elokuun vaavit 09

Keskustelun 'Laskettu aika elokuussa 2009' aloitti caania, 14 helmi 2009.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Tinskuli Vieras

    Heippa kaikille!

    Ja onnea hurjan paljon kaikille synnyttäneille!! [:)]
    Täällä ollaan vieläkin kokonaisena, eikä synnytyksen merkkejä ole liiemmin ollut (mitä nyt ennakoivia supistuksia entiseen malliin, mutta ei sen kummemmin..) Laskettu aikakin oli ja meni 19.8 ja nyt on JO viikot 40+4..Eli kärsimätön olo alkaa jo olla ja toivoisin vaan että lähtö synnyttämään tulisi mahdollisimman pian!! ..Haluan jo niin kovasti nähdä oman pieneni ja saada hänet syliin..<3, päästä aloittamaan mamma arjen ja lakata vain odottamasta ja odottamasta..päivästä toiseen, koska Naski mahdollisesti saattaa syntyä..![8|]
    ..Täälläkin on sukulaiset ja ystäväpiiri pommittaneet viesteillä ja soitoilla ihan kiitettävästi..[&:] Tietysti on mukava tietää että kaikki ovat odotuksessa mukana, mutta alkaa kyllä turhauttamaan jatkuva kysely..! Vielä kun mtn ei tunnu tapahtuvan..! [>:] Noo, pitää vaan yrittää olla kärsivällinen ja toivoa että Naski sieltä syntyy kunhan hän on siihen valmis..[:)] Toivon vaan että luonnollisesti tulisi, ilman käynnistystä. Kovin vaihtelevasti Pieni liikuskelee; välillä on päiviä -kuten eilen- että masussa käy kova mylläys koko ajan, eikä Naski tuntunut muuta tekevän kun olevan liikkeessä ja tänään taas on sellainen rauhallinen päivä, että nukkuu vaan suurimman osan ajasta..välillä saa ihan herätellä ja laskea liikkeitä, kun on sen verran hiljaista mahassa..
    Nukkuminen on ollut vaihtelevaa..Välillä on hyviä ja välillä huonoja öitä.. Veskissä saa rampata useaan otteeseen ja välillä öisin tulee kipeitä supistuksia ja/tai selkäkipuja, mitkä sitten valvottaa..mutta on myös öitä, jolloin nukkuminen on hyvää ja rauhallista.[:)]
    Neuvolakäynneillä on selvinnyt, että kohdunsuu on pehmentynyt ja Pieni on laskeutunut hiukan alemmas.[:)] ..Mikä tuntuu nivusissa kuukautiskipujen tavoin, kun Pienen pää painaa alapäätä..[:@] Tulisi vaan vieläkin enemmän alaspäin ja syntyisi..[;)] Seuraava neuvola on tiistaina, saa nähdä vieläkö mennään sinne, vai joko "pääsen" sitä ennen synnyttämään..[&:][:)]

    Tsemppiä kaikille muillekin loppu rutistukseen!! [:)]

    Terv. Tinskuli ja Naski 40+4 rv ..Laskettu aika..??
  2. Anastasia Uusi käyttäjä

    Hei kaikille!

    Päivitän nopeasti oman tilanteeni vielä kun pienokainen nukkuu kaikessa rauhassa.. Eli kyllä vaan, pitkän odotuksen päätteeksi saimme suloisen tyttären 9.8. Tyttö syntyi kolme päivää ennen laskettua aikaa mutta ei todellakaan yhtään liian aikaisin, tämän mamman olo alkoi olla jo hyvin hankala. Synnytys itsessään meni todella nopeasti, sairaalassa ehdimme olla vain viisi tuntia ennen kun tyttö tuli maailmaan. Synnytyksestä jäi itselleni varsin hyvä mielikuva, kylläkin rankka kokemus mutta niin äärimmäisen palkitseva. [:D] Syntymämitat tytöllä oli 3475g ja 51cm. Tänään hän täyttää jo kaksi viikkoa ja tuntuu että muuttuu ja kasvaa joka päivä! Kotona kaikki on sujunut hyvin vaikka kaikki onkin yhä suurta opettelua, uutta ja ihmeellistä. Ja ihanaa. [:)]

    Makuuhuoneesta kuuluu heräilyn ääniä joten kutsu käy. [;)] Paljon onnea teille kaikille jo pienokaisen saaneille ja tsemppiä loppuodotukseen kaikille niille joilla kaikki on vielä edessä. Se maailman paras pitkän odotuksen palkinto on jo hyvin lähellä! [;)] Ihanaa ja vauvantuoksuista syksyä kaikille!!!!

