Elokuisten höpinäketju

Jadine sanoi:
Minä olin viime raskaudessa jotenkin paljon varovaisempi uskomaan raskauden jatkumiseen. Olin varautunut pitkään yritykseen, keskenmenoihin jne. Ja kun sitten tärppäsi jo toisesta yrityskierrosta, en voinut uskoa, että se voi mennä niin helposti ja jotenkin odotin koko ajan, että menee kesken. Näissä keskusteluissakin olin tosin varovainen varhaisultraan asti, kun ajattelin, että tuntuu tyhmältä olla ollut keskusteluissa mukana, jos sitten onkin vaikka tuulimuna tai tulee varhainen keskenmeno.

Nyt taas on jotenkin paljon rennompi olo. Ehkä se, kun tietää, että kehoni kyllä kykenee raskauteen, auttaa. Jos menee kesken, niin sille ei voi mitään, mutta siihen asti haluan silti olla täällä keskustelemassa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa ja saada vertaistukea alkuraskauteen. :Smiling Face With Smiling Eyes: Päivä kerrallaan.
Click to expand...

Kyllä. Ehdottomasti.
Ainakin itsellä on tuonut enempi rauhallisuuden tunnetta, kun on keskusteluissa mukana - vaikka menisi kesken. Ei sitä koskaan tiedä. Mietin kans, et jos ei menekään, et monta viikkoa on sitten kulunut liikaa murehdellessa. Yritän ajatella niin, että ehtii sitä surra riittävästi, jos keskenmeno tuleekin.
 
Räsynukke sanoi:
Joo kyllähän se vähän kirpaisee kun lukee omia höpinöitä tuulimunan ajoilta. Toki varovaisuus ei tee pettymyksestä yhtään pienempää jos niin on käydäkseen.
Click to expand...

Näin just mäkin olen yrittänyt ajatella: yritän iloisesti valmistautua siihen ajatukseen, että meille tulee vauva, sen sijaan että koko ajan jotenkin yrittäisin valmistautua siihen, että meneekin kesken. Tuskin se keskenmeno tuntuu yhtään vähemmän pahalta, vaikka olisin käyttänyt kaiken ajan sitä jo ennalta murehtien. Tätä olen miettinyt myös muille kertomisen suhteen: toisaalta en ole halunnut kertoa asiaa vielä edes kaikille niistä harvoista, jotka meidän tilanteesta tietävät, vaikka toisaalta juuri heidän tukeaan varmasti kaipaan jos menee kesken. Eli sikäli olisi ehkä parempikin kertoa tässä kohtaa niille muutamalle ystävälle.
 
Itsekin jotenkin ristiriitaisissa fiiliksissä kun toisaalta on niin innoissaan kun tätä on pitkään yritetty ja toisaalta ei haluaisi innostua vielä liikaa "jos jotain käykin".

Tähän pisteeseen on kuitenkin ollut sen verran pitkä tie, että yritän nyt vain ajatella siltä kannalta että vaikka jotain tapahtuisikin niin ainakin nyt tiedämme raskaaksi tulemisen olevan mahdollista, ja yhtä paljon se keskeytyminen harmittaisi vaikka istuttaisi vain kotona peläten miten käy. Ei se etukäteen murehtiminen surun määrää vähentäisi.

Ei nyt kuitenkaan vielä ihan julkisesti asiaa huudella, vain niille läheisille jotka tietävät hoidoista. Töihin ja muille tuttaville kerrotaan sitten vähän myöhemmin.
 
Onkohan tämä oikea ketju kysyä onko täällä muita joukkuepelureita? Tiedättekö koska pitäisi futsalit lopettaa?
 
