Elokuisten höpinäketju

[Minni2016]

Arvasinkin, että olet hoitoalalla. Ala on ollut aina naisvaltainen ja siellä on valmiiksi sellainen " kulttuuri", että naiset jää pitkille perhevapaille ja hommataan sijaisia. Se on tavallaan vuosien saatossa tullut "normaaliksi", jos näin voi sanoa. Se on ollut se fakta, jonka kanssa työnantajien on täytynyt oppia elämään.
Omalla alallani on kova kilpailu ja siellä on aina joku "Jani-Petteri" kyttäämässä perhevapaalle jäävän naisen paikkaa. Mulla on tuttavapiiristä todella räikeitä esimerkkejä siitä, miten muilla aloilla niin tavanomainen vanhempainvapaan perään vajaa vuosi hoitovapaata yhdistelmä on vienyt naiselta kaikki mielekkäät työtehtävät. Että palatessaan perhevapaalta sua odottaa kaikki ne paskat tehtävät, joita kukaan muu ei halua ja kas kummaa se puolet vähemmän tai ei sitäkään kokemusta omaava märkäkorvainen "Jani-Petteri" on vienyt sun tehtävät ja joudut vielä hänen alaisekseen. Tasa-arvoon on todella pitkä matka Suomessakin. Omalla alallakin keskikertaiset miehet tahtoo peitota paljon paremmat miehet, miehiltä myös siedetään erilaisia ohareita ja mokia enemmän. Esim. kun mies ottaa loparit ja lähtee muualle, hänestä puhutaan talon sisällä " Tottakai se lähti ja on ymmärrettävää, että haluaa uusia haasteita ja edetä urallaan". Jos nainen lähtee, puhutaan hänestä "kiittämätön ja mitähän sekin kuvittelee saavuttavansa siellä, no eipä tullut meidän maksettavaksi hänen perhevapaansa jne" Samaan syssyyn äijille toivotetaan hyvää jatkoa ja naisten kohdalla taas toivotaan karmeaa epäonnistumista ja manataan, että tänne ei ainakaan ole enää mitään asiaa eli pääset mustalle listalle, eli et voi edes kuvitella saavasi myöhemmin avautuvaa kiinnostavaa positiota. Sen sijaan äijät voi kyllä palata ja otetaan johtajan paikoille. Valitettavasti kyse ei ole edes siitä, että kaikessa takana olisi "hyvä veli verkosto", vaan valitettavasti naista kamppaa ja sen uraa hiekoittaa eniten juuri toiset naiset.

No hoitoalla se on sitä samaan paskaan käsien piston oli sitten kotona sen 1-30 vuotta. Miten niin oon tässä kotona ollessa suunnitellu vaihtaa alaa koska valitettavasti hoitotyössä oon omalla huipulla. Jos jonkin hoitotyössä on oppinu niin nainen on naiselle susi. Se paskan puhumisen määrä on valtava. Ymmärrän hyvin sen et toisissa ammateissa on tosiaan se valinta haluaako tehdä paskaa vai tehdä mielekästä työtä ja siihen vaikuttaa se kauanko on pois. Onneks on teikäläisen tyylisiä jotka tekee myös sitä työtä ja pitää mahdollisesti meidän lapsille mahdollisuuden edetä joskus johtajiksikin.

 

[Rapsakka84]

Mulla on myös kokemus siitä, että perhevapaalta palattuani osaston Jani-Petteri oli vienyt mun mielekkäät hommat ja olin itse täysin lähtöruudussa. Voin sanoa että turhautti paljon ja mietin vakavasti työpaikan vaihtoa. Sit kuitenkin löytyi uusia mahdollisuuksia etenemiseen yllättäen. Mutta joo, huonot fiiliksethän noista jää. Tuntuu tosi epäreilulta kun on tehnyt vuosien työn jossain, että ketään työpaikalla ei kiinnosta miettiä sitä miltä tuntuu palata tollaiseen tilanteeseen.

