Heipähei! Täällä ilmoittautuu myös vielä yksi "elokuulainen". [8D] Nyt menossa rv 16+5 ja laskettu aika on 11.8. Masu pömpöttää jo kauniisti!!! Pikku Nyyti siellä möllöttää äitin masussa.[:)]
Pahoinvointi ja väsymys eivät ole hellittäneet yhtään. Kaikki hajut ottaa extraherkästi nenuun ja kuvottaa vatsanpohjaa myöten. Esim. pari päivää sitten näin koiran kakkaavan tiellä ja kakan hajun leijailtua nenääni oksensin siltä seisomalta. Samana päivänä näin heppatallilla kissan kakkaavan ja sama juttu. Huhhuh.[:'(] Pahoinvointia riittää aamusta iltaan. Kahvin löyhkä ja jääkaapin haju...yöägh!!! Paistetut letutkaan ei mene alas. Ei edes lettuhillon kanssa. Olen odottanut pahoinvoinnin loppumista kuin kuuta nousevaa - olisi pitänyt loppua jo - mutta ei helpota ei. Kai tää sit on tätä vaan...loppuun asti. Mutta ei parane valittaa vaan olla kiitollinen ja onnellinen tästä kaikesta. Pääasia että Nyytillä on kaikki hyvin. Me todella saamme lapsen!!!
Olen 34v odottava äiti, huhtikuussa täytän 35v. Olen ollut kohta 10v. naimisissa ja lasta olemme yrittäneet 5 vuotta. Olen kärsinyt nuoresta asti kivuliaasta endometrioososta ja ollut sen takia leikkauksissa. Ja saanut pari kolme varhaisraskauden keskenmenoa. Menetimme jo toivomme ja hyväksyimme sen todennäköisyyden että emme taida koskaan saada lasta. Hyvä on, olen siis hedelmätön nainen ja sillä siisti! Mihinkään hedelmöityshoitoihin emme lähde. Matkustellaan ja nautitaan sitten vaan kaksinolosta. Hyvähän meidän on näin. Mutta toisin kävi - Nyyti iski ykskaks kuin salama kirkkaalta taivaalta! Testin tein terveysaseman vessassa (olin menossa rokotuksiin etelän matkaa varten ja tuli semmonen olo että täytyy varmistaa) enkä voinut uskoa todeksi kun viiva alkoi nousemaan. Olin ihan sumussa ja soitin miehelleni että arvaa mitä...hän sanoi.. ei se voi olla totta, se on joku vahinko, viallinen testeri. Menin apteekkiin ja ostin 5 testiä lisää. Ja uskottavahan se oli, kun kaikki testit näytti plussaa, (tein parin päivän välein), että meille tulee vauva!!! Rokotukset jäi siis ottamatta. [:D]
Todeksi kaikki muuttui vasta ekassa ultrassa kun näimme Nyytin ensimmäisen kerran. Huokaisin epätoivoisesti että ei siellä varmaan mitään näy. Hoitsu siihen että kyllä täällä on asukas. Nyyti siellä pyllisteli ja jumppasi selällään räpylät kohti kohdun kattoa. Se oli ihmeellinen hetki, nähdä sisällään oleva elämänalku. Ja kuulla hänen sydämenäänet. Purskahdettiin molemmat itkuun, mies ja minä. Kaikenkukkuraksi hän syntyy 10v. hääpäivämme kunniaksi, elokuussa!!! Voiko ihanampaa lahjaa toivoakaan kuin pieni nahkainen paketti, aina se kahdenkeskisen punaviini-illallisen voittaa. Nyt voidaan juhlia tuttipullojen kera, HIH! [;)][8|]
Raskaus etenee hitaasti mutta varmasti. Vihlovia kipuja alavatsassa päivittäin. Jos aivastan tai yskäisen, seuraa raju vihlaisu... tai pissat tulee housuun. Kohtu painaa jo virtsarakkoa. Hirveitä selkäkipuja niin että on vaikeaa kävellä, iskiastyyppistä särkyä.
Potkuja ja liikehdintää aloin tuntea jo rv 14. Iltaisin jumpataan ahkerasti ja sitä jatkuu puoleenyöhön asti, aamuisin kun herään Nyyti jumppaa myös. Isäkin tuntee liikkeet myös kun laittaa käden kasvavalle vatsalle. Samoin naisystävät ovat todenneet että on eloisa maha. Tuntuu olevan vilkas lapsi.
Vasta viimeviikolla uskalsin hellittää keskenmenon pelosta ja ostettiin ekat vauvahömpät...sitteri...ja tuttipulloja...pari tuttia...Tellervo ihmemaassa.
Onko täällä muita endotar-äitejä, olisi kiva kuulla kanssasisarten "selviytymistarinoita" ja miten tärppäs. Olis kiva lukea muidenkin tarinoita. Niin, ja onko elokuulaisissa heppaäitejä jotka uskaltautuu vielä ratsaille? Neuvolassa eivät kieltäneet mutta varovainen pitää olla. 20rv takaraja, sitten pitää pitää ratsimisesta taukoa syyskuuhun saakka...
Kiltti heppa pitää olla ja rauhallista käyntiä vaan...lantionpohjalihaksille jumppaa...
Oikein onnellista odotusta kaikille tuleville äideille,
toivottavat äiti-Tellervo&pikku-Nyyti