Todennäköisesti uskaltaa, ainakin jos ei ole hirveän laimeata pissaa. Itse aion tehdä 5+5, silloin sain viime raskaudessakin 3+.
Minulla taas on ihan päinvastoin - ekan raskauden olin ihan huolesta soikeana ja olin ihan varma, että menee kesken. Viimeksi ajattelin pitkään, että onpas hyvä merkki, kun tulin niin nopeasti raskaaksi, mutta jotenkin olin ihan vakuuttunut, että tulee vielä keskenmeno, kun eihän se nyt niin helposti voi kaikki mennä. Vasta joskus rv12+ aloin tajuta, että se "hyvä merkki" todennäköisesti syntyykin vielä. Nyt taas ajattelen, että olen raskaana, kunnes toisin todistetaan. Ja toki tutkailen todennäköisyyksiä. Nytkin 5+1 on minun esitiedoillani jo 84,1% todennäköisyys, ettei tule keskenmenoa. Ihanaa noissa todennäköisyyksissä on myös se, että alussa keskenmeno riski laskee aika hurjaa vauhtia.
Ihana kun sä rauhoittelet täällä kaikkia ja tosi hyvä toi sivusto, kiitos linkistä! Mä oon kyllä monessa muussa asiassa hyvin tasapainonen, järjen ja tunteet huomioiva ihminen, mutta ilmeisesti omaan lisääntymiseeni en osaa suhtautua tyynesti Syytän sekä hormoneita ja sitä et on kuitenkin iso asia kyseessä että vuosia lukemiani lapsettomuusblogeja ja lähipiirin kokemuksia.
Ja siis tavallaan munkin oli vaikea luottaa myös esikoisraskauden sujumiseen ja vielä hänen syntymän jälkeenkin ekat 6kk pelkäsin kätkytkuolemaa ihan tosissaan. Mutta sit toisaalta oli kuitenkin myös se ihana kutkuttava ajatus, et jos kaikki meneekin hyvin. Sitä ei oo nyt oikein ollut, vaikka etukäteen aattelin et tietoisesti yritän suhtautua positiivisemmin. Mut itse asiassa se saattaa olla osasyy, että oon koittanu väkisin työntää huolet pois ja olla vaan optimistinen Ehkä jos annan huolille tilaa ja käsittelen ne, niin jää tilaa ilollekin