 

[Severiina]

Mulla on se tilanne, että teen tosi raskasta ja hektistä työtä päivystyksessä, joten mieluummin jään aiemmin pois jo. Vakipaikka on joten on mihin palata. Edellisistä jäin vasta kun oli pakko ja töihin palasin kummaltakin 1,5v kohdalla, koska silloin ei ollut mihin palata niin täytyi sopivat saumat hyödyntää, että pääsi mieleisiinsä töihin. Nyt oon ajatellut olla mahd. pitkään hoitovapaalla ja ennemmin keikkailla sitten jos raha pula tai töihin ikävä iskee. Meillä asuu isovanhemmat lähellä ja tarvittaessa auttelevat. Mies pystyy tekemään etätöitä ja itse kyllä viihdy kotona maalla jossa tekemistä riittää aina.

 

[Sofia_83]

Mä muistan kuinka esikoisen saadessani kuvittelin olevani nimenomaan se kotona viihtyvä pullantuoksuinen äiti, tai sillon oli se mielikuva, että sitä mä haluan olla. Olin toki nuori, 22-vuotias eikä ollut hajuakaan mitä haluan tehdä isona. Tämän raskauden myötä oon kyllä miettinyt jostain syystä omaa kasvua ihmisenä ihan kauheasti, miten erilainen sitä onkaan kun vertaa sitä nuorta äitiä nykyhetkeen. Odotan innoissani miten vauvan kanssa elää nyt kun on vanhempi ja viisaampi, ja jotenkin ihana päästä kokemaan vauva-aika näin, että muut lapset on jo isoja. He pystyy osallistumaan aivan eri tavalla vauva-arkeen sekä ylipäänsä vauvan kanssa olemiseen.

On myös ihana seurata, kun miehelle tämä on ensimmäinen. Vaikka itsellekin kaikki virstanpylväät on tärkeitä, niin toisen reagointi esim ekassa ultrassa on jotenkin niin mahtavaa nähdä ja se innokkuus kaikkea kohtaan. Vaikka sitä itsekin tottakai on kaikista lapsistaan aina yhtä onnellinen, on se ensimmäinen kerta aina ensimmäinen kerta.

 

[Nupo80]

Mulla on myös kokemus siitä, että perhevapaalta palattuani osaston Jani-Petteri oli vienyt mun mielekkäät hommat ja olin itse täysin lähtöruudussa. Voin sanoa että turhautti paljon ja mietin vakavasti työpaikan vaihtoa. Sit kuitenkin löytyi uusia mahdollisuuksia etenemiseen yllättäen. Mutta joo, huonot fiiliksethän noista jää. Tuntuu tosi epäreilulta kun on tehnyt vuosien työn jossain, että ketään työpaikalla ei kiinnosta miettiä sitä miltä tuntuu palata tollaiseen tilanteeseen.

Sitten vielä tämä, että yhden lapsen jälkeen vielä ehkä selviytyy, mutta mitä useamman lapsen saat, sitä vaikeammaksi menee enää päästä lähtöruudusta eteenpäin. Hyvällä ystävälläni on kolme lasta ja joka kerta hänen asemansa on huonontunut entisestään, vaikkei ole millään pitkillä hoitovapailla ollutkaan. Siinä on myös taustalla se, että aletaan nähdä nainen äitinä, ei enää asiantuntijana. Omalla alalla on myös moneen työpaikkaan tosi vaikea päästä, jos alla on pitkiä perhevapaita. Monesti ne asenteet on niin kovia, että pistää mietityttämään miksi sitten taivastellaan sitä, että suomalaiset saa entistä vähemmän lapsia ( vaikka korona nyt hieman lukuja nostikin). Eikä se ongelma monella alallakaan pääty siihen, kun lapset on synnytetty ja hoitovapaat pidetty. Sen jälkeen nainen on kävelevä "tilapäinen hoitovapaa" eli sitten selän takana puhutaan, kuinka "eihän se ole töissä kun silloin tällöin, jatkuvastihan sillä on joku lapsista kipeänä". Sitten kun siitä on selvitty, ollaan tilanteessa, jossa naisella alkaa olla liikut liikuttu. Kun monessa paikassa +50 naisen on tosi vaikea saada työpaikkaa, mutta sen sijaan miehet vielä +60-vuotiaina ovat karismaattisia johtajia, kokeneita asiantuntijoita jne. Tasa-arvo ei tule valmiiksi minun elinaikana, se vaatisi suorastaan ihmeen, mutta on vaan jatkettava taistelua eteenpäin.

