Elokuiset esikoisen odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja salo84
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
29+2 ja lapsi edelleen möykkynä mahassa, ei mahalla! Sairaalassa tosin olen taas hurjien vaiheiden jälkeen. Olen päättänyt lopettaa pelkäämisen ensi viikonloppuna. Painitaan jo jokainen näissä uhkaavissa ennenaikaisuuksissa aivan eri sarjassa kuin kuukausi sitten, jeh!
 
Kiitos! Huoli on tosiaan niin eri mittasuhteissa nyt kuin jokunen viikko sitten, että tässähän ihan mainiosti jo voi. Selkäkin on jo niin alistunut makaamiseen, ettei kenkkuile.. Ja minä olen ylittänyt itseni pistämällä pomppivaan mahaani veritulppien estoon tarkoitettua lääkettä! Ihan oikealla piikillä! Hyr. Totaalisen pysähtynyttä menoa kun vaarana että verikin hyytyy niille sijoilleen. :D Poikanen jumppailee ja imee tyytyväisenä peukkua <3
 
Ihana kuulla kun olet noin positiivisella mielellä :) nyt oletkin jo hyvillä viikoilla ettäjos kaveri päättää tulla niin kaikki luultavasti menee hyvin :) mä pistelin kans ivf hoidon aikana päivittäin ja kyllä siihen hetki meni tottua.. mulla oli onneksi kynä mut osa lääkkeistä meni ruiskulla ja sen heiluminen oli iljettävää :D joudutko sairaalassakin pistelee itse? Minkä verran saat liikkua?
 
Tsemppiä Bubs niille viikoille mitä vielä on tulossa. Tosiaan vaavilla alkaa olla jo tosi hyvät mahdollisuudet selvitä maailmassa ja voimia myös vielä viimosiin makailuihin vuoteessa. Ei siellä onneks tarvii viettää lopun elämää. Ihana kuulla, että muuten teillä on asiat kohtalaisesti. Saa omat "vaivat" vähän pienemmät mittasuhteet, kun miettii, että sinä et pääse edes liikkumaan. :Heartred
 
Tsemppia Bubs.

Mä olen ollut enemmän tai vähemmän vainoharhanen koko raskausajan ja pelännyt ensin keskenmenoa ja nyttemmin kohtukuolemaa. Raskauden alullesaaminen kesti pari vuotta ja vaati henkisesti paljon, että menettämisen pelko on iso. Onneksi kaikki on mennyt hienosti tähän asti ja pieni on aktiivinen, mikä helpottaa omia pelkotiloja huomattavasti, kun tuntee liikkeet säännöllisesti.

En tiedä olenko täälä Sveitsissä vainoharhaisempi kuin mitä olisin Suomessa. Monesti tuntuu siltä, että olen autuaan tietämätön monesta Suomen neuvolajärjestelmän mörrimöykystä (kuten ruokarajoitteet). Ja parasta on se, että joka lääkärikäynnillä ultrataan ja näkee, kun toinen möyrii. :) Tosin synnytysvalmennusta meille on tiedossa vain 4h heinäkuussa. Hieman jännittää myös itse synnyttäminen ja miten löydetään yhteisymmärrys kätilön kanssa, joka ei välttämättä puhu samaa kieltä.

Tähän asti kroppa on kestänyt ihan Ok raskauden tuomat muutokset, mutta lantion ja nivusten alue on usein tosi kipeä ja hankaloittaa liikkumista. Samoin oikean rinnan alunen, minkä luulen johtuvan siitä, että sisäelimet ahdistuu tilanpuutteesta. Muuten ihan ok, mutta se säteilee selkään. Viime lääkärikäynnillä sain siitä johtuan vähennyksen työtunteihin, eli nyt teen enää 80% työviikkoa 100% sijasta. Mutta enää kuukausi töitä ennen lomaa ja saikkua, jonka puitteissa vietetään viimeiset viikot ennen synnytystä. Täälä mammaloma on vain 14viikkoa, joten jään sitten kotiin vauvan kanssa enkä aio palata töihin.
 
Mamatson: Ymmärrän tuota pelkoasi.. itse olen ollut raskauden suhteen yllättävän luottavainen ja stressitön vaikka meilläkin yritys kesti 4vuotta joihin sisältyi 2vuotta hoitoja.. ivf-hoidolla tämä pieni saatiin aikaiseksi siinä kohtaa kun oma usko oli jo lopussa :) ehkä tuo rupeama opetti sen että nämä asiat ei vain aina ole omissa käsissä ja alkuraskaudessakin totesin itselleni monet kerrat että jos jotain sattuu niin sille ei kukaan voisi mitään ja itse en olisi voinut tehdä mitään toisin.. samalla tiesin että se hajoittaisi mut kokonaan. Mutta onnellisesti ollaan ja mennää viikolla 31+0 :)♡

Mulla on myös nuo liitos ja nivuskivut rajuja ja jäinkin eilen pois töistä. 17. päivä alkaa muutaman päivän kesäloma ennen virallista äitiyslomaa.
Kyllä tuo 14 viikon äitiysloma on ihan käsittämätöntä... sen ikäinen vauva tarvitsee vielä niin äitiä.. ja täällä kauhistelen kun meille tuodaan 11kk hoitoon.. työskentelen päiväkodissa siis..
 
kateellisena kuuntelen ku toisilla alkaa olla jo mammaloma nuin lähellä.:happy:. Itellä on nyt kahden viikon kesäloma menossa ja sitten alkaisi viimeinen reipas kuukausi töitä ja vasta 20.7 sitten mammaloma.. Tuntuu että on vielä niiiiiin. pitkä aika :sad010
 
Mullahan kans virallisesti alkaa mammaloma vasta 21.7 mutta meillä on tapana pitää jos haluaa niin nuo kesälomat ennen sitä joten pääsen jäämään jo 18.6 pois, tai siis oon jäänyt oikeestaan jo kohta kolmisen viikkoo sitten pois töistä kun supistelut vaivaavat enkä taida enää sitten takaisin mennäkään.
 
Joo, mulla nyt vika yovuoro menossa. Kivasti tosin olivat paattaneet heittaa mulle viela viikonlopuksi iltavuorot, normaalisti meilla on 4-5 pvaa oiden jalkeen vapaata (7 yota putkeen), ja maanantaina mulla alkaa kesalomat, mutta en kylla aio noita viikonloppuvuoroja tulla tekemaan. :mad:
 
Mamatson, tervetuloa mukaan keskusteluun! Kirjoitit edellisellä sivulla että asut ulkomailla. Täällä myös toinen ulkosuomalainen. Mä asustelen Espanjasssa. Olisi mukava kuulla miten siellä neuvola yms toimii? Itse oon ainakin huomannut jonkin verran eroavaisuuksia Suomeen
 
Terve Pötkis,

Joo Sveitsissä asustellaan, ja ns. neuvola hoituu yksityisen lääkäriaseman gynekologin vastaanotolla. Sveitsissä ei julkista terveydenhuoltoa ole ollenkaan samalla tavalla kuin Suomessa vaan kaikki perustuu sairasvakuutukseen ja siihen millainen vakuutus nyt sattuu olemaan. Meillä on ihan perusvakuutukset ja lääkäriasema, jossa käydään on periaatteessa ABBn työterveysasema (ottavat siis muitakin), joten hoitokielen saa myös englanniksi. :)

Me nähdään lääkäriä aina neljän viikon välein, ