Ensimmäisten yrittäjät

[Nurppu]

Täällä 26v.

Aina tiennyt suuren haluni olla äiti. Menneisyydessä ollut muun muassa suhde, jossa tein selväksi haluni omaan lapseen (puolisolla oli jo) ja vuoden päästä mies kertoi että ei enää kiitos. Onneksi suhteessa oli muutakin asioita, jonka takia lopettaminen oli oikea päätös.

Nyt vihdoin kumppani, kenen kanssa molemmat halutaan lapsia ja perhe ja on tullut aika antaa sen tapahtua

Meillä tärppäsikin heti ensimmäisestä kierrosta, mutta raskaus loppui alkumetreillä se kästeltiin yhdessä ja yritys jatkuu.

Nyt odotellaan ovulaatiota. Toiveet on niin suuret ja halu ja toivo saada perhe. Tällä hetkellä mietin jatkanko kuuntelemalla omaa kehoa, joka tähän mennessä antanut aika selkeät ovulaation merkit. Meinaa kumppani on tällä hetkellä arkisin töissä 2 tunnin matkan päässä... Tällä hetkellä vaikuttaa että esimerkiksi tämän kierron ovulaatio osuisi viikonlopulle mutta ollaan tässä varauduttu ajelemaan iltaisin sen takia mietin ovulaation tikuttamista, mutta en haluaisi stressata itseäni enempää. Toiveet on niin korkealla ja ekan km jälkeen pettyminen pelottaa. Mutta eiköhän asiat mene niinkuin kuuluu

Toivottavasti ajoittuu ovulaatio hyvin! :) Ja kyllähän siellä varmaan joka tapauksessa teillä tulee olemaan siittiöt valmiina odottamassa, jos nyt viikonloppuna ootte kuitenkin aktiivisia aina! Siittiöt kuitenkin selviää viisikin päivää hengissä siellä, eli vaikka osuis ovulaatio huonommin keskelle viikkoa, niin edellisen viikonlopun sankarit on siellä vielä valmiudessa! Mut ei mitään haittaa siitä ajelustakaan, jos se onnistuu! :D onnea matkaan! :)

 

[Mössö]

Omanapailen tässä vähän omia piinapäiviä... Dpo8

Mua ahistaa kun ei saa vielä testata. Ja kun haluaisi plussaa niin kovasti, mut samalla pelkää sitä negaa. Ja negan testatessa tulee semmonen tyhmä olo (että kuinka muka ajattelinkaan että voisi tärpätä, ainahan se epäonnistuu). Tässä kierrossa 9 päivää ennen menkkojen alkamispäivää alkaneet kivut, suklaanhimo ja turvotus ihmetyttää, mutta toisaalta joskus pms oireet vaan alkaa tosi aikasin. Ja nyt oli jo 3. yö kun tuli sitä kylmä kuuma kylmä kuuma (joka on aina 1-3 päivää ennen menkkoja) enkä käsitä, miksi se on jo nyt. Pahinta jotenki kuitenki se, että tässä kierrossa on edellisen plussakierron lisäksi ainut kerta, kun olen huomannut turvotusta (farkut ei yhtäkkiä mahukaan jalkaan, vaikka oon käyttäny niitä joka päivä). Se saa ajatukset niin toiveikkaaksi, että testipäivien odottaminen on kauheaa tuskaa. Ja pelkään sitä negaa.

Onko ideoita, millä pääsis tosta "tyhmyyden" tunteesta eroon?

 

[Maakku]

Omanapailen tässä vähän omia piinapäiviä... Dpo8

Mua ahistaa kun ei saa vielä testata. Ja kun haluaisi plussaa niin kovasti, mut samalla pelkää sitä negaa. Ja negan testatessa tulee semmonen tyhmä olo (että kuinka muka ajattelinkaan että voisi tärpätä, ainahan se epäonnistuu). Tässä kierrossa 9 päivää ennen menkkojen alkamispäivää alkaneet kivut, suklaanhimo ja turvotus ihmetyttää, mutta toisaalta joskus pms oireet vaan alkaa tosi aikasin. Ja nyt oli jo 3. yö kun tuli sitä kylmä kuuma kylmä kuuma (joka on aina 1-3 päivää ennen menkkoja) enkä käsitä, miksi se on jo nyt. Pahinta jotenki kuitenki se, että tässä kierrossa on edellisen plussakierron lisäksi ainut kerta, kun olen huomannut turvotusta (farkut ei yhtäkkiä mahukaan jalkaan, vaikka oon käyttäny niitä joka päivä). Se saa ajatukset niin toiveikkaaksi, että testipäivien odottaminen on kauheaa tuskaa. Ja pelkään sitä negaa.

Onko ideoita, millä pääsis tosta "tyhmyyden" tunteesta eroon?

Ei se ole mitenkään väärin tuntea noin. Sitä itsekin on vaan niin toiveikas, josko oisi meidän vuoro viimeinkin. Järjellä vasta jälkikäteen aattelee miksi niin ajoissa taas tuli testattua tai uskoteltua liikoja. Mieli tekee temppuja, kun odottaa niin kovasti onnistumista. Ei ole helppoa pitää päätä kylmänä ja kun ensimmäistä kertaa raskautta yritetään ei ole oikein mitään mihin olojaan voisi verrata. Onneksi täällä voidaan porukalla tuntojamme purkaa

Tässä just hajoilen kun testi eilen dpo 12 nega ja menkat vielä tulematta, kyllä meinaan ajatukset meinaa laukata!

 

[Leijonapalmu]

Pfffff täällä ihan jäätävä ketutus menossa.
Meillä siis tällä hetkellä mies reissuhommissa kevyen 450km päässä, niin eikös se ovis sitten pamahda just sille viikonlopulle kun hän ei oo kotona

Nyt kyllä kiukuttaa ja kovasti

 

[Veve]

Minkäs ikäsiä ensimmäistä yrittäviä täällä on?

Itse oon 26v

Myös 26v!

 

[Pake]

Täällä 26v.

Aina tiennyt suuren haluni olla äiti. Menneisyydessä ollut muun muassa suhde, jossa tein selväksi haluni omaan lapseen (puolisolla oli jo) ja vuoden päästä mies kertoi että ei enää kiitos. Onneksi suhteessa oli muutakin asioita, jonka takia lopettaminen oli oikea päätös.

Nyt vihdoin kumppani, kenen kanssa molemmat halutaan lapsia ja perhe ja on tullut aika antaa sen tapahtua

Meillä tärppäsikin heti ensimmäisestä kierrosta, mutta raskaus loppui alkumetreillä se kästeltiin yhdessä ja yritys jatkuu.

Nyt odotellaan ovulaatiota. Toiveet on niin suuret ja halu ja toivo saada perhe. Tällä hetkellä mietin jatkanko kuuntelemalla omaa kehoa, joka tähän mennessä antanut aika selkeät ovulaation merkit. Meinaa kumppani on tällä hetkellä arkisin töissä 2 tunnin matkan päässä... Tällä hetkellä vaikuttaa että esimerkiksi tämän kierron ovulaatio osuisi viikonlopulle mutta ollaan tässä varauduttu ajelemaan iltaisin sen takia mietin ovulaation tikuttamista, mutta en haluaisi stressata itseäni enempää. Toiveet on niin korkealla ja ekan km jälkeen pettyminen pelottaa. Mutta eiköhän asiat mene niinkuin kuuluu

Ovulaatio tuli aikalailla niinkuin kalenteri ennusti. Tänään siis hymynaama digitestiin :) sattui kivasti kun mies viikkohommista viikonlopun kotona. Nyt vain toivotaan että tärppää

 

[Mössö]

Ovulaatio tuli aikalailla niinkuin kalenteri ennusti. Tänään siis hymynaama digitestiin :) sattui kivasti kun mies viikkohommista viikonlopun kotona. Nyt vain toivotaan että tärppää

Sattuipa hyvin!

