Ensimmäisten yrittäjät
- Ketjun aloittaja Stiinaliina
- Aloituspäivämäärä
Täällä kp16 ja juuri odottelen klinikan käytävällä että tsekattais tilanne kun ei ala ovista kuulua.Ja hei, täällä kp18 ja oviksen metsästys edelleen käynnissä. Taitaa tulla pitkä kierto!
Nyt oli pakko rekisteröityä ja liittyä keskusteluun, kun tuli niin omaa tilannetta kuvaava teksti vastaan! Olemme molemmat 30-vuotiaita ja ehkäisy (kuparikierukka) on jätetty pois tammikuussa, joten yrittäminen on periaatteessa aloitettu. Mun on kuitenkin vaikea mieltää tätä "oikeaksi" yrittämiseksi, kun mies haluaa ensin ottaa rennosti ja katsella jos lapsi saisi alkunsa siten. Ongelma on siinä, että harrastamme normisti seksiä 1-2 kertaa kuukaudessa ja sillä tahdilla ei kyllä vauvaa saada aikaseksi. Mietin jo etukäteen, että mitenhän mies suhtautuu siihen, kun seksikertoja pitäisi olla roimasti enemmän ja vieläpä juuri oikeaan aikaan eikä vain silloin kun sattuu huvittamaan, ja ahdistushan siitä nousi (mies on muutenkin haluttomampi kuin minä).
Mulla on tosi säännöllinen kierto, jota seutaan Flolla. Oma kärsimättömyys ja turhautuminen aina nousee, kun huomaan, että ovulaatio on päällä, mutta en saa miestä innostumaan. Phuuh.. nyt kuitenkin sovittiin, että aloitetaan kunnolla yrittämään kesäkuun alusta. Mulle oli tärkeetä saada joku aikaraja asialle, jotta vähissä olevat hedelmälliset vuodet ei vain vieri ohi tämmöisessä epämääräisessä yrityksessä.
Huh onpa ihana jakaa tää joillekin, jotka ymmärtää! Meidän kaveripiirissä usempi pari yrittää, mutta jostain mystisestä syystä asiasta ei puhuta naisten kesken, vaikka ollaan oltu ystäviä jo vuosien ajan. Itse kaipaan vertaistukea ja sitä, että voi käydä omia ajatuksia läpi, mutta ehkä muut kokevat asian liian intiimiksi jakaa. Kiva olla kuitenkin täällä!
Nyt oli pakko rekisteröityä ja liittyä keskusteluun, kun tuli niin omaa tilannetta kuvaava teksti vastaan! Olemme molemmat 30-vuotiaita ja ehkäisy (kuparikierukka) on jätetty pois tammikuussa, joten yrittäminen on periaatteessa aloitettu. Mun on kuitenkin vaikea mieltää tätä "oikeaksi" yrittämiseksi, kun mies haluaa ensin ottaa rennosti ja katsella jos lapsi saisi alkunsa siten. Ongelma on siinä, että harrastamme normisti seksiä 1-2 kertaa kuukaudessa ja sillä tahdilla ei kyllä vauvaa saada aikaseksi. Mietin jo etukäteen, että mitenhän mies suhtautuu siihen, kun seksikertoja pitäisi olla roimasti enemmän ja vieläpä juuri oikeaan aikaan eikä vain silloin kun sattuu huvittamaan, ja ahdistushan siitä nousi (mies on muutenkin haluttomampi kuin minä).
Mulla on tosi säännöllinen kierto, jota seutaan Flolla. Oma kärsimättömyys ja turhautuminen aina nousee, kun huomaan, että ovulaatio on päällä, mutta en saa miestä innostumaan. Phuuh.. nyt kuitenkin sovittiin, että aloitetaan kunnolla yrittämään kesäkuun alusta. Mulle oli tärkeetä saada joku aikaraja asialle, jotta vähissä olevat hedelmälliset vuodet ei vain vieri ohi tämmöisessä epämääräisessä yrityksessä.
Huh onpa ihana jakaa tää joillekin, jotka ymmärtää! Meidän kaveripiirissä usempi pari yrittää, mutta jostain mystisestä syystä asiasta ei puhuta naisten kesken, vaikka ollaan oltu ystäviä jo vuosien ajan. Itse kaipaan vertaistukea ja sitä, että voi käydä omia ajatuksia läpi, mutta ehkä muut kokevat asian liian intiimiksi jakaa. Kiva olla kuitenkin täällä!