    Anastasia
  3. kristalli Aloittelija

    Hei kaikille ja onnittelut myös muille jo tuplaantuneille![:)]
    Anastasia, meillä näyttää olevan pienokaisilla sama syntymäpäivä..[:)]
    eli täälläkin tänään tosiaan jo parin viikon ikäisiä ollaan.
    Paino noussut pojalla hyvin, syökin kyllä reippaanlaisesti. Rytmi on edelleen hieman hakusessa, pari tuntia on syömävälit-joskus harvoin saattaa vetäistä pidemmät unet mutta useimmiten se on päivällä...[:)]
    No nyt kuuluu ääniä..pitääpi palata paremmalla ajalla..
  4. ninni_85xxx12 Vieras

    Heissan kaikille[:)] Kokonaisena edelleen ollaan..laskettuaika ohitettu perjantaina 21.8.. Nyt sit vaan odotellaan sitä H Hetkeä..vielä ei oo merkkejä ollu että "neiti" tahtois syntyä.. Paljon Onnea jo kaikille synnyttäneille ja voimia meille odottaville vielä..[:)] Toivoopi.Ninni ja "pikku prinsessa"(Rv40+2)
  5. Barbamama Peruskäyttäjä

    Nyyti-uutisia! [:)]

    Meidän pikku-Nyyti syntyi 10 päivää yliaikaisena, la oli siis 11.8 mutta h-hetki vasta 21.8 klo 9:44 aamulla. Kyllä se oli kuulkaa rankkaa, tytöt! [&:] Virallinen synnytys kesti 20 tuntia! Ensimmäiset poltot alkoivat ti-ke välisenä aamuyönä 19.8, ja kun nousin sängystä, lämmintä vettä lorisi lorauksina sisäreisille, ja tajusin että se on menoa nyt. Verensekaista vettä ja limaa tuli pitkin päivää. Soitin synnärille ja kehottivat olemaan kotona, ja sinnittelinkin kotosalla mahdollisimman pitkään. Lähdettiin synnärille vasta ke-iltapäivällä neljän-viiden aikaan, eli oleskelin poltoissa kotona 12 tuntia. Sipistukset oli kovia mutta epäsäännöllisiä ja kesti tunteja ennenkuin kohdun kaula alkoi avautumaan. Keskiviikon ja torstain välisen yön nukuin sairaalassa, antoivat unilääkettä ja kipulääkettä ruiskeena että kestän nukkua supistuksissa. Mies lähti nukkumaan pikaunet kotiin, ja hyvästellessämme olin niin lääketokkurassa että lausuin kauniita lemmenvaloja ja rakkaudentunnustukset joista mies sai paljon voimaa rankan koitoksen kestämiseen. Oltiin jo siinä vaiheessa tosi väsyneitä. Kyl oli hyvät lääkkeet juu! [:D] Aamulla meno jatkui kahta kauheampana ja torstai 20.8  kului epätoivon merkeissä kun synnytys ei tuntunut kunnolla käynnistyvän millään. Supistukset ja poltot oli kuitenkin sietämättömät. Se oli pitkä ja turhauttava päivä. Lopulta torstain ja perjantain välisenä yönä kohtu alkoi avautumaan ja pääsimme synnytyssaliin, olin 3cm auki. Vietin sen yön pystyasennossa, kävelin ja pyörittelin lantiota että saisin Nyytiä laskeutumaan, ja kivunlievityksenä pärjäsin ilokaasulla ja kuumilla suihkuilla aamun tunneille asti. Ilokaasu auttoi todella pitkälle ja antoi suurta helpotusta supisteluiden kestämiseen. En saanut siitä onneksi mitään oksettavaa oloa, enkä olisi pärjännyt ilman sitä! Käytin sitä jopa tunnin verran ponnistusvaiheessakin,(viimeiset 15 min en muista minne se maski lensi). Lopulta supistelut kävivät niin ylivoimaisen tuskaisiksi että pyysin epiduraalipuudutuksen. Sekin auttoi paljon ja sain jopa nukutuksi vähän ja kerättyä voimia suureen h-hetkeen. Mies hyödynsi myös kaikki mahdolliset huilitauot ja nukkui pienellä neliöpatjalla keskellä synnytyshuoneen lattiaa sikiöasennossa...reppana...