Mulla on ollu niin selvät pms oireet, että odotan menkkojen alkavan tänään tai yöllä. Muoks: Menkat alko su-ma yönä. Syön tämän kierron edelleen letroja aloitusannostuksella 2,5mg kun lääkäri nimenomaan kielsi mua nostamasta annosta. Sanoi, että vain ultran jälkeen voidaan nostaa.

 

[Sanya_88]

Heippa kaikille, uusi kirjoittelija ja yrittäjä täällä. :) Hetken olen miettinyt tässä, että liittyisikö keskustelufoorumille. Kiva jutella muille yrittäjille, eikä miehen tarvitse koko ajan kuulla mun ovulaatioista, menkoista, kierrosta jne. :D

Hieman taustaa. Olen siis pian 34v. täyttävä, mies on 37v. Ensimmäistä lasta yritetään. Yhdessä ollaan tallustettu jo 15 v. ja vuonna 2018 mentiin naimisiin. Helmikuussa lopetin pillerit ja noin kuukauden jälkeen alkoi ekat menkat jolloin alkoi myös yrittäminen. Toistaiseksi ei tulosta.

Yhtenä syynä, miksi halusin liittyä keskusteluun, oli eilinen gynekologikokemus. Lisätäkseni tuohon taustaan sen verran, että olemme mieheni kanssa reilusti ylipainoisia. BMI siis huitelee siellä 50 luona. Molemmat olemme jo laihtuneet jonkin verran (noin 20 kg) ja meno jatkuu. Projekti on kuitenkin suuri eikä se hetkessä tapahdu, kun ei mitään ihmedieettejä noudateta. Lisäksi molemmat tupakoimme (lopetusprojekti myös edessä, itselläni helpompi) ja ikääkin on jo hieman kertynyt.

Ajattelin sitten, että menenpä käymään gynellä, että voisin ainakin saada varmuuden, että kaikki on esim. rakenteellisesti kunnossa. Ettei käy niin, että yritämme ja kun vauvaa ei kuulu niin syytämme yllä mainittuja asioita ja sitten käykin ilmi, että on muuta vialla ja aikaa on tuhlattu.

Noh, gyneltä jäikin sitten hieman suru puseroon. Aika suoraahan palautetta sieltä tuli painosta, iästä, tupakoinnista. Suositteli lihavuusleikkausta jonka jälkeen ei suositella vuoteen raskaaksi tuloa. Suositteli, että lopettaisimme yrittämisen ja laihtuisin ensin. Ikää alkaa jo olemaan ja 35 vuoden jälkeen alkaa hedelmällisyys laskea jne. Ei kovin kannustava tai positiivinen kokemus, vaikka yritti "ystävällisesti" sanoa. Kertoi myös, että jotta pääsee julkisella puolella lapsettomuushoitoihin, pitää BMI olla alle 35.

Ymmärrän kyllä, että painoa on liikaa, mutta tarkoitus on tässä yrittämisen ohella pudottaa painoa ja pitää paino suht samana raskauden aikana. Ruokavalio terveellinen ja liikuntaa sopivasti. Tupakoinnin aion lopettaa ja se on myös jo käynnissä. Tietenkin jos raskaaksi tulen pian, niin lopetan heti. Mies myös on pudottamassa painoa ja aikoo vähentää tupakointia ja lopulta lopettaa. Minulla ei ole lihavuudesta johtuvia terveyshuolia, kuten diabetes tms. Kolesteroli on myös kunnossa.

Gyne teki alapäätutkimuksen ja siellä kaikki onneksi ok. Lähinnä haluaisin kuulla teidän kokemuksia asiasta. Onko täällä muita ylipainoisia yrittäjiä? Tai tiedättekö naisia, jotka ovat olleet raskaana ja reilusti ylipainoisia? Miten on raskays/synnytys mennyt ja miten on neuvolassa suhtauduttu?

