Elokuu :)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja ddrops
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Onnea Vilukissa kansituksesta! Se on hieno hetki :)

Mulle on kyllä ihan luontevaa jutella mahalle. Miestä naurattaa, kun teen niin tai sitten hän on ihmeissään, että kenelle sä oikein puhut, kun luulee mun puhuvan hänelle, mutta jutuissa ei oo mitään järkeä :D Luulen, että hän tajuaa isyytensä vasta siinä vaiheessa, kun tulokas syntyy. Välillä kyllä kyselee, minkälainen päivä masussa on ollut ja mietittiin yks päivä isyyslomaa, että miten sen ottaa, mutta aika vähän kuitenkin. Toivoisin, että mies keksisi nimen pojalle, kun tällä hetkellä meillä ei ole yhtään vaihtoehtoa :/ Tytölle sitten sitäkin enemmän.

Mä en usko, että mahalle tarvitsee erikseen jutella, että vauva tottuu ääneen. En oo patistanut miestä tekemään niin, kun selvästi ei tule luonnostaan. Uskon, että vauva kyllä kuulee ja tottuu ääneen muutenkin. Kaverin odotuksen aikaan tehtiin yhdessä opinnäytetyötä eli oltiin tekemisissä lähes joka päivä ne muutamat kuukaudet ennen lapsen syntymää ja mulla on tämän pojan kanssa kyllä jotenkin erityislaatuinen suhde. Vaikka ei nähtäisi hetkeen, hän muistaa mut ja tulee heti halaamaan yms, kun taas yleensä kestää kuulemma hetki, että lämpenee vieraille.
 
Onnea Vilukissa ! :)

Otetaas taas aiheeks tää miten ihmiset on suhtautuneet raskauteen... Periaatteessa kaikki tietää nyt, keiden kanssa ollaan tekemisissä ja kaikki on ilolla ottaneet tiedon vastaan. Ehkä muutama miespuolinen kaveri miehen puolelta on vielä pimennossa, ellei juorukellot oo ehtineet juoruilemaan. Noh, viime vkl yks mun likkakaveri kuuli tästä, häneltä on menny jotenki ihan ohi vaikka vauvajuttuja on puhuttu aika pitkälti peittelemättä jo jonkun aikaa ja näkyyhän se jo mahasta. Kai tää tyttö vaan luuli sitkeesti, et oon lihonu tai jotain ja on keskittyny enemmän sit omiin asioihinsa ja ryyppäämiseen jos on jossain juhlissa nähty... No mutta, tää henkilö oli vähän puulla päähän lyöty ja vähän ajan päästä kun tieto meni jakeluun, niin totes että mä en sit varmaan enää käy tällasissa illanvietoissa. Oltiin siis kaverin synttäreillä. Kaikki muut oli ihania ja totes kovaan ääneen, että tottakai mä käyn! Minityyppi tulee mukaan ja ihan mahtavaa, et meille saadaan uus ihminen porukkaan. Ihania :) meni vähän pasmat sekasin taas tällä tytöllä ja jotain siinä sit sönkötti. Totesin vaan, et mähän aion oman jaksamisen ja haluamisen mukaan tulla ja mennä niinkun haluan ja vauva on mukana jos niin haluan ja keneltäkään en siihen lupaa kysy. Pistin siis luun kurkkuun niin sanotusti ;) Tää oli ensimmäinen, joka reagoi "sä et sit enää..." Onneks tuli vasta tässä vaiheessa kun moni muu ympärillä jo ties asiasta ja mulle on kertyny rohkeutta sanoa päin naamaa mitä mieltä oon siitä ettenkö muka kävis sit enää missään kun lapsi syntyy. En varmasti alkuun käy missään joo, mut tää nyt syntyy sopivasti siihen pikkujouluaikaan, niin kaikilla on sillon jotain omia menojaan muutenki, ni ei tarvi ihmetellä kun ei mua näy jossain. Pisti vaan ärsyttämään nyt taas ja oli pakko käydä täälläki vähän avautumassa siitä. Ja johan helpotti :)
 
