Elokuiset sadot

Scarlett, söpöä tosiaan [:)] Meillä isukki ei antais minun kantaa edes kauppakasseja, noloa kinastella kassalla aiheesta "raskaus ei ole sairaus" [:D]
 
Miu82, sulla on kyllä kohtuuttoman rankkaa.[:(]
Tuli itsellänikin pala kurkkuun.
Kun toinen käyttäytyy lääkkeiden allaisena oudosti, se on läheisille tosi vaikeaa!!!

Ei ehkä sama asia mutta...
Olen katsonut useasti skitsofreniaa sairastavan siskoni psykoositiloja itku kurkussa. Sairaalassa käyminen on tavallaan potilaan kannalta turhaa. Ei hänen harhainen mieli odota ketään käymään ja kun lääkitys on saatu kohdalleen ja tilanne normalisoituu, ei ainakaan siskoni muista mitä hän on tehnyt/sanonut, enkä halua hänelle niistä kertoa, sillä se vain nolostuttaisi häntä. Lähinnä olen käynyt näinä pahimpina aikoina hoitamassa hänen asioita ja keskustelemassa lääkityksistä. Hänen tapaaminen psykoosivaiheessa on vaikeaa ja vaikka tämä on tullut useasti vastaan, niin en pysty olemaan "nolostumatta" ja "loukkaantumatta" hänen sanoistaan ja tekemisistään, vaikka tiedän ettei hän ole oma itsensä.


Voisi olettaa että lääkkeiden alainen psykoosin kaltainen tila olisi hieman samanlainen?
Uskoisin että itsesi kannalta teet ihan oikein mikäli et hetkeen mene miestäsi tapaamaan.
Mene käymään tai ole käymättä oman jaksamisesi mukaisesti. Hän ei ehkä edes haluaisi sinun näkevän itseään tuossa tilassa?
Ja jos menet,koita pitää mielessäsi ettei se mitä hän sanoo tai tekee ole mitään, mitä hän oikeasti "selvänä" ajattelee.
Toivotaan että hänen lääkityksensä saadaan paremmin sopivaksi.

Voimia!!!
 
Myrsky - mulla oli tyttöjä odottaessa juuri tommosia hysteerisiä naurukohtauksia.. Itkusta ei tietoakaan. Nyt tätä tulokasta odottaessa niitä ei ole ollut, saas nähdä onko poika..
 
Mulla tuli Miu82 ihan samanlaiset aatokset Haniliinin ja Annmarien kanssa tuosta pienestä etäisyydestä pahinpien päivien aikana. Todennäköisenpää on, että miehesi ei välttämättä muista mitä on tapahtunut ja jos muistaa ei haluaisi välttämättä sinun muistavan. Siis olleen paikalla. Ei ole pahaksi olla muutamaa päivää poissa. Meillä ex- miehen kanssa meni niin, että tapaamaan ei päästetty 2 ensimmäiseen viikkoon. Se oli siis täysin kiellettyä. Ensin se tuntui kamalalta ajatukselta. Mutta jälkeenpäin ajateltuna parenpi niin ihan kaikkien kannalta.
 
Eli ole itsellesi armollinen ja anna pari päivää edes aikaa. Voit tietysti keskustella ensin miehesi kanssa asiasta jos hän siihen pystyy, että ei sitten myöhemmin ihmettele missä olet ollut. Mutta sinulla on täysi oikeus tunteisiisi ja voimattomuuteen mitä tälläinen läheisessä ihmisessä aiheuttaa. Ja siinä vaiheessa kun miehesi on taasen tolkuissaan niin kyllä hän ymmärtää.
 
Voimia sinä tarvitset, etkä tule jaksamaan jos koko ajan vain yrität jaksaa olla mukana väkisin.
 
Miu paljon voimia sinulle!!

Mun alaselkä on ollut nyt TOSI kipeä, viime viikkoisen työharjoittelupaikan takia (en muista kävinkö tänne kirjoittamassa jo siitä), mutta soitin eilen neuvolaan ja kysyin onko sitä tukivyötä mahdollisuus saada kokeiluun ja olihan se. Kävin siis eilen heti hakemassa vyön, mutta minusta se on vähän outo...sellainen leveä edestä--> mahalle ja sit se kapenee selkää kohti, jossa on sitten tarrakiinnitys, joten siis siihen kohtaan minun selästä, joka tukea tarvitsisi, tulee vyötä vain todella kapea alue toivottavasti joku ymmärsi mitä yritin sanoa...
Valittelin myös neukulle edelleen vaivaavaa epävarmaa oloa, kun en liikkeitä vielä tunne ja ihana neukku sanoi että mennään kuuntelemaan sydänäänet ja siellähän ne jumputti <3 146krt/min ja vahvat äänet oli!