 

[Onnenomena]

Heippa kaikille, uusi kirjoittelija ja yrittäjä täällä. :) Hetken olen miettinyt tässä, että liittyisikö keskustelufoorumille. Kiva jutella muille yrittäjille, eikä miehen tarvitse koko ajan kuulla mun ovulaatioista, menkoista, kierrosta jne. :D

Hieman taustaa. Olen siis pian 34v. täyttävä, mies on 37v. Ensimmäistä lasta yritetään. Yhdessä ollaan tallustettu jo 15 v. ja vuonna 2018 mentiin naimisiin. Helmikuussa lopetin pillerit ja noin kuukauden jälkeen alkoi ekat menkat jolloin alkoi myös yrittäminen. Toistaiseksi ei tulosta.

Yhtenä syynä, miksi halusin liittyä keskusteluun, oli eilinen gynekologikokemus. Lisätäkseni tuohon taustaan sen verran, että olemme mieheni kanssa reilusti ylipainoisia. BMI siis huitelee siellä 50 luona. Molemmat olemme jo laihtuneet jonkin verran (noin 20 kg) ja meno jatkuu. Projekti on kuitenkin suuri eikä se hetkessä tapahdu, kun ei mitään ihmedieettejä noudateta. Lisäksi molemmat tupakoimme (lopetusprojekti myös edessä, itselläni helpompi) ja ikääkin on jo hieman kertynyt.

Ajattelin sitten, että menenpä käymään gynellä, että voisin ainakin saada varmuuden, että kaikki on esim. rakenteellisesti kunnossa. Ettei käy niin, että yritämme ja kun vauvaa ei kuulu niin syytämme yllä mainittuja asioita ja sitten käykin ilmi, että on muuta vialla ja aikaa on tuhlattu.

Noh, gyneltä jäikin sitten hieman suru puseroon. Aika suoraahan palautetta sieltä tuli painosta, iästä, tupakoinnista. Suositteli lihavuusleikkausta jonka jälkeen ei suositella vuoteen raskaaksi tuloa. Suositteli, että lopettaisimme yrittämisen ja laihtuisin ensin. Ikää alkaa jo olemaan ja 35 vuoden jälkeen alkaa hedelmällisyys laskea jne. Ei kovin kannustava tai positiivinen kokemus, vaikka yritti "ystävällisesti" sanoa. Kertoi myös, että jotta pääsee julkisella puolella lapsettomuushoitoihin, pitää BMI olla alle 35.

Ymmärrän kyllä, että painoa on liikaa, mutta tarkoitus on tässä yrittämisen ohella pudottaa painoa ja pitää paino suht samana raskauden aikana. Ruokavalio terveellinen ja liikuntaa sopivasti. Tupakoinnin aion lopettaa ja se on myös jo käynnissä. Tietenkin jos raskaaksi tulen pian, niin lopetan heti. Mies myös on pudottamassa painoa ja aikoo vähentää tupakointia ja lopulta lopettaa. Minulla ei ole lihavuudesta johtuvia terveyshuolia, kuten diabetes tms. Kolesteroli on myös kunnossa.

Gyne teki alapäätutkimuksen ja siellä kaikki onneksi ok. Lähinnä haluaisin kuulla teidän kokemuksia asiasta. Onko täällä muita ylipainoisia yrittäjiä? Tai tiedättekö naisia, jotka ovat olleet raskaana ja reilusti ylipainoisia? Miten on raskays/synnytys mennyt ja miten on neuvolassa suhtauduttu?

Tervetuloa mukaan ja pahoittelut ikävästä kokemuksesta!

Täällä on Laihduttamalla kohti plussaa -ketju, siellä on keskustelua asiasta.

Itse en näe kyllä mitään syytä lopettaa yritystä laihdutuksen aikana. Olen lukenut, että jo 5-10% painonpudotus auttaa terveysasioissa miksei siis myös raskaaksi tulossa. Ja tiedän paljon ylipainoisia tuttavia, jotka ovat kyllä tuleet raskaaksi. Eihän se sitä kokonaan välttämättä estä, jos nyt saattaa hidastaa.