[:)]. Herättyäni kohtu oli avautunut jo 7cm ja laitettiin vielä lisäannos epiduraalia, taas nukuin vähän. Aamulla sitten alkoi kunnon ähellys ja puhellus. Kokeilin kaikkia mahdollisia synnytysasentoja. Jakkaralla...seisten...polvillaan sängyllä...patjalla lattialla...Lopullinen synnytysasento oli sitten kyljellään puoli-istuvassa asennosssa jossa sain kuin sainkin Nyytin pään puserrettua oville ja ponnistettua hänet ulos. Ponnistusvaihe kesti 1 tunnin ja 15 min. Kova oli ähellys pään ulos saamisessa. Kyselin vähän väliä: "Näkyykö hiuksia? Minkä väriset?" Ja kun kuulin että paksu musta tukka näkyy, sain siitä voimia! [:D] Mun pikku Hiawwatha tulee maailmaan!!!!!!!!!  Välilihan öljyhoidoista huolimatta repesin vähän mutta välilihaa ei tarvinnut onneksi leikata(en antanut lupaa!), vaan se repesi vähän itsestään, mikä on kuulema parempi vaihtoehto palautumisen kannalta. Kun kätilö alkoi availla saksipussia, iskin kuin zorro kipuni syövereistä ja käskytin:"Ei leikata välilihaa", "ei ei ei!". Loppuvaiheessa kävin kuitenkin todella tuskaiseksi, tuntui että ei ole enää mitään voimia jäljellä jatkaa ponnistusta, tuntui etten saa happea ja että pyörryn kipuun ja pyysin että auttakaa, tuokaa ne imukupit ja pihdit tai mitä vaan, en pysty enempään, johon kätilö reippaasti että että ei me mitään semmosia tarvita, sä olet vahva nainen, siitä vaan nyt viimeiset kehiin, ja niin kunnon murinan ja hampaidenkiristelyn tuloksena Nyyti pongahti maailmaan ja voi miten ihanaa se oli kun tuska loppui saman tien ja näin lapseni siinä patjalla ensi kerran vetämässä ensi henkäystään maailmaan. Mies pillahti itkuun ja oli niiiiiiin helpottunut ja liikuttunut mutta minä suureksi yllätyksekseni en itkenytkään yhtä ainoaa kyyneltä(kummallista???????) Hänet nostettiin heti rinnalleni ja hän avasi heti silmänsä, ensin toisen...sitten toisen, ja lopulta molemmat kauniit silmät tutki minua kuin tutkien ja hämmästellen, ja kysyen: "Mitä, hä, sinäkö siinä?" Sydämeni ja mieleni täytti syvä rauha ja aloin juttelemaan hänelle, omalle rakkaalleni, pojalleni. Verta eikä mitään mömmöjä hänen ihollaan ollut, otsatukassa vähän verta, muuten hän oli kuin suihkusta tullut, paksu kaunis musta tukka huoliteltuna kuin juhlakunnossa, ja hienon vointinsa ja ulkonäkönsä ja erityisen kauniin ihonsa vuoksi sai täydet 10 pistettä! [:)] Pää oli kauniin muotoinen eikä mennyt yhtään simpsoniksi. [:D]
    Nyytin synnyinpaino oli 3490g ja pituus 49cm.
    Meille näytettiin napanuora ja istukka sikiökalvopussi ja ihmettelin niitä suuren kummastuksen vallassa(mies ei pystynyt katsomaan). Pelottavan ihmeellisesti on Suuri Luojamme meidät tehnyt, ei voi muuta sanoa!

