Elokuu :)

Hei mullakin oli tuossa pahaa närästystä. Tosin juuri kun vihdosta viimein sain neuvolasta siihen kunnon lääkettä niin sain sen kuriin omin keinoin. Tuo Rennie ei niinkään auttanut mutta piimä/maito/viili/raejuusto tuntu toimivan. Lisäks lopetin kahvinjuonnin, vältin tulista ruokaa, paprikaa ja isoja annoksia. Tosin ei niitä tehnytkään mieli ees, oikeestaan syödä mitään kun tuo närästys oli pahimmillaan. Sitten vaan laitoin petarin alle täytettä niin että pysyy ylämäessä.  Tuo on tuttujuttu kun joskus refluksistakin kärsin. Tyynyjen kasaaminen ei auta mutta jos saa korotusta sängynjalkojen alle, tai ees petarin alle niin parempi :)

On muuten aika hauska linkku asento kun pään alla närästystä varten ja jalkojan alla jalkasärkyjä varten vuoret,
 
Tukivyötä voisin suositella teille, joilla on jotain paineen tuntuista illalla ja selkäsärkyä. Selkään auttaa lisäksi hyvät selkälihakset, että niitä kannattaa treenailla.
Olen itse pitänyt tukivyötä nyt viisi päivää ja mulla se raskas-ilta-olo on hävinnyt. Viime viikolla olin ti-pe saikulla flunssan takia ja samalla myöskin kohdun "kasvukipujen" niin aloin käyttämään suosituksesta tukivyötä torstaina ja siitä asti olen pitänyt kaikkialla muualla paitsi jumpalla. Ekaksi tuntui tosi tiukalta ja joustamattomalta ololta kun se vyö oli, mutta nyt alkaa tottua ja kaikin puolin parempi olo. Hermokaan ei kiristä niin paljoa kun yksi vaiva vähemmän. Joten susosittelen lämpimästi! En minäkään uskonu, mutta on pakko kun nyt on omakohtaista kokemusta asiasta. mulla on sellainen Anita joustovyö On leveän vyön näköinen.
Ja noi kasvukivut johtuu mulla selkeästi siitä, että on tiukat vatsalihakset ja kohtu kasvaa, joten jonkunlaista kipua se näköjään tarvitsee kasvaakseen isommaksi.
Mutta parempi näin, että se raskas olo on poissa. Nyt jaksaa käydä töissä ja jumpalla vielä tovin aikaa :)
 
Heippa!

Välillä olen käyny lueskelemassa mitä tänne kenellekkin kuuluu. Meillä tuossa kesäkuun alussa vanhempi koira kuoli imusolmukesyöpään 7 vuoden iässä ja pari päivää meni mulla etten oikeen syöny mitään. Nyt onkin tullu sitten hieman huolta että vauva ei olisikaan ihan sen kokoinen kuin mitä viikot on. Eli reilun viikon pienempi. Joka paikassa olen kysyny että vaikuttaako tämä rakkaan lemmikin kuolema ja joka paikassa ollaan sitä mieltä että ei ja itse olen vahvasti sitä mieltä että kyllä.
Saikulla olen ollu selkäkivun ja supistusten takia nyt viikon ja saa nähä kirjottaako äippäloman alkuun ens viikolla. Välillä on tosi huonoja päiviä voinnillisesti ja välillä ei. Koiran kanssa lenkkeilyt ja imurointi on aika pahasta. Heti kovettuu maha ja tuntuu ettei hellitä koko päivänä. Kun ei touhua mitään on hyvä olla =)
Turvotuksesta olette kirjoitelleet ja mulla ei ainakaan sormissa ole kun sormukset on vielä ja hyvin lähtee. Vasen nilkka kipeyty töissä (vanha vaiva) ja turposi, mut nyt kotona ollessa ei ole tuota ongelmaa ollu.
Siinäpä kuulumisia täältä.
Hyviä vointeja kaikille ja ajatelkaa pari kukautta enää kun lähdöt lähestyy itse kelläkin =)


 
No nyt on syyskuun lopulle tutustumiskäynti Jorviin varattuna! Kalenterin välistä löyty muistutuslappu ja heti piti soittaa tai olisin unohtanu :D

Oon nyt toista päivää saikulla selän takia, huomenna taas töihin. Ei vaan jaksais enää. Mietin tässä pitäiskö neuvolalääkärille yrittää saada aika ja sitä kautta loppuajalle sairaslomaa. Selkä on nyt paljon parempi ja huomasin samalla, että tää kotona oleskelu on tehny muutenkin hyvää.
 