Mul ei oo tuolllast tilannetta vielä tullukkaa mistä Marzipaani kertoi... mut en muutenkaa, siis ennen raskauttakaan, käynyt juurikaan missään ulkona bilettämässä.. saatto mennä puol vuotta ku huomasin etten oo ees baarissa käyny :D Kaveritkaa ei juurikaan ees kysele minnekkää, ku tietävät etten lähe kuitenkaan vetämään "perseitä", ku meen mieluummin kuntosalille aamulla :D Mut on kyllä nyt tullu välillä jo sellasia oloja, et oispa ihana päästä vähän "nollaamaan", mut ehtiihän tuota vielä..

Minul on muutes se ihme selkäsärky lähteny pois!! :) Tai siis jos makoilen liian kauan selällään, niin sillo vielä se lukko iskee, mut muuten oon nyt taas ollu suht hyväs kunnossa. Mut selkälihakset kyl väsyy huomattavasti helpommin töissä, et lihasjumeja alkaa olemaan, mut sitä ihmeelliistä selkäsärkyä ei enää oo, mitä ei voinu ees hieroa, ku oli jossain siel syvällä.. :) Mut väsymys on iha jotain uskomatonta taas, etenki aamuisin.. ja kun yleensä oon nii aamuvirkku et hyvä et viikonloppusinkaan jaksan nukkua klo 7 pidemmälle, ni nyt työaaumuina en oo viel klo 10 mennesssä ees heränny kunnolla.. tämmöses usvas kuljen täällä. En tiiä mikä on, vai onks taas se pirun hemoglobiini romahtanu alalukemiin... Torstaina onkin terkka ja lääkärineuvola, et siellähän pääsen taas kuulemaan se hb:n lukeman.
 
En mäkään baariin asti lähteny enkä edes juonu piiitkään aikaan ennen raskautta. N.2v käyny autolla kaikilla synttäreillä ja muissa kemuissa ja siinä vaiheessa kun porukka lähtee baariin niin mä lähden kotiin ja yleensä mies seuraa mun mukana vaikka juhlissa joiskin. Et siihen ei tuu muutosta vauvankaan myötä. Tai siis tietty siihen, et miten jaksaa käydä noissa ja miten pitkään viihtyy, mut juomisen puolesta ei tuu muutosta :) 2vuoden kännit voi varmaan laskea yhen käden sormilla mun tapauksessa. Mulle kun tulee aika jäätävät krapulat nykysin, niin oon sit mieluiten juomatta juhlissa ja kotona otan joskus sitten pari lasia viiniä sillon kun siltä tuntuu. Tähän mennessä ainakin aina kutsuttu mukaan kaikkiin kissanrisiäisiin ja jos kaverit lopettaa kutsumisen vauvan synnyttyä, niin saavat kyllä kuulla siitä. Mut sitä "vaaraa" ei nyt kyllä pitäis olla, kun noi kaikki on niin innoissaan tästä ja sitä mieltä, että en mä katoa mihinkään.

Mulla on nyt ollu hetken helpompaa selän kanssa, mut ihan selvästi huomaa ettei kaikki oo kunnossa sen suhteen. Tää istuminen on niin syvältä! Onneks kohta saa jäädä saikulle ;)
 
Onnittelut Vilukissa gradun valmistumisesta :)

Mäkään en ole kovin hyvä puhumaan mahalle, ehkä silloin kun olen yksin kotona tulee jutusteltua enempi mutta silloin kun poikaystävä on kotona niin jotenkin tuntuu oudolta jutella mahalle kun poikkis kuitenkin kyselis että kenelle mä oikein puhun :)

