Elokuu 2019

[SusuPala]

Hei, mites hieronnassa käynti näin aikasilla viikoilla? Järki sanoo, että kyllä passaa ja hyväähän se vauvallekkin tekee, kun äidin päässä taas veri kiertää, mutta pakko kysyä Oon kävellyt koko kevään kyynärsauvoilla ja kävely on yhä niin vaikeaa, että koko kroppa on yks täysjumi :

 

[Mappe]

Hei, mites hieronnassa käynti näin aikasilla viikoilla? Järki sanoo, että kyllä passaa ja hyväähän se vauvallekkin tekee, kun äidin päässä taas veri kiertää, mutta pakko kysyä Oon kävellyt koko kevään kyynärsauvoilla ja kävely on yhä niin vaikeaa, että koko kroppa on yks täysjumi :

Hierojalle jos mainitsee, niin osaa huomioida. :)

 

[Uusperheellinen-84]

Mä olen jo kauan ennen raskautta juonut yleensä vain kupillisen pienpaahtimon kofeiinitonta kahvia per päivä. Jos väsyttää ihan hulluna, lisään hieman kofeiinillista :) . Suosittelen lämpöisesti kofeiinitonta, kofeiinihan nostaa kehon stressitasoa ja siten myös vauvan stressitasoa etenkin sitten, kun äidin ja vauvan verenkierto alkaa olla yhteinen. Kofeiinittomassakin pieni määrä kofeiinia, mutta hyvin pieni.

Täällä on vähän veto pois. Oma koulu, lasten läksyt, puuh. Ihanaa terapiaa tulla kotiin karvaisten ihanien keskelle ja vaan olla läsnä niille ja lapsille. Ja joka ilta on myös ihanaa kun lapset saa nukkumaan ja voi olla vapaasti väsynyt. Ei tarvitse yrittää pitää reippaan äidin roolia, ettei kukaan lapsista aavista mitään. Riskiraskaus, niin kovin aikaisin en halua kertoa.

 

[Siiru]

Uskaltautuiskohan jo tänne kirjoittelemaan.. Menkat on myöhässä 11 päivää ja pariin testiin saanut haamuviivan ja tänään kolmanteen testiin vähän tummempaa viivaa jo, vaikka ei vieläkään niin tummaa kuin vois olla.. Pitäis varmaan hommata sellanen testi missä näkyisi viikot mitään raskausoireita ei vielä ole, joten senkin takia ei meinaa aivoihin asti nyt mennä tämä tieto.

Mä eilen söin vuohenjuustoa, ja tänään tajusin että eihän sitä saakaan syödä raskaana.. Särkylääkkeitä on myös mennyt tuossa muutama viikko sitten, ei kyllä juolahtanut silloin mieleenkään ajatus että voisi olla raskaana.. Vauva-kuume on ollu jo pidemmän aikaa, mutta olen ajatellut etten raskauden kun vielä on esikoisen imetystä jäljellä pari kertaa /päivä. Ehkä olin väärässä

 

[Leonoora]

Uskaltautuiskohan jo tänne kirjoittelemaan.. Menkat on myöhässä 11 päivää ja pariin testiin saanut haamuviivan ja tänään kolmanteen testiin vähän tummempaa viivaa jo, vaikka ei vieläkään niin tummaa kuin vois olla.. Pitäis varmaan hommata sellanen testi missä näkyisi viikot mitään raskausoireita ei vielä ole, joten senkin takia ei meinaa aivoihin asti nyt mennä tämä tieto.

Mä eilen söin vuohenjuustoa, ja tänään tajusin että eihän sitä saakaan syödä raskaana.. Särkylääkkeitä on myös mennyt tuossa muutama viikko sitten, ei kyllä juolahtanut silloin mieleenkään ajatus että voisi olla raskaana.. Vauva-kuume on ollu jo pidemmän aikaa, mutta olen ajatellut etten raskauden kun vielä on esikoisen imetystä jäljellä pari kertaa /päivä. Ehkä olin väärässä

Soita neuvolaan ja pyydä lähete verikokeeseen :) täällä Kuopiossa sai tosi helposti sen ja heti on mielenrauhaa enemmän ja pystyy asian uskomaan, kun näkee itse sen arvon.