Mulle oli ensin kriisi, kun mun esikoinen on tyttö, olin niin pahoillani, että hän ei saa elämässä kaikkia niitä mahdollisuuksia kuin miehet tai ainakin hän joutuu tekemään todella paljon enemmän töitä sen eteen ja taistelemaan ennakkoluuloja ja syvään juurtuneita asenteita vastaan. Itse toki olen varsinainen leijonaemo, joka tulee puuttumaan varmasti siihen, jos mun tytöltä vaaditaan esim. kauniimpaa käytöstä kuin pojilta tai yritetään työntää hoivaajan ja pikkuapulaisen rooliin. Tätähän tehdään paljon päiväkodeissa ja kouluissa ( tytöt laitetaan keräämään lelut, auttamaan järjestelemisessä, leikkimään nätisti ja hiljaa nukeilla, kun samaan aikaan pojat saa olla "poikia".

 

[bloomy]

Itse toki olen varsinainen leijonaemo, joka tulee puuttumaan varmasti siihen, jos mun tytöltä vaaditaan esim. kauniimpaa käytöstä kuin pojilta tai yritetään työntää hoivaajan ja pikkuapulaisen rooliin. Tätähän tehdään paljon päiväkodeissa ja kouluissa ( tytöt laitetaan keräämään lelut, auttamaan järjestelemisessä, leikkimään nätisti ja hiljaa nukeilla, kun samaan aikaan pojat saa olla "poikia".

Nyt on kyllä pakko sanoa, että höpö höpö. Aivan turhan kärjisteltyä etenkin tuo viimeinen lause. Nykyään sukupuolen mukaan luokittelut ei ole aivan samanlaista, mitä on ollut esimerkiksi +15v. sitten. Kaikki tekevät samanarvoisesti jälkiensä siivoukset sukupuoleen katsomatta ja nukkeleikit on pojilla myös isossa suosiossa, kuten myös tytöille ne ns. stereotypiset "poikien" leikit. Samalla tavalla tytöt saa olla tyttöjä, kuin "pojat poikia" mitä vilkkauteen tulee, jos sitä tuolla viimeisellä lauseellasi meinasit.

 

[Sofia_83]

Sitten vielä tämä, että yhden lapsen jälkeen vielä ehkä selviytyy, mutta mitä useamman lapsen saat, sitä vaikeammaksi menee enää päästä lähtöruudusta eteenpäin. Hyvällä ystävälläni on kolme lasta ja joka kerta hänen asemansa on huonontunut entisestään, vaikkei ole millään pitkillä hoitovapailla ollutkaan. Siinä on myös taustalla se, että aletaan nähdä nainen äitinä, ei enää asiantuntijana. Omalla alalla on myös moneen työpaikkaan tosi vaikea päästä, jos alla on pitkiä perhevapaita. Monesti ne asenteet on niin kovia, että pistää mietityttämään miksi sitten taivastellaan sitä, että suomalaiset saa entistä vähemmän lapsia ( vaikka korona nyt hieman lukuja nostikin). Eikä se ongelma monella alallakaan pääty siihen, kun lapset on synnytetty ja hoitovapaat pidetty. Sen jälkeen nainen on kävelevä "tilapäinen hoitovapaa" eli sitten selän takana puhutaan, kuinka "eihän se ole töissä kun silloin tällöin, jatkuvastihan sillä on joku lapsista kipeänä". Sitten kun siitä on selvitty, ollaan tilanteessa, jossa naisella alkaa olla liikut liikuttu. Kun monessa paikassa +50 naisen on tosi vaikea saada työpaikkaa, mutta sen sijaan miehet vielä +60-vuotiaina ovat karismaattisia johtajia, kokeneita asiantuntijoita jne. Tasa-arvo ei tule valmiiksi minun elinaikana, se vaatisi suorastaan ihmeen, mutta on vaan jatkettava taistelua eteenpäin.