Mä olen kanssa miettinyt tuota laulun laulamista/biisin soittamista vauvalle. Ostin eilen tuollaisen ihanan musiikkimobilen jossa on sellain kiva "biisi" niin jos sitä alkaisin soittamaan nyt vauvalle päivittäin niin osaisi sitten pinnasänkyyn rauhoittua kun kuulee tuon biisin, jos tuo siis pitää paikkansa että rauhoittuu kun kuulee tutun biisin :)

Mulla on alkanut nyt tulla noita harjotussupistuksia melkein päivittäin, tai en kyl oo ihan varma mistä ne tunnistaa mutta luulisin että niistä on kyse. Eilen yritin käydä pyöräilemässä ja sen puoli tuntia mitä pystyin fillaroimaan niin maha oli ihan jäätävän kova ja pissatti ihan koko matkan vaikka ennen fillaroimaan lähtöä olin käynyt vessassa..noh kun tulin sitten fillaroimasta niin päätin lähteä vielä kävelylenkille kun tuo pyörälenkki jäi niin lyhyeksi ja voi pojat että tuntu se lenkki pitkältä kun maha oli sen tunnin verran mitä kävelin niin ihan pinkeenä ja puoli välissä matkaa alko sitten alaselkään särkemään sekä toiseen polvitaipeeseen. Pitää vissiin vaan yrittää nyt höllätä vähän tuon urheilun suhteen ja käydä vaikka lyhyempiä lenkkejä muutama päivässä kun ei kroppa näköjään pysy perässä enää vaikka mieli tekisi lähteä pitkällekin lenkille..
 
Moi! Tuli vaan kokeilmaan toimiiko laittamani tickeri. Melkeen kaikilla muilla näyttäis olevan hienoja sellasia, ja mäki halusin... :)
 
Jalkoja turvottaa! Mulla oli pitkästä aikaa varrelliset sukat jalassa ja ne oli jättäny selvän painauman nilkkaan. Oli sen näköstä jälkeä kun olis ollu joku rengas nilkan ympärillä painamassa :( varrettomien sukkien kanssa en ookkaan huomannu kuinka turvoksissa jalat voi joskus iltasin olla.
 
Mä en ole varmaan viikon 12 jälkeen voinut edes käyttää mitään muuta kuin niitä varrettomia sukkia. Ja niistäkin jää nykyään jäljet nilkkoihin, eli niin paljon on kuitenkin turvotusta. Sama homma leggingsien kanssa, niistäkin jää nilkkoihin raidat... Haluisin uskoa että mun huima painonnnousu on siis paljolti tuota turvotusta kans.
 
Leggingsejä en oo hetkeen käyttäny, mut varmaan jäis niistä kanssa kivat painaumat jalkoihin. Täytyy yrittää pysyä noissa varrettomissa sukissa vaan, mut tänään on ehkä pakko laittaa varrelliset, kun yhdet tietyt kengät olis tän päivän menossa mukavimmat ja ne hankaa kantapäätä ilman kunnon sukkia :(
 
Hui! Käväsinpä äsken vaa'alla ja on sellanen 12,5kg tullu lisää.. :D Alkuvuodesta kun painoin vielä alle 50 ja nyt on jo yli 60 :D Kyllä sen jaloissa alkaa huomaa.. Ei enää jaksa kävellä rappuja samallailla tai yhtä isoja lenkkejä.. S:
 