 

[Siiru]

Verikokeesta tais nähä parhaiten sen arvon, oliko niin?

 

[Uusperheellinen-84]

Tässä keräilen itseäni, että jaksan mennä ruuanlaittoon :). Vielä ei oo semmosta järkyttävää raskausväsymystä. Mutta lihasväsymys on kovaa. Unetkin on normaalia lyhyemmät, kun unirytmi hakee paikkaansa uuden arjen edessä. Meillä on kyllä keittiössä melkein kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet helpottamaan arkea. Mutta silti se lorvi meinaa iskeä päälle kun kotiin pääsee. Ei ole pahaa oloa, ei oikeastaan mitään oireita. Eikä vielä kovin suuria ruokaällötyksiä. Nautin joka hetkestä, kun tiedän sen pahoinvoinnin jossain kohtaa iskevän.

 

[Siiru]

Mä tässä haaveilen ettei mitään pahoinvointia / väsymystä edes tulisi . Vielä ois koulua jäljellä ja kauhea kasa tehtäviä tekemättä (koska taapero), että saas nähdä miten koulun käy jos tässä pahoinvoinnit ja muut tulee..

 

[StellaMom]

Mietin ihan samaa. Mulla väsymys iski sunnuntaina kun oli sukujuhlat, oli pakko mennä makaa hetkeksi. Tänään käytiin noin 4,5km kävelyllä miehen kanssa ja mulla on paikat ihan kipeenä, mutta kun haluaisin liikkua niin paljon kuin voin vielä.

Pahoinvointi iskee varmaan heti viikolla 6. Mun tuurilla mä vain oksennan joka aamu ja miksi ei joka päivä myös. Väsymyyttä kestän mutta oksentaminen on pahin asia mulle. Ei kivaa... Mies odottaa että mulle tulisi joku himo ruokaan jota vihaan normaalisti. Tähän mennessä on vain ollut ällötystä paistettuihin kananmuniin aamulla tai himo juoda tuoremehua ihan hulluna. Kai se vartalo halusi c vitamiinia enemmän tms.

Lisäksi kävin vessalla päivällä ja mulla tuli pieni punainen viiru paperiin. Meinasin itkeä, mutta sanoin itselleni ettei se tarkoita mitään. Siinä sit ravintolan vessassa kävin ja ei näkynyt enää mitään vaikka jomotukset jatkuivat. Yksi km on ollut joten tiedän kyllä millaiset kivut tulisi silloin mutta kun pelkää vain että tämäkin menisi kesken. Edellinen tapahtui 5+4, ja nyt olen vasta 4+3. Mun digi testi sanoi toki että hormonia on lisääntynyt koska viikot nousivat mutta aina sitä voi tapahtua jotain muutakin. Kai mä uskon tähän sit kun kuulen pikkusen sydän ensimmäistä kertaa, tai että en kuule.

Tulipa masentunut viesti :) ei ollut tarkoitus, mutta olen realisti kai.

Muoks: niin ja mullakin on koulua edessäni ensi viikolla. Miten tulen kestämään niitä pitkiä iltoja jos vain väsyttää eikä saa edes kofeiinia ottaa

 

[Tiiell]

Oon alkanu nyt jo miettimään että minkälainen tästä raskaudesta tulee. Eka raskaus oli älyttömän helppo. Liikuin, juoksin, kävin salilla, uin, nukuin pitkiä öitä. En tiedä miltä tuntuu "ne tukalat viimeiset viikot". Vaikka synnytin vasta 42 viikolla niin en kärsinyt päivääkään. Vauva nukkui myös todella hyvin ekat kuukaudet, parilla imetyksellä 12h unia. Ekan vauvavuoden aikana kävimme kolmella ulkomaanmatkalla.

Kauhea kun tätäkin pitää aivan pohtia, että mitä jos tämä raskaus onkin erilainen. Jos turpoan kuin pullataikina enkä jaksaisi tehdä mitään!? Jos tulee kaikenmaailman kipuja. Tietenkään en ehdi yhtä paljon liikkumaan/nukkumaan kun on jo esikoinen kotona. Entä jos toinen vauva onkin itkuinen ja hän ei tunnukaan yhtä ihanalta kuin esikoinen? Sanokaa te joilla on ennestään lapsia, että riittääkö sitä rakkautta varmasti jokaiselle???