    Mutta se kipu...voiko jotain niin kamalaa muuta olla. Se on jotain ihan hirveää enkä vieläkään tajua miten siitä voi selvitä hengissä... Mies sanoi ettei ole koskaan nähnyt mun naamalla niin montaa eri väriä, eikä ole koskaan kuullut sellasia ääniä mitä päästin(varsinkin se murina), eikä ole koskaan nähnyt mua niin poissaolevana ja etäisenä. On se miehellekin rankka paikka nähdä ja kokea se kaikki. Mutta tytöt, en tajua miten nainen voi selvitä tosta tilanteesta ilman miehensä tukea. Niin moni, liian moni, joutuu käymään tuon kokemuksen läpi yksin, ilman lapsen isän lämpöä ja tukea. Miten SIITÄ voi selvitä...?[:(]

    Mä muuten synnytin Egyptistä ostettu rantamekko päällä, siinä oli faaraon kuvia ja ripsuhelmat. Sairaalan kuteita en muutenkaan kertaakaan käyttäny koko session aikana. Oli ihanan turvallista olla omat tuoksut ja tutut turvalliset hepeneet päällä.

    Synnytyksen jälkeen otin heti kuuman suihkun ja mulla oli heti hyvä vahva olo. Matkustimme samantien synnyttäneiden osastolle ja saatiin tunnin sisällä oma perhehuone. Oltiin sairaalassa 3 päivää kunnes tuntui että seinät alkaa kaatua päälle ja on pakko päästä kotiin.

    Ei voi sanoa muuta kuin että olen todella tyytyväinen Jorvin sairaalaan, kätilöihin ja hoitsuihin ja neuvoihin ja ihan kaikkeen. Me aiotaan järjestää mua hoitaneille kahdelle kätilölle kiitoskortit ja pienet lahjat. Vaikka saavatkin palkan työstään niin kiitos on paikallaan, he olivat aivan ihania.

    Maito alkoi nousta heti ja nyt kolmen-neljän päivän kuluttua synnytyksesta maito heruu rinnoista niin että purot valuu pitkin vatsaa.[:)]

    Poika syö paljon, imee hyvin, ja nukkuu paljon, ja seurustelee paljon. Ja täälläkin yöt valvotaan ja hillutaan kun niitä tarpeita tuntuu rittävän 10 min välein milloin mitäkin. Jännä juttu tuo yöaika että silloin kukutaan, päivät on paljon seesteisempiä. Ehkä se rytmi tästä vielä tasaantuu ja joku kaunis yö saadaan molemmat kunnolla nukuttua samaan aikaan. Siihen asti valvotaan vuorotellen niin että edes toinen meistä saa nukkua.[&:][&:]

    On tämä äitiys aivan mielettömän ihanaa. Mä odotin Nyytiä niin innolla koko raskausajan ja tämä kaikki koettu on enemmänkin kuin mun unelmien täyttymys. Mä oon ÄITI ja mulla on ikioma pikku inuiitti. Hänen täytyy saada oma iglu ja kajakki ja harppuuna ja sulka päähän! Odotan jännityksellä teidän muidenkin kokemuksia ja fiiliksiä, paljon onnea ja tsemppiä teille kaikille!!!

    P.S. orion...joko...? Kerro heti pikkuvalaasta kunhan saapuu maailmaan.

    Rakkain äitiysterveisin äiti-tellu&hiawwatha [:)][&:]
  6. Orion Aloittelija

    -
    Last edited: 5 loka 2013
  7. nanny85 Vieras

    kaksoset syntyvät 6.8-2009
    suloinen tyttö ja poika
    tyttö 3050g 48,5cm
    poika 2640g 48cm
  8. Meish Vieras

    Heippa hei!

    Meilläkin vauva arki on rullannut jo hyvän aikaa, ei juuri ole ehtinyt kirjoittelemaan.