Tsemppiä laihdutukseen ja tupakan lopettamiseen!

Oletteko lukeneet sellaista kirjaa kuin Stumpaa tähän? Moni sukulaiseni on lopettanut sen avulla ja vaikka minulla ei ole omaa kokemusta, olen nähnyt sen vierestä.

 

[Onnenomena]

Tervetuloa mukaan ja pahoittelut ikävästä kokemuksesta!

Täällä on Laihduttamalla kohti plussaa -ketju, siellä on keskustelua asiasta.

Itse en näe kyllä mitään syytä lopettaa yritystä laihdutuksen aikana. Olen lukenut, että jo 5-10% painonpudotus auttaa terveysasioissa miksei siis myös raskaaksi tulossa. Ja tiedän paljon ylipainoisia tuttavia, jotka ovat kyllä tuleet raskaaksi. Eihän se sitä kokonaan välttämättä estä, jos nyt saattaa hidastaa.

Tsemppiä laihdutukseen ja tupakan lopettamiseen!

Oletteko lukeneet sellaista kirjaa kuin Stumpaa tähän? Moni sukulaiseni on lopettanut sen avulla ja vaikka minulla ei ole omaa kokemusta, olen nähnyt sen vierestä.

Ja siis tarkennus että kyllä tässäkin ryhmässä saa näistä asioista puhua!

 

[Sanya_88]

Kiitos Onnenomena tsempeistä! :) Pitääpi myös tsekata tuo ketju!

Mun mieheni kuuntelee/lukee tuota kirjaa ja kokee toimivan hänelle. Hän on tupakoinut jo kauan, joten tulee olemaan hankalaa, mutta sanoo että pakko se on lopettaa. On epäterveellistä ja tuhlaantuu hirveästi rahaa.

Itselläni taas hieman erilainen tilanne. Pystyn olemaan kyllä useita tunteja ilman (esim. työpäivän), mutta tylsyyteen sitten tupakoin. En ainakaan vielä koe, että olisi tarvetta kirjalle, nikotiinivalmisteille tms. Tahdonvoimalla ja hiljalleen vähentämällä.

 

[Pikkupikkupikkunen]

@Sanya_88 oon ompun kanssa samoilla linjoilla! Minusta ois vähän turhaa lopettaa kokonaan yritys laihdutuksen ajaksi. Toki se laihdutus tukee raskauden alkua ja itse raskauttakin. Tsemppiä siihen ja wau miten hyvällä mallilla se onkin jo! Hyvä te!

 

[Jossu123]

Heippa kaikille, uusi kirjoittelija ja yrittäjä täällä. :) Hetken olen miettinyt tässä, että liittyisikö keskustelufoorumille. Kiva jutella muille yrittäjille, eikä miehen tarvitse koko ajan kuulla mun ovulaatioista, menkoista, kierrosta jne. :D

Hieman taustaa. Olen siis pian 34v. täyttävä, mies on 37v. Ensimmäistä lasta yritetään. Yhdessä ollaan tallustettu jo 15 v. ja vuonna 2018 mentiin naimisiin. Helmikuussa lopetin pillerit ja noin kuukauden jälkeen alkoi ekat menkat jolloin alkoi myös yrittäminen. Toistaiseksi ei tulosta.

Yhtenä syynä, miksi halusin liittyä keskusteluun, oli eilinen gynekologikokemus. Lisätäkseni tuohon taustaan sen verran, että olemme mieheni kanssa reilusti ylipainoisia. BMI siis huitelee siellä 50 luona. Molemmat olemme jo laihtuneet jonkin verran (noin 20 kg) ja meno jatkuu. Projekti on kuitenkin suuri eikä se hetkessä tapahdu, kun ei mitään ihmedieettejä noudateta. Lisäksi molemmat tupakoimme (lopetusprojekti myös edessä, itselläni helpompi) ja ikääkin on jo hieman kertynyt.