 

[merps]

Täällä tänään 6+0! Jokainen päivä ja etenkin kokonainen viikko tässä kohtaa tuntuu tosi isolta saavutukselta! Mieskin innostui eilen ja tänään, kun lueskelin sille raskaussovelluksesta juttuja ja sikiön kokovertailuja

Hieman stressaava asia tällä hetkellä on se, miten onnistun pitämään raskauden vielä salaisuutena. Eilen kerroin jo parille ihmiselle, koska on pakko (perhejuhlien suunnittelua jne), mutta isommalle piirille haluaisin kertoa vasta nt-ultran jälkeen. Miten muut olette asiaan suhtautuneet, kerrotteko heti vai odotatteko vielä? Mulla ei onneksi ole ollut ainakaan vielä mitään kovin dramaattisia oireita, joten sen puolesta pystyn kyllä salaamaan tilannetta vielä. Enkä ole mikään ihan langanlaiha, vaikka normipainossa olenkin, jotenkin keskivartalon pieni pehmeys piilottaa vielä pitkään kasvavan mahan. Turvotus onkin sitten asia erikseen... :arghh:

 

[Nereid]

Oon alkanu nyt jo miettimään että minkälainen tästä raskaudesta tulee. Eka raskaus oli älyttömän helppo. Liikuin, juoksin, kävin salilla, uin, nukuin pitkiä öitä. En tiedä miltä tuntuu "ne tukalat viimeiset viikot". Vaikka synnytin vasta 42 viikolla niin en kärsinyt päivääkään. Vauva nukkui myös todella hyvin ekat kuukaudet, parilla imetyksellä 12h unia. Ekan vauvavuoden aikana kävimme kolmella ulkomaanmatkalla.

Kauhea kun tätäkin pitää aivan pohtia, että mitä jos tämä raskaus onkin erilainen. Jos turpoan kuin pullataikina enkä jaksaisi tehdä mitään!? Jos tulee kaikenmaailman kipuja. Tietenkään en ehdi yhtä paljon liikkumaan/nukkumaan kun on jo esikoinen kotona. Entä jos toinen vauva onkin itkuinen ja hän ei tunnukaan yhtä ihanalta kuin esikoinen? Sanokaa te joilla on ennestään lapsia, että riittääkö sitä rakkautta varmasti jokaiselle???

Onhan ne raskaudet erilaisia niin kun vauvatkin mut yhtä hyvin voi olla uudestaan kaikki niin hyvin kun ekallakin kerralla.
Ja rakkautta varmasti riittää kaikille. Mulla on nyt 7 ja jokaista rakastan täysin mutta kaikkia vähän eri tavalla, kuitenkin ihan varmasti yhtä paljon.

 

[Nereid]

Täällä tänään 6+0! Jokainen päivä ja etenkin kokonainen viikko tässä kohtaa tuntuu tosi isolta saavutukselta! Mieskin innostui eilen ja tänään, kun lueskelin sille raskaussovelluksesta juttuja ja sikiön kokovertailuja

Hieman stressaava asia tällä hetkellä on se, miten onnistun pitämään raskauden vielä salaisuutena. Eilen kerroin jo parille ihmiselle, koska on pakko (perhejuhlien suunnittelua jne), mutta isommalle piirille haluaisin kertoa vasta nt-ultran jälkeen. Miten muut olette asiaan suhtautuneet, kerrotteko heti vai odotatteko vielä? Mulla ei onneksi ole ollut ainakaan vielä mitään kovin dramaattisia oireita, joten sen puolesta pystyn kyllä salaamaan tilannetta vielä. Enkä ole mikään ihan langanlaiha, vaikka normipainossa olenkin, jotenkin keskivartalon pieni pehmeys piilottaa vielä pitkään kasvavan mahan. Turvotus onkin sitten asia erikseen... :arghh:

Mun miehen perhe ei oo Suomessa ja mies haluaa pitää raskauden heiltä salassa ihan synnytykseen asti.
Mä oon kertonut lähimmille ystäville ja pomolle koska mun piti vahtaa työtä talon sisällä raskauden takia.