Feelaan! Täälläkin ollaan alta kolmenkympin, "yritys" aloitettu ihan vasta ja itseä mietityttää juurikin tuo, kun seksiä on normaalisti harvakseltaan ja mies se haluttomampi ja aika huonosti houkuteltavissa, että kuinkahan käy.
Itsekin kaipaan vertaistukea ja varmasti ystäviltäni sitä saisinkin, mutta toisaalta en halua olla lähimmille tilivelvollinen mahdollisesta plussauksesta ja, jos jotain meneekin vikaan heti alkuunsa...
Itse olen kertonut muutamalle läheisemmälle ystävälle, nyt kun yritys on kestänytkin vähän pidempään. Kuitenkin mietin itsekin sitä, että kun plussa pärähtää niin tahdonko kuitenkaan kertoa siitä heti 
toisaalta helppo pitää salassa kun kierto heittelee miten vaan eivätkä nämä ystävät tiedä tarkalleen kiertoa, joten saas nähdä. Olisi ihana heidätkin yllättää sitten mahdollisesti kun plussa on tullakseen 
toisaalta helppo pitää salassa kun kierto heittelee miten vaan eivätkä nämä ystävät tiedä tarkalleen kiertoa, joten saas nähdä. Olisi ihana heidätkin yllättää sitten mahdollisesti kun plussa on tullakseen karoliina90
Silmät suurina ihmettelijä
Heipä hei kaikki. Olen lueskellut tätä ketjua jo aiemmin, mutta nyt oli pakko ottaa aktiivisempi rooli. Olen 30-vuotias, mies 35 v. Lapsesta on haaveiltu jo useampi vuosi, ja yritys laitettiin alulle viime kesänä. Tulinkin aika nopeasti raskaaksi, mutta se meni kesken kahdeksannella viikolla. Sen jälkeenkin olen enemmän ja vähemmän menettänyt mielenterveyteni ovulaatiotikkujen ja päivien laskemisen kanssa ja keskittymiskyky normaaleihin arkipäiväisiin asioihin on ihan surkea. Olen lukenut valtavasti kirjoja ja elänyt tässä yrittämisen kuplassa syksystä saakka.
Alkuun keskenmenon jälkeen taisi olla hormonitkin aika sekaisin, normaalit PMS-oireet ennen menkkoja oli tipotiessään ja ovulaatiota en saanut tikutettua. Kunnes nyt tässä kierrossa. Nyt on meneillään DPO 10 ja tein aamulla ensimmäisen raskaustestin. Ei tietoakaan viivasta. Sitten tajusin, että tein vahingossa testin herkkyydellä 25, kun olisi ollut kaapissa niitä herkempiäkin, raskauskeijun erittäin herkkiä. Suunnitelma oli testata uudelleen huomenna aamulla, tietenkin. No varmaan tässä vaiheessa moni jo arvaa, että en tietenkään malttanut odottaa huomiseen, vaan kun vessahätä seuraavan kerran tulin niin enkös vaan kaivanut testin esiin. Ei vieläkään mitään. Aikaa kului hetki ja jalat vei kuitenkin takaisin vessaan, johon tikun olin jättänyt pöydälle. Olin näkevinäni jo kaukaa haaleista haaleimman viivan ja nyt olen sitten eri valaistuksissa sitä tihrustellut ja koittanut napata kuvia. Edelleenkään en tiedä, onko se väriä ns. viivanpaikan vieressä vai haamuviiva, joka on oikeasti väärä positiivinen ja tämän takia ei saisi ohjeen mukaisen ajan jälkeen enää tikkuja tuijotella. Mies on sitä mieltä, että on mun rauhoituttava. En vaan tiedä miten. Kuva tietenkin ladattava myös tänne ihmeteltäväksi!