    Pieni prinsessa, äidin on Kirppu, syntyi 8.8. (la 15.8.) kiireellisellä sektiolla parin vuorokauden työn jälkeen. Pituutta neidillä oli 43cm ja painoa 2440g, eli työnimensä veroinen. Pisteitä hän kuitenkin sai 8-9-9 ja on täysin terve, vaikkakin pienikokoinen. :)
  9. janse Aloittelija

    Hei ja ONNEA kaikille jo vauvan saaneille!
    Täälläkin pieni prinsessa varasti parilla päivällä ja syntyi 23.8 kun laskettu aika oli 25.8., kokoa oli 3160g ja 49 cm, että sellanen sopivan kokonen neiti [:)].
    Synnytys ei ollut lähelläkään Tellervon "kauhukertomusta", voisi jopa sanoa, että helppo (jos siitä synnytyksestä ylipäätään voi sanoa niin?! :D) Kokonaiskesto oli 11 tuntia, mutta itse miellän että alle 5 tuntia oli aika jolloin todella tunsin kipua.. Supistukset alkoivat 3 aikaan yöllä, alusta asti säännöllisinä 10 min välein, mutta lähinnä tuntuivat juilimiselta selässä (menkkakivun tyyppisinä), lähinnä sen verran tuntui ettei saanut enään nukuttua.. 7 maissa tuli jo 5 min välein ja soitinkin synnärille, että onkohan nyt niitä supistuksia, sanoivat että tule kun tuntuu ettet kotona pärjää. Miehen herätin vasta 9 aikaan, että tänään lähdetään synnyttämään [:)], tuo ei ihan uskonut (kai katsonut liikaa sarjoja missä naiset huutavat naama punaisena tuskasta ja kun minä olin ihan rauhallinen niin ei kai kovin vakuuttanut). 10 maissa sanoin, että nyt mennään käymään, haluan tietää että onko edes käynnistynyt vai onko vaan jotain harjoittelua nämä supistukset. Päästiin laitokselle niin vaille 11 meni vedet tutkimuspöydälle ja sitten lähti... Kuten Tellervo jo sanoi, voiko sellaista kipua ollakaan! suihkuun vielä urhoollisesti menin ja siellä vietin n. puoli tuntia kun en yksinkertaisesti päässyt pois :D Mieskin lähti vielä syömään kun sanoin että ei kai tässä kiire ole kun normaalisti aukeaa n. 1 cm tuntiin.. Suihkusta kun pääsin niin kätilö tarkasti tilanteet ja totesi että olen jo 4 cm auki, suoraan saliin (johon kävelin?!?) johon mies sitten tulikin syömästä tultuaan ihan ihmeissään, että mitenkäs minä jo siellä olin [:)]
    Tässä vaiheessa pyysin epiduraalia, mutta ei ollut heti anestesialääkäri vapaana ja ehdottivat että josko spinaalipuudutuksen ottaisin (ja voitte uskoa, etten vastustellut mitään mikä mahdollisesti helpottaisi oloa..) spinaalia annettaessa olinkin jo 7-8 cm auki.. mutta se auttoi! kivut hävisivät kuin taikaiskusta n. minuutissa, sen jälkeen olo oli ihan outo, miten voi jokin aine viedä noin tehokkaasti kivun? Tunsin kyllä koska supisti, mutta kipua en lainkaan [:)] 
    Spinaalin vaikutuskin kyllä lakkasi yhtä nopeasti kuin alkoikin, tunnin ehdin sen avuin keräillä voimia, jonka jälkeen supistuksia tulikin taas koko ajan ja todella kipeinä! Mutta oltiinkin jo valmiita ponnistamaan [;)] 40 min. kesti ponnistusvaihe ja vihdoin sain syliini oman prinsessan! Miehen kanssa tuli yhdestä suusta "se on tyttö!" ja itku perään [:D]
    Itselle jäi todella positiivinen mieli synnytyksestä (mutta se ei kyllä mielestäni ole totta että sen kivun unohtaa saman tien [:)]).
    Oikein mukavaa ja antoisaa vauva-arkea jo synnyttäneille ja voimia loppuodotukseen teille, jotka vielä omaanne odotatte!!
  10. heidinen Vieras

    Täällä myös jo pyöritetään vauvan tuoksuista arkea :) Tyttö syntyi 23.8 ja neidillä oli pituutta 51cm ja painoa 3770g eli ihan sopivan kokoinen pikku tuhisija :) Kotiin päästiin keskiiviikkona ja nyt täällä opetellaan ja tutustuaan toisiimme :)