 

[Tiiell]

Täällä tänään 6+0! Jokainen päivä ja etenkin kokonainen viikko tässä kohtaa tuntuu tosi isolta saavutukselta! Mieskin innostui eilen ja tänään, kun lueskelin sille raskaussovelluksesta juttuja ja sikiön kokovertailuja

Hieman stressaava asia tällä hetkellä on se, miten onnistun pitämään raskauden vielä salaisuutena. Eilen kerroin jo parille ihmiselle, koska on pakko (perhejuhlien suunnittelua jne), mutta isommalle piirille haluaisin kertoa vasta nt-ultran jälkeen. Miten muut olette asiaan suhtautuneet, kerrotteko heti vai odotatteko vielä? Mulla ei onneksi ole ollut ainakaan vielä mitään kovin dramaattisia oireita, joten sen puolesta pystyn kyllä salaamaan tilannetta vielä. Enkä ole mikään ihan langanlaiha, vaikka normipainossa olenkin, jotenkin keskivartalon pieni pehmeys piilottaa vielä pitkään kasvavan mahan. Turvotus onkin sitten asia erikseen... :arghh:

Tarkotus pitää sinne nt-ultraan saakka salassa mahd mukaan kaikilta. Mulla on tässä tämmönen hankalahko homma että järkkäsin työporukalle osallistumisen puolimaratonille ja se on 2 viikon päästä. Siitä ollaan jauhettu tässä keväästä saakka, ja olis todella outoa jos en osallistuisikaan. Olokin on toki tosi hyvä. En kuitenkaan uskalla puristaa maksimisykkeillä kahta tuntia joten joudun varmasti himmailemaan ja toteamaan sit vaan että en pystynyt parempaan. Perheille ei ainakaan kerrota yhtään etuajassa, eikä tuolle omalle esikoisellekaan. Saa nähdä maltanko huomisen ar-ultran jälkeen olla kertomatta 1-2 kaverille jos kaikki on hyvin :)

 

[Mappe]

Oon alkanu nyt jo miettimään että minkälainen tästä raskaudesta tulee. Eka raskaus oli älyttömän helppo. Liikuin, juoksin, kävin salilla, uin, nukuin pitkiä öitä. En tiedä miltä tuntuu "ne tukalat viimeiset viikot". Vaikka synnytin vasta 42 viikolla niin en kärsinyt päivääkään. Vauva nukkui myös todella hyvin ekat kuukaudet, parilla imetyksellä 12h unia. Ekan vauvavuoden aikana kävimme kolmella ulkomaanmatkalla.

Kauhea kun tätäkin pitää aivan pohtia, että mitä jos tämä raskaus onkin erilainen. Jos turpoan kuin pullataikina enkä jaksaisi tehdä mitään!? Jos tulee kaikenmaailman kipuja. Tietenkään en ehdi yhtä paljon liikkumaan/nukkumaan kun on jo esikoinen kotona. Entä jos toinen vauva onkin itkuinen ja hän ei tunnukaan yhtä ihanalta kuin esikoinen? Sanokaa te joilla on ennestään lapsia, että riittääkö sitä rakkautta varmasti jokaiselle???

Rakkautta riittää ihan varmasti kaikille! Itsekin toista odottaessa mietin, että kuinka sen maailman tärkeimmän ja ihanimman tyypin tasolle kukaan voisi yltää, mutta niin sitä vaan toiseen täysin erilaiseen lapseen rakastui ja kiintyi yhtä lailla. Molemmat raskaudet oli mulla suhteellisen helppoja ja töitä pystyin hyvin tekemään äitiyslomaan asti.