Tosin taisin äsken tuntea ensimmäiset liikkeet <3 muutama pieni tuuppaus on tuntunut hieman navan alapuolella [:)] ja ihmeekseni eilen illalla saunan jälkeen alkoi oikea tissi vuotaa jotain kirkasta nestettä vähän tahmeaa se oli (anteeksi tarkka selontekoni), mutta sitä ei kuitenkaan jatkunut kovin pitkään... onko muilla ollut moista?
 
Kiitos Scarlettille rauhoittelusta [;)]

Mies ei ole kauheasti vouhottanut, mutta itseä ottaa välillä päähän, ettei "voi" tehdä kaikkea, niin kun olisin sairas! Jonkun kerran olen ajattelemattomuuttani nostanut painavia tavaroita tai jotain ja huomannut sitten ettei ollut ehkä kovin järkevää...ei voi aina muistaa rajoitteitaan!

Noista kauppakasseista voisin kyllä vihjaista miehelle [;)]

Irtisanoin itseni kuntosalilta aloittaakseni lapsuuden ratsastusharrastuksen uudelleen, mutta juuri sopivasti pikkuinen ilmoitteli tulostaan ennen kuin ehdin kurssia varata. Pitää aloittaa sitten ensi syksynä! Laskettelemassa on ollut tapana käydä vain kerran vuodessa, joten jätin tällä hiihtolomalla sen väliin, koska en ole kovinkaan varma laskija ja luultavasti olisin kaatuillut ja sit jälkikäteen ressannut. Hiihtämistä en ole edes ajatellut mitenkään vaarallisena lajina ja oon tosiaan hiihdellyt!

Tänään uimassa tuntui jonnekin nivusiin tai siis toiselle puolelle vain. Toivottavasti jäi kertaan, eikä tulis mitään, että pystyis kunnolla liikkumaan koko ajan!
 
ALKUPERÄINEN: Riitu87

Tosin taisin äsken tuntea ensimmäiset liikkeet <3 muutama pieni tuuppaus on tuntunut hieman navan alapuolella [:)] ja ihmeekseni eilen illalla saunan jälkeen alkoi oikea tissi vuotaa jotain kirkasta nestettä vähän tahmeaa se oli (anteeksi tarkka selontekoni), mutta sitä ei kuitenkaan jatkunut kovin pitkään... onko muilla ollut moista?


Mulla kanssa tuntui toissapäivänä ja eilen illalla pieniä tuuppauksia alamahassa..Ekalla kerralla tuli vain kerran töytäisy, mut eilen tuli useampi töytäisy..Vähän kuin elohiiri mahassa..[;)]
Tissit voi vuotaa jo 3. kuukaudesta lähtien..Kuulemma..Mulla kerääntyy nännin ympärille sellaista valkoista töhnää..Ihan normaalia on..
 
ALKUPERÄINEN: Lidia10

Tänään uimassa tuntui jonnekin nivusiin tai siis toiselle puolelle vain. Toivottavasti jäi kertaan, eikä tulis mitään, että pystyis kunnolla liikkumaan koko ajan!


Mulla sama juttu mulla vaan vihloo molemmille puolilla..Kokeile uida selkää välillä niin hellittää vähäksi aikaa..ainakin mulla toimi..
 
Huomenta,

Mua alkoi tänään jo vähän pelottaa aamusella koiran kanssa lenkillä ollessani ilkeä pisto vatsassa, ettei oikein päässyt kävelemään - siellä sitten seisoskelin lumisateessa, ja koira oli ihmeissään... Tätä on ollut itse asiassa aika useastikin ja varsinkin mm. töistä tullessani tms. Onneksi olen päässyt kyllä kuntoilemaan vielä, mutta mies oli heti huolissaan, että varaa aika lääkäriin. Neuvolassa kuitenkin rauhoiteltiin, että on varmaan ihan hyvänlaatuista kipua, kun loppuu pysähtyessä...