Alkuun keskenmenon jälkeen taisi olla hormonitkin aika sekaisin, normaalit PMS-oireet ennen menkkoja oli tipotiessään ja ovulaatiota en saanut tikutettua. Kunnes nyt tässä kierrossa. Nyt on meneillään DPO 10 ja tein aamulla ensimmäisen raskaustestin. Ei tietoakaan viivasta. Sitten tajusin, että tein vahingossa testin herkkyydellä 25, kun olisi ollut kaapissa niitä herkempiäkin, raskauskeijun erittäin herkkiä. Suunnitelma oli testata uudelleen huomenna aamulla, tietenkin. No varmaan tässä vaiheessa moni jo arvaa, että en tietenkään malttanut odottaa huomiseen, vaan kun vessahätä seuraavan kerran tulin niin enkös vaan kaivanut testin esiin. Ei vieläkään mitään. Aikaa kului hetki ja jalat vei kuitenkin takaisin vessaan, johon tikun olin jättänyt pöydälle. Olin näkevinäni jo kaukaa haaleista haaleimman viivan ja nyt olen sitten eri valaistuksissa sitä tihrustellut ja koittanut napata kuvia. Edelleenkään en tiedä, onko se väriä ns. viivanpaikan vieressä vai haamuviiva, joka on oikeasti väärä positiivinen ja tämän takia ei saisi ohjeen mukaisen ajan jälkeen enää tikkuja tuijotella. Mies on sitä mieltä, että on mun rauhoituttava. En vaan tiedä miten. Kuva tietenkin ladattava myös tänne ihmeteltäväksi!
Liitteet
siis tuo yrittämiskupla on niin samaistuttava, täällä eletty siinä myös syksystä saakka ja vaikka kuinka yrittää saada ajatukset muualle, on se lähes mahdotonta! Ihan hullua miten monesti päivässä ajatukset karkaa haaveilemaan ja unelmoimaan omasta lapsesta..
En halua luoda ’turhaa’ toivoa, mutta itsekin nään siinä haamuviivan joka vähän punertaa. Voi kumpa tuo viiva lähtisi vahvistumaan, toivon sitä kovasti! Tsemppiä, laitappa tilannepäivitystä jos huomenna jälleen testaat, jännitetään yhdessä
:)
Joo mäkin tunnistan tuon yrityskuplan oirekuvan 
se vie täysin mennessään kyllä! Ja karoliina olen näkevinäni siinä jotain! Päivitä miten tuon kanssa käy, toivotaan vahvistumista :) Osaatko sanoa että tuliko testiajan puitteissa? Mulla on yks ilmaantunut testiajan jälkeen, joka osoittautui valeviivaksi. Jätin testin kylppäriin ja myöhemmin palatessa oli vahvistunut. Mutta myöskin dpo10 voi olla varhainen niin kaikki mahdollisuudet auki! 
Täällä on taas valeraskaus ilmassa
kaikenlaisia mukaoireita nyt kun oviskin bongautui ja ajoitukset osui kohdilleen oletetusti. Mahassa kuplii ja möyrii ja olo on kuin ilmapallolla, ilmaa kertyy vatsalle vaikka kuinka. Yleensä vatsa ei herkästi reagoi esim ruokaan tai muuhun. Dpo kuitenkin vasta 6 että pitää hengitellä vielä ja malttaa mielensä :-D
se vie täysin mennessään kyllä! Ja karoliina olen näkevinäni siinä jotain! Päivitä miten tuon kanssa käy, toivotaan vahvistumista :) Osaatko sanoa että tuliko testiajan puitteissa? Mulla on yks ilmaantunut testiajan jälkeen, joka osoittautui valeviivaksi. Jätin testin kylppäriin ja myöhemmin palatessa oli vahvistunut. Mutta myöskin dpo10 voi olla varhainen niin kaikki mahdollisuudet auki! Täällä on taas valeraskaus ilmassa
kaikenlaisia mukaoireita nyt kun oviskin bongautui ja ajoitukset osui kohdilleen oletetusti. Mahassa kuplii ja möyrii ja olo on kuin ilmapallolla, ilmaa kertyy vatsalle vaikka kuinka. Yleensä vatsa ei herkästi reagoi esim ruokaan tai muuhun. Dpo kuitenkin vasta 6 että pitää hengitellä vielä ja malttaa mielensä :-D
Joo mäkin tunnistan tuon yrityskuplan oirekuvan
Täällä on taas valeraskaus ilmassa
Mulla samaa oireilua. Tosi uuvuttavaa kuunnella kehoaan jatkuvasti ja miettiä, että mitä jos... Kun vähän on kuitenkin sellainen tunne, että ei se nyt oo ihan vielä ja näin helposti voinut käydä.
Samaan aikaan oon vähän vihainen itelleni, et nyt just kun haluais olla perillä kaikista tuntemuksistaan, on niitä tullut aiheutettua varmasti ihan itsekin. Mulla on kuluvan viikon aikana ollut ihan järkyttävä herkkuhimo ja nallekarkin selkäranka. Lisäksi meillä on ollut ruokana hernekeittoa.