Mulle oli ensin kriisi, kun mun esikoinen on tyttö, olin niin pahoillani, että hän ei saa elämässä kaikkia niitä mahdollisuuksia kuin miehet tai ainakin hän joutuu tekemään todella paljon enemmän töitä sen eteen ja taistelemaan ennakkoluuloja ja syvään juurtuneita asenteita vastaan. Itse toki olen varsinainen leijonaemo, joka tulee puuttumaan varmasti siihen, jos mun tytöltä vaaditaan esim. kauniimpaa käytöstä kuin pojilta tai yritetään työntää hoivaajan ja pikkuapulaisen rooliin. Tätähän tehdään paljon päiväkodeissa ja kouluissa ( tytöt laitetaan keräämään lelut, auttamaan järjestelemisessä, leikkimään nätisti ja hiljaa nukeilla, kun samaan aikaan pojat saa olla "poikia".

Tämä on asia mitä itsekin kolmen tytön kanssa pohtinut ja kriiseillyt. Ex-mies on myös arvoiltaan hieman, noh...juuri sitä kastia, että äiti hoitaa kipeät lapset jne ja mies tuo rahan pöytään. Sanotaanko näin, että meidän arvot ei oikein ole koskaan kohdanneet nimenomaan tässä asiassa. Mulla on noussut niskakarvat pystyyn myös kommenteista, joita sain kun poika syntyi..."suvulle jatkaja". Mun onneksi, mun tytöt ovat kasvaneet sellaisiksi että heidän ylitseen ei kyllä kävellä ja he osaavat puolensa pitää. Joskus kotioloissa toki toivoisi, että sitä kovapäisyyttä olisi hieman vähemmän

 

[Nupo80]

Nyt on kyllä pakko sanoa, että höpö höpö. Aivan turhan kärjisteltyä etenkin tuo viimeinen lause. Nykyään sukupuolen mukaan luokittelut ei ole aivan samanlaista, mitä on ollut esimerkiksi +15v. sitten. Kaikki tekevät samanarvoisesti jälkiensä siivoukset sukupuoleen katsomatta ja nukkeleikit on pojilla myös isossa suosiossa, kuten myös tytöille ne ns. stereotypiset "poikien" leikit. Samalla tavalla tytöt saa olla tyttöjä, kuin "pojat poikia" mitä vilkkauteen tulee, jos sitä tuolla viimeisellä lauseellasi meinasit.

Tässä taitaa olla aika paljon vaihtelua riippuen siitä, kuka sitä varhaiskasvatusta päiväkodissa tekee. Nämä mistä kerroin ovat ystävieni kertomaa, ihan tässä viimeisen 5 vuoden sisään, kun heidän lapsensa ovat päiväkotiin menneet. Ja tätä on pidetty niin normaali toimintana, että näin on tehty, vaikka vanhempi on ollut kuulemassa ja näkemässä. Vasta viime syksynä ystäväni joutui siirtämään tyttönsä toiseen päiväkotiin, heidän esikoispoika kävi ko. päiväkodin ja ystäväni "havahtui" näihin ongelmiin vasta, kun hänen kaksi nuorinta tytärtään meni samaan päiväkotiin.