    Synnytys käynnistyi mulla aivan yllättäen, ilman mitään ennakkovaroituksia 4päivää lasketunajan jälkeen. Illalla meni kotona vedet ja siitä sitten ei muuta kuin laitokselle tarkastukseen. Kotiin saatiin vielä lähteä siitä, mutta takaisin laitokselle lähdimmekin jo 1,5tunnin päästä kun alkoi supistelemaan 5min välein. Eihän siinä sitten muuta kuin perhekammariin makailemaan ja jyväpussia vaan mahan päälle :) jyväpussin avulla kestinkin 12tuntia(siinä vaiheessa olinkin jo reilu 4cm auki) ja sen jälkeen alkoivat kivut olemaan sen verran kovat, että ilokaasua oli pakko pyytää. Siinä vaiheessa siirryttiinkin perhekammarista synnytyshuoneeseen. Mulle ei vaan tuo ilokaasu sopinut ollenkaan, oksennus tuli samantien vaikka kaasu olikin kaikkein pienimmällä asetuksella :( Eihän siinä sitten auttanut muuta kuin tippa käteen ja soitto anestesialääkärille, että tulee laittamaan spinaalipuudutuksen. Ja siinä vaiheessa alkoikin koko synnytksen pahin ja helvetillinen osuus... supistukset koveni kovenemistaan ja purin tyynystä melkein hampaani läpi ja pidin samanlaista ääntä kuin joku luolaihminen ja asiaa ei helpottanut siinä sykkyrässä olo kun lääkäri yritti saada spinaalia laitettua 30min(ja koko aika tunsin ne neulan survomiset selkään)[:@] ja loppujen lopuksi se ei auttanut ollenkaan vaan supistukset tuntuivat edelleen yhtä kovina, ellei jopa kovempina. Eihän siinä auttanut kuin soittaa unilääkäri uudestaan paikalle laittamaan edipuraalia. Tällä kertaa en tuntenut neulan pistoa ollenkaan, mutta jälleen lääkärillä meni 30min ja siinä sikiöasennossa makaaminen ei ole kaikkein helponta olla supistusten kourissa niin kauaa [:@] Mutta luojalle kiitos, epiduraali auttoikin sitten heti ja ponnistuttamaan mua alkoikin melkein heti ja aukihan olinkin jo 10cm :) Siitä 24min niin päästään pyörällä oleva prinsessa oli ulkomaaillmaa ihastelemassa [:D] Kätilölle sanoin, että ilman supistuksia ja töhöä anestesialääkäriä olisin valmis synnyttämään uudestaan vaikka heti. Paha maku jäi suuhun tosiaan vain lääkäristä, muuten kaikki meni todella loistavasti :)

    Isi on maailman onnellisin kun sai oman pikku prinsessan... Kun me molemmat(ja kaikki tutut ja lääkäritkin) oli sitä mieltä, että poika sieltä olisi tulossa, mutta yllätys oli kyllä suuri kun kätilö ilmoittikin että tyttö tuli... siinä vaiheessa tuli iso itku sekä isiltä että äidiltä [:)]

    Nyt väsynyt mutta todella onnellinen...

    Heidi+pikku-prinsessa :)
  11. Eppu Vieras

    Heippa ja onnea kaikille!
    Meilläkin vauvauutisia; pieni tyttö syntyi 25.8. tasan klo 02 yöllä [:)] Pituutta 47,5 cm ja painoa 2740 g. Kotiin päästiin perjantaina ja nyt me sitten tutustutaan. Isä tuntuu olevan maailman onnellisin mies saatuaan vaimon ja pienen prinsessan kotiin [:)]

    Lisää kuulumisia myöhemmin, nyt täytyy mennä [:D]

    Eppu & Latetar
  12. janse Aloittelija

    Piti tulla vielä korjaamaan, kun luin tuon heidisen tekstin, että en siis saanut spinaalia vaan kohdunkaulanpuudutuksen :D Jostain olen saanut päähäni että kyseessä on sama asia, vaikkei siis ilmeisesti ole [:D] Anteeksi erheeni :D:D:D
  13. Inna Vieras

    Hei!

    Meille syntyi poikavauva (rva41+0) 24.8.2009  klo 00.30, joten aika lähellä oltiin tuota suosittua 23.8. päivämäärää ;)
    Pojalla oli hyvät mitat 4135g ja 53cm. Käynnistetty synnytys päättyi imukuppiulosauttoon. Hyvävointisina kotiuduimme jo 25.8.