Että liekö nyt paineentunteet, kolotukset ja turvotukset sitten naiseuselimistä vai suolistosta peräisin... Oon ollut myös superväsynyt, kiukkuinen ja toisaalta vaatinut ihan hirveästi paijausta. Noh, onhan mulla ollut 8 päivän työputki, armoton työperänen vitutus, mikä taas on varmasti edesauttanut herkuttelua, mikä taas on aiheuttanut lisää väsymystä jne. Mene ja tiedä. :banghead:No kipeitä nännejä en voi kyllä työstressillä perustella, mutta eipä sekään nyt mikään selvä merkki ole.
Paljon on nyt juttuja, joista en joka kierrossa kärsi, mutta toisaalta ei mitään, mitä ei olis joskus ollut. En enää ihmettele, miksi puhutaan piinapäivistä...
Se oireiden kyttääminen on kyllä ollut itselläkin ihan mahdotonta. :angelic: Yritystä on jo jatkunut kuitenkin niin pitkään, että siihen on kyynistynyt... Kun alavatsaa nippaili viidettä kiertoa peräkkäin, niin ei enää oikein jaksanut olla varma kiinnittymisen tuntemuksista. 
Nyt on olleet pari kiertoa Terolutit, joten kaikki oireet ovat menneet niiden piikkiin. Ihanaa vaihtelua, vähän kuin lomalla olojen tarkkailusta! 
se nimittäin on ihan mahdotonta muuten olla niitä tarkkailematta,vaikka kuinka niin päättäisi...
Nyt on olleet pari kiertoa Terolutit, joten kaikki oireet ovat menneet niiden piikkiin. Ihanaa vaihtelua, vähän kuin lomalla olojen tarkkailusta! se nimittäin on ihan mahdotonta muuten olla niitä tarkkailematta,vaikka kuinka niin päättäisi... karoliina90
Silmät suurina ihmettelijä
Kiitos viesteistä! Eilinen viiva tuli näkyviin (tai siis niin että minä sen huomasin) vasta testiajan jälkeen. Mutta tänään olin tietysti tarkempi, ja tämä kuva on otettu melko heti. Nyt tuli viivaa näkyviin selvemmin!!! Kemiallinen kyllä pelottaa, kun on vasta dpo 11 ja menkkojen pitäisi alkaa keskiviikkona.
Ja oireista vielä, alavatsatuntemuksia on ollut, rinnat hiukan turvonneet (ei kuitenkaan edes yhtä paljon kuin ennen keskenmenoa kuukautisia edeltävästi) mutta valkovuotoa on paljon! Ja itkuherkkyys aika tapissa
Ja oireista vielä, alavatsatuntemuksia on ollut, rinnat hiukan turvonneet (ei kuitenkaan edes yhtä paljon kuin ennen keskenmenoa kuukautisia edeltävästi) mutta valkovuotoa on paljon! Ja itkuherkkyys aika tapissa
Liitteet
Varovaiset onnittelut! Toivottavasti viiva vahvistuu, ts. pieni pysyy matkassa!
Sudensyliin, joo täälläkin herkkunälkä check 
mutta juuri toi, sitähän on muutenkin ympärillä niin kaikkea meneillään että mikä on mistäkin. Jäitä hattuun jne. Ja kuten onnenomena sanoit, ei sitä kyttäämistä voi lopettaakaan vaikka kuinka päättäisi :-D
Hienoa karoliina, huomaa jo eroa eiliseen!
Toivotaan että kaikki menee niinkuin pitää :)
mutta juuri toi, sitähän on muutenkin ympärillä niin kaikkea meneillään että mikä on mistäkin. Jäitä hattuun jne. Ja kuten onnenomena sanoit, ei sitä kyttäämistä voi lopettaakaan vaikka kuinka päättäisi :-D Hienoa karoliina, huomaa jo eroa eiliseen!
Toivotaan että kaikki menee niinkuin pitää :)
Citrus90
Näppärä viestien naputtelija
Tunnistan itse myös tuon yrittämisen kuplan 
Varsinkin nyt km jälkeen, niin tuntuu että yrittäminen on taas alkanut ja kaikkia oloja tulee tutkittua entistä tarkemmin. Tänään bongattu O+, joten nythän se piina vasta alkaa
Karoliina, varovaiset onnittelut
Mä sanoin eilen miehelle, että seuraavasta raskaudesta en halua puhua kenellekään ennen ensimmäistä virallista ultraa. Viime raskaudesta kerrottiin varhaisultran jälkeen 7+0 ja raskaus olikin keskeytynyt jo ennen seuraavaa ultraa 9+2. Ollaan molempien perheiden kanssa läheisiä, mutta jotenkin haluaisi suojella kolmannella kerralla itseään ja olla kertomatta liian aikaisin.