Vaikka en enää joukkuelajeja pelaile, niin olen miettinyt paljon liikuntaa ja kuinka toimia sen suhteen. Kun tiputtelu alkoi tällä viikolla, säikähdin niin, että jätän nyt juoksut toistaiseksi väliin (kävelyllä käyn kuitenkin päivittäin). Salilla käymistä ajattelin jatkaa kutakuinkin normaalisti (noin 2krt / vk). Mitä liikuntaan tulee, olen ymmärtänyt että melko normaalisti voi jatkaa kuten ennenkin, jos vain olo kestää :smiling-eyes: Näin olen itse ajatellut tehdä. Jos ei tule kovaa kontaktia joukkuelajissa paljoa ja oma olo hyvä, miksi ei voisi jatkaa? :smiling-eyes:

Tämä tällaista omaa pohdintaa mitä olen miettinyt asiasta.
 
Paula Maria sanoi:
Onkohan tämä oikea ketju kysyä onko täällä muita joukkuepelureita? Tiedättekö koska pitäisi futsalit lopettaa?
Click to expand...

Mä en kans ole harrastanut joukkuelajeja sitten nuoruusvuosien, mutta äitikaverit on kertoneet neuvolan suositelleen sellasten lajien lopettamista heti raskauden alussa, joissa voi tulla kontaktia, kaatumisia tms. Heistä pari on siis lopettanu futiksen heti alkuunsa. En sit tiiä, millanen futsal on noitten suhteen?

Itse lähinnä kans kävelylenkkeilen ja käyn salilla. Ymmärtääkseni ekan kolmanneksen saa harrastaa liikuntaa kuten aiemminkin, tokalla kolmanneksella muistaakseni piti himmailla jo vatsaliikkeiden kans. Mä ostin esikoisen raskausaikana Maikki Marjaniemen vahva raskaana -kurssit, ja tykkäsin kovasti, niin siirryn varmaan niiden ohjelmiin tokalla kolmanneksella :Smiling Face With Smiling Eyes:
 
Mä sanoin just miehelle, et sinne puoleen väliin pyrin käymään salilla sen 3x viikossa.
Mut teen varmaan niin, että matolla kävelen puol tuntia ja sit loput ajasta lihaskuntoa.
Mulla vähän selkä prakaa. Tai oikeastaan pakara. Ja olkapää, niin on vähän rajallista, et mitä pystyy tehä. Yritän kuitenkin saada tuota pakara-asiaa liestymään ja sitä kautta sitten vahvistettua alaselkää.
Ja koirien kanssa lenkkeilyt kuuluu myös arkeen.
 
Olikohan niin, että viikolla 15-16 kohtu ei ole enää siellä niin turvassa alavatsalla, että silloin suurin osa lopettaa kontaktilajit. Muistaakseni ystäväni puhui, että hänelle oli sanottu, että viimeistään viikolla 18-20 kannattaa lopettaa salibandy, koska kontakti voi vaurioittaa kohdun kannattimia ja näin aiheuttaa keskenmenon.
Mutta nää on kaikki mutua.

Itse harrastan moottorikelkkailua ja oli reissu varattuna helmikuun lopulle, mutta silloin jo liki 12-13 viikkoa, enkä uskalla enää kelkkailla. Se on kuitenkin riskialtis laji, enkä usko, että nauttisin siitä niin suuresti, kun pitäisi varoa niin paljon. Taisi jäädä tältä talvelta kelkkailut kelkkailematta.

Salilla ajattelin käydä kuitenkin oman voinnin mukaan. Sen aloitin muutama kk sitten vasta, joten varmaan aika rauhaksiin sitten kuitenkin. Pääasiana pidän nyt, että tulee liikuttua, vaikka ei varsinaista kehitystä tulisi.
 
Minä harrastan pilatesta. Pitäisi varmaan kysellä pilatesohjaajalta, kuinka pitkään voin tehdä normaalia pilatesta, kun siihen kuitenkin kuuluu myös vatsalihasliikkeitä. Jonkinlaista raskauspilatesta kyllä haluan harrastaa koko raskauden, jotta pysyisin mahdollisimman pitkään liikuntakykyisenä ja myös, jotta raskaudesta toipuminen sujuisi mahdollisimman hyvin.