Ajattelin sitten, että menenpä käymään gynellä, että voisin ainakin saada varmuuden, että kaikki on esim. rakenteellisesti kunnossa. Ettei käy niin, että yritämme ja kun vauvaa ei kuulu niin syytämme yllä mainittuja asioita ja sitten käykin ilmi, että on muuta vialla ja aikaa on tuhlattu.

Noh, gyneltä jäikin sitten hieman suru puseroon. Aika suoraahan palautetta sieltä tuli painosta, iästä, tupakoinnista. Suositteli lihavuusleikkausta jonka jälkeen ei suositella vuoteen raskaaksi tuloa. Suositteli, että lopettaisimme yrittämisen ja laihtuisin ensin. Ikää alkaa jo olemaan ja 35 vuoden jälkeen alkaa hedelmällisyys laskea jne. Ei kovin kannustava tai positiivinen kokemus, vaikka yritti "ystävällisesti" sanoa. Kertoi myös, että jotta pääsee julkisella puolella lapsettomuushoitoihin, pitää BMI olla alle 35.

Ymmärrän kyllä, että painoa on liikaa, mutta tarkoitus on tässä yrittämisen ohella pudottaa painoa ja pitää paino suht samana raskauden aikana. Ruokavalio terveellinen ja liikuntaa sopivasti. Tupakoinnin aion lopettaa ja se on myös jo käynnissä. Tietenkin jos raskaaksi tulen pian, niin lopetan heti. Mies myös on pudottamassa painoa ja aikoo vähentää tupakointia ja lopulta lopettaa. Minulla ei ole lihavuudesta johtuvia terveyshuolia, kuten diabetes tms. Kolesteroli on myös kunnossa.

Gyne teki alapäätutkimuksen ja siellä kaikki onneksi ok. Lähinnä haluaisin kuulla teidän kokemuksia asiasta. Onko täällä muita ylipainoisia yrittäjiä? Tai tiedättekö naisia, jotka ovat olleet raskaana ja reilusti ylipainoisia? Miten on raskays/synnytys mennyt ja miten on neuvolassa suhtauduttu?

Olipas ikävä kokemus... tervetuloa mukaan! Mulla bmi 32, eli ylipainoa löytyy multa ja mieheltä myös. Meillä se ei ole ollut esteenä raskautumiselle, mutta toki yhtään onnistunutta raskautta ei ole. Olenkin miettinyt, että kohdallani varmaan keltarauhasen "vajaatoiminta " johtuukin juuri ylipainosta ja sen myötä liiallisesta estrogeenin tuotannosta. Olen kamppaillut paljon tuon laihduttamis- -yrittämis kysymyksen kanssa ja tullut siihen lopputulokseen, etten suuremmin nyt yritä laihduttaa. Reipas painonpudotus kun voi taas olla haitallista raskautumista ajatellen mutta ilmeisesti se 5% pudotus taas vielä edesauttaa.

 

[Pingviiniemo]

Heippa kaikille, uusi kirjoittelija ja yrittäjä täällä. :) Hetken olen miettinyt tässä, että liittyisikö keskustelufoorumille. Kiva jutella muille yrittäjille, eikä miehen tarvitse koko ajan kuulla mun ovulaatioista, menkoista, kierrosta jne. :D

Hieman taustaa. Olen siis pian 34v. täyttävä, mies on 37v. Ensimmäistä lasta yritetään. Yhdessä ollaan tallustettu jo 15 v. ja vuonna 2018 mentiin naimisiin. Helmikuussa lopetin pillerit ja noin kuukauden jälkeen alkoi ekat menkat jolloin alkoi myös yrittäminen. Toistaiseksi ei tulosta.

