elokuun vaavit 09

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja caania
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hei vaan taas!

Ensiksi onnea kaikille muillekki vauvautuneille [:)][:)] Ja toi Orionin synnytyskertomus oli kivaa luettavaa. Ihanasti kerrottu. [:)]
Meidän synnytys kesti n.14 tuntia josta ponnistin 17 minuuttia. Kivunlievityksenä sain jonkun piikin kankkuun, epiduraalin ja ilokaasua. Niin ja sain kokeilla myös ammetta. En kyllä kokenu sen auttavan, mutta mikäs sielä oli köllötelles [:D] ilokaasusta mulla tuli tooooosi huono olo ja meinas oksu lentää pariin otteeseen, mutta kyllä sillä pään sai sekasin ja ehkä se vähä "lievitti" sitte kipua. Mutta epiduraali oli taivas! Ennen sitä kipu oli jotain uskomatonta ja mä vain tärisin ilokaasumaski naamalla enkä oikeesti tajunnu mistää enää mitää [:'(], mutta ku epiduraali laitettiin niin kipu katos heti ja nukahdinki hetkeksi. Ku siitä heräilin niin aika pian tuli sitte sellanen tunne, että vois alkaa ponnistaa. Olin kokonaan auki ja sain alkaa ponnistaa. Välilihaa ei onneksi tarvinnu leikata, mutta pienen repeämän sain ja muutaman tikin. Sitä tunnetta ei kyllä voi sanoin kuvailla ku sen oman vauvan saa siihen rinnalle mammimaan <3 ja itkusta ei meinannu tulla loppua ollenkaa.. sitä ihanaa tuhisevaa nyyttia olis voinu tuijottaa loputtomiin! Ja se kipu kyllä unohtui tosi nopeesti..[:)] kyllä sen vieläki muistaa, mutta on jo sellanen olo että ehkä toisenki lapsosen vois vielä joskus hankkia jos mahdollista [:D]
Imetys meillä ei lähteny sujumaan. Poika ei avaa suuta tarpeeksi, että sais tissin suuhun ja sitte ku kovan ähellyksen ja huudon jälkeen sen sinne sai niin poika nukahti samantien..[8|] Yritin kaikille asennoilla ja imetyskumilla ja pullotutilla ja ilman, mutta ei.. Meillä siis lypsetään niin paljon maitoa kun tulee ja annetaan pullosta ja loput saa korvikkeena sitte. Ja hyvin on poju kasvanu. Just tultiin ekasta neuvolasta ja painoa oli 4030g ku syntyessään oli 3270g [:)] ja pituutta oli tullu 3 cm lisää.

Nopeesti on kyllä aika menny. Vauva on ollu meillä kolmisen viikkoa ja tuntuu, että olis ollu aina <3 On se vaan niin ihana! [:)][:)][:)]

Mutta nyt on taas mentävä syöttöpuuhiin!
 
Heippa kaikille ja onnittelut vielä kaikille joita en ole onnitellut!!
Aika menee todella hurjaa vauhtia, täällä poika on jo kuukauden vanha.. Ajatella.
Kasvaa hienosti ja melkoista vauhtia, viime neuvolassa painoa jo 4500g vähän päälle ja pituutta 54,3 cm. Eli syntymään nähden painoa jo reilusti yli kilo ja pituutta 5cm tullut lisää.. Ihmeellistä miten sitä ihmislapsi voi kasvaa tuollaista kyytiä..[:)] Tosin tuntuu että kasvaa ihan jo silmissä..
Nälkä on edelleen kova, eikä mikään ihme siis tuohon kasvuun liittyen. Maitoa tulee onneksi jonkin verran mutta korviketta pitää edelleen antaa ajoittain päälle. Unirytmi hieman jo pidentynyt, äiti saa jo nukkua ruhtinaalliset kolme tuntia putkeen syöttöjen välillä!! Oon kyllä huomannutkin että jaksaa paljon paremmin nää päivät kun saa yöllä enempi nukkua.
Jonkin verran mahavaivaa edelleen, vaihdoin ton korvikkeen toiseen merkkiin ja se auttoi kyllä- samoin vaihdoin Cuplatonin nyt Disflatyliin, tosin niitä en ihan jatkuvasti ole enää antanut kun tuo vastikkeen vaihto näyttää toimivan ja ilmavaivat selvästi vähentyneet.
Ihanaa kun poika jaksaa olla jo enempi hereillä ja seurustelee, pieniä hymyjä tulee silloin tällöin-tosin suurin osahan niistä vielä on refleksinomaisia[:)] .
Ristiäiset on sitten seuraava projekti, meillä ne menee tonne lokakuun puoliväliin. Kummiasia vielä mietinnän alla osittain, kun kukaan ei nykyään enää oikein kuulu kirkkoon tai sitten on jo niin monta kummilasta.... Vaikeaa.
Mukavia syyspäiviä kaikille ja antoisaa vauva-arkea!!!!
 
Hei kaikille!

Miten sujuu vauva-arki?

Meillä alkaa pikkuhiljaa vuorokausirytmi hahmottumaan, Nyyti etsii unirytmiä ja on jo edistynyt aika kivasti. Hän on tänään tasan 3 viikon ikäinen. Enää ei tartte herätä kuin yhden kerran yön aikana(klo 04:00), ja seuraavan kerran aikasin aamulla(klo 07-08:00). Nukkumaan hän menee iltasyötön jälkeen klo 23. Vaipanvaihdon ja aamusyötön jälkeen minäkin voin taas mennä takasin punkkaan jatkamaan unia koska Nyytin aamupäiväunet riittää pitkälle yli puoleenpäivään. Näin saan kirittyä kiinni paljon kertynyttä univelkaa. Ja kyllä sitä onkin kertynyt!
Iltaisin olen alkanut kylvettämään poikaa että rentoutuisi yötä vasten, ja se parinkin minuutin lämmin kylpy on ihan selvästi auttanut yöpuulle menoon. Nukkuu kuin tukki!
Mulla tulee runsaasti maitoa ja olen pikkuhiljaa alkanut nauttimaan imetyksestä, syöttäminen ei satu tisseihin enää. Yösyöttöä varten kerään maidonkerääjiin ja pumppaan rintapumpulla päivän mittaan 100ml rintamaitoa valmiiksi pulloon niin poika saa sitä reilusti ruokaa aamuyön nälkäänsä ja pysyy hiljaa aamuun asti. [:D]

Päivisin liikutaan paljon ulkona raikkaassa ilmassa. Käytiin jo muutaman minuutin saunassakin pehmeässä löylyssä, Nyyti nautti kovasti lämmöstä ja läheisyydestä. Hän rakastaa kylpemistä. Tällä hetkellä oleilemme täällä itä-Suomessa äitini mökillä. Istumme soutuveneessä ja kalastamme, sienestämme ja liikumme paljon metsissä(kulkee mukana kantoliinassa), nukumme päiväunet raikkaassa eräilmassa, harjoittelemme inkkarielämää, ugh! Katsottavaa ja ihmeteltävää riittää, Nyyti katselee sitterissä istuessaan mielellään ikkunasta järvelle päin.

