Innokas nuori nainen tuli tänne lukemaan muiden ajatuksia, ja rohkenin sitte itsekin alkaa vähän kirjoittelemaan omasta tilanteesta (emme ole vielä muille halunneet ja uskaltaneet puhua). Näillä näkymin meidän ensimmäinen lapsemme syntyisi laskureiden mukaan 4.8.2010. <3
Kerrompa ensin vähän menneisyydestä: Kesäkuussa tuli keskenmeno [:(] noin 6-7 viikolla, enkä ollut kerennyt käydä edes neuvolassa siihen mennessä. Kokemus ei ollut ollenkaan miellyttävä, päinvastoin -en toivoisi sitä ikinä kenellekkään, ja voimia teille, jotka olette sen joutuneet kokemaan! Emme olleet kertoneet keväällä vielä kenellekkään raskaudesta, kun keskenmeno tuli, mutta siitä kerroimme sitten molempien vanhemmille ja muutamille läheisimmille sisaruksille ja ystäville.. Puhuminen auttoi minua tosi paljon, asiasta täytyi puhua aina vain uudestaan ja uudestaan.. Se ei varmasti koskaan häviä kokonaan pois mielestä, mutta sen kanssa oppii elämään. Aika vieri eteenpäin, asia painoi vähän väliä mieltä ja mietin monesti, että voinkohan koskaan saada lasta. Viime aikoina ei asiaa ollut niin paljon ajatellut. Toki aina odotteli ja kuulosteli, että tuleekohan kuukautisia...
Noo, sitten alkoikin oireet; mm. rinnat tulivat kipeiksi. Aluksi kylläkin ajattelin, että se voi johtua, jos kuukautiset on alkamassa. No kuukautiset oli vähän myöhässä (keskenmenon jälkeen on ollut kyllä muutenki vähän epäsäännölliset), mutta lopulta tuli kuitenkin semmonen tunne, että nyt on kyllä asiaa apteekkiin. Tein viime viikolla testin >positiivinen! Tottakait tuli heti iloinen mieli (vaikkakin kokoajan pelko, että mitä jos nyt taas.....) Mutta nyt on tullut lisää oireita, mitä ei kesällä ollut. Ihan jatkuvasti pitäs olla syömässä, ko niiin mahoton nälkä meinaa olla, semmosta huonoa oloa on ja nytki ihan palelluksissaan kirjottelen tätä ommaa tarinaa teille tänne... [:)]
Mutta eipä tässä auta muu kuin elää päivä kerrallaan ja katsoa mitä tuleman pitää. Ajattelin, ettei kuitenkaan kannata liikaa miettiä ja murehtia tulevaakaan, vaikka tietääkin ettei aina kaikki mene niinkuin itse suunnittelee. Mutta kuitenkin minulla on mielestäni nyt oikeus nauttia tästä ajatuksesta, että olen raskaana ja minusta tulee äiti sekä miehestäni isä. Nautitaan tällä hetkellä nyt siitä mitä meillä on! [:)] Toivotaan parasta (ja pelätään pahinta)... üü
Soitin muuten tänään neuvolaan ja pääsen sinne 22.12.2009. Mukava, kun pääsen ennen joulua käymään ensimmäistä kertaa neuvolassa, odotan sitä niiiiin innolla! üÜ <3
Toivotan vielä oikein sydämelliset onnittelut ja hyvät jatkot kaikille odottajille! [:)]