Jännittää kovasti, kun ensi tiistaina olisi rakenneultra [:)]

Meinaako moni teistä mennä 4D-ultraan? Mies haluaisi, mutta mä olen vähän miettinyt, että jos tuossa rakenneultrassa kaikki näyttää olevan kunnossa, niin mun mielestä voisi jättää väliin. Jostakin luin, ettei sen vaikutuksista ole myöskään riittävästi tutkimuksia. Nää nyt tietysti voi olla ihan puppua... nykyään kun kaikki on sikiölle vaarallista.

Ei se kevät ihan vielä olekaan tulossa [:@]
 
Voi Haniliini kui mulle tulee nii ihanat muistot mieleen noista koiran kanssa rämpimisistä[:)]. Ei se silloin välttämättä nii kauheen kivalta tuntu se rämpiminen mut nyt ku niitä aikoja muistelee nii tule melkein tippa silmään[:(]. "Pientä" koirulia tulee ikävä. Muistot on jo nyt ihanan valoisat ku kaikki noi rämpimisetki tuntuu ihanilta asioilta[&:]. Koiran kuolemasta on jo 1.5 v. Et nii se aika kultaa muistot.
 
Toi meidän tickereiden ero on tosi huvittava[:-].
 
Mä oon aatellu mennä tohon 4D:n. Aattelin et se olis ajankohtaista joskus vk30.
Mulla sairauskassa maksaa 85% kaikista kuluista, eli jos se ultra maksais tuon 200eur, jäis mulle omavastuu osuudeksi 30eur.
(-Ja kun mulla ei ole silmälaseja eikä yleinsä erityislääkäri yms. kuluja, ainoastaan hammastarkastus + joku paikka sillon tällön.
Eli halvaksi oon kassalle tullut, niin enköhän mä vois hyvällä omalla tunnolla mennä.[8|])
 
Kertokaa olenko ihan patalaiska ihminen kun seuraava tuntuu minusta kohtuuttomalta:

Olen opiskelija. Tuloni ovat tasan 221e/kk. Olen parilliset viikot koulussa 8-15.30, matkoihin menee reilu 30min suuntaansa. parittomat viikot suoritan opiskeluihin kuuluvia työharjoitteluja 8-15 ja matkoihin menee myöskin melkein 30min suuntaansa. Asun omakotitalossa periaatteessa yksin, kun mieheni on töissä Helsingissä viikot. Eli siis hoidan myös lumityöt, kodin siivouksen sekä talon lämmityksen (puu)joka viikko. Lisäksi minulla on kaksi koiraa, jotka myös luonnollisesti ruokin iltaisin ja käytän aamuin-illoin lenkillä. Mieheni patistaa minua koko ajan etsimään töitä, jotta minun rahat riittäisivät edes elämiseen. Talolainan lyhennykset hoitaa mieheni. Hänen kuukausi tulojaan en viitsi sanoa, mutta hän tienaa ihan huomattavan summan..
Tänään hän sanoi, että minun pitäisi alkaa etsiä iltatöitä tai viikonlopputöitä..

ja siis kaiken tämän lisäksi olen myös (kuten kaikki tietävät) raskaana!

Itsestäni tuntuu, että olen iltaisin koulun jälkeen (sekä harjoittelun jälkeen) aina ihan rättiväsynyt enkä millään jaksaisi lähteä käyttämään edes koiria ulkona, mutta se on kuitenkin tehtävä. Viikonloput ovat ainoita mahdollisuuksia nähdä miestä ja levätä. En ymmärrä miten voisin jaksaa
 
Koititko Riitu87 valaista miestäsi tunnoistasi vai katsoitko vain suu auki? Voin vain mieleni sopukoissa kuvitella tilanteen kun hän on näin sanonut ja sinä koet jo raatavasi tarpeeksi tai jopa liikaakin. Sanattomaksi se vetää jos toinen sanoo et pitää vielä tehdä lisää. Se on niin suhteellista minkä kukin ihminen kokee paljoksi työksi. Me kaiki koemme asiat erilailla. Eli tarkoitan, että sinun on kuunneltava itseäsi. Jos sinusta tuntuu, että olisi ihan liikaa vielä hakea töitä lisää niin silloin se on. Ja tässä vaiheessa raskautta ei lisätöiden ja ressin lisääminen ole välttämättä järkevää. Toisaalta työnantajan näkökulmasta; kuka ottaa pyöreävatsaisen raskaana olevan töihin, kun joka tapauksessa on todennäköistä odottaa sairaslomapäiviä massun vielä kasvaessa lisää.