Wessu, osanottoni eläinystävän menetyksestä... Se on kamalaa :( Kauheesti voimia sinulle! Meillä jännitetään ehtiikö kissa ja vauva tavata toisiaan. Saatiin kissalle toukokuussa diagnoosi vakavasta sydänviasta, ja elinaikaa noin puoli vuotta. Joka kerta kun kissa saa sairauskohtauksen, olen jo etukäteen kuolla suruun. Uskon kyllä jos susta tuntuu siltä että rakkaan lemmikin menettäminen vaikutti. 

Selkäkipuihin voisin tukivyön lisäksi suositella osteopaattia. Mulla oli iskias / sen kaltainen tosi paha kipu, joka esti normaali kävelyn. Kävin perjantaina osteopaatilla (joka totesi että ongelma on si-nivelessä, kuulemma tyypillinen raskausajan vaiva), ja nyt suurin osa tuosta kivusta on kadonnut. Kylläkin pahassa jumissa oleva pakaralihas aiheuttaa myös kovaa kipua ja kävelyongelmia... :D 
 
Eläimen menetys on aina rankkaa :( Meillä on vähän sama tilanne kuin Sempulla. Kissalla todettiin noin vuosi sitten maksavika ja ikääkin on jo 16 vuotta. Hyvin on jaksellu erikoisruokavaliolla tänne asti, mutta nyt alkaa näyttää vähän huonolta. Kisu on oksennellu ja laihtumaan päässy. Ei taida poika ja kissa nähdä toisiaan ja raskaaksi käy itsellekin tuo päätöksen tekeminen, että milloin se oikea aika sitten on sanoa hyvästit emoticon

Tukivyötä oon minäkin joutunu käyttämään jo pidemmän aikaa. Töistä ei tulisi mitään ilman tuota vyötä. Nyt alkaa vaan olemaan jo sen verran raskasta tuo seisominen vyönkin kanssa, että en oikein tiedä että pitäskö hakea sairaslomaa vai yrittää jaksaa vielä vähän. Viikon mittainen kesäloma tuo vähän helpostusta ja saa nähdä jos se selkäkipukin vähän helpottaa levolla. Tosin kotonakin alkaa poltella alaselkää jos jotain vähänkään raskaampaa tekee, esim siivoaa. Myös maha pamahtaa kivikovaksi joskus jopa pelkästä sohvalta nousemisesta ja lenkkeilystä en voi sanoa nauttivani nyt tällä hetkellä :/ Kuntosalikortin kävin eilen laittamassa tauolla, kun ei siitä mitään enää tullu just ton mahan kovettumisen takia. Jos vaikka jumpalla jaksoikin, niin ilta menikin sitten sohvalla maatessa. Täytyy nyt yrittää keventää tahtia sen minkä voi. Koirien kanssa on kuitenkin käytävä päivittäin kävelemässä, enkä todellakaan halua edes ajatella että joutuisin vain makoilemaan sohvalla. Ensi viikolla on neuvolalääkäri niin pitää sen kanssa sitten keskustella näistä vaivoista ja mitä on järkevää tehdä.
 
Mulla olis neuvolalääkäri vasta äippäloman alussa ja tänään yritin saada aikaa, et olisin käyny juttelemassa jatkosta töissä. No ei ollu tälle viikolle vapaata, joten menin työterveyden kautta hakemaan paria päivää lisää sairaslomaa. Täti iski sitten 2viikon lapun käteen, särkylääkkeitä ja lähetteen labraan, kun halus tsekata varuiks ettei oo esim virtsatietulehdusta joka aiheuttais selkäkipuja kanssa. Totes siinä mun lähtiessä, et varmaan jatketaan tota sitten, et tuskin olo helpottaa enää siinä vaiheessa. Aika helpottunu olo, koska kävin töissä päivällä ja siellä oli tosi huono olla jo. Selkä oireili jo aamusta ja stressitaso nousi pilviin alle tunnissa. Ei siis olis hyvä jatkaa siellä enää.

