merihevonen
Jostain jotain jo tietävä
Heipähei vaan! Ja toivottavasti kaikki saavat rentoutua viikonlopun :)
ElMalle ja Eleanoralle valtavan suuret pahoittelut surullisista uutisista :(
sukupuolesta, minä ja mies ollaan hyvin ehdottomia sen suhteen, ettemme halua tietää sukupuolta etukäteen. Todennäköisesti ajattelisimme toisin, jos ultranäkymä olisi 100% varma, mutta kun se ei koskaan ole. Esikoisen sukupuolta emme tienneet etukäteen, ja tuntui aivan mahtavalta saada tietää se synnytyksen yhteydessä. Sukupuolen kuuleminen jotenkin vankisti jo toki ennestään valtavaa rakkautta vauvaa kohtaan. Se on jäänyt mieleen yhtenä elämäni tähtihetkistä. Eli jos loppuun päästään, kuulemme sitten synnytyksessä sukupuolen :) Tähän mennessä ei ole ollut mitään oloa sukupuolen suhteen. Alkuraskaus on kylläkin hyvin erilainen kuin esikoisen kohdalla. Mutta esikoisestakin veikkasin itse tyttöä :D
Meillä on alkuraskauden uä torstaina, h 9+0, Väestöliitossa. Maksaa 110 €. Selasin juuri esikoisen raskauden äitiyskorttia ja välissä oli alkuraskausultran kuva h 7+4. Kyllä tuli tippa linssiin :) Menen täsmälleen samoilla viikoilla neuvolaan kuin esikoisen kohdalla, h 9+6. Meillä ei neuvolassa ole ultralaitteita, joten tiedän jo etukäteen, ettei ultrata. Mutta eipä se heidän tehtävä olekaan. Pyydän, että kuunneltais sydänääniä, vaikkei ne välttämättä kuulukaan edes noilla viikoilla, ja minulla on myös voimakkaasti taaksepäin kallistunut kohtu.
Kertomisesta... Minä olen kertonut yhdelle ystävälle. On todella vaikea pidätellä kertomista, kun on niin paljon oireita. Mutta maltan nyt mielen ainakin siihen ensi viikon ultraan asti. Sitä en ole vielä pohtinut, miten menettelen työpaikalla. Varmaankin kerron lokakuun alussa, kun np-ultra on jo ohi.
Eevi, minullakin vaihtelee rintojen aristuksen voimakkuus hyvin paljon eri päivien ja eri vuorokauden aikojenkin suhteen. Eli ei niiden tarvi olla koko ajan arat ;)
Piiku, alkaako olo yhtään helpottaa? Myötätunnon tuulia ja jaksamisia.
ON: Täällä ollaan superväsyneitä. Jaksan touhuta ekat 9 h heräämisen jälkeen hyvin, sitten pitäis päästä vaakatasoon... Laiskottaa ihan kamalasti, ja kun tänään sain siivousinspiraation, niin siivottiin sitten koko kämppä. Voin taas seuraavat 4 vkoa maata sohvalla. Oma laiskuus todellakin jo ottaa päähän, mutta en kerta kaikkiaan jaksa :( Onneksi mies on ottanut kodinhoidon vastuuta itselleen, kun on huomannut mun olevan toivoton tapaus. Meillä nukutetaan poika omaan sänkyyn ja olen nukahtanut tällä viikolla joka ilta häntä nukuttaessani itsekin, herännyt aamulla ;) Hyvät unet olen saanut!
ElMalle ja Eleanoralle valtavan suuret pahoittelut surullisista uutisista :(
sukupuolesta, minä ja mies ollaan hyvin ehdottomia sen suhteen, ettemme halua tietää sukupuolta etukäteen. Todennäköisesti ajattelisimme toisin, jos ultranäkymä olisi 100% varma, mutta kun se ei koskaan ole. Esikoisen sukupuolta emme tienneet etukäteen, ja tuntui aivan mahtavalta saada tietää se synnytyksen yhteydessä. Sukupuolen kuuleminen jotenkin vankisti jo toki ennestään valtavaa rakkautta vauvaa kohtaan. Se on jäänyt mieleen yhtenä elämäni tähtihetkistä. Eli jos loppuun päästään, kuulemme sitten synnytyksessä sukupuolen :) Tähän mennessä ei ole ollut mitään oloa sukupuolen suhteen. Alkuraskaus on kylläkin hyvin erilainen kuin esikoisen kohdalla. Mutta esikoisestakin veikkasin itse tyttöä :D
Meillä on alkuraskauden uä torstaina, h 9+0, Väestöliitossa. Maksaa 110 €. Selasin juuri esikoisen raskauden äitiyskorttia ja välissä oli alkuraskausultran kuva h 7+4. Kyllä tuli tippa linssiin :) Menen täsmälleen samoilla viikoilla neuvolaan kuin esikoisen kohdalla, h 9+6. Meillä ei neuvolassa ole ultralaitteita, joten tiedän jo etukäteen, ettei ultrata. Mutta eipä se heidän tehtävä olekaan. Pyydän, että kuunneltais sydänääniä, vaikkei ne välttämättä kuulukaan edes noilla viikoilla, ja minulla on myös voimakkaasti taaksepäin kallistunut kohtu.
Kertomisesta... Minä olen kertonut yhdelle ystävälle. On todella vaikea pidätellä kertomista, kun on niin paljon oireita. Mutta maltan nyt mielen ainakin siihen ensi viikon ultraan asti. Sitä en ole vielä pohtinut, miten menettelen työpaikalla. Varmaankin kerron lokakuun alussa, kun np-ultra on jo ohi.
Eevi, minullakin vaihtelee rintojen aristuksen voimakkuus hyvin paljon eri päivien ja eri vuorokauden aikojenkin suhteen. Eli ei niiden tarvi olla koko ajan arat ;)
Piiku, alkaako olo yhtään helpottaa? Myötätunnon tuulia ja jaksamisia.
ON: Täällä ollaan superväsyneitä. Jaksan touhuta ekat 9 h heräämisen jälkeen hyvin, sitten pitäis päästä vaakatasoon... Laiskottaa ihan kamalasti, ja kun tänään sain siivousinspiraation, niin siivottiin sitten koko kämppä. Voin taas seuraavat 4 vkoa maata sohvalla. Oma laiskuus todellakin jo ottaa päähän, mutta en kerta kaikkiaan jaksa :( Onneksi mies on ottanut kodinhoidon vastuuta itselleen, kun on huomannut mun olevan toivoton tapaus. Meillä nukutetaan poika omaan sänkyyn ja olen nukahtanut tällä viikolla joka ilta häntä nukuttaessani itsekin, herännyt aamulla ;) Hyvät unet olen saanut!
No, toivotaan ettei ylly pahemmaksi...