 

[Mappe]

Täällä tänään 6+0! Jokainen päivä ja etenkin kokonainen viikko tässä kohtaa tuntuu tosi isolta saavutukselta! Mieskin innostui eilen ja tänään, kun lueskelin sille raskaussovelluksesta juttuja ja sikiön kokovertailuja

Hieman stressaava asia tällä hetkellä on se, miten onnistun pitämään raskauden vielä salaisuutena. Eilen kerroin jo parille ihmiselle, koska on pakko (perhejuhlien suunnittelua jne), mutta isommalle piirille haluaisin kertoa vasta nt-ultran jälkeen. Miten muut olette asiaan suhtautuneet, kerrotteko heti vai odotatteko vielä? Mulla ei onneksi ole ollut ainakaan vielä mitään kovin dramaattisia oireita, joten sen puolesta pystyn kyllä salaamaan tilannetta vielä. Enkä ole mikään ihan langanlaiha, vaikka normipainossa olenkin, jotenkin keskivartalon pieni pehmeys piilottaa vielä pitkään kasvavan mahan. Turvotus onkin sitten asia erikseen... :arghh:

Miehen lisäksi olen kertonut raskaudesta vain työparilleni, enkä ainakaan ennen nt-ultraa kerro muille. Tilanteita, joissa vaikka alkoholista kieltäytyminen paljastaisi, ei näin kahden pienen lapsen äitinä taida tulla, kun montaa annosta ei vuodessa tule muutenkaan otettua. :) Tietysti jos hurjat pahoinvoinnit olisi edessä, voisi joutua kertomaan, mutta vähällä olen ainakin aiemmin päässyt sen suhteen.

 

[Tiiell]

Rakkautta riittää ihan varmasti kaikille! Itsekin toista odottaessa mietin, että kuinka sen maailman tärkeimmän ja ihanimman tyypin tasolle kukaan voisi yltää, mutta niin sitä vaan toiseen täysin erilaiseen lapseen rakastui ja kiintyi yhtä lailla. Molemmat raskaudet oli mulla suhteellisen helppoja ja töitä pystyin hyvin tekemään äitiyslomaan asti.

Tätä musta tuntuu että mies etenkin pohtii, että kun meidän esikoinen on vaan niin erityisen rakas meille. No niinhän varmaan jokaiselle vanhemmalle on. Mutta että halutaanko ja tarvitaanko me toista kun on jo yksi ihana. Siis ei meillä todellakaan ole aikomuksena lapsesta luopua, ei tietenkään!! Mutta tätä ei varsinaisesti yritetty, mutta tietoisen huolimattomia ja vähän toiveikkaita (minä ainakin) olin.

 

[Tirppa89]

Tietääkö kukaan saako Forsmanin Antistress-teetä juoda? Ja jos ei saa, suositelkaa jotain kahvin sijaan nautittavaa. En pidä mustasta teestä ja vihreä tee piristää minua enemmän kuin kahvi. Mutta jotain tarttis saada. Kahvia juon kupin aamulla ja toisen alkuiltapäivästä.

 

[Lia83]

Mä olen jo kauan ennen raskautta juonut yleensä vain kupillisen pienpaahtimon kofeiinitonta kahvia per päivä. Jos väsyttää ihan hulluna, lisään hieman kofeiinillista :) . Suosittelen lämpöisesti kofeiinitonta, kofeiinihan nostaa kehon stressitasoa ja siten myös vauvan stressitasoa etenkin sitten, kun äidin ja vauvan verenkierto alkaa olla yhteinen. Kofeiinittomassakin pieni määrä kofeiinia, mutta hyvin pieni.

Mikä tää kofeiiniton kahvi on ja mistä ostat? Ja onko tummapaahtoa vai vaaleeta? Oon jo jonku aikaa ettiny hyvää kofeiinitonta kahvia :)

 

[Kuunvalo]

Mikä tää kofeiiniton kahvi on ja mistä ostat? Ja onko tummapaahtoa vai vaaleeta? Oon jo jonku aikaa ettiny hyvää kofeiinitonta kahvia :)

Mua kans kiinnostaa, koska oon testannut usempaa sorttia ja kaikki maistuu ihan kamalalta. Kofeiiniton pikakahvi se vasta ällöttävää onkin.

Tällä hetkellä juon mokkamestareiden kofeiinitonta, mutta siihenkin lisään 1/3 mansikkakahvia jossa on kofeiinia, koska en mä pysty juomaan tota kofeiinitonta yksinään. Ja sitten taas makukahveja en viiti juoda sellaisenaan kun niissä sit taas on normimäärä kofeiinia.


Edit. Ja mä siis jauhan vielä ite ne pavut kotona, et maun pitäs olla parempi, mutta eheeeeei.