Elokuu :)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja ddrops
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
En halua tuomita heitä ketkä tupakoivat raskausaikana, koska toisille se riippuvuus yksinkertaisesti on ylitsepääsemätöntä, mutta tämä oli jo jotenkin kauhistuttava uutinen..! emoticon Pitäisköhän neuvoloiden alkaa enemmän kiinnittää tämmösiinkin asioihin huomiota, että nämä synnytyspelkoiset saisivat ajoissa apua... Nykyaikana kun tietoa ja "tietoa" saa niin helposti, niin ei ihme, että nykyään on paljon synnytystä pelkääviä, kun esim. netti kuitenkin on pullollaan kaikkia kauhutarinoita synnytyksistä... Surullista...emoticon
http://www.iltalehti.fi/raskausjalapset/2012081515956031_rb.shtml
 
No huhhuh, noilla ihmisillä ei kyllä päässä paljon liiku, jotka polttaa siinä toivossa, että lapsi olis pienempi ja siten helpompi synnyttää. Miettis myös vähän mitä harmia voi tulevaisuudessa tolla aiheuttaa lapselleen :/
 
Kieltämättä joo, aika karmaseva uutinen! Miten itsekkääksi sitä voi ihminen ryhtyä..? Jotenkin, kun ite oon viikon miettiny, että voinko laivan buffassa ottaa lasin viiniä ruuan kanssa potematta huonoa omaatuntoa loppuraskauden ajan, niin tommonen tieten tahtoen toisen kasvun häirintä tuntuu aika rajulle... :/
 
Täältä ilmoittautui mukaan vielä yksi marraskuulainen, jos vain mahtuu :)
Meillä mennään tänään rv 26+4 ja tyttölupaus ollaan saatu. <3
Lueskelin tätä ketjua läpi ja ainakin hiusten- ja kynsienkasvusta oli puhetta.
Otin itse geelikynnet tuossa joku aika sitten ja niistä kyllä huomaa kuinka nopeasti oma kynsi kasvaa. Minulla on ollut ne ennenkin ja kyllä nyt kasvaa huomattavasti nopeammin.

Meillä pikkuinen liikkuu paljon ja varsinkin iltaisin alkaa usein kova myllerrys. Minusta on ihanaa kun liikkuu niin tietää ainakin että neidillä on kaikki hyvin <3

Harjoitussupistuksia on ollut jonkun verran, nykyään päivittäin. Ei tee kipeetä mutta eipä ne nyt mukaviltakaan tunnu. Kolmisen kuukautta olisi vielä laskettuun aikaan. Aika on mennyt mielestäni todella nopeasti ja toivottavasti menee tästä eteenpäinkin :)
 
Tervetuloa mukaan Ailime.

Onks täältä jo tosiaan porukka siirtyny faceen ku keskustelut on näin hiljentyneet? 

Mulla oli täs viikolla vatsatauti ja kuume. Voin kyl sanoa et ei mikään mukava yhdistelmä raskauden ja helteen kanssa. Huh huh! Melkein 3 päivää oon vaan nukkunu. Tiistaina töissä ihmettelin ku oli niin etova olo ja ylävatsaa pisteli. Lähinkin sit kesken päivän kotiin lepäileen. Illalla sit selviski mistä outo väsymys ja olo johtu ku nousi kuume ja aloin ripuloimaan. Tänään vasta ollut ensimmäinen parempi päivä, tosin nukuin tänäänkin parin tunnin päikkärit. Silloin tiistaina ja eilen illalla oli ihan ihmeellisen kipeä ylävatsa, pisteli eikä mikään asento ollut hyvä. Hieman jo säikäyttikin mut onneksi meni ohi ja tais vaan liittyä tähän tautiin. Vauva on kuitenkin potkinut ihan normaalisti. Onneksi maanantaina on lääkärineuvola ku tosi paljon supistelikin vaikkakin kivuttomasti. Tuleepahan kuitenkin tarkistettua paikat ja voin vielä nuista vatsakivuistakin jutella. Samalla aioin pyytää reseptin kunnon närästyslääkkeeseen kun tää välillä meinaa olla ihan hirveää.

Jahas mut mun kone värkkää nyt jotain ja tää kirjottaminen on ihan äärimmäisen raivostuttavaa ku kursori hyppii koko ajan mihin sattuu.


 
Voin hyvin kuvitella  Pikatsu, ettei olo ole ollut kovin kehuttava. Onneksi nyt jo paranemaan päin.