Yhtenä syynä, miksi halusin liittyä keskusteluun, oli eilinen gynekologikokemus. Lisätäkseni tuohon taustaan sen verran, että olemme mieheni kanssa reilusti ylipainoisia. BMI siis huitelee siellä 50 luona. Molemmat olemme jo laihtuneet jonkin verran (noin 20 kg) ja meno jatkuu. Projekti on kuitenkin suuri eikä se hetkessä tapahdu, kun ei mitään ihmedieettejä noudateta. Lisäksi molemmat tupakoimme (lopetusprojekti myös edessä, itselläni helpompi) ja ikääkin on jo hieman kertynyt.

Ajattelin sitten, että menenpä käymään gynellä, että voisin ainakin saada varmuuden, että kaikki on esim. rakenteellisesti kunnossa. Ettei käy niin, että yritämme ja kun vauvaa ei kuulu niin syytämme yllä mainittuja asioita ja sitten käykin ilmi, että on muuta vialla ja aikaa on tuhlattu.

Noh, gyneltä jäikin sitten hieman suru puseroon. Aika suoraahan palautetta sieltä tuli painosta, iästä, tupakoinnista. Suositteli lihavuusleikkausta jonka jälkeen ei suositella vuoteen raskaaksi tuloa. Suositteli, että lopettaisimme yrittämisen ja laihtuisin ensin. Ikää alkaa jo olemaan ja 35 vuoden jälkeen alkaa hedelmällisyys laskea jne. Ei kovin kannustava tai positiivinen kokemus, vaikka yritti "ystävällisesti" sanoa. Kertoi myös, että jotta pääsee julkisella puolella lapsettomuushoitoihin, pitää BMI olla alle 35.

Ymmärrän kyllä, että painoa on liikaa, mutta tarkoitus on tässä yrittämisen ohella pudottaa painoa ja pitää paino suht samana raskauden aikana. Ruokavalio terveellinen ja liikuntaa sopivasti. Tupakoinnin aion lopettaa ja se on myös jo käynnissä. Tietenkin jos raskaaksi tulen pian, niin lopetan heti. Mies myös on pudottamassa painoa ja aikoo vähentää tupakointia ja lopulta lopettaa. Minulla ei ole lihavuudesta johtuvia terveyshuolia, kuten diabetes tms. Kolesteroli on myös kunnossa.

Gyne teki alapäätutkimuksen ja siellä kaikki onneksi ok. Lähinnä haluaisin kuulla teidän kokemuksia asiasta. Onko täällä muita ylipainoisia yrittäjiä? Tai tiedättekö naisia, jotka ovat olleet raskaana ja reilusti ylipainoisia? Miten on raskays/synnytys mennyt ja miten on neuvolassa suhtauduttu?

En enää kuulu tähän ketjuun, mutta sympatiat täältä sulle. Ja siis aivan mahtavaa painonpudotusta! Saat taputtaa ittees olkapäälle.

Tulee tosta gynekäynnistä ihan oma gynekäynti mieleen aikoinaan lapsettomuusasioissa. Olin tuolloin kanssa sairaalloisen ylipainoinen ja gyne sanoi, että lapsettomuushoitojen raja on just se bmi 35 enkä siis sinne pääse. Teki kuitenkin lähetteen että voi koittaa onneaan. Tuli aivan #aska olo ja haukuin itteni maanrakoon, että miksi oon päästänyt itteni tähän yms... Loppujen lopuksi tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että kaikkeen elämässä ei ole voinut vaikuttaa, eikä itteä pidä siitä rangaista.

Ylläriplussa tulikin sitten muutama päivä myöhemmin ja sen tuloksena maailman ihanin pieni poika.

Raskautta seurattiin riskuraskautena ja itkien välillä poistuin puolilta, kun painosta puhuttiin usein ja huonoista valinnoista. Onneksi oli kannustustakin joukossa. Vauva syntyi isona koska en saanut radi lääkitystä. Synnytyksessä oli komplikaatioita, mutta poika tuli ehjänä ulos.

Toisessa raskaudessa ja synnytyksessä olin saman painoinen kuin edellisessä ja kaikki meni hyvin. Syntyi pieni siro tyttö melkein täysi-aikaisena.