Tsemppiä vielä teille kaikille eläimiä sureville! Tiedän kanssa miltä karvanaaman menetys tuntuu ja nyt kesällä oon joutunu vierestä näkemään ystävän surun ja ikävän, kun joutui luopumaan vanhasta ja sairaasta koirastaan.
 
Minäkin sain lähetteen labraan ja tarkistivat virtsatietulehduksen mahdollisuuden ja sit hiivan. Tulehdusta ei löytyny ja hiivatestiin meen huomenna. Mitään siihen viittaavia oireita ei oo kyllä ollu, mut ne tarkistetaan kaiken varalta. Lääkäriaika on sit ens viikon loppupuolella, niin tietää jo siihen mennessä onko lepo tuonut yhtään helpotusta mikäli nyt sitä hiivaa ei löydy.
 
Mä en itseasiassa tiedä mitä kaikkea ne nyt tutkii siitä näytteestä :D jonkun testin ne ottaa huomenna ja tekee myös viljelyn, joka on pe valmis. Mä siis vien vasta aamulla näytteen sinne, kun halus pitkään rakossa olleen näytteen enkä tietenkään ollu montaa tuntia käymättä vessassa ennen lääkäriä :) Mut hyvä kun tutkii nyt kuitenkin.
 
No niin, nyt on kaikki isommat jutut hankittu kun saatiin pinnasänkykin kotiin :) Miehen työkaveri myi vanhan 30 eurolla. Se on kyl ehkä maailman rumin, mutta antaa olla. Eka mietin että pitäiskö se vaikka maalata mutta enpä taida viitsiä :P Mieluummin laitan nuo vähät rahat johonkin muuhun (tarvittais ainakin uus sohva!), eihän se muksu siinä pinniksessä sit kumminkaan niin kauaa ole. Vielä vaunut pitäisi hakea liikkeestä ja ostaa koreja että sais kaikki kamat järjestykseen. On vaan niin kivaa pestä pikkuriikkistä pyykkiä ja järjestellä hyllyjä... :D
 
Minäkin oon nyt töissä ollu taas tän viikkoa, lomat on melkeen lusittu. Teen siis kyllä nyt lyhennettyä viikkoa, kun lomia on kuitenkin vielä, eli oon töissä vaan ti-to. Tuntuukin tän viikon perusteella ihan viisaalta, olo oli tänään töistä tullessa aika naatti ja nukuin kaks tuntia ihan taju kankaalla... :D Vaikka siis nuorisotyötä työkseni teen ja nyt ennen kauden alkua on päivät aikalailla toimisto ja palaeri painotteisia, mut ei se näköjään ihan niin kevyttä oo sekään, jos silti on kaheksan tuntia sosiaalisesti aktiivinen ja skarppi... Ja tulee kai siellä kuitenkin liikuttua enemmän kuin kotona.

Mullakin kävely alkaa olla tukalaa, pakko kai se on myöntää. Maha menee kovaksi ja on epämukava olo, kun koiran perässä puuskuttaa. Muutenkin puuskutus alkaa aina heti kun ajatteleekin liikkuvansa. Nyt alkaa ehkä myös olla semmosia orastavia selkäsärkyjä ja lonkat on ehkä löystyny, kun joskus sohvalta/makuulta noustessa huomaa, ettei ollukaan nyt oikein hyvä tyyli, että toinen jalka vaan jää jonnekin ja meinaa pudota matkasta...

Turvotusta ei sormissa tai nilkoissa niinkään tunnu (vihkisormus mahtuu hyvin sielä olemaan), mut rannekello on alkanu ahistaa... Ja monesti jää jäljet, eikä oikein mahdu enää liikkumaan ranteessa normaalisti. Että ilmeisesti on sit ranteet turvoksissa.