    Onnea kaikille äideille ja vauvoille!
  14. Inna Vieras

    Hei, unohtui äskeisestä viestistä...

    MARJUSKA?! Mitä sulle kuuluu?
  15. ninni_85xxx12 Vieras

    Heissan Kaikille:) Meille syntyi pikku prinsessa[:)] Torstaina 27.8.09 Klo 15.13 Painoa neitillä oli 3310kg ja pituutta 49.5cm.. Tiistaina jouduttiin osastolle, kun lapsivettä oli vähän..  ja sitten Keskiviikkona n.puol 10 alko supistelemaan.. ja tosiaan 15.13 syntyi tyttö.. Synnytys eteni nopeasti.. ponnistusvaihe oli noin.1 tunti..eikä jääny minkäänlaista kammoa..vaikka kipeetä se teki ponnistaminen..Kivunlievityksenä oli epiduraali ja se kyl autto tosi paljon[:)]  Perhe on todella Onnellinen Pikku Prinsessasta[:)] T.Ninni ja Pikku Prinsessa
  16. heidinen Vieras

    EPPU...

    Me oltiinkin sun kanssa sitten samaan aikaan laitoksella :) Me oltiin ensin huoneessa 17 ja sitten päädyttiin huoneeseen 11. Tiedä vaikka oltaisiin törmätty siellä käytävillä :)

    Heidi+ pikku-prinsessa :)
  17. Orion Aloittelija

    -
    Last edited: 5 loka 2013
  18. Barbamama Peruskäyttäjä

    ONNEA ONNEA ORION PIKKU PRINSESSAVALAAN JOHDOSTA!!!

    Mä täällä jännitinkin ja olen viimepäivät odotellut sulta kuulumisia, joka päivä oon käyny tsekkaamassa ootko kirjottanu jotain. Arvasin että olet varmaan tositoimissa. [:)] Jatka synnytyskertomusta jahka kerkiät, olis kiva kuulla miten sulla kaikki meni.

    Meillä rytmit menee joka päivä suht samalla tavalla, nälkä on pojalla 2-3,5 tunnin välein. Hirveä nälkä!!![&:] Näin on kuulemma meillä yliaikaisilla, vauvat syntyy nälkäisinä kun viimeisinä masupäivinä istukan toiminta on hidastunut eikä ole saanut tankattua ruokaa siellä koko ravinnontarpeeseen. Imetän pitkin päivää vähän väliä(maitoa tulee runsaasti!), ja koko illan tiiviisti, nukkumaan mennään puolenyön aikoihin. Aamuyöllä joudutaan heräämään yhden kerran klo 04:00-05:00 aikoihin, ja seuraava herätys on klo 07:00-08:30 välillä, ja sitten taas 09:30-10:30 aikoihin. Yöaika alkaa jo pikkuhiljaa pojalle hahmottumaan että silloin ei seurustella, mutta katkonaista tämä nukkuminen vielä on. Miten teillä muilla?

    Nyyti on virkeä ja utelias luonne, hermostuvaa sorttia myös jos kaikki ei mene niinkuin hän haluaa - tullut äitiinsä. [:D] Esim. jos tissistä ei tule maitoa halutulla nopeudella ja masu on tyhjä, Nyytillä menee hermot ja hän hakkaa nyrkeillä mun tissejä! [&:]

    Nimikin on annettu ja julkistettu, me ei pidetä ristiäisiä vaan pidettiin "nimiäiset". Poika on aivan hurmaava mini-mies ja hurmaa kaikki tytöt mennen tullen.

    Terv.Tellervo&Jonathan Sakari Sebastian(alias Nyyti)

    (Jonathan-nimen merkitys = "Jumalan antama"/Jumalan lahja [:)])
  19. Eppu Vieras

    Heippa vaan kaikille!