Äitin pikku kuutti.

Mulla alkaa jälkivuoto nyt loppumaan ja paikat paranemaan. Ihanaa palata entiselleen, mutta kyllä mä sitä masukumpua silti kaipaan....[:)]

Kiva kuulla, Orion, että tykkäsit Nyytin nimestä. Kerro heti kun saat julkistaa että mikä teidän valasprinsessan nimeksi tulee, siitä tulee varmaan eksoottinen, kun isä on ulkomaalainen.

Paljon voimia teille kaikille vauva-arkeen, kirjoitelkaahan kuulumisia jahka jaksatte/kerkeätte!

Syysterveisin Tellu&Jonathan Kaunomieli [:)][;)]
 
Heippa kaikille!

Pieni neiti nukahti äsken kävelyllä käydessä vaunuihin niin joutaa mammakin istahtaan hetkeksi alas.

Meillä vauva-arki rullaa omalla painollaan ja koiratkin ovat tulokkaan ottaneet vastaan oikein hienosti. Ensimmäisessä neuvolassa käytiin tiistaina ja oli äidillä kyllä suu auki kun uusia strategisia mittoja otettiin. Neidille oli tullut painoa yli kilo ja pituutta 10cm!!!! Kirppuhan syntyessään painoi 2440g ja nyt 3520g ja pituus on heilahtanut 43cmstä 53cmiin :D

Pitäisköhän se munkin raapustaa tuota synnytyskertomusta hiukan..

Torstai-perjantai välisenä yönä heräsin todella kipeään supistukseen. Näitä tuli epäsäännöllisesti 15min-1h välein koko perjantain, pahentuen vain koko ajan. Alkuillasta välit olivat jo järjestään 10-15min ja lähdettiin polille tarkastukseen, kun välillä tuntui että taju lähtee. Kätilö totesi kohdunkaulan olevan lyhentynyt 1,5cmiin ja ulkosuu hiukan auennut, ei kuitenkaan mainittavasti. Kirpun sydänäänissä tapahtui muutama pieni notkahdus supistusten aikana, mutta ei kuitenkaan mitään, mikä olisi kotiinlähdön vielä estänyt. Päätettiin lähteä vielä kotiin odottamaan mitä loppuilta tuo tullessaan.

Kotona katselin tvtä ja välillä makasin kylpyhuoneen lattialla kuuman suihkun alla, joka auttoikin hetken aikaa. Samalla irtosi limatulppa.

Hiukan ennen puolta yötä meni vedet. Säikähdin ihan tosissani, kun tajusin, että vesi on vihreää. Ei muuta kuin laitokselle takaisin ja suoraan sisään. Supistukset vaan jatkuivat, nyt välinä jo säännöllinen 5min. Jouduin makaamaan koko yön käyrillä, ne kuminauhat vatsalla. Sain jopa hetken aamuyöstä nukuttua, kun supistusten väli piteni taas 10 minuuttiin. Ehdin aina hiukan torkahtaa, ja jälleen heräsin mielettömään kipuun.

Lauantaina tuli synnytyslääkäri tarkastamaan tilanteen ja päätti, että ruetaan vauhdittamaan synnytystä tipalla, kun ei muutosta edellisestä yöstä ollut tullut.
Siirryttiin synnytyssaliin n. klo 11 ja mieheni kanssa todettiin että kohta se on totta, se pieni jota on koko tämä aika odotettu, on kohta täällä, meistä tulee vanhempia :)

Tippaa vauhditettiin 30 minuutin välein. Tippa lisäsi supistuksia ja jossain vaiheessa ne tuntuivat hiukan kovenevan, mutta edelleen pystyin keskustelemaan normaalisti eikä olo muutenkaan kovin tuskainen ollut.

Kunnes sitten....

Tippa nostettiin maksimiannostukselle..

Klo 13.30 supistukset tihenivät ja välit olivat 2-3 minuuttia ja kipu aivan helvetillinen. Tätä kesti neljä tuntia ja jossain vaiheessa pyysin särkylääkettä kun päätä särkee. Sainkin panadolia tipan kautta kun en kyennyt tablettia nielemään. Muuta kivunlievitystä en vielä halunnut, kun kuvittelin, että homma vielä pahenee.

17.30 Kätilö tarkasti kohdunsuun tilanteen ja totesi sen olevan väljästi sormelle auki. Tässä kohtaa en enää voinut muuta tehdä kun maata sängyllä ja itkeä, etten enää jaksa. Parin edellisen vuorokauden valvominen, supistukset ja jännitys veivät aivan totaalisesti voimat ja olin valmis luovuttamaan.

Kätilö soitti synnytyslääkärin paikalle joka kohdunsuun kokeiltuaan ilmoitti, että lopetetaan tippa ja lähdetään leikkaussaliin. Vauva ei pääse laskeutumaan synnytyskanavaan.

Ympärillä alkoi pyöriä ihmisiä kuin parhaimpaan ruuhka-aikaan. Tässä kohtaa päästin ensimmäiset kirosanat, kun kätilö yritti laittaa katetria ja samaan aikaan löi kamala supistus päälle.

Mies ei päässyt leikkuriin mukaan, mutta jäi osastolle odottamaan, että vauva tuodaan sinne.

Leikkaus kirjattiin alkaneeksi klo 18.00, jolloin saavuimme saliin. Pelkäsin spinaalipuudutusta aivan yli kaiken, neulakammoinen kun olen, mutta onneksi anestesialääkäri oli oikein pätevä ja muutenkin ihana, joka rauhoitteli ja saikin puudutuksen laitettua ilman että edes tunsin mitään.

Tytön syntymäajaksi kirjattiin 18.14. Kätilö näytti tyttöä minulle hetken, jonka jälkeen hänet vietiin osastolle ja minua alettiin parsia kasaan.

Minun ollessa heräämössä, oli mies päässyt mukaan punnitsemaan ja mittaamaan tyttöä, jonka jälkeen neiti jäi lämpökaappiin makoilemaan miehen päästessä katsomaan minua ja näyttämään ensimmäisiä kuvia meidän rakkaasta.
Kuulemma oli neidillä ollut kamala nälkä, ja asian hyvin kuuluvasti ilmoittanut :)

Pienestä koosta huolimatta (juu, säikähdin heräämössä aika reippaasti kun mitat kuulin) tyttö voi mainiosti ja saikin pisteitä 8-9-9 ja kätilö kertoi jälkikäteen että kaikki pisteet olivat menneet väristä ja pienestä painosta :)
 
Hei vaan!