Mulla on viimenen työpäivä 13.9. (äippäloma tosin virallisesti alkaa 26.9.) ja TODELLAKIN lasken siihen päiviä...! Ois vaan niin kiva olla kotona ja tehdä pesää... Kävin taas toissapäivänä kassillisen vaatteita ja hoitoalustan tuohon uudelle hoitopöydälle. Ihania haalareita ja semmosia muita lämpösiä vaatteita sain kassillisen kympillä... Nyt on lämmintä, mihin vauvaa marraskuussa pukea :)

Joku mainitsi, että navan viereen ilmaantu kova kumpu. Mulla kans viime viikolla tupsahti yhtäkkiä semmonen ihan kova paukama navan viereen, mut mie luulen, että se oli jalka. Kun edellispäivänä neuvolassa terkka tutki vauva asneoa ja totes takapuolen olevan suunnilleen niillä main, mihin se kumpu tuli. Tai sit se pyllisti oikein antaumuksella ja otti tukea kohdun takaseinästä jaloilla, jommin kummin päin. :D Nyt kuitenkin oon huomannu, että jos painan siitä kohtaa, mihin se kumpu tuli, niin se on siinä pian taas :D Hauskaa leikkiä vauvan kanssa. :) Mieskin illalla, kun vauva on selvästi aktiivisempi leikkii sen kanssa. Nyt tuntuu, että vauva reagoi mahan kosketukseen ennmminkin lisäämällä liikkumista kuin lopettamalla, niinkun joskus aiemmin. Vatsa on kyllä vähän hellä ja kosketusarka, niitä kasvukipuja varmaan täälläkin...
 
Meilläkin iltaisin leikitään vauvan kanssa :) Se on kyllä kiva nähdä, miten reagoi kosketukseen.

Tyyppi viihtyy kyllä tietyissä asennoissa paremmin kuin toisissa, yks lemppariasento on tunkea joko pää tai pylly äitin oikeiden kylkiluiden alle, ihana silloin yrittää istua töissä työpöydän ääressä, kun tuntuu, että kylkiluut on jatkuvassa paineessa. Huvittavaa, että toisen puolen kylkiluut on saaneet olla ihan rauhassa. Jos makailen selälläni sohvalla niin silloin usein käpertyy vasemmalle puolelle niin että mahan vasen puoli nousee selvästi.

Mä oon nyt sen hemoglobiinin tippumisen myötä huomannut, että pitkin päivää tulee ajoittain sellaisia väsymyskohtauksia, vaikka oon jopa saanut itseni kohtuu aikaisin nukkumaan tällä viikolla. Mitä enemmän päivissä on touhua sitä paremmin menee, mutta heti jos tulee töissä esim. sellainen hiljaisempi hetki niin väsähdän ihan täysin.
 
Eilen kävikin töissä sitten ikävämpi juttu. Vein yhtä mummaa vaatteiden vaihdolle, kun alkoi kaatumaan suoraan mun vatsan päälle. Vaiston omaisesti vaan otin kiinni, ettei hänelle käy pahasti, niin oma vatsanihan siinä sitten retkahti. Siitä sit seurasi ihan kivat supparit ja vatsa käyttäytyi muutenkin ihan oudosti illan aikana. Onneksi vauva sentään nukkumaan mennes potki jonkin aikaa. Tänään nyt sitten lääkäriin tarkistukseen ja saikulla ollaan. Ei edes lohduta, että muorille ei käynyt kuinkaan. Ens kerralla annan kaatua ennemmin kuin vauvalle tulee mitään. :(
 
Voi ei Emmali85, toivottavasti ei tullut mitään vaikeuksia tuosta! Tosin meidän naisten kropat taitaa olla kumminkin aika hyvin suunniteltuja raskautta ajatellen, eli vauvalla ei varmasti ole hätää :) Mutta omat lihakset ainakin mulla tuntuu välillä olevan tosi heikossa kunnossa, eli toivottavasti et ole reväyttänyt mitään vatsalihasta tms...
 