Minulla on ollu jotenkin hirveen energinen viikko. Kun päätettiin hankkia hoitopöytä, niin makkarin järjestys meni uusiksi. Nyt olen sitten puunannut kaappeja ja lipastoja, että saadaan tilaa pöydälle. Paljon on lähteny tavaraa roskiin/kierrätykseen, mitä kaikkea turhaa sitä tuleekaan säilöttyä... Vaatehuone on vielä kokonaan läpikäymättä ja voin kuvitella, että ei sielläkään kaikki ihan tarpeellista tavaraa ole. Aika kovalla kädellä olen kyllä laittanut tavaraa pois, että saadaan tilaa pojan tavaroille ja vaatteille. Ihan hyvä vaan, kun oikeesti ei niitä tavaroita ole edes tarvittu moneen vuoteen mitä nyt olen heittänyt menemään. Mattopyykilläkin kävin, pesin kaikki pienet matot. Isommat matot jätit pesemättä, kun ei enää uskalla nostella painavia asioita. Muutenkin ajattelin viedä matot sitten kura-ajan jälkeen pesulaan, että on sitten vauvan tullessa puhtaat matot lattioilla. Toivottavasti silloin on jo lunta maassa niin ei koirien tassujen mukana kantaudu hiekkaa ja kuraa sisälle aivan älyttömästi :)

Siivoiluun ja järjestelyyn tulee kuitenkin nyt taukoa, kun anoppi ilmoitti eilen tulevansa viikonlopuksi kylään ja sitten maanantaina minun äiti vuorostaan saapuu vierailulle. Hyvin anoppitäyteinen viikko tulossa, onneksi molemmille tasapuolisesti ;D

Joko olette huomanneet vauvoillanne unirytmiä? Meillä on jo pientä rytmiä havaittavissa. Aamu alkaa pienellä venyttelyllä ja potkuilla samalla kun minä herään, sit kun lähen lenkille niin hiljenee, eli käy varmaan nukkumaan. Iltapäivällä alkaa monesti kova mylläys mahassa ja ne potkut kyllä tuntuu. Illalla taas nukkumaan mennessä käy sellainen ½ tunnin mylläys mahassa, ennenkuin poitsukin rauhoittuu. Myös yöllä oon nyt heränny aina siinä 3-4 välillä potkuihin ja sit pitää käydäkin vessassa. Päivällä tosin tuo liikehdintä on ihan siitä kiinni, kuinka aktiivinen itse olen. Mut tuo ilta ja yö on jo ollu viikon ajan hyvin säännöllinen :)
 
Pääsin eilen vähän harjoittelemaan vaipanvaihtoa veljenpojan (kohta 3kk) kanssa. Kyllähän siitä oli sellainen peruskäsitys, mutta kyllä kummasti vaan jännitti, kun ihan elävällä harjoittelukappaleella piti kokeilla. Poika oli kyllä niin nätisti ja yhteistyökykyinen. Kuiskutin korvaan, että ethän pissi tädin päälle :D Tosi kiva oli saada edes jotain tatsia.

Tänään taisin ensimmäisen kerran tunnistaa masusta käden. Aiemmin ollut niin epäselvää, mikä on mitäkin. En mitään tarkkaa rytmiä oo tyypillä huomannut, mutta nyt töissä ollessa on kyllä aamupäivällä aika aktiivinen, sitten hiljenee iltapäiväksi ja illalla myllerrys alkaa uudelleen. Mutta kyllä enemmän vielä taitaa silti mennä niin, että kun itse rauhoittuu niin toinen alkaa meuhkata.
 
En ole kyllä huomannut vauvalla mitään erityistä rytmiä, paitsi sen että aamuisin ja iltaisin taitaa olla aktiivisimmillaan. Ja sitten aina kun ite rauhoittuu niin huomaa liikkeet heti paremmin.