Päivät menee kyllä nykyään niin vauvan kanssa, ettei paljo ehdi kirjotella. Oon kyllä yritäny käydä teidän kuulumisia lukemas [:)]
Eilen oli taas neuvola ja nyt 6 viikon ikäisenä painoa oli 5145g ja pituutta 56cm. Seuraava neuvola meillä on 2kk neuvola ja se on joku "ryhmä-neuvola" juttu. sinne tulee 4-5 äitiä lapsineen. Jutellaan ryhmänä ja sitte mitataan ja punnitaan lapsoset. Ihan kiva, että näkee muitaki äitejä [;)]

Rytmistä.. No päivisin meillä ei oikeen oo minkäänmoista rytmiä [8|] Nukutaan välillä pitempiä ja välillä lyhempiä pätkiä..mieluiten sylissä. Jos vie sänkyyn, niin nukkuu tovin ja herää kitisemään. Nukahtaa kuitenki yleensä uudestaan heti ku nostaa olalle. Yöt menee hyvin. Unille mennään n.22.00-23.00 eka syöttö n.01.00-02.00 toisen kerran syödään 04.00-05.00 ja aamulla herätään 07.00-09.00 ja siitä sitte erimittaisia pätkiä pitkin päivää.

Ensimmäisen hymyn sain alkuviikosta [:D] oli se niiiiin ihana! <3 Isä sai hymyn jo viimeviikolla ja äitille vain tinttailtiin [&:]

Mutta nyt taas heräiltii joten palailen taas paremmalla ajalla..[:)]
 
Pitkästä aikaa heippa kaikille!

Voi että miten äkkiä aika menee... ja tyttö kasvaa ihan hirveetä vauhtia [:D] Päivisin tuntuu ettei ehdi mitään tehdä, vaikka kyllä tämä koti sentään pystyssä pysyy [:)]
Meillä tyttö on nyt 6 viikkoa vanha ja kasvanut hienosti. Kuukauden iässä oli jo painoa 3.970 g ja pituutta huikeat 53 cm (syntymäpaino oli 2.740g ja -pituus 47,5,cm). Hienosti mennyt siis. Tyttö on kovin kiltti ja hyväntuulinen. Kuukauden ikäisesti asti on hymyillyt kovasti ja varsinkin isille iltaisin juttuja kertoessaan hymyilee kauheasti [:D] Ja isi on ihan sulaa vahaa [:)] Meillä on myös lisääntynyt tämä juttujen kertominen, eli kauheasti tuntuu asiaa olevan.

Taitaa olla tullut äitiinsä tomeruuden ja touhukkuuden osalta, kun nyt jo vauhtia on hirmuisesti ja pitäisi päästä liikkeelle. Tosiaan mihinkään ei uskalla yksin jättää ellei ole laitoja ettei muksahda vaan alas. Että tiedossa taitaa olla vilkkaasti liikkuva puhekone, kunhan ikää tulee lisää ja kasvaa [:D]

Päivärytmi meillä on melkoisen muotoutunut mikä on kiva asia. Me herätään tuossa 7-8 aikaan ja nukutaan ekat päiväunet n. 9-12. Lähdetään aamuisin vaunulenkille koiran kanssa yhdeksän aikoihin ja tyttö jää sitten vaunuihin ulos nukkumaan. Iltapäivällä sit seurustellaan vaihtelevasti 1-4 tuntia, jonka jälkeen jälleen päikkärit. Tuo iltapäivä menee vielä aika vaihtelevasti, mutta siinäkin unta useimmiten n. 14.30-16.30. Illalla sitten vielä pienet tunnin tirsat ja yöunille käydään 21-22 aikoihin. Mahan kipristelyjä meilläkin on vielä jonkin verran, mutta onneksi enimmäkseen selvitty hyvin pienellä. Viime lauantaina erehdyin syömään tuoretta hapanruisleipää, niin ilta oli kyllä sit hyvin vaikea. Eli pitää kyllä katsoa mitä itse syö, että välttyy suurimmilta ongelmilta [8|]

Tällaista meille siis vauva-arkeen. Olen kyllä NIIN onnellinen ihanasta tytöstämme, että lähes päivittäin jään vieläkin häntä vain katselemaan ja ihastelemaan [:)] Kummallisia nämä äidin tunteet [:)]
Meillä muuten ristiäiset on 18.10. jolloin tyttö saa nimen..

Oikein ihanaa syksyä teille kaikille äideille ja lapsille!