Mä tässä koitan ite fiilistellä tätä puolenvälin iloa. Mies vaan on ollut nii ärsyttävän hiljanen ja poika taas puhua päpättää ihan koko ajan[:@]. Jotenki hermo niin kireellä et ei taho jaksaa kattoa kumpaakaan. Toinen on ihan hiljaa ja vetäytyy omiin oloihinsa ja toinen ei anna hetken rauhaa. Miten tätä sais vähä tasapainotettua? Mieheltä jo viikolla kysyin et mikä vaivaa mut ei kuulemma mikään on vaan vähä suvantovaihe ku kohta alkaa työt tontilla......

Ei yhtään tunnu siis iloselta. V...taa ennemminki. Kuvat sain sen kyllä ottamaan ne nähtävissä tuolla kuvapuolella.
 
En mä oikein osannu mitään sanoa..alkoi vaan kamalasti itkettää ja kun vihdoin sain koottua itseni ja sanottua että tuo opiskelukin käy työstä, ni mies tuumasi vain että eihän se helppoo olekkaan, mutta jostain sinun on rahaa saatava..ymmärsin viestin niin ettei hän aio minua elättää...enkä haluaisi elätettävänä ollakkaan, mutta ainakin minusta itsestäni tuntuu siltä tässä tilanteessa, ettei sellaista työtä ole keksittykään, jota pystyisin selkä- ja olkapää (vanhempi vaiva) kipujeni vuoksi tekemään, saati sitten kun vatsa vielä kasvaa...Eli kaikki missä pitäisi nostella yms on poissuljettuja vaihtoehtoja...

Emmä tiiä mikä tässä mättää...tuntuu tällä hetkellä siltä ettei toisen naamaa kestä katella ollenkaan..ihan kun hän välittäisi vain rahasta, eikä minun jaksamisesta ja sen vaikutuksesta lapseen ollenkaan...Vai eikö hän ymmärrä sitä että stressi ja kauhea väsymys siihen päälle ei ole hyväksi vauvalle...Jotenkin en vaan osaa asiaani hänelle niin kertoa etten saisi sieltä sitten samalla mitalla takaisin ja johon menen taas ihan sanattomaksi..

Anteeks tämä parisuhde purnaus, mutta rupes jo ihan oikeesti ahdistamaan...Oonko mä sitten kotona aikoinani saanut sellaisen kasvatuksen, että oon niin laiska tekemään mitään ylimääräistä?
 
Riitu87 Jos etsit itsellesi töitä niin sano miehellesi et tee sit itse kaikki kotityöt..[;)]
No joo aina noi raha-asiat on hankalia..Onko teillä yhteinen talo vai onko pelkästään miehen nimissä?Raskaana ollessa on vaikeampaa löytää töitä, tiedän sen itse kun yritän etsiä töitä myös paraikaa..Mulla kyllä mies sanoo et jos vaan jaksat ni siitä vaan töihin..Mäkin siis opiskelen, valmistuminen olis kesäkuun alussa..

Mun ystävistä on monet myös "tapelleet" miestensä kanssa raha-asioista monta kertaa, varsinkin siinä vaiheessa kun vauva oli tulossa..

Auttaisko jos sanot miehellesi et kuka hoitaisi talon sillä aikaa jos sua ei olisi?Sehän olis tyhjillään, joten sulle pitäisi maksaa talonmiehen palkkaa..??[;)]

VAuva on kumminkin yhteinen projekti joten nyt on kyllä hyvä selvittää raha-asiat kuntoon..Sähän saat opiskelijana sen 22 €/päivä..äitiysrahaa siis..
Niin ja sii smiehellesi voit sanoa et ilman opiskelua et saa parempaa palkkaa työstä joten opiskelu on vältämätöntä..