Miten teillä on muuten miehet olleet mukana raskaudessa? Meillä mies alkaa hiljalleen osoittaa enempi ja enempi innostusta myös ulospäin :) Onhan hän siis myös toivonut tätä vauvaa tosi paljon, mutta ei ehkä samalla lailla ole hössöttänyt kuin mä. Olen tosin yrittänyt tässä sanoa, että yhtä lailla hänen pitäisi ottaa asioista selvää ja lukea, enhän mä sen enempää osaa tai tiedä kuin hänkään kun eka lapsi on kyseessä! Ja parempi että lukisi ja tutkisi itse kuin että mä sitten "opetan" kaikki kuulemani jutut tms... Mutta ehkä miehet tykkää enempi tollasista toiminnallisista jutuista kuten hoitopöydän kokoamisesta jne? :D
 
Mä en oo varsinaista selkeää rytmiä huomannu, kun oon ite niin aktiivinen, ni en paljon pysähtele päivän mittaan. Töissä kyllä huomaan, et aamupäivällä liikehdintä on runsasta, mut teenkin istumatyötä niin varmaan sen takia ehdin pysähtyä "tunnustelemaan" liikehdintää... Ehkä sieltä on tulossa samanlainen aamuvirkku kuin äitinsäki ;)
Mies on alkanut entistä enemmän höpisemään vauvasta, ja heittelee missä milloinkin nimivaihtoehtoja.. Käytiin viikonloppuna lastentervikeliikkeessä, ja siellä se katteli ja tutki tavaroita siinä missä muutki :D ja tuplarattaitaki siellä kokeeks työnteli :D On puhunut koko ajan et pikkukakkonen saa tulla heti kun haluaa.. eli katotaa kui nopeeta sitä voi raskaudtua synnytyksen jälkeen uudelleen :)
Asiasta kukkaruukkuun... söin viikko sitten antibioottikuurin ja mies eilen illalla sano et häntä on alkanu kutittaan seksin jälkeen :DDD Arvasin heti, et noni, siihe on sitten tarttunu hiiva.. :D nauratti vaan ku sano et hän on saanu mult jonku taudin :DD Siis mulla tulee aina antibioottikuurin jälkeen hiiva, mut nyt ei varsinaisia oireita ole ollut, vaan todella kuivat limakalvot..mut täs raskausaikana on kyllä yrittänyt puskea hiivatulehdusta harva se kerta.. ehkä on ollutkin sitten piilevänä, kun nyt sit tarttu mieheenikin :D Tänään on sitten haettava apteekista canesten combi, ja hoidettava molemmat :)
 
Ën oo huomannu mitään unirytmiä vauvalla. Liikkeitä huomaan sillon kun ite oon paikallani enkä hösää mitään. Mies on nyt innostunu kopeloimaan mahaa usein, kun tuntuu noita liikkeitäkin. Aiemmin oli vähän nihkeempi, tai oikeastaan koko alkuraskauden, mut nyt on kyllä hyvin mukana tässä. En nyt oikeen tiedä miten muuten vois edes olla raskaudessa mukana. Tavaratki on hankittu, niin niistä ei pahemmin tarvii puhuakaan. Tulevaisuudesta lapsen kanssa kyllä puhutaan keskenämme välillä.

Ihanaa kun kohta voi jäädä pois töistä! :) Ei tätä kauaa kyllä enää jaksaiskaan. Selkä ei tykkää ja stressaan koko ajan. Tai siltä tuntuu ainaskin.
 
Ja mä päätin, et jään JUST NYT pois töistä. Syyskuun puoles välis olis alkanu kesäloma, josta olisin sit suoraan jääny äitiyslomalle, mut ei vaan jaksa enää ees sinne. Selkään koskee, hengästyttää, ahdistaa, supistaa, väsyttää, vituttaa, saan suonenvetoja, turvottaa ja muutenki kolottaa joka helvetin paikkaa. :) Vois vaan hengailla sinne marraskuuhun asti tän pikkumiehen kans X-asennossa jossain sängyn pohjalla.

Vaunutkin pitkän jahkailun jälkeen sain vihdoin tilattuu Saksasta, kun löysin sieltä samat 300e halvemmalla, mitä täällä yhdessä liikkeessä olin käyny ihailee. Nooo, sit huomasin et toimitusaika noin 10 viikkoa, et saa nähdä tuleeko ajoissa...

Mut jospa tää tästä!