Eppu&tyttö
 
Kop kop... Kehtaako nain myohaan enaa liittya joukkoon? [:)] Oon kayny usein taalla lukemassa teian viesteja mutta sain ite aikaiseksi vasta eilen rekistoroitya...[:D] Mulla oli laskettu aika elokuun kahdestoista, mutta pienen (joskohta kovin pitkalta tuntuneen) odottelun jalkeen Ella-tytto naki paivanvalon 20.8. Sangen isokokoinen neito oli syntyessaan (4,860 kg) mutta paino ei oo noussu kovin nopeaan, ja nayttaa oleva sirpakkaa siroa sorttia tama tytto, laakareitten huoleksi, vihjailivat jo etta pitais ruveta korvikkeella lisaruokkimaan mutta yritetaan viela tostaiseksi 'au natural' kun maitoa kummiskin on vaikka kuinka ja Ella vaikuttaa iloiselta ja elamaansa sangen tyytyvaiselta tapaukselta.
Anteeksi vaan puuttuvat aan ja oon pisteet seka mahdolliset kielioppivirheet; oon asustanut Irlannissa jo jokusen monta vuotta. Pieni kuvaus itestani (kun tekin pistitte niita sillon kuukausia sitten [:)] ): oon kohta kolmikymppinen freelance-barokkiviulisti ja satuin jaamaan jumiin tanne Vihrealle Saarelle vuosia sitten Erasmus-vaihdon tuloksena. Menin viime kesana naimisiin komean irkkuherran kanssa (Olavinlinnassa, ja jalkeenpain rennot mukavat bileet meian mokilla juoden syoden tanssien musisoiden kokkoa polttaen lortsyja syoden, elakoon Suomi! [:D] ) ja hopsista, joulukuussa tajusin olevani ns.siunatussa tilassa. [;)]
Raskaus meni suuremmitta ongelmitta. Tosin kun olen tallaista sorttia jolle aina sattuu ja tapahtuu, niin "emergency room:issa" tuli kaytya pariinkin otteeseen ennen h-hetkea - lievan autokolarin ja rappusista lentamisen takia [&:] - mutta saikahdyksella niistakin selvittiin.
Itse synnytys oli ihan uskomaton kokemus; vielakin kun on itelleen hetki aikaa niin ajatukset palaa sinne synnytyssaliin ja elaa sita uudestaan ja uudestaan. Synnytin seisten, ja ponnistusvaihe meni vauhdilla ja suuremmitta kivuitta - tai silta se ainakin tuntui, taisin olla viela aikamoisissa pethidin-huuruissa (kaytetaanko Suomessa viela semmoista pistosta kivunlievitykseen?). Myontaa tosin taytyy etta ne siihen suuren loppufinaaliin johtaneet 48+ tuntia ei ollu niin hohdokkaita... Supistuksia tuli 2 paivaa ja yota putkeen niin etten pystyyt nukkumaan, ja siina vaiheessa kun vihdoin saavuttiin sairaalaan niin katilot totes etta oon hikiseen 2 cm ja niilla ei oo mulle sankytilaa moneen tuntiin... sitten kaveltin ympyraa toiset viisi (!) tuntia sita tutuksi tullutta emergency roomin odotushuonetta kunnes alkoi tuntua silta etta joko on kauhea ummetus tai taytyy paasta synnyttamaan. [:D] Johan tuli katiloihin vauhtia siina vaiheessa mutta niilla ei ollu vielakaan mulle tilaa... Ja kun kuulin etta olin vasta 3cm niin alkoi menna hermo ja siina vaiheessa kylla koski ne supistuksetkin ihan tarpeeksi. Ja voimat alko loppua valvomisen takia. [&:] Mutta sitten joku myotatuntoinen nuori katilo keksi etta jospas haluisit menna kylpyyn sankya odotellessa... Mika olikin ihanaa, mutta totesin miehelle kylpyammeessa supistusten kanssa painiessani etta jotain kivunlievitysta tassa nyt tarvitaan... (Olin optimistisesti ajatellut selviavani vain ilokaasulla, toim.huom.) Siina vaiheessa sanky oli vihdoin valmiina, halleluja, ja sain sita pethidinia piikin takamukseen. Ja toimi hyvin; supistukset sattu vielakin jonkun verran mutta niista selvisi hengittamalla syvaan ja keskittymalla. Mulla oli kuitenkin koko ajan semmonen ponnistus/vessaanmeno-olo ja hoin sita katiloille kunnes ne paatti testata missa mennaan.
Katilo 1: "Don't think you're that far yet pet, but the cervix feels a bit funny and it's hard to feel... I'll get someone else just to be sure...
Katilo 2: "No, we're nowhere yet dear, i don't think you're dilated enough yet, but your cervix is sort of posterior so i'll ask someone else just to be sure to be sure..."
Katilo 3 (kypsempi rouvashenkilo jolla selvasti oli kokemusta): "9 cm!! Quick, we're in a rush!!!" [:D]
Ja sitten meikaa vietiin, rullattiin pikavauhtia sairaalasangylla hissien ja loputtomien kaytavien kautta kellarikerrokseen birthing suiteen... Ja mies holkkasi perassa... [:D]
Siella oli sitten supermukava katilo joka laitto ilokaasua hengittamaan mutta ei kestany kauaakaan kun keho vaan alko ponnistamaan eika voinu mitaan. Ja sieltahan se lapsonen jonkun ajan paasta tulla pulahti maailmaan... Oon ilman silmalaseja aikamoisen sokea ja ne oli jaany sinne ylakerran huoneeseen, joten ensikommenttini oli "it's a boy!" kun luulin etta napanuora oli, krhm, miehinen elin... [:D] Mihinka katilot ja mies tietysti kiljui kilpaa etta "no it's a girl!!"
On se vaan ihmeellinen kokemus koko tama synnytyssaaga, ja semmonen olo on etta ilman muuta kokisin kaiken uudestaan jos lykastaa... Raskausaikakin oli niin ihanaa, lukea kaikkia odotus- ja synnytyskirjoja ja keskustella jo synnyttaneiden naisten kanssa, kuunnella niiden vinkkeja ja ajatuksia, ja kayda taalla sivuilla lukemassa muiden tunnelmia... (Orion ja Tellervo varsinkin ootte ihan mahtavia kirjottajia! [:)]
No, onhan tama aitiyskin mahtavaa, varsinkin kun neitonen on oikea hymytytto, mutta tama jatkuva valvominen ottaa kylla koville, taytyy myontaa. Vai lienenko semmoista sorttia joka tarttee unta enemman kuin muut? [&:] Piltti pienoinen kylla nukkuu oisin jonkun verran mutta on hiukan ilmavaivaista sorttia ja syottoja on kuitenkin aika usein... Ja Irlannissa kun ei pahemmin oo isyyslomia niin miehen mentya takas toihin yritan selviytya oista itekseni. Anoppi kylla auttaa toisinaan paivisin etta saan ees jonkun verran nukuttua silloin... Kaikki oli mainiosti pari viikkoa kun aiti Suomesta oli taalla apuna, melkein kidnappasin mummon tanne kun oli niin ihanaa olla 24h apu lahella! Mutta nyt ristiasten jalkeen perheen lahdettya takasin univelkaa on taas alkanu kertya...
Tastahan on tulossa oikea romaani. Parasta lopetella ja avata Ellalle maitobaari! Viela yks juttu: onkos kenenkaan muun vauveli tammonen anarkisti joka suostuu nukkumaan vain mahallaan? En tiia miten kotomaassa mutta taalla suositellaan etta vauva pitas aina panna nukkumaan selalleen ja silleensa etta jalat on korin paata vasten. Tama tytto kieltaytyy kerta kaikkiaan nukkumasta selallaan, itkee vain ja puklailee, ja mahallaan nukkuu kiltisti mutta kiemurtelee ja ryomii jotenkin kummasta aina ittensa korin toiseen paahan asti kunnes paa on paatya vasten... [:D] Ehka se tuntuu turvalliselta ja muistuttaa kohdusta?
Mutta tassa talla eraa... Iloista vauva-arkea teille kaikille! [:)]
Sparks & pikku-Irkku
 
Helou!

Täällä podetaan kunnon syysflunssaa..[:@] Kun nyt ei tuohon pikkuseen tarttuisi.
Voi, meillä on nyt alettu juttelemaan ja hymyilemään paljon [:)] ennemmin tuli vaan muutama "ö" tai "guu", mutta nyt tulee "lauseita" jo [:D] IHANAA! Toinen puhua papattaa minkä ehtii.
Meillä oli eilen ihan kamala päivä.. Poika ku on ollu sellanen perustyytyväinen eikä oo turhasta itkeskelly, niin eilen useaan kertaan vaan alko yhtäkkiä huutamaan kurkku suorana. Ei kelvannu tutti eikä maito eikä oikeen sylikää. Laitoin sitte sitteriin ni loppu itku ja alkoi ilosena jutella sieltä. Sitte ku otin taas syliin niin sama uudestaan.. Tällanen ilta meillä.. Nukkuiki tosi huonosti eilen päikkäreitä. Mutta yö oli sitte mitä mainion. Nukahti puoli 10 aikoihin, heräs syömään 3:lta ja seuraavan kerran puoli 8:lta aamulla!! [:D] Ekan kerran selvittiin yhellä syötöllä. Näin ku jatkuis. Siis öiden osalta, ei sitä päivä huutoa.. [8|]

Muuten meillä on menny tosi hyvin, ainut vaan että poika ei kauheesti viihdy vaunuissa. Jos sen laittaa sinne puoli unisena niin menee hyvin, mutta jos on täysin hereillä niin itku tulee..[:(] Olis niin kiva joka päivä kärrytellä, mutta kamala ku pitää aina orotella että on nukahtamis pistees. Toki vois varmaan tottuakki jos vain laittais kärryihin jokapäivä. Hmm.. Ehkä se on nyt sitte syyslomaviikon operaatio, ku mieski on lomalla ja mennään mummolaan kyläilemään. [:D]

Mutta jälleen olisi ruoka-aika pojulla!