Vaikka kuinka alkaisi itketää niin sanot vaan ja yrität puhua tunteistasi..Parempi selvittää kaikki asiat nyt kuin huomata sitten vauvan kanssa et..Ite oon kanssa sellainen et itken todella helposti jos pitää puhua mua vaivaavista asioista..sitkeästi vaan itkunsekaisin sanoin puhun..[;)]
 
HIPHEI!!Tänään on tasan puoliväli vaikka tickeri toisin väittää..
Käytiin tänään anoppilassa kylässä..Juu siinä anoppi kertoi kuinka "hänellä oli niin iso maha et vaatteet ei mahtunut päälle..Hän käyttikin sellaista ponchoa keväällä..Hän käykin etsimässä sen niin saat sen sitten käyttöön"...Juu ihana ajatus, mutta ei oikein viehättänyt idea käyttää melkein 30 vuotta vanhaa vaatetta joka on lojunut kylmässä vinnitilassa sen saman ajan..[:'(]

Muutenkin anoppi kertoo koko ajan hänen tuntemuksistaan ja synnytyksistään..No juu sille tää on eka lapsenlapsi joten ymmärrettävää et se on innoissaan..Onneksi ei tarvi siellä joka viikko ravata..[:D]

Tiitiäisen liikkeitä tuntuu nyt jo joka päivä tähän mennessä..Ei kylläkään ulkopuolelle asti..[:D]
Liikkeet tuntuu aika samalta kuin oisin vetänyt maitoa ja mahassa ja suolistossa kuplisi..Nyt en oo kyllä vetänyt maitoa joten tiitiäisen liikkeitä ne ovat..
 
Talo on molempien nimissä...ja siis lainakin on otettu molempien nimiin...Viikko sitten oli jotain puhetta lumitöiden tekemisestä ja sanoin miehelle et hän saa viikonloppuisin hoitaa ne kun minä joudun tekemään ne aina viikolla. Mies siihen sitten tokaisi että niin saatkin tehdä kun ilmaiseksi asut täällä! Mua alkoi taas itkettää ja sitten kun sain koottua itseni sanoin että ei tuntunut kovin mukavalle se mitä hän sanoi ja mies tuumasi että eikös se niin ole...yritin puolustautua ja sanoin et hän kyllä tiesi etten pysty lyhennyksiä maksamaan kun taloa ostateltiin ja lainaa haettiin. Mies siihen sanoi että kyllä hän sen tietää ja sen takia minä saankin "maksaa" osani sitten työllä, eli suomeksi sanottuna tehdä kaikki kotiin liittyvät työt. Koiratkin on ihan minun hoidettavanani, kun minä ne kuulemma halusin. Halusin joo, mutta päätös koirien ottamisesta oli kyllä yhteinen...Kyllä mies aina sillon tällön koirat ulkona käyttää, mutta harjaamiset, kynsien leikkuut ja pesut on minun heiniä...Äitiyspäivärahaa minun pitäisi saada enemmän kun jos en ole väärin ymmärtänyt tänä vuonna äitiyslomalle jääville maksetaan 2008 vuoden verotuksen mukaan ja olin silloin Vantaan kaupungilla palkkatöissä...Aloitin siis opiskelut viime elokuussa...

nämä on vaikeita asioita ja jotenkin minusta tuntuu aina että jään näissä keskusteluissa alakynteen kun en osaa puolustaa itseäni/vastata miehen sanoihin...
 
Riitu Mä olen ihan järkyttynyt sun miehen käytöksestä [>:] Miten hän voi vaatia menemään töihin enään tuossa vaiheessa jos kumminkin koko ajan opiskelet ja hänen lastaan kannat.
Miten lapsen elättäminen sitten kun hän syntyy? Sinunko äitiyspäivärahoilla ainoastaan? Ja sitten saat kuulla kuinka asutte lapsen kanssa kahden ilmaiseksi talossa?
Ei millään pahalla, mutta törkeää käytöstä mieheltäsi!

Teille muille.. vautsi, että olen kade liikkeitten tuntemisesta [&o]
Hiemanko odottelen itse aikaa, että rupeisi tuntemaan jo jotain.
 