 

[bloomy]

Tässä taitaa olla aika paljon vaihtelua riippuen siitä, kuka sitä varhaiskasvatusta päiväkodissa tekee. Nämä mistä kerroin ovat ystävieni kertomaa, ihan tässä viimeisen 5 vuoden sisään, kun heidän lapsensa ovat päiväkotiin menneet. Ja tätä on pidetty niin normaali toimintana, että näin on tehty, vaikka vanhempi on ollut kuulemassa ja näkemässä. Vasta viime syksynä ystäväni joutui siirtämään tyttönsä toiseen päiväkotiin, heidän esikoispoika kävi ko. päiväkodin ja ystäväni "havahtui" näihin ongelmiin vasta, kun hänen kaksi nuorinta tytärtään meni samaan päiväkotiin.

Varmasti on vaihtelua päiväkodeittain ja luulen myös paljon vaikuttavan sekin, minkä ikäistä henkilökuntaa päiväkodissa työskentelee. Mutta koulutuksia ym. asiaan liittyvää järjestetään nykyään kyllä paljon ja asia on myös hyvin isosti tapetilla niin uutisissa kuin työmaailmassa. Muutokset tulevat hitaasti aina, mutta kuitenkin parempaa kohti ollaan menossa näissä asioissa. Sanon nyt näin kärjistetysti, että näiden viimeisten 10v. sisällä valmistuneilla on todennäköisesti jo aivan erilainen näkökanta asiaan, kuin alalla jo useamman vuosikymmenen olleet. Poikkeuksia tietysti myös tässäkin on, eikä ikävuodet pelkästään määritä sitä millainen näkemys sukupuolirooleihin työntekijällä on.

 

[Minni2016]

Varmasti on vaihtelua päiväkodeittain ja luulen myös paljon vaikuttavan sekin, minkä ikäistä henkilökuntaa päiväkodissa työskentelee. Mutta koulutuksia ym. asiaan liittyvää järjestetään nykyään kyllä paljon ja asia on myös hyvin isosti tapetilla niin uutisissa kuin työmaailmassa. Muutokset tulevat hitaasti aina, mutta kuitenkin parempaa kohti ollaan menossa näissä asioissa. Sanon nyt näin kärjistetysti, että näiden viimeisten 10v. sisällä valmistuneilla on todennäköisesti jo aivan erilainen näkökanta asiaan, kuin alalla jo useamman vuosikymmenen olleet. Poikkeuksia tietysti myös tässäkin on, eikä ikävuodet pelkästään määritä sitä millainen näkemys sukupuolirooleihin työntekijällä on.

Juu mitä nyt olen keikkaa käynyt päikyissä tekeen niin enemmän kyllä painotetaan siihen että jokainen siivoaa oman leikkinsä pois. Musta ollu ihana nähdä kun viä4v niin siellä on semmoisia tyttö ja poika kaveruksia mitkä on ihan erottamattomat ja leikit vaihtuu hyvässä yhteis ymmärryksessä. Nykyään kun tekee jotain niin enemmän siellä on pojat haluaa auttaa kun tytöt. Noissa missä oon nyt ollu niin koitetaan enemmän rikkookkin sitä et ei aina samat leikkis keskenään eikä aina samoja leikkejä.

 

[Chard]

Täytyy sanoa, että olen kiitollinen omasta työpaikastani ja sen reilusta ja avoimesta pelistä sekä matalasta hierarkiasta. Meillä palkataan sisäisissä rekryissä pätevin ja sopivin, oli hän sitten mies- tai naisoletettu tai vaikka vanhempainvapaalla. Lähimenneisyydestä muistan, että yhteen positioon valittiin henkilö, joka oli juuri jäänyt äitiyslomalle ja samasta rekrystä hälle sijainen siksi aikaa. Itse olen myös tullut sisäisessä rekryssä hoitovapaalta hakeneen "ohittamaksi", mutta sain sijaisuuden hoitovapaan ajaksi ja sitä kautta pääsin myöhemmin vakkaripestiin kuitenkin. En siis pelkää, että menettäisin jotain poissaoloni aikana ja ymmärrän, että tämä on asiantuntijahommissa harvinaista herkkua ilmeisesti. Niin väärin että toisia (yleensä äitejä) rangaistaan perheen perustamisesta, kun työpaikan pitäisi paremminkin tukea perheen ja työn yhdistämistä.