Niin ja tervetuloa vaan Sparks mukaan! [:)]
 
Heips!

Sen verran ajatuksissani viimeksi kirjoittelin, että päivärytmistä on unohtunut yö-aika kokonaan pois [:)] Eli ei meillä toki kokonaisia öitä vielä nukuta, vaan syödään pari kertaa, n. 1 ja 4.30 aikoihin. Pari kertaa on mennyt vain yhdellä heräämisellä, mutta ei ole vielä tavaksi ottanut sellaista. Itse saan siis mielestäni nukuttua tosi hyvin, kun nukahdan monesti yöimetyksen aikanakin (en ole yrittänyt väkisin pysyä hereillä, koska eipä se tytön syödessä mitään lisäarvoa hommaan tuo). Keskimäärin nukun yössä varmaan n. 7 tuntia; välillä enemmä, välillä vähemmän. Mutta en tunne itseäni yliväsyneeksi, josta olen kovin iloinen.

Meidän neiti saa myös hirveät raivarit, jos laittaa vaunuihin hereillä niin ettei ole väsynyt. Aamuisin rytmi on suht sama ja hän nukahtaa vaunuihin lenkille lähdettäessä. Olen ainakin tullut siihen tulokseen, että tyttö yhdistää vaunut nukkumiseen (pakko nukkua)eikä voi sietää sitä, ettei sitten näe sieltä mitään. Mä ostin ihan tätä varten rintarepun, jossa tyttö matkustaa erittäin tyytyväisenä. Ostin repun siksi, että pääsemme ulkoilemaan myös muuhun aikaan kuin tytön ollessa väsynyt. Meillä on koira, jonka kanssa käyn mieluimmin toisen lenkin iltasella jolloin taasei ole pikkuneidillä nukkumahaluja. Toki hän saattaa torkahtaa repussa ollessaan, mutta se perustuu sitten vapaaehtoisuuteen [:D] Me siis vaunuilemme enemmän sitten, kun voin nostaa vaunuissa vähän pystympään, että näkee maisemia ellei nukuta [:)]

Pirteää viikonloppua!

Eppu&Tyttö
 
Tervehdys taas merten takaa! [:)] Kiitos Orion patjavinkista (itse asiassa kaytiin siita innostuneena ostamassa uusi ja napakampi), ja kiva kuulla etten ole ainut vauvaa vatsallaan nukuttava. Edes vaunuissa selallaan kelliminen ei useimmiten ole tyton mielesta kivaa (eli Eppu meilla on vahan sama ongelma...) Ella jaksaa juuri ja juuri maata kiltisti niin kauan kun rattaat pyorii, mutta heti kun liike pysahtyy kotiin tai lahikauppaan saavuttaessa niin johan alkaa huuto. [&:] Mutta kantoliinassa jos ulkoillaan niin johan ollaan tyytyvaisia ja uni maistuu.
Kantoliina on kylla maailman nerokkain keksinto! Niita ei taalla kauhesti nae, lahinna vaan hipeilla [;)] ja ne pitaa yleensa tilata briteista, mutta onneksi sisko Suomesta lahetti mainion Kimperi-merkkisen 5-metrisen trikooliinan. Siina kelpaa pikku-Ellan keikkua ulkoillessa tai muuten vain, tallakin hetkella vetaa liinassa sikeita kun naputtelen.
Tuosta paiva-ja yorytmista... Ella on oikestaan aika helppo oisin, syotot on yleensa 3-4 tunnin valein ja niitten valilla nukutaan sikeasti molemmat. Pari yota meni jopa vain yhden maitotankkauksen voimin, mutta nyt ollaan nakojaan palattu vahintaan kaksiin heraamisiin ainakin toistaiseksi. Paivalla sitten mennaan vahan miten sattuu, nukutaan ja syodaan lahinna miten hanelle sopii mutta aika pitkalti kolmen tunnin valein niita ruokailuja tuppaa olemaan, ja valilla nukutaan valissa ja valilla ei... [8|] Tyytyvaiselta tama neiti kaikenkaikkiaan vaikuttaa, kovin "alert" ja hymyileva tapaus ja tykkaa seurustella ja seurata maailman tapahtumia. Onko mitaan ihanampaa nakya kuin vauvan riemastunut hampaaton hymy? [:)]
Painosta takalaiset laakarit oli jonkin aikaa huolissaan kuten taisinkin kertoa. Paino syntyessa oli 3.86kg, (ei 4,86 niinkuin viimeski vaitin, hupsista! se oiskin ollu jattivauva [:D] ) joka ei vaan lahteny kunnolla nousuun. Mutta keskiviikon laakarikaynnilla vaaka naytti 4.5kg joten kuulemma kaikki on kunnossa vaikka tytto onkin aikamoisen hoikka. Aiti sanoi etta olin vauvana samaa sorttia, painava syntyessa ja sitten kayrien alarajoilla vuosikaudet. [8|] Ja mun mies on oikea nalkakurki, etta taitaa vaan olla laihat geenit kyseessa. Miehen sisko myos vaitti etta ne "weight chart"it on vastikefirmojen laatimia, ja pulloruokitut vauvathan kuulemma pyoristyy yleensa nopeammin...
Ens viikolla ollaan lahossa koko kopla Ranskaan, Normandiaan. Mulla on siella pari konserttia ja muutama paiva levytyksia yhden orkesterin kanssa, joten mies saa olla vaihteeksi vauvanvahtina kun aiti on toissa... [:)] Saas nahda miten parjataan! Onneksi treeni-ja levytystilat on ihan majotuksen naapurissa, eli ei olla ikina pitkaan erossa. [:)] Ja pitaa pumpata maitoa varastoon aina kun pystyy. Oon jo tehny listaa mita kaikkea pitaa ottaa mukaan, ja voi veikkonen miten paljon tavaraa sita tartteekaan, kun vauvan kanssa matkustaa!
Niista kestovaipoista viela: mulla oli se visio etta ehottomasti pelkat kestovaipat, mutta... Vahan sama ongelma, Orion, ne vuotaa ihan kamalasti! Tai ehka pitaa vaan oottaa etta tama kirppu vahan kasvaa, en tiia onko nama meille kavereitten lahjottamat vaipat liian isoja vaikka vaittaakin olevansa kokoa newborn... Kompromissina kaytamme ainakin talla hetkella kompostoituvia biovaippoja, aika kallista mutta onpahan hiukan parempi omatunto.
Jaha, ruoka-aika pikku kengurulla nakojaan. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille, nauttikaa syksysta ja talven tulosta - taalla on aina vaan yksi ja sama vuodenaika! [:D]

Sparks ja pikkuElla
 
Tervehdys kaikille pitkästä aikaa!
Täälläkin arki vienyt mennessään ja touhuillessa kuluu aika niin ettei tällä koneella tule juurikaan enää istuskeltua..[:)]
Poika kasvanut hurjaa vauhtia, ikää siis nyt jo reilu pari kuukautta. Painoa 6450g ja pituutta 58cm, eli syntymäpaino tuplaantunut ja senttejä tullut se 10 lisää. Potra poika ja ihanaisen makkarainen...[:D]
Ruokaa menee ja syödään edelleen parin tunnin välein, joskus saattaa mennä kolmekin tuntia. Imetän edelleen jonkin verran mutta aikas paljon jo pullollakin mennään..
Viikko sitten saatiin ensimmäinen rokotus, eli se rota-rokotus. Poika oli kolme päivää kiukkuinen kun ampiainen, itkuinen ja kovasti vatsavaivainen..[:(] Vatsavaivaa muutenkin jonkin verran mutta nuo kolme päivää oli kamalaa, kun ei voinut oikein millään toisen oloa helpottaa enempää.. Normit lääkkeet yms. keinot oli kaikki käytössä. Nyt onneksi ollaan taas normaaali olotilassa.

