Moi! Aikani palstaa lukeneena tuli tarve lopulta päästä itsekin kirjoittamaan (jota en olis vielä vuosi sitten ikimaailmassa uskonut)
Ensimmäistä toivomme ja yritämme, itselläni ikää 28v ja mies pari vuotta vanhempi.
Tänään alkoi taas kp1, ja alkaa 7. yritys. Pettymykseen on jo alkanut tottua, vaikka joka kerta silti tuntuu, että matto vedetään alta ja kaikki tulevaisuuden suunnitelmat ja unelmat lentää taivaan tuuliin. Tiedän, että yritystä ei ole vielä paljonkaan, mutta kaikki tuntuu ikuisuudelta kun toiveet on niin suuret.
Viime kierto oli jotenkin poikkeuksellinen, tunnistin ensimmäistä kertaa yritysten aikana ovulaatiokivun (ja tuli ahaa-elämys kun tajusin nyt vasta mitä se on, kun joskus on ihmetellyt vastaavaa kipua). Viikon päästä siitä tunsin viiltelyä ja nipistelyä alavatsassa, mikä herätti turhia toiveita. Rinnat oli myös kipeämmät ja turvonneemmat kuin normaalisti. Ja tässä kierrossa oli testissä poppakonstit kuten vehnänalkioöljy, greippimehu, ja pikkuisen punaviiniä
Yritysten alkaessa kävin verikokeissa testauttamassa arvoja, ja silloin ainoa puutos löytyi D-vitamiinista. Siitä lähtien oon popsinut sitä, rautaa ja foolihappoa. Nyt ostin Multivitan raskaus-monivitamiinia. Ovulaation oon tikuttanut muutamat viime kierrot, ja kierto on muutenkin suht sännöllinen n. 28pv. Kokoajan mietityttää missä on vika, haluais jo kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin viedä meidät molemmat, että selviäis heti jos on jotain... Ovulaatiotestejä tuskin enää ostan, nyt tietää suurinpiirtein milloin se on jos on.
Jos on vinkkejä, miten voi yrittää olla stressaamatta asiaa, niin ottaisin mielellään vastaan (en tiedä oliko tänne kirjautuminen helpottava vai pahentava asia
). Niin monta kommenttia lukenut, että sitten on tärpännyt kun lopetti yrittämästä