälle kehittynyttä ja sieltä on tosi moni saanut avun kun itsestään ei homma lähde alulle. Että loppujen lopuksi on kuitenkin aika pitkä matka vielä siihen, että jää ihan täysin lapsettomaksi. Kuitenkin se ärsyttää että ei tärppää itsestään :sad001

kiva kun löysit tänne kirjoittelemaan, uskon että täältä saa sitä tarvittavaa vertaistukea mitä ei saa muualta näin anonyymisti ja puolueettomasti :3some
 
Heippa, tämä palsta onkin jäänyt omalta osalta hieman hiljaiseloon. Kiva, että ootte jaksanut tänne kirjoitella. Rit, ymmärrän tuskan ja "tulee kun on aika" on ärsyttävän kliseistä. Kihisen myös tämmöisistä ilmauksista:D Samoilla linjoilla Ariinan kanssa, nykyään mahdollisuudet on niin moninkertaiset lääketieteenkin avulla ja kuitenkin marginaali vain joutuu turvautumaan siihen. Usko kyllä raskautumiseen vaihtelee kovasti kierroista ja päivistä riippuen, mutta jonkinlainen toivo siellä taustalla pihisee :)
 
Hei vaan tänne pitkästä aikaa. Täällä 12+3 ja eka ultra. Eilen alkoi niukka rusehtava vuoto ja ultrassa paljastui kkm, arviolta viikolla 8. Noh, hengitellään hetki ja palaillaan sitten tänne yrittäjiin, ei auta muu.
 
Sudensylin sanoi:
Hei vaan tänne pitkästä aikaa. Täällä 12+3 ja eka ultra. Eilen alkoi niukka rusehtava vuoto ja ultrassa paljastui kkm, arviolta viikolla 8. Noh, hengitellään hetki ja palaillaan sitten tänne yrittäjiin, ei auta muu.
Click to expand...

:Heartred

Miten sulla tuosta tilanne etenee?
 
Mellie sanoi:
:Heartred

Miten sulla tuosta tilanne etenee?
Click to expand...

Kätilö laittoi lähetteen naistentautien klinikalle, soittivat sieltä jo tänään ja sain ajan maanantaille. Tyhjennyshän se on tehtävä ja kuulemma lähtökohtaisesti ensin lääkkeillä ja vasta sitten kaavintaan, jos tarvis. Aiemmin tässä ketjussa murehdinkin sitä, ku oon oottanu karman kostoa nuoruuden typeryyksistä ja kuvitellu, että mun olis jotenki vaikea raskautua. No ei ollu, mutta pitää tämä keskenmeno sitten näemmä kokea pitkän kaavan kautta.

Mulla on nyt tässä illan mittaan vuoto runsastunut ja kovempaa kipua tulee aatoillen. Toivon, että tää poistuis nyt itsestään, vois maanantaina sitten vaan tsekata, että all good ja alkaa ootella seuraavaa kiertoa. Miehen kans puhuttiin, että tää on vähä ku ajais kolarin, että heti vaan takas rattiin, ni ei pääse kynnys kasvamaan. Tosi paljon pelottaa, jos yritys viekin nyt pidempään ja tähänkään raskauteen en suhtautunu mitenkään kovin kevyesti, niin seuraavaa stressaan varmasti kahta kauheammin.
 
Olen niin pahoillani Sudensylin! :sad001 :Heartred Mä sain hirveesti vertaistukea ja voimia tän palstan enkeleiden vanhemmat -ryhmästä jossa myös salainen ryhmä keskenmenojen kokeneille.
 
Voimia @Sudensylin :Heartred

Itsellä myös nuoruuden hölmöily painaa taustalla ja yk7 pistää väkisinkin miettimään, että onko sillä osuutta ettei raskautuminen ole niin nopeaa. Toki ikä, paino ja kaikki kaikessa varmasti syynä, mutta aina sitä soimaa itseään ensimmäisenä valinnoista jotka olisi pitänyt tehdä toisin.
Vaikka sitä voi olla vaikea miettiä nyt, niin hyvänä puolena täällä foorumilla on aiemminkin todettu, että km on aina merkki siitä että raskaus on mahdollista ja se kannattaa nähdä hopeareunuksena tässä sadepilvessä. Sormet ristissä että menee ns helpolla, eikä tarvitse ottaa järeämpiä keinoja käyttöön :smiley-angelic001
 
Jep, kyllä tässä on osannut lohduttautua jo vaikka millä. Raskaus on alkanut ja ollut oikeassa paikassa. Keskenmenot on yleisiä ja yleensä niille on hyvä syy. Huonomminkin olis voinut käydä. Ja ehkä ens raskaudessa, jos mieleen hiipii kummittelemaan sellaisia höpöajatuksia, että oonkohan tehnyt elämäni suurimman virheen, niin ehkäpä tämä kokemus muistuttaa, että no en ole.
 
Takaisin
Top