Meillä vietettiin tänään pojan ristiäiset, pienet mukavat juhlat perhepiirissä. Nimeksi annoimme Joa Kasimir.[:)]  Tilaisuus sujui ihan hyvin, pieni itku tuli loppupuolella kun maha alkoi kipristellä syömisen jälkeen. Muuten poika nukkui rauhallisesti kumminsa sylissä.

Tässä pikaisesti meidän kuulumiset tällä erää. Nauttikaa kirpeistä syyspäivistä!
Terkuin Kristalli & Joa
 
Raikkaan syyspäivän huomen!

Huh, meillä on ollut vähän vaikea aamu, mutta onneksi tyttö nyt nukkuu vaunuissa tyytyväisenä. Ihmeellisiä nuo mahakipristelyt, kun niitä välillä on enemmän ja toisinaan ei juuri mitään....
Meillä oli ristiäiset sunnuntaina ja tyttö sai nimekseen Sanni Amanda. Hän käyttäytyi erittäin hyvin, ainoa itku tuli heti toimituksen aluksi, kun pieni säikähti yhtäkkistä virren veisaamista [:D] Muuten nukkui kummin sylissä tyytyväisenä ja kahvien aikaan kiersi hurmaamassa sylistä syliin hampaattomalla hymyllään [:)] Illalla olikin Sanni sitten ihan poikki, kun oli niin paljon seurustellut ja ollut hereillä yhtäpäätä melkein 7 tuntia!!! Hän nukahti jo kahdeksan aikaan ja heräsi sen jälkeen ensimmäisen kerran syömään kolmelta. Meillä on nyt muutenkin siirrytty vain yhteen syöntiin yöaikana. Hän syö tuossa kahden-kolmen aikaan yöllä ja sen jälkeen sitten vasta aamulla 7.30 aikoihin herättyään. Äkkiä se muutos sitten tulee, että pärjää yhdellä yösyönnillä ja äitihän on tästä vain hyvillään. Olen kyllä niin hyvin nyt nukkunu, kun saan itsekin unta 4-5 tuntia yhtäjaksoisesti.

Kauhulla odotan tuota ensimmäistä rokotetta, joka meillä saadaan nyt torstaina. Olen kuullut monelta, että se rotavirusrokote tekee todella kipeäksi mahan ja lapsi on ollut erityisen kiukkuinen muutaman päivän. Me saadaan sen lisäksi toinen rokote, kun osallistun lapsen kanssa rokotetutkimukseen. Nuo mahakivut vaan on niin inhottavia, kun ei mitään voi tehdä auttaakseen pikkuista, muuta kuin kantaa ja pitää lähellä. Se vaan on kovin syntäsärkevää katsoa toisen pienen kyynelsilmiä eikä voi auttaa....[:(]

Raikkaita vavantuoksuisia syyspäiviä toivottelee Eppu&Sanni
 
Helou helou, täällä Tellervo!

Olipas mukavaa lueskella teidän kaikkien kertyneitä kirjoitelmia, on tässä varmaan kulunu jo yli kuukauden päivät kun en ole Vaussa edes pistäytynyt. Kiirettä pitää, juuuu-u!
Ja tervetuloa Sinullekin tänne kööriin, Sparks! Oli kiva lueskella Sinunkin stoori ja synnytyskertomus. Kiva kuulla että olet tykännyt meidän löpinöistä, tarkoitus onkin saada/antaa vertaistukea. Ja että minunkin kirjoitelmat ovat tuottaneet jollekin hyvää mieltä, kiva kuulla. [:)] Barokkiviulisti, VAU! Kuinkas sattuikaan, kun mä olen vannoutunut barokkimusiikkifani. Mä rakastan erityisesti 1500 ja 1600-lukua ja 1700-lukuakin... Ranskaa ja Italiaa... ja sitä vaatetusta...Versaillesia...ja Venetsiaa...Olen 9-vuotiaasta fanittanu Angelika-kirjoja ja leffoja ja miehen kanssa ollaan matkusteltu ja imetty Eurooppaa sisuksiimme. Lapsena ajattelin että olen syntynyt väärälle vuosisadalle, että täs on nyt tapahtunu joku "aikasiirtymä" kun olen joutunu 1900-luvulle. 1600-luku olis ollu mun juttu! [:D] Oi, olis ihanaa kuulla kun soitat barokkimusiikkia!!!

Noh, vauva-aiheeseen. Jonathan kasvaa silmissä. Hän on nyt iältään 2kk ja 4 päivää. Meillä on mennyt oikein kivasti. Iltaisin syötän rintaa 21-22 välillä, kymppiuutisten jälkeen kylvetetään poika JOKA ILTA ja sen jälkeen ladataan vielä vastikkeet perään. Iäkkäät lapsia kasvattaneet rouvat ovat neuvoneet että jos haluat että vauva nukkuu hyvin, kylvetä joka ilta. Kyllä siinä neuvossa perää on. Jonathan RAKASTAA kylpemistä. Iho on pysynyt tosi hyvänä eikä ole kuivanut yhtään, laitan kylpyveden sekaan aina kylpyöljyä. Vesisaavissa polske käy isin turvallisilla käsivarsilla, minä pesen ja hieron äidin hellillä käsillä. Jalat vispaa kovasti ja jokellus kuuluu, kylpeminen on päivän kohokohta! [:D] Siinä kylvyn jälkeen saa myös läheisyyttä ja seurustelua naamat vastakkain. Jonathan rentoutuu ja on levollinen kun hänet kuivataan ja puetaan. Sitten poika nukkumaan omaan huoneeseen ikiomaan pinnasänkyyn johon nukahtaa onnellisena yhden syvän huokauksen jälkeen. Vieressä en ole häntä nukuttanut yli kuukauteen. Olen aina ollut todella herkkäuninen, ja huomasin että kun nukumme vierekkäin, herään joka inahdukseen ja pieneenkin vauvan liikkeeseen eikä semmosesta nukkumisesta tule yhtään mitään eikä semmosesta väsyneestä äidistä ole lapselle mitään hyötyä jolla silmät roikkuu pitkin poskia. Tämä siis ratkaisuksi ja toimii meillä. Näin myös totutamme pojan itsenäiseen nukkumiseen heti alusta lähtien niin ettei myöhemmin tulisi pahoja kädenvääntöjä että missä on oma sänky ja missä nukutaan. Tällä menetelmällä pärjäämme koko kopla aamun tunneille asti, ja saadaan kaikki häiriintymätöntä unta, klo. 6 aikoihin kuuluu seuraava nälkähuuto. Mies käy syöttämässä edellisenä päivänä varastoidut rintamaidot ja seuraavan kerran herätään 8:30-9:00 aikaan, sitten annan rintaa. Päiväunille mennään 10-11 aikaan ja nukutaan 13-14 asti, sitten taas syöttö välissä ja takaisin ulkoilmaan 2.päiväunille jotka kestää noin 17 asti. Illat seurustellaan ja tankataan maitoa.