Sektioon varaudutaan meidän isojen odottajien kohdalla herkästi. Mullakin luki tiedoissa, että herkästi sektioon jos ei onnistu ja hätäsektiota ei saisi tapahtua.

Nyt oon liki 30 kiloa kevyempi, mutta ikinä en vähättelisi entistä minääni ja muista että sä olet arvokas ja ihana oot minkä painoinen hyvänsä. Me kaikki ansaitaan olla äitejä riskeistä huolimatta. Riskit on olemassa ylipainoisella, mutta ne ei musta saa olla este äitiyteen.

 

[Mössö]

Tervetuloa mukaan! Mulla on kans sellanen kokemus, että gynet voi olla hyvinkin tylyjä ja tunteettomia. Suosittelen vaihtamaan lääkäriä, mikäli mahdollista. On tosi erilainen kokemus käydä lääkärillä, jonka kanssa kemiat kohtaa. Vähättelyä ei tarvitse sietää. On inhottavaa, että oot sellaista joutunut kokemaan.

Olen samaa mieltä muiden kanssa. En ymmärrä, miksi lääkäri sanonut, että ei saisi laihduttaa ja yrittää samaan aikaan. Ja todella hienosti oot saanu painoa pois, hyvä sinä!

 

[Sanya_88]

Kiitos viesteistä! :) Tuli paljon toivekkaampi olo. En itsekään ymmärrä miksi niin kovin takertui tuohon painoasiaan. Toki ymmärrän, että sitä ei kannata vähätellä, mutta kun kuitenkin on jo laihdutusurakka menossa. Ja kun välillä puhui hieman ristiriitaisesti, että menin hämilleni. "Nyt kannattaisi tehdä lapsia, kun sulla ikää on jo tuon verran. Laitanpas sut lihavuusleikkausjonoon. Leikkauksen jälkeen ei vuoteen saisi tulla raskaaksi".

Mutta yritys jatkuu ja tämä olikin vain tällainen kertaluontoinen gynekäynti. Ensi viikolla tosin vielä käyn verikokeissa kattomassa esim. ferritiinin jne. Seuraavalla kerralla sitten toiselle gynelle.

 

[Sanya_88]

Heippa taas, oon nyt katellu vähän tota gynellä tehtyä ultraa. Ei siitä muuta maininnut kuin, että kaikki näyttää normaalille. Oon kuitenkin miettinyt että mikä tuo alemmassa kuvassa, suht keskellä oleva musta aukko on? Oon yrittäny googlettaa, mut ei oikein selvää vastausta saa. Joku kystan kuva näytti hieman samanlaiselta, mutta luulisi gynen siitä jotain sanovan.

 

[Mössö]

Se näyttää munarakkulalta mun silmään

 

[Nurppu]

Heippa taas, oon nyt katellu vähän tota gynellä tehtyä ultraa. Ei siitä muuta maininnut kuin, että kaikki näyttää normaalille. Oon kuitenkin miettinyt että mikä tuo alemmassa kuvassa, suht keskellä oleva musta aukko on? Oon yrittäny googlettaa, mut ei oikein selvää vastausta saa. Joku kystan kuva näytti hieman samanlaiselta, mutta luulisi gynen siitä jotain sanovan.

Mä kans arvaisin että siinä on sun munasarja merkattu noilla nuolilla, ja toi musta aukko sen sisällä on yks munarakkula :)

 

[Mössö]

Sukujuhlat lusittu. Yks kysy, kaikkien edessä, että "jokos on pullat uunissa?". Tokasin vaan, että ei oo. En tiä miks ihmiset kehtaa edes kysyä ja mitä ne odottaa mun vastaavan?! Ja tää kysyjä on vielä tosi etäinen sukulainen (tai siis sukulaisen puoliso), enkä pidä hänestä lainkaan ja välttelen viimeiseen asti. Kuulin myös, että serkkuni odottaa kaksosia (eka serkku siis joka saa lapsia) ja näin ystävääni joka on rv21. Raskas päivä. Dpo6