 

[Sofia_83]

Kolmatta odottaessa, mun määräaikaista sopparia ei jatkettu(palkattiin uusi tilalle). Syyksi sain miespuoliselta pomolta "sä jäät kuitenkin pois ja olet joutunut olemaan nyt kipeän lapsen takia myös pois paljon". Millään tavallahan tuo ei laillista ollut, mutta sillä hetkellä ei ollut intoa tapella asiasta enkä kyseiseen työpaikkaan olisi halunnut jäädä edes tuon jälkeen. Kuopusta odottaessa sain myös työpaikan, jonka jälkeen kerroin rehellisesti, että jäisin äitiyslomalle muutaman kuukauden päästä. Pyörsivät valinnan...joten itsellä todellakin on lähinnä huonoja kokemuksia naisena työrintamalla. Todellakin jännitti kertoa nykyisellä työpaikalla, mutta asia otettiin hyvin vastaan. Oma positio on yrityksessä uusi eikä sisäisesti ainakaan (onneksi) löydy ketään joka mun hommat voisi hoitaa. Joten äitiysloman ajaksi palkkaavat tuuraajan, jos sellainen edes löytyy täältä...

 

[Nupo80]

Kolmatta odottaessa, mun määräaikaista sopparia ei jatkettu(palkattiin uusi tilalle). Syyksi sain miespuoliselta pomolta "sä jäät kuitenkin pois ja olet joutunut olemaan nyt kipeän lapsen takia myös pois paljon". Millään tavallahan tuo ei laillista ollut, mutta sillä hetkellä ei ollut intoa tapella asiasta enkä kyseiseen työpaikkaan olisi halunnut jäädä edes tuon jälkeen. Kuopusta odottaessa sain myös työpaikan, jonka jälkeen kerroin rehellisesti, että jäisin äitiyslomalle muutaman kuukauden päästä. Pyörsivät valinnan...joten itsellä todellakin on lähinnä huonoja kokemuksia naisena työrintamalla. Todellakin jännitti kertoa nykyisellä työpaikalla, mutta asia otettiin hyvin vastaan. Oma positio on yrityksessä uusi eikä sisäisesti ainakaan (onneksi) löydy ketään joka mun hommat voisi hoitaa. Joten äitiysloman ajaksi palkkaavat tuuraajan, jos sellainen edes löytyy täältä...

Mulla on varmaan erityisen musta näkymä syrjintään työelämässä, kun tappelen työkseni mm. ko. asioista. On tosi yleistä, että määräaikaista ei jatketa tai vakinaisteta, jos on jäämässä perhevapaalle, vaan otetaan joku muu. Näissä tapauksissa onneksi on pääsääntöisesti saatu työnantaja ymmärtämään ilman oikeudenkäyntiä, että toiminta on ollut lain vastaista ja siitä kyllä useimmiten tuomio napsahtaa. Palkkasyrjintää on myös tosi paljon.

 

[Lilala]

Taidan kommentoida kultalusikka suussa, mutta oma alani suhtautuu tosi hyvin äiteihin. Joku mätämuna esihenkilö saattaa tietysti jossain olla, mutta yleisesti pätevistä asiantuntijoista on huutava pula eikä rekrytointi onnistu läheskään aina. Usein joudutaan tyytymään opiskelijan tai vastavalmistuneen palkkaamiseen, joka on ensimmäisen vuoden ennemminkin menoerä. Tästä syystä mullekaan ei olla sijaista hakemassa.