Itse asiassa aloitin pilateksen nimenomaan edellisen raskauden jälkeen, ensin sellaisena versiona, joka oli nimenomaan tarkoitettu synnytyksestä ja raskaudesta palautumiseen. Pilates on kyllä tehnyt minulle ihmeitä, esimerkiksi monivuotiset selkäkivut ovat kadonneet! Ennen en voinut edes maata selälläni ilman, että alaselkä tuli hirveän kipeäksi.
 
Aloitin tänä syksynä ilmajoogan! Se ei taida olla paras laji raskaana, varsinkin kun en ole vielä mikään pro. Pitää selvittää, voinko vielä jatkaa muutamia viikkoja. KÄyn myös pilates ja BodyBalancessa, joka on TaiChi, pilates ja joogan yhdistelmätunti.
Nyt tosiaan olen raskausuutisesta asti ollut käytännössä sohvalla kun sain tosi kovan flunssan. Kaksi viikkoa olen sairastanut. Tällä viikolla palasin töihin, mutta edelleen keuhkot on osittain kipeät. Saa nähdä mitä vielä kehittyy. Liikuntaa en siis ole vielä uskaltanut aloittaa flunssan jälkeen.
 
Minä olen myös flunssassa... Viime raskaudessa olin myös tosi usein kipeänä. :Grimacing Face:

Vastustuskykyhän heikkenee raskaudessa, jotta naisen keho ei hyökkäisi alkiota/sikiötä vastaan, kun se nyt kuitenkin on geneettisesti vierasta materiaalia naisen kehon sisällä (päivän nippelitieto: myös istukka on geneettisesti osa vauvaa, ei äitiä). Tästä syystä myös monilla autoimmuunisairaudet helpottavat raskaana ollessa.
 
Jadine sanoi:
Minä olen myös flunssassa... Viime raskaudessa olin myös tosi usein kipeänä. :Grimacing Face:

Vastustuskykyhän heikkenee raskaudessa, jotta naisen keho ei hyökkäisi alkiota/sikiötä vastaan, kun se nyt kuitenkin on geneettisesti vierasta materiaalia naisen kehon sisällä (päivän nippelitieto: myös istukka on geneettisesti osa vauvaa, ei äitiä). Tästä syystä myös monilla autoimmuunisairaudet helpottavat raskaana ollessa.
Click to expand...

paranemisia. NÄin ajattelinkin että varmaan osittain tuo raskaus syynä flunssan pitkittymiseen. Ehkä me tästä selvitään :)
 
Ainiin noista liikunnoista, mä kuljen siis myös pyörällä töihin kesät talvet. Sähköpyörä kyllä käytössä, eli ei oo hirveen raskasta liikuntaa. Esikoisen raskausaikana kyllä välillä hirvitti keskitalven liukkaissa, vaikka sillon ei lunta oikeestaan ollutkaan. Silti pääasiassa pyöräilin, kunnes jäin äitiyslomalle maaliskuussa :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: Niin ois tarkotus tehä nytkin, onneks tällä kertaa pitäis liukkaiden osua tähän alkuraskauteen, kun kaatuminen ei toivottavasti ois niin paha. Tosin ainut kerta, kun oon oikeesti kaatunut, oli tänä syksynä ihan kuivalla ja hyvällä kelillä :No Evil Monkey:
 
Alavatsaa jomottaa ja tulee vähän vaaleanpunaista vuotoa. :loudlycrying: Nyt kyllä huolestuttaa. :(
 
Fanni-Jemina sanoi:
Täälläkin hyvin tiedossa ettei plussa aina tarkoita vauvaa. Tänä keväänä koettu keskenmeno rv10+0. Jotenkin tuon kokemuksen jälkeen sitä ei uskalla liikaa hehkuttaa. Mutta jospa kaikki menisi nyt hyvin.Beating Heart
Click to expand...
Joo sama tilanne tääläkin, kesällä km ja puolivuotta ja nyt tärppäsi, vauva olis todella toivottu lisä elämään, ensimmäinen siis kyseessä, pidetään peukut ja varpaat pystyssä että kaikki menisi hyvin :red-heart:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top