Yksi yö oli meillä aivan poikkeuksellinen - laitettiin poika illalla normaaliin tapaan nukkumaan. Mies herätti minut 8:30 ja kysyi että onko poika saanut ruokaa. Minä siihen että etkös sinä hoitanut sen välisyötön??? Mies siihen että "en". Toljotettiin vähän aikaa toisiamme ja ponkastiin molemmant salamana ylös sängystä Nyytin huoneeseen että onko siellä kaikki hyvin, pelästyttiin todella. Mutta, hän siellä vasta heräili meidän elämöinnin kuultuaan ja tapitti kysyvänä että mikä hätänä?! [&:] Ja sitten hymyili leveästi. Kyllä vaan, poika nukkui 8 TUNTIA PUTKEEN, ilman välisyöttöjä!!!

Neuvola kutsui meidät koko perheen vierailemaan äitiysvalmennusryhmässä. Se oli eilen. Saivat vapaasti kysellä ja me kerroimme millaista oli synnytys ja millaista on meidän vauva-arki.

Mitä itse kertoisitte? Me kerrottiin niinkuin asiat on. Oma vauva on maailman ihanin asia ja olemme tosi onnellisia emmekä vaihtaisi tätä onnea mihinkään. Mutta kerroimme myös asian toisen puolen. Valvominen tekee kiukkuiseksi. Tehtäväjako voi kiristää keskinäisiä välejä, uupumus on ihan todellista, raskaudenjälkeinen alakuloisuus ja mielialanvaihtelut on totta, niihin kannattaa varautua. Me oltiin yllättyneitä kuinka voimakasta kuohuntaa ne hormoonijutut saa aikaan, ainakin minulla. Suutun tai pillitän ihan mitättömistä asioista. Ja kun olen vielä temperamenttista sorttia niin oksat pois! Mä en osaa haudata tunteita sisälleni vaan päästään kaikki ilmoille. Miehelläkin on rankkaa, varsinkin jos ottaa tosissaan osaa vauvan hoitoon ja yrittää siinä vielä tyynnyttää tolaltaan olevaa vaimoa! [&:]. Sillä mikä isä se semmonen on joka ei ota osaa mihinkään????. Olisi todella julmaa jättää vaimo/tyttöystävä yksin tässä uudessa elämäntilanteessa. Me täällä tehdään kaikki puoliksi, jos mies pystyisi imettämään niin hän tekisi varmaan senkin![:D] Tämän kaiken lisäksi keskinäistä rakkautta tulisi vaalia. Lapsen koti on vanhempien parisude, siitäkin tulisi siis pitää huolta. Mutta miten varata aikaa kahdenoloon kun vauva huutaa ja molemmat on ihan poikki ja tuntuu ettei aika riitä mihinkään. Meillä se toteutuu yöllä.[:)][:)] Asioista puhutaan ja ollaan lähekkäin. Me ainakin tarvittais vuorokauteen muutama tunti lisää... Entä itsenäisyys, huilitauot itsekseen? Niitäkin tarvitaan jotta nuppi pysyy kunnossa. Me ollaan laadittu yhteinen aikataulu josta pidetään kiinni, että molemmat pääsee välillä olemaan itsekseen. Minä lähden ratsastamaan ja mies hoitaa vauvaa, mies lähtee kitaraa soittelemaan ja minä hoidan vauvaa. Tästä meidän sopimuksesta on ollut tosi paljon apua, ollaan aina kotiin tullessamme hyväntuulisia eikä paha mieli pääse kasautumaan. Ihmiselle ei ole hyväksi kököttää päivätolkulla neljän seinän sisällä. Vaunukävelyjä tehdään päivittäin mutta ei sekään ole sama asia. Se että on äiti tai isä ei pitäisi tarkottaa sitä että ei saa enää tehdä mitään muuta kuin imettää ja vaihtaa vaippoja.

Oletteko te muut kohdanneet alakuloisia mielialoja ja uupumusta? Miten olette selvinneet?

Meillä myös edistystä tapahtuu sosiaalisella rintamalla. Hampaattomia äänettömiä nauruja, aivan hurmaavia leveitä hymyjä, jokellusta ja ihan selvästi Jonathan yrittää välillä kertoa jotakin. Puhun hänelle aina silloin ja sanon jotakin takaisin ja hän on aivan innoissaan.

Onko teidän vauvat ruvenneet ujostelemaan vieraita? Meidän vauva ei, ainakaan vielä, hän suostuu hymyssä suin vaikka kenen syliin ja tapittaa rohkeasti uusia naamoja. Jonathan on utelias tunneälyinen luonne. Me ollaan aika paljon ihmisten ilmoilla ja Jonathan on tottunut kaikenmoiseen härdelliin. Jos ollaan hiljaa kotona, hän hermostuu ja huutaa pää punaisena, mutta heti kun lähdetään vaunuilla tai autolla johonkin tai ollaan ihmisvilinässä, hän rauhoittuu tai alkaa nukkumaan!

Onko teidän vauvoille tullut päähän aukileen kohdalle ihoon karstaa? Jonathanilla oli aika pahana mutta eilen ja toissapäivänä sain kaikki lastut harjalla ja sormilla varovasti rapsuttaen pois. Öljyäminen ja jopa päänahan rasvaaminen perusvoiteella auttoi. Se oli aika hurjan näköinen mutta nyt on kaunis siisti päänahka taas.

Me ollaan koko ajan vähennetty ja vähennetty vastiketta. NAN1stä käytetään. Ihailtavaa jos joku on pärjännyt vauvan kanssa täysin ilman vastiketta, sehän olis ihanne. Mutta me ei oltais kyllä pärjätty ilman, mulla nyt vasta alkaa maidontuotanto kunnolla vilkastumaan. Meidän poika on ollut todella nälkäinen ja vaativainen heti alusta lähtien, ei oltais selvitty varmaan ilman vastikkeella täydentämistä.

Äitiys on ihanaa ja rankkaa, niin ihanaa ja rankkaa ettei sitä voi tajuta ennenkuin sen itse kokee, vai mitä!

Terveisin Tellervo ja Sepsu(Lempinimi tulee kolmannesta nimestä) - Jonathan Sakari Sebastian
 
Löysin netistä NIIIIN ihanan jutun [:)] :
 

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu,
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä,
iloa,
rakkautta,
sydänsärkyä,
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.
 