 
Täällä myös selkä vaivaa aika paljon, varsinkin yöt on todella huonoja. :/
Olen työharjoittelussa ja istun päivät pitkät tietokoneen ääressä. Eipä se selkä siitä ainakaan parempaan suuntaan mene. Muutenkin yöt on jotenkin olleet viime aikoina katkonaisia. Viime yönäkin heräsin 4 aikaan enkä saanut enää sen jälkeen unta. Nousin ylös sitten kun kello soitti ja nyt pitäisi sitten jaksaa koko päivä harjoittelussa. Harjoittelua olisi vielä jäljellä tämä ja ensi viikko. Sen jälkeen muutama viikko koulua ja sitten onneksi loppuu :)

Jonkun verran oon huomannut vauvalla rytmiä mutta tuntuu että sekin vähän vaihtelee. Aika myöhään illalla hän kuitenkin aloittaa usein aika pitkänkin jumppatuokion. Eilen miehen kanssa illalla naureskeltiin molemmat kun vauva piti ihmeellistä myllerrystä vaikka kuinka kauan. Ei tuntunut potkuja mutta kova myllerrys kyllä kävi ja sen näki aivan selvästi mahan päältäkin :D

Me yritettiin noin vuoden verran ennen kuin meillä tärppäsi ja näin ollen on kyllä todella odotettu ja kaivattu vauva <3 Mies on ollut koko ajan innoissaan mutta nyt kun liikkeet on tuntuneet mahan päältäkin niin tuntuu että mies on pystynyt olemaan niin sanotusti enemmän mukana raskaudessa. Päivittäin hän puhelee vauvalle ja välillä huomaa kuinka vauva reagoi hänen ääneensä ja alkaa liikkumaan.
 
Minä en osaa tuota mahalle puhumista, eikä mieskään oo sitä harrastanu, vaikka näil viikoilla vissii se vauva kuulee jo ja varmaan oppis tunnistamaan meijän äänet..Jossain luki et vauvalle vois nyt jo alkaa jotain laulua laumaan ni tunnistaa ja rauhoittuu sit syntyessään siihe samaan lauluun.. Tiedä sitten :) minust se vaan tuntuu vähä oudolta höpistä masulle :D
 

ddrops kirjoitti:
Minä en osaa tuota mahalle puhumista, eikä mieskään oo sitä harrastanu, vaikka näil viikoilla vissii se vauva kuulee jo ja varmaan oppis tunnistamaan meijän äänet..Jossain luki et vauvalle vois nyt jo alkaa jotain laulua laumaan ni tunnistaa ja rauhoittuu sit syntyessään siihe samaan lauluun.. Tiedä sitten :) minust se vaan tuntuu vähä oudolta höpistä masulle :D

Ihan sama fiilis :D Välillä oon kyl alkanu hyräilee jotai ja kerra ku hyräilin tota "you are my sunshine, my only sunshine" nii alko sellane jumppa et menin iha häkellyksii et tykkäskö se mun laulusta vai potkasko et oo jo prkl hiljaa ku koitan nukkuu :D
 
Joo en minäkään osaa puhua mahalle, tuntuu vaan niin tyhmältä hommalta... Mies kyllä lauleskelee ja soittaa kitaraa. Tekee sitä kyllä muutenki, mut välillä tulee ihan viereen ja laulaa vauvalle. käskin jo heinäkuun puolella lauleskelemaan jotain kivoja lauluja vauvalle, testataan toimiiko oikeesti se, että se sit rauhottuis tuttuun lauluun kun on syntyny. Tai mä ehdotin, että kun vauva huutaa ja on levoton, niin mies laulaa jotain mitä on lauleskellu raskausaikana ja sit jotain ihan muuta vertailun vuoks ja katotaan miten vauva reagoi. Kauheeta koe-eläinmeininkiä :D Mä kyllä uskon enemmän siihen tuttuun ääneen ja omaan rauhallisuuteen kuin tuttuun lauluun. Mut oon valmis muuttamaan mielipidettäni jos siihen on aihetta, mistäs mä nyt voisin tietää oikeesti, kun ei oo kokoemusta vauvoista :)

Alkaa kyllä mennä hermot totaalisesti töissä ja lasken päiviä siihen, et voin jäädä pois. Ei ihan parhaat fiilikset töissä istuessa enää. Motivaatio pakkaslukemilla (ollu jo pitkään), ei pahemmin tekemistä,, väsyttää, selkä paskana, stressaa, ahdistaa ja mitähän vielä...
 


Mä oon ollut poissa koska on ollut kaamee flunssa päällä eikä oo jaksanut mitään oikein...


Mahalle puhumisesta.. ite tulee ainakin puhuttua mahalle.
 