Emmali85, tuollainen varmasti säikäyttää pahan päiväisesti, mutta kun sitä varmasti tekee just tuollaiset asiat ihan luonnostaan vaikka kuinka tietää että niin ei nyt enää saisi tehdä :/ Minulla vauva käpertyy aina oikealle puolelle. Jännää kun makoilee just sohvalla niin oikeella puolella on möykky ja vasen on ihan pehmonen :D mut on se niin ihanaa silitellä pientä möykkyä <3 vielä en oo saanu selville missä kohtaa on peppu ja missä pää. kerran oon tuntenu joko jalan tai käden mahan läpi, oli sellainen ohut puikula kyljessä :)>
 
Emmali85, todella inhottavaa. Varmasti pelästyy tuollaisessa tilanteessa. Mutta kuten Vilukissakin sanoi niin onneksi naisen kroppa on "suunniteltu" tosi hyvin raskautta varten :) Itselläni yksi kaveri kaatui talvella suoraan vatsalleen ollessaan jo viimeisillään raskaana. Hän selvisi tästä onneksi säikähdyksellä. Toivottavasti sinulla ja vauvalla myös kaikki hyvin. Hyvähän tuollaisten jälkeen on silti käydä lääkärissä tarkistuksessa :)

Mulla on tänään viimeinen harjoittelupäivä ja on kyllä niin ihanaa kun tämä loppuu. Osa päivistä on kyllä tuntunut lähes mahdottomilta. Saikkua en ole kuitenkaan viitsinyt hakea koska joutuisin joka tapauksessa tekemään kaikki tunnit takaisin. Koulu on niin lopussa muutenkin etten kyllä halua sitten joskus vuoden (tai ylikin) päästä tulla suorittamaan muutamaa harjoittelupäivää. Ensi viikolla jatkuukin koulu ja on hurjat yksi päivä koulua. Ihanaa kun vähän helpottaa tahti :)
 
No lääkäris on käyty. Ensin hän kuunteli mitä on käyny ja miks oon lääkäris, ja sitten kysy, et mitä hänen pitäis tehä? Et kuinka hän vois tutkia, kun ei ole ultraakaan. Hölmistyneenä sanoin, et eiks tossa käytävällä ollut ultra, niin lääkäri vaan totes, et ai onko?.. Kysyin hältä sitten, et onko ikinä katsonut ultralla vauvamahaa tai hoitanut ylipäätään. Vastauksena tuli, et kolme vuotta sitten on katsonu jotain kuvaa... No voi voi.. Vartin makasin pöydällä odotellen, kun lääkäri yritti siin sitten konetta toimimaan. Lopuksi sanoin, et jos hän nyt vaan kirjoittais mulle sen saikun tältä päivää, et hakeudun myöhemmin hoitoon synnärille, jos jotain ongelmaa vielä esiintyy. Harmitteli kovasti et ei onnistunut ja kun olis kuulemma ollut hänellekin hyvää harjoitusta. Nyt reilun viikon päästä on seuraava nvl niin eiköhän siellä sanota onko kaikki ok. Et tällainen reissu. Ja siis tästä käynnistähän tulee vielä se lasku perään.
 
^ No huhhuh mikä lääkäri! Tuommoset sais laittaa uuestaa kouluun tai luvat pois...
 


Mulla on vissiin jotenki superohut nahka tai jotain häröä, kun tunnen niin yliselvästi aina ton vauvan kropan osat, liikkeet ja värähtelyt. Tarttee ihan vähän liikauttaa toisen kättä niin mun maha pomppaa heti. Muutenkin mun maha nousee jonku metrin aina potkuissa ja työnnöissä...


Miten teillä vauva ottaa kontaktia?

Meillä hauskin "leikki" on se, että laittaa sormen johonkinpäin mahaa ja odottelee niin toinen joko jalalla tule potkasee tai kädellä hamuilee. Sitten vaihtaa paikkaa ja oottelee hetken ja vaikka kutittelee mahaa niin taas poika myllää paikalle... Se on niin ihana tunne kun toinen hamuilee kädellä <3
 
Mulla tuntuu kans tosi selvästi kaikki liikkeet ja punkemiset mahan läpi. Välillä on kans ollut sellaisia potkuja, että tuntuu, että heilahdan kokonaan, jos sohvalla vaikka makoilen. Saa nähdä missä vaiheessa rupeaa sitten vähenemään nuo liikkeet, kun alkaa tila mennä ahtaalle kun vielä kasvaa tuosta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top