Riitu: mulle tulee vaan mieleen et sanooko miehes sit lapsenkin hoitamisen kohdalla et sähän sen halusit et hoida sit? Vähän jotenkin samanlainen kaava ku mulla ed suhteessa. Tosin silloin oltiin molemmat yhtävaraisia mut mies ei voinut luopua omista pennosistaa sen vertaa et ois voinu mun äippäloman jälkeen maksaa muutamaa kuukautta vähän enemmän et voisin olla kotona edes kunnes lapsi täyttää vuoden. Ja minä yksin hoidin lapsen ja kotityöt. Koiran se onneksi ulkoilutti mut siihen se jäi. Syyksi siihen miksi mä hoidin lapsen oli se et ei siitä ny niin isältä tuntunu ja ku näytti hänen mielestään et se käy multa luonnostaan niin mä voin sen myös hoitaa. Kannattaa ottaa puheeksi tuokin asia jo ennen lapsen syntymää, et ei tule yllätyksiä niin kun mulle tuli. Me kuitenkin yhessä kaksi vuotta sitä lasta tehtiin ja kun se syntyi ääni oli kellossa ihan toinen. Ja ehkä se oli jo odotusaikana, mitä mä en vaan antanu itteni huomata ja myöntää.

Nyt meillä ennemminki sellanen tilanne rahojen kanssa et mun rahoilla elellään. Miehellä ollut työttömyyttä ja rästissä velkoja mitä on pitänyt maksella. Nyt sillä on onneksi töitä, vakituista vieläpä ja enää reilu tonni maksettavaa. Mut mä olen viimeisen vuoden maksanu lähes kaiken. Kyllä se välillä näin maksajan kantilta ottaa päähän ku kaikki omat rahat menee eikä säästöön jää sen takia mitään ku pitää toisenkin laskut maksaa. Nyt onneksi jo valo tunnelin päässä. Ja pakko ollakkin, koska tällä kertaa mä aion jäädä kotiin vielä äippäloman jälkeen vähintään vuoden 2011 loppuun. Siihenkin oli tarkotus säästää et itellä olis jotain mistä ottaa ku on kaikista tiukinta. Mutta ny viime kuukauden aikana olenkin taas sille säästötitlille joutunut kajoamaan kun käyttövarat loppuu. Anteeks tää vuodatus. On vain ollut itelläkin niin ajankohtainen tää samantyyppinen asia mutta toiselta näkökannalta. Tosin meillä miehen rahattomuus on osittain itseaiheutettua, typeryydestä johtuvaa. Riitulla tilanne on taas ihan eri. Ja mies on tiennyt asian jo kun lähtenyt taloa ostamaan niin olis miettiny jo silloin tai kertonu mitä se sulta odottaa vastineeksi sille et se maksaa. Vähä myöhästä tosiaan enää valittaa.
 
Voimia Riitulle!

Kyllä opiskelu käy aivan työstä ja varsinkin työharjoittelut ovat rankkoja! Muistelen omia opiskeluaikoja, niin nimenomaan harjoittelut olivat tosi rankkoja, enkä olisi voinut kuvitellakaan tekeväni töitä niiden lisäksi! Olemme tietty kaikki erilaisia ja riippuu työstä ja opinnoista, että miten niitä pystyy yhdistelemään. Tuossa vaiheessa raskautta on tosin varmaan aika vaikea saadakaan töitä kuten moni onkin jo todennut. Eikös sitä opiskella, että tulevaisuudessa olisi mahdollisuus saada parempaa palkkaa? Eli on tavallaan sijoitusta tulevaisuuteen Näin ainakin itse laskeskelimme [:)] Kunhan lapsi kasvaa ja valmistut, on sinulla mahdollisuus tulevaisuudessa varmaan osallistua enemmän kuluihinkin. Tilanteesi on kuitenkin koko elämän mittaan suhteutettuna lyhyt! Luulisi miehesi tämän ymmärtävän!

Toivottavasti saatte asianne selvitettyä ja saat pidettyä puolesi, rohkeutta siihen! Parisuhdetta voi kyllä rasittaa erillään asuminen. Me asuttiin opintojen takia vuosi viikot erillään ja helposti meni tapaamisesta aina ensimmäinen päivä riitelyksi, jotenkin kumpikin varmaan purki viikon paineet ja ikävän ja väsymyksen toisiinsa [8|]

Toivottavasti jaksat pitää puolesi, rohkeutta, äläkä menetä itsekunnioitustasi miehesi puheiden takia! Ehkä hän on väsynyt muualla työskentelyyn ja siihen, ettei itse saa nauttia viikolla talostanne ja puhuu väsymystään typeriä??? Tsemppiä!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top