Minäkin huomasin tänään ensimmäistä kertaa kunnon turvotusta jaloissa. Illalla, kun lähin koirien kanssa iltalenkille ja vedin lenkkareita jalkaan niin oikeesti tuntui, ettei ne vaan mahdu :O Sit otin sukat pois niin oli tosiaan jäljet kuin ois liian pienet ja kiristävät kuminauhat ollu nilkan ympäillä. Onko teillä tuota turvotusta muualla kun jaloissa? Itellä ei aiemmin oo ollu ollenkaan ja nytkin esim sormukset mahtuu ihan hyvin. Harjoitussupistuksia on taas alkanu tulla useita päivittäin. Kahden viikon päästä on neuvolalääkäri niin saa nähdä mitä mieltä se on sit töiden jatkosta. Terkkari teki lähetteen virtsa- ja hiivatestiin, et selvitellään eka että johtusko supparit niistä. Tosin mitään niihin ihan viittaavia oireita ei oo kyllä ollu, mut ne nyt otetaan varmistukseksi. Vti:ta ei ollu ja hiivasta otetaan näyte vasta ensi viikolla. Alaselkää polttelee varsinkin yöllä ja jos on pidempään paikoillaan, th meinasi jo laittaa lääkärille ajan hakemaan sairaslomaa, mut minulla on kesäloma just alkamassa niin katsotaan meneekö selkäsärky ihan levolla ohi. Huh, tulipa tästä nyt kunnon valituvirsi, mut taitaa nää vaivat vaan pikkuhiljaa hiipiä arkeen kasvavan mahan myötä.
 
Mulla on ainaki sormet iha nakit, en oo uskaltanu pitää vähään aikaan sormuksia..
 
Mä en käytä sormuksia, niin en tiedä onko sormet vähän turvoksissa kanssa. Ei ne ainakaan oo niin nakit että huomaisin paljaalla silmällä eroa vaikka alkuvuoteen.

Selkä alko taas kremppaamaan ja mietin jäisinkö huomenna kotiin. Rasittavaa.
 
Kyllä sitä vaan on alkanut laskemaan päiviä äippäloman alkuun. On niitä kolotuksia ja oloja jo alkanut tulemaan, varsinkin kun koko päivän joutuu seisomaan. Jalkoihin ei niinkään ota, mutta alaselkä alkaa olemaan jo ihan tulessa ja samoin vatsa tuntuu, että se repeää irti iltapäivällä. Eikä auta yhtään kun mies on himo metsästäjä ja kun sorsastus alkoi, niin olen saanut yksin tehdä kaikki kotityöt ja hoitaa esikosen. Illalla kun saan pojan nukkumaan niin olen kyllä ihan poikki. Kotikin on viimeset kaks viikkoa näyttänyt siltä ettei oikein jaksa.
 
Onkos muilla ollut ihanaa vaivaa nimeltä närästys? Mä en tiennyt närästyksestä yhtään mitään ennen raskautta. Nyt viime viikkoina on toisinaan iltaisin vähän poltellut, kun on mennyt nukkumaan. Mutta sen kanssa kyllä pärjäsin. En tajunnut ees hakea Rennietä kaappiin varmuuden varalta... Nyt tässä viimeinen tunti on kärvistelty polttelun kanssa, kun en ole uskaltanut mennä nukkumaan, kun makuulla pahenee. Netistä siis etsimään itsehoito-ohjeita. Maito ei auttanut, mutta mantelit (jouluna glögiin varatut :)) näyttäisivät tuoneen helpotuksen. Uskallan varmaan pikku hiljaa nukkumaankin. Onko teillä muilla hyviä kikkoja? Vaikka kaipa sitä Rennietä nyt kannattaisi varata kaappiin...
 
Meillä oli neuvola viime torstaina. Puhuin siellä noista selkävaivoista ja th sanoi sitten että tukivyötä voisi miettiä. Täytyy nyt sitten katsoa hankinko sellaisen vai en.
Älyttömään väsymykseen löytyi myös syy kun hemoglobiini oli taas laskenut. Nyt sitten syön rautaa joka päivä (ennen joka toinen päivä.) Toivottavasti siitä olisi apua :)
Turvotuksia ei mulla ainakaan vielä oo ollut, mutta kyllähän sitäkin kerkiää vielä ilmaantumaan.