Lisäksi meillä on tarkat asiantuntijaluokitukset, jotka mm. määräävät laskutettavat tuntihinnat. Ketään ei kannata tiputtaa alempaan luokkaan, kun kelpoisuus jollekin tasolle on saavutettu tai teettää helpompia töitä kokeneemmilla (=kalliimmilla) tekijöillä. Välillä ottaa päähän tiukat raamit, mutta on niistä hyötyäkin.

 

[Kipuna]

Mä oon jotenkin aatellut niin, että nyt kun olen tässä lisääntymis/pikkulapsi vaiheessa, niin oon samalla vanhalla työnantajalla, niin pitkään kun haluan vielä lapsia tai tehdä lyhennettyä työaikaa. Haluaisin tehdä tämän vauva syntymän jälkeen 60% varmaan noin vuoden, ja voin kuvitella että jos hakisin uuteen työhön, tuo 60% ei niin helposti onnistu. Tyydyn tässä elämän vaiheessa tähän tilanteeseen, töitä kerkeen tekemään kyllä, vaihtaa työnantajaa ja edetä uralla. Hain kyllä just kouluun, että saisin pedagogisen pätevyyden, niin voisi tehdä joskus myös amk:saa opettajan hommia mietin myös, että jos hakis tohtorikoulutukseen ei oikee tiedä mitä elämällään tekisi, mut rahaa tarvisi

 

[Räsynukke]

Taidan kommentoida kultalusikka suussa, mutta oma alani suhtautuu tosi hyvin äiteihin. Joku mätämuna esihenkilö saattaa tietysti jossain olla, mutta yleisesti pätevistä asiantuntijoista on huutava pula eikä rekrytointi onnistu läheskään aina. Usein joudutaan tyytymään opiskelijan tai vastavalmistuneen palkkaamiseen, joka on ensimmäisen vuoden ennemminkin menoerä. Tästä syystä mullekaan ei olla sijaista hakemassa.

Lisäksi meillä on tarkat asiantuntijaluokitukset, jotka mm. määräävät laskutettavat tuntihinnat. Ketään ei kannata tiputtaa alempaan luokkaan, kun kelpoisuus jollekin tasolle on saavutettu tai teettää helpompia töitä kokeneemmilla (=kalliimmilla) tekijöillä. Välillä ottaa päähän tiukat raamit, mutta on niistä hyötyäkin.

Mä oon samalla kannalla. Työskentelen isossa miesvaltaisessa konsulttiyrityksessä ja mun korviin on kantautunut pelkästään positiivista tai neutraalia suhtautumista miesten ja naisten vanhempainvapaisiin, opintoihin jne. En sinänsä pelkää työpaikalle ilmoittamista kun on vakituinen, mutta harmittaa muutama kiva projekti mitkä menee nyt vähän ohi. Lisäksi haluan saada palkkaneuvottelut läpi ennen ilmoittamista, toki alkaa tuntumaan jo vähän huijarilta kun puoliväli lähestyy enkä ole puhunut töissä. No, laki sanoo 2kk ennen lomia niin onhan tässä aikaa.

 

[Nupo80]

Mä oon samalla kannalla. Työskentelen isossa miesvaltaisessa konsulttiyrityksessä ja mun korviin on kantautunut pelkästään positiivista tai neutraalia suhtautumista miesten ja naisten vanhempainvapaisiin, opintoihin jne. En sinänsä pelkää työpaikalle ilmoittamista kun on vakituinen, mutta harmittaa muutama kiva projekti mitkä menee nyt vähän ohi. Lisäksi haluan saada palkkaneuvottelut läpi ennen ilmoittamista, toki alkaa tuntumaan jo vähän huijarilta kun puoliväli lähestyy enkä ole puhunut töissä. No, laki sanoo 2kk ennen lomia niin onhan tässä aikaa.