Mä oon jotenkin kummasti säästynyt kaikilta selkäkivuilta ja muilta suuremmilta vaivoilta. Eli työssäkin on kivaa (varsinkin kun oon vihdoin oman alan töissä!) :D 
Tänään tosin sai juosta ees taas ja oli niin paljon hommia että hyvä kun kerkes vessassa käydä.... :P

Ite suunnittelin jossain vaiheessa kans että hyräilisin masulle jotain laulua, jolla vois sitten kokeilla myöhemmin rauhoittaa vauvaa. Mutta kyl se on jäänyt. En mä oikein muutenkaan osaa jutella tälle mahalle. Enempi miehen kanssa kaksistaan jutellaan ja ihmetellään pojan puuhia :D 

Pitää muuten täälläkin hieman hehkuttaa: ikuisuus sitten aloitettu pro graduni lyötiin tänään kansiin ja perjantaina ajattelin kiikuttaa sen opintotoimistoon! Tämä työ on vienyt niin valtavasti aikaa ja voimavaroja, ja monesti on epätoivo (ja itkupotkuraivarit yms.) iskeneet että nyt tuntuu kivi pudonneen harteilta :) Totesinkin miehelle, että kyllä se on ennen babyn tuloa saatava valmiiksi, muuten se jää kokonaan tekemättä. Vielä pari tenttiä ja jospa sitten tammikuussa juhlittais mun valmistumista ja babyn ristiäisiä samoilla pippaloilla :D
 
Edellisessä raskaudessa soitin vauvalle joka ilta saman biisin cd-levyltä, ja kun muksu syntyi, rauhoittui hän selvästi tämän kappaleen kuullessaan. Se oli kyllä tosi hieno hetki, kun ensimmäisen kerran koki sen. Kappale on edelleen sellainen, että sillä saa lapsen rauhalliseksi eli ilmeisesti sinne kohtuun on kuulunut silloin raskausaikana jotain. ;)

Tässä toisessa raskaudessa en ole jaksanut tehdä samaa. Muutenkin koko raskaus on koko ajan ihan taka-alalla, vaikka maha kasvaa. Tänään ryhdistäydyin kuitenkin sen verran, että kaivoin vauvan vaatteet esiin ja laitoin ne piirongin laatikkoon odottamaan. Tämä oli ensimmäinen valmistelu uutta tulokasta varten. Pakko tsempata nyt, sillä tällä viikolla alkaa jo 30. rv.

Mansikkainen
 
Mie laulan joka ilta esikoiselle päivänsädettä ja menniskäistä, vähintään kerran. Eikhän se vauvaki opi siihen :). 

Olin viikon vanhempieni luona, eikä vissiin kertaakaan sinä aikana ollu lantion löystymisestä johtuvia kipuja, eikä juurikaan edes harjoitussuppareita. Nyt ko tulima pojan kanssa kottiin, ja tekkee ees jotaki niin aivan jumalattomat kivut! Tänään olen kyllä kaappeja siivoillu, ja pesin jopa vessan. Enempään ei sitte kyennykkään. Pitäs maata vissiin vain sohvala tekemättä mittään, mutta ko en ossaa! 
 
Voi kamala miten pitkällä sitä jo ollaan. Viikot vierii ihan kamalaa vauhtia. Töissä tokasinkin työkaveille että sehän on taas perjantai, viikot vierii hujauksessa ja kohtahan mä jo synnytän. Olenkin alkanut jo pohimaan että mitähän se pieni ihmien alku oikein tarvitsisi. Sisarrattaat sain hankittua sunnuntaina ja toinen pinnasänky saadaan mun sikolta koska esikoista en todellakaan ota vielä pois pinniksestä, kun se karkailis melko varmasti laidattomasta sängystä. Pikkuruisa vaippoja ostin jo jemmaan tänään kun yhenäkin hokasin että niitäkin tarvii.

Yks ilta kun mies oli jo nukahtamaisllaan niin aloin pohtimaan ääneen, ettei mene enää kauaa kun meillä on 2 lasta. Kysyin häneltä että jännittääkö yhtään, mutta ei miestä kuulema jännitä. Itse oli pakko myöntää että vähän jänskättä. Eniten pelottaa jos toinen lapsi valvottaa kovastikin, kun  esikoinnkaan ei vielä nuku kunnolla. Miten itse jaksaa ja entä sitten kun ei jaksakaan, niin mites sitten? Olen sellainen jäärä etten osa pyytää apua vaan aina pitää itse pärjätä ja vaikka joku tarjaisi apua, niin en osaa ottaa sitä vastaan. En tahdo vaivata muita. Toivottavasti esikoinen edes alkaisi nukkumaan... tulis nyt rytinällä loputkin hampaat!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top