Varsinkin nyt km jälkeen, niin tuntuu että yrittäminen on taas alkanut ja kaikkia oloja tulee tutkittua entistä tarkemmin. Tänään bongattu O+, joten nythän se piina vasta alkaa Karoliina, varovaiset onnittelut
Mä sanoin eilen miehelle, että seuraavasta raskaudesta en halua puhua kenellekään ennen ensimmäistä virallista ultraa. Viime raskaudesta kerrottiin varhaisultran jälkeen 7+0 ja raskaus olikin keskeytynyt jo ennen seuraavaa ultraa 9+2. Ollaan molempien perheiden kanssa läheisiä, mutta jotenkin haluaisi suojella kolmannella kerralla itseään ja olla kertomatta liian aikaisin.
Olen samoilla linjoilla Citrus, edellisestä viisastuneena jättäisin myös kertomisen hieman myöhempään omalla kohdalla. Me luotettiin kanssa varhaisultraan 7 viikolla ja 9 kohdalla alettiin kertomaan. No, eipä kauankaan kun keskenmeno alkoi itsekseen ja oli kauheata seurata oman surun lisäksi perheen surua tai läheisten jännittämistä "ettei sano mitään väärin". Vaikka sai toisaalta tukeakin, mutta haluaisi ehkä hieman varovaisemmin tästedes edetä.
Karoliinalle tsemppiä, toivottavasti viiva vahvistuisi!
Täällä kans alkuvuoden keskenmenon jälkeen yritys startannut uudelleen ja kyllähän tämä taas mielen valtaa. Tosin alan olla jo niin kyyninen että oikastaan mihinkään oireisiin en enää usko, jos menkkoja ei kuulu niin sitten testi ja vasta sitte siihen uskoo kun viivat näkyy. Ja senki jälkeen tuntuu että voiko se raskaus jatkua kun edellisetkään ei oo jatkuneet vaikka täytyy pitää tottakai toivoa ja uskoa yllä.
Kp12 meneillään ja ovista koitan bongailla, tähän saakka tuloksetta.
Tsemppiä kaikille yrityksiin, kyllä me vielä onnistutaan!
Täällä kans alkuvuoden keskenmenon jälkeen yritys startannut uudelleen ja kyllähän tämä taas mielen valtaa. Tosin alan olla jo niin kyyninen että oikastaan mihinkään oireisiin en enää usko, jos menkkoja ei kuulu niin sitten testi ja vasta sitte siihen uskoo kun viivat näkyy. Ja senki jälkeen tuntuu että voiko se raskaus jatkua kun edellisetkään ei oo jatkuneet
vaikka täytyy pitää tottakai toivoa ja uskoa yllä.Kp12 meneillään ja ovista koitan bongailla, tähän saakka tuloksetta.
Tsemppiä kaikille yrityksiin, kyllä me vielä onnistutaan!
Citrus90
Näppärä viestien naputtelija
Jep! Juuri tämä. Sen jälkeen kun kerrottiin perheille, niin he luonnollisesti mietti jo tulevaa ja etenkin oma äiti mietti jo pitkälle, koska hänelle olisi tulossa ensimmäinen lapselapsi. Itse olisin halunnut toppuutella ja välillä unohtaa koko raskauden, koska se pelko oli olemassa ensimmäisen km vuoksi.
karoliina90
Silmät suurina ihmettelijä
Kiitoksia varovaisista onnitteluista, olo on todella ristiriitainen kun pelko siitä ettei viivat vahvistukaan ja vuoto alkaa on alituiseen läsnä. Onko täällä kemiallisen raskauden kokeneita? Oon googlaillut hulluna tarinoita siitä missä vaiheessa viivat on tai ei ole vahvistuneet, tuntuu että variaatio on tosi suurta! Ovulaatiopäivästä olen melko varma ja tänään on siis dpo12, viiva tuli näkyviin mutta hailakka se on edelleen, eipä juuri eroa eiliseen. Pakko vaan yrittää päivä kerrallaan elellä. Keskiviikkona kun kuukautisten pitäisi alkaa, teen digitaalisen testin. Mutta miten voi aika kulua näin hitaasti??