Mä just mietin, että olenko kauhea ihminen, kun mulla vähän harmittaa, kun muutamia tosi mielenkiintoisia työprokkiksia menee ensi syksynä ohi suun, kun olen perhevapaalla. Mä huomaan kans välistä miettiväni, että onko karua, kun en ole ilmoitanut vielä mitään. Mutta tuo nykyinen ilmoitusaika vähintään 2 kk ennen loman alkamista on jo tosi pitkä. Itse kokisin ihan hirveänä, että mä laittaisin ilmoituksen perhevapaasta jo alkuraskaudesta ja sitten joutuisin joka paikkaan tekemään meriselitystä, jos tulisi keskenmeno tai joutuisi keskeytykseen sikiön vaikeavammaisuuden vuoksi. Siispä ilmoitukseni lähtee perjantaina 13.5, jos sinne asti selvitään.

 

[Kipuna]

Mä just mietin, että olenko kauhea ihminen, kun mulla vähän harmittaa, kun muutamia tosi mielenkiintoisia työprokkiksia menee ensi syksynä ohi suun, kun olen perhevapaalla. Mä huomaan kans välistä miettiväni, että onko karua, kun en ole ilmoitanut vielä mitään. Mutta tuo nykyinen ilmoitusaika vähintään 2 kk ennen loman alkamista on jo tosi pitkä. Itse kokisin ihan hirveänä, että mä laittaisin ilmoituksen perhevapaasta jo alkuraskaudesta ja sitten joutuisin joka paikkaan tekemään meriselitystä, jos tulisi keskenmeno tai joutuisi keskeytykseen sikiön vaikeavammaisuuden vuoksi. Siispä ilmoitukseni lähtee perjantaina 13.5, jos sinne asti selvitään.

Itse kerroin pomolle jo rv12, etteivät ala suunnittelemaan turhaan mun töihin paluuta. Sanoin, että raskaus on alussa ja tästä ei saa puhua kuin niille henkilöille joiden on välttämätöntä käsitellä tätä tietoa hyvin noudatti vaitiolovelvollisuuttaan viimekin kerralla ja meidän taustan vuoksi tuskin muutenkaan puhuisi mitään eteenpäin

 

[Sofia_83]

Mä just mietin, että olenko kauhea ihminen, kun mulla vähän harmittaa, kun muutamia tosi mielenkiintoisia työprokkiksia menee ensi syksynä ohi suun, kun olen perhevapaalla. Mä huomaan kans välistä miettiväni, että onko karua, kun en ole ilmoitanut vielä mitään. Mutta tuo nykyinen ilmoitusaika vähintään 2 kk ennen loman alkamista on jo tosi pitkä. Itse kokisin ihan hirveänä, että mä laittaisin ilmoituksen perhevapaasta jo alkuraskaudesta ja sitten joutuisin joka paikkaan tekemään meriselitystä, jos tulisi keskenmeno tai joutuisi keskeytykseen sikiön vaikeavammaisuuden vuoksi. Siispä ilmoitukseni lähtee perjantaina 13.5, jos sinne asti selvitään.

Siis mua harmittaa oikeasti jäädä pois, ja miettinyt kanssa viitsiikö sitä kauheasti ääneen huudella Mut on tosiaan palkattu ihan uuteen positioon, ja oon saanut räätälöidä omaa toimenkuvaa aika vapaasti joten työ todellakin on sitä mitä haluan tehdä. Ja kyseessä pieni kasvava yritys, niin paljon on nytkin menossa kehitysprojekteja joissa on mahtava olla mukana. Mä vähän pelkään jopa sitä, että tylsistyn äitiyslomalla ja harkitsin myös hakevani opiskelemaan lisää...

 

[Chard]

Mä kerroin esimiehelle rv 10+ kun olo oli niin hirveä ja jouduin pari puolipäiväsaikkua pitämään. Omalle tiimille (kolme hlöä mun lisäksi) kerroin rv 14+ ja sanoin ettei vielä tarvi puhua muille. Teen etänä, mutta varmaan työpaikalla käyn joitakin kertoja tässä kevään aikana, niin kyllähän sen sitten näkee jo sokeakin, kun näkyy nyt jo, 15+0 tänään.