Moikka taas!

Ei tätä varmaan kukaan usko - mutta totta se on: Nyyti nukkuin viime yönä 10 TUNTIA putkeen ILMAN VÄLISYÖTTÖJÄ. Aamuyön rintamaidot jäi syöttämättä, mut onneks säilyvät jääkaapissa 2vrk.

Juu-u! [:)] Tämmöstä meillä.

Voi mutru, totta joka sana, äitiydessä näkyy kaikki elämän värit.
 Mulla alkaa onneksi  hormooniviiraukset pikkuhiljaa helpottamaan ja olo alkaa olla levänneempi ja tasapainoisempi, kiitos raikkaan ulkoilman ja toimivan tehtävänjaon. Enää ei itketä yhtään. [;)] Pahin baby blues ajoittui mulla 6-8 viikkoa synnytyksestä. Onneksi rakas mieheni on ollut niin ymmärtäväinen ja kaikessa mukana ettei tartte yksin olla. Ja nämäkin kokemukset lähentää ja saa puhaltamaan yhteen hiileen. Neuvolatäti sanoi että jos pystyy olotiloistaan hymyssäsuin puhumaan ja jälkeenpäin nauramaan itselleen niin kyse ei ole vakavasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Hih, Orion, meillä kans superleveä sänky! [:D] Mut mulla se ei auta mitään herkkäunisuuteen. Tarvitsen myös pimennysverhot ja hiljaisuutta. Sama systeemi lastenhuoneessa. Kun nukutaan, pitää olla rauha maassa. Jos piytää vaihtaa vaippa tai yösyöttää, sytytetään vain pieni hämyvalo. On se ihanaa nukkua leveästi, mä nukun kuin meritähti. Hyvä uni on kaiken A ja Ö.

No nyt on mentävä, Sepsu kutsuu, jatketaan taas toisella kertaa!

terv. tellu & zepzu
 
Tervehdys taas!

Kotiin on palattu ja arki alkanut, veroilmoituksen tayton merkeissa, krooh. [:'(] Ollaan miehen kanssa ihan yhta pihalla; Irlanti on joissain asioissa ihanan epabyrokraattinen mutta nama kaavakkeet on ihan kauheita tayttaa!

Meidan eka ulkomaanreissu vauvan kanssa meni ihan mainiosti. Levytykset peruuntuivat viime tingassa - mika oli arsyttavaa - mutta siita tulikin sitten spontaani perheloma, kun kerran oli lentoliput ja muut. Eli lennettiin Pariisiin ja sielta pikajunalla Bordeauxiin yhden tutun luokse ihanalle maatilalle rentoutumaan ja lomailemaan pitkaksi viikonlopuksi, ja syomaan valtavia maaria rapeaa patonkia ja juustoja ja kaveleskelemaan viinikoynnosten koristamia maisemia. Oli ihan huippua. Ja lieko johtunut 300 vuotta vanhan maatilan paksujen kiviseinien rauhasta vai mista, mutta Ella nukkui paremmin kuin koskaan - herasi kaikkina oina vain kerran viiden maissa ja sitten jatkoi unia yhdeksan kymmenen tienoille! Ja muutenkin pikku neiti oli oikea mallivauva, hyvantuulinen ja helppo. Ekat naurutkin kuultiin reissun paalla yhtena iltana, ja muutenkin juttua piisaa.

Nyt palattua on vaan ollut toinen aani kellossa - viime yo mentiin taas vanhalla kolmen tunnin kaavalla, ja mahaa naytti kipristelevan. Lisaksi Ella on tanaan ollut kovin artyisa ja karttyisa ja haluaisi olla vaan rinnalla suurimman osan ajasta - nyt tosin rauhoittui vihdoin paivaunille, huhhuh. Miehen sisko oli kaymassa ja arvuutteli etta saattaisi olla kyse jo hampaista? Tai sitten oisko vaan paluu arkeen takkuista hallekin. Oishan sita itse kukin viihtynyt pidempaan siella Etela-Ranskan lammossa... [:)]

Juttelusta tuli mieleen, onpa hauska naha sitten tulevaisuudessa etta alkaako puhe tulla suomeksi vai englanniksi. Koitan ite tietty puhua mahdollisimman paljon kotimaista, (ja mulla on valtava lastenlaulurepertuaari, aiti kun on muskarinopettaja! [:D]) mutta kun mies ei puhu suomea niin suurimman osan ajasta Ella kuulee englantia. Mites teilla Orion, teidan neidosta taitaa olla tulossa jopa kolmikielinen? [:)]

Krooh, kylla tuntuu taas tuo viime yon unenpuute. Totta se on, hyva uni on kaiken mielenterveyden perusta! Muutenhan tama aitiys olisi ihan helppoa. [;)] Ja kylla se on niin etta pienen vauvan kanssa kun sahlataan niin parisuhde on kylla hyva olla vankalla pohjalla. Kun molempia vasyttaa ja vauva itkee tai on hankala niin ei ole herkkua. Onneksi mun mies on itse karsivallisyys ja aivan ihana isa... Mutta ei ois ikina uskonut ennenkun sen kokee, miten ne hormonit ja unenpuute voi vieda mehut. Mun pahin jakso oli pari viikkoa synnytyksen jalkeen, kun miehen oli pakko menna takas toihin (eli hoidin yot ja suurimman osan paivaa itekseni) ja Ellalla oli juuri silloin pahin vatsavaiva/unettomuuskausi. Ja vaikka kaikkialla sanotaan etta ota vastaan kaikki apu mita tarjotaan, niin jotenkin tammoiselle itsenaiselle luonteelle oli kovin vaikeaa tottua siihen etta tanne tuli porukkaa kokkaamaan ja siivoamaan jne... Jotenkin aina teki mieli vaan purra hammasta ja sanoa etta kylla tassa parjataan, vaikka moni ilta meni silkkaa vasymysta itkiessa. Mutta onneksi tulivat ja auttoivat, ihanat sukulaiset ja tuttavat ja naapurit. Irkut on ihania!

Tellervo, kiva kuulla etta oot kanssa vanhan musiikin ystava! [:)] Mulle on kanssa nimenomaan 1600-luvun musiikki ja taide erityisen lahella sydanta. Ja voi etta oon kateellinen kun oot jo hevosen selassa... Mulla on vielakin paikat vahan aristavat, ja lahimmalle tallille on matkaa, mutta ootan innolla niiin innolla seuraavaa kertaa kun paasen ratsastamaan, oi onnea.

Mitas muuta... Ella saa huomenna ekan rokotteensa, "6-in-1" (mm.polia&tetanus) - toivottavasti ei tule pahoja sivuvaikutuksia kun on muutenkin vahan kallella kyparin tama tytto.

Tosi natteja vauvan nimia muuten teilla kaikilla! "Ella" on oikealta nimeltaan Eleanor Anna Margaret. [:)]

Tassapa talla eraa.... Hyvia vointeja aidille ja lapsosille (ja pitkia younia!) [;)]

Sparks
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top