Tänään lähti käyntiin viimeinen harjoitteluviikko. Sit olis kolme viikkoa koulua ja sen jälkeen oppariin liittyvät asiat ja sit se olis koulu niin kun loppu. Paperit pitäis saada joulukuussa. Ihanaa kun saa koulun hoidettua ennen vauvan syntymää :)
En nimittäin usko että olisi muutaman viikon vuoksi enää kovinkaan hyvää motivaatiota mennä äippäloman jälkeen takaisin kouluun.
Me ollaan myös ajateltu et juhlitaan valmistumista vähän siinä ristiäisten ohella :)
 
Mä en sitä tukivyötä osaa yhtää käyttää.. Se ahistaa kauheesti o: Hain kyllä sellasen terkkarista lainaan ja tuola se nyt on kaapin perällä ollut..
 
Mulla on myös närästys ilmestynyt kuvioihin..hain apteekista noita Rennie-tabletteja ja ne tuntuu kyllä auttavan. Oon nyt yrittäny vähentää iltasyömistä niin sitten närästystä ei välttämättä tule. Mä jouduin kanssa nyt rautakuurille, oli hemoglobiini tippunu sataan..pyöräilyn jouduin jättämään kokonaan kun mahan kanssa ei vaan enää tuntunu kivalta pyöräillä ja kävelylenkit aiheuttaa alaselkäkipuja mutta kyllä mä sitkeesti vielä lenkillä meinaan käydä. Lenkkeily aiheuttaa muuten mulla semmosta että koko maha kovettuu niin kauaks aikaa kunnes istahan jonnee, onko muilla samanlaisia oireita vai mikäköhän mua vaivaa (harjotussupparit kenties?) huomenna olis taas neuvola, pitänee siellä kertoa tuosta mahan kovettumisesta liikkumisen aikana. Eilen oli muuten hauska kun seurailin ton pikkusen liikkeitä niin yhtäkkiä navan viereen ilmesty sellain kova kumpu, luulen että se oli tän pikkukaverin pää. Tuntu vähän siltä että se yritti tulla omin avuin ulos kun se tais jaloilla ottaa oikein tukea takaseinämästä :) ja välillä maha heiluu oikein kunnolla kun tuo yks diskoilee siellä oikein urakalla, ihanaa :)
 
Täällä myös närästys vaivaa. Ekat oireet oli jo 20. viikon tienoilla, mutta sitten närästys pysyi poissa, kunnes taas viime viikolla alkoi ja nyt aika rajuna. Heräsin viime yönäkin siihen, että ruokatorvea poltteli ihan hirveästi. Ja kovin myöhään en ollut syönyt, joten fyysisistä muutoksistahan tämä johtuu. Vanha kansahan sanoo, että se tietää paljon hiuksia lapselle. Ainakin esikoisen kohdalla tämä piti paikkansa. ;)

Mä olen myös syönyt Rennietä ja viime raskaudessa sain lääkäriltä kuurin johonkin tehokkaampaankin lääkkeeseen ja aion taaskin pyytää, jos oireet jatkuvat.

Ja Mukula, mä jouduin myös luopumaan pyöräilystä, koska se alkoi olla niin epämukavaa, vaikka nostin ohjaustankoakin. Ja mahan kovettumista on täälläkin, ne on niitä harjoitussupistuksia.

Mansikkainen
 
Mulla on kans närästys ollut pahana. Aiemmin tuossa joskus kesän alussa närästi ja sillon söin rennietä siihen ja se auttoi. Useita viikkoja olikin sitten välissä pois, mutta nyt on taas useamman viikon vaivannut ja huomattavasti pahempana. Rennie ei ole enää auttanut, mutta olen nyt gavisconeja syönyt, jotka tuntuu vähän paremmin sentään auttavan. Saa nähdä tuleeko paljon hiuksia sitten :D

Mulla kans lenkkeillessä tosi herkästi rupeaa mahaan ottamaan. Välillä on parempia päiviä, välilä huonompia, mutta ylipäätään kävely on kyllä muuttunut tosi hitaaksi tuon takia kun alkaa tuntumaan pahalta.

Välillä kyllä tuntuu siltä, että miten ihmeessä tätä jaksaa vielä reilun kaksi kuukautta :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top