    Kyllä menee aika vauhdilla, kotona ollaan oltu jo viikko eikä koneelle meinaa malttaa istua vapaahetkinään ollenkaan [:)]
    Heidinen; me oltiin huoneessa 21, tiedä tosiaan vaik oltaisiin törmätty. Kaikki tosin oli niin samoihin pukeutuneet, että ei hirveesti tullut kasvoja katseltua [:D]

    Meillä on mennyt kaikki hyvin tähän asti ainakin. Tyttö nukkuu yöllä hyvin, käy yöunille tossa puoli yhdentoista aikaan ja sit herätään syömään puoli kolmen aikoihin ja seuraavan kerran sit aamulla kuuden aikaan. Olen siis saanut yöni nukuttua ika kivasti. Hän jo seurusteleekin melko paljon, mikä on mun mielestä ihme suuri. On ollut hereillä aamupäivällä yhden syöttövälin eli n. kolme tuntia ja sit illalla ennen yöunia hereillä n. neljä tuntia. Tänä aikana hän syö noin tunnin välein, ilmeisesti tankkaa yötä ja päiväunia varten aina [8|]

    Synnytys meillä meni tosi nopeesti. Silloin reilu viikko sitten maanantaina heräsin aamulla kuuden aikaan selkävihlontoihin, joiden luulin johtuvan edellispäivän tapettien poistosta. Mut sit äkkiä kyllä tajusin mistä on kysymys. Supistuksia tuli maanantain koko päivän enemmän ja vähemmän säännöllisesti 5-20 min välein ja sit viiden aikaan miestä kotiin odotellessani kellotin jatkuvasti puolitoista tuntia 6 minuuttia väliä. Supistukset tuntui koko ajan vain enemmän. Me mentiin sit käymään sairaalassa vierailemassa miehen mummon luona ja poikettiin sit niin sanotusti varmuuden vuoksi siinä äitipolilla samallla reissulla. Kello oli silloin vähän yli kuusi ja tilanne silloin se, että kohdunkaula oli lyhentynyt senttiin ja kohdunsuu oli auki sormelle. Oltaisiin saatu jäädä jo sisään, mutta tultiin kuitenkin kotiin, koska eihän voinut tietää meneekö tilanteen etenemiseen kaksi tuntia vai kaksitoista tuntia. Kävi kuitenkin niin, että takaisin sairaalaan lähdettiin 22.20, kun supistukset kävi niin koviksi etten kyennyt enää olemaan mitenkään päin ja niitä tuli 2-3- minuutin välein. Sairaalaan päästyämme tilanne oli se, että kohdunkaula oli hävinnyt kokonaan ja -suu auki 4 cm. Meidät siirrettiin sit klo 23 suoraan synnytyssaliin. Ilokaasulla aloitettiin kivunlievitystä, mutta mulle se ei auttanut ja muutenkin oli yrjö tulla supistuksien ollessa niin voimakkaita, niin en voinut sitä sitten enää ottaa. Epiduraalin tuli anestesialääkäri laittamaan kahdentoista aikaan ja se auttoi onneksi aika nopeasti. Sen jälkeen kaikki meni tosi kivasti, kun sain sen helvetillisen kivun lievemmäksi. Kohdunsuu aukesi tosi vauhdilla ja oli kokonaan auki 1.30, ponnistamaan aloin 1.40 ja tyttö syntyi siis tasan klo 02. Mulle ei jäänyt mitään huonoja fiiliksiä synnytyksestä, eikä ilmeisesti miehellekään. Hän oli mukana koko ajan ja tuli sekä läsnäolo oli mulle jotain todella tärkeää. Musta tuntuu et tää kokemus kyllä lähensi meitä NIIN paljon entisestään ja on jotain todella korvaamatonta yhteiselämässämme. Niin kuin tämä pieni enkelikin. Olen ollut onnellinen aikaisemminkin, mutta kyllä nyt ymmärrän mitä onni todella on. Tämä pieni tyttö on jotain niin mieletöntä, että ei sitä tunnetta osaa sanoin kuvailla. Vau, mä olen äiti tälle tytölle! [:)]

    Me vietetään tänään ensimmäistä tyttöjen iltaa ja -yötä, kun isi lähti kavereiden kanssa mökille varpaita laskemaan [:D] Saa nähdä mitä kivaa tehdää. Sitten muutaman vuoden päästä varmaan mennään yhdessä shoppailemaan ja syödään hyvin sekä lakataan varpaiden kynsiä [:)]

    Oikein ihanaa vauvantuoksuista viikonloppua kaikille!

    Eppu&"Pötkylä"
  20. Orion Aloittelija

    -
    Last edited: 5 loka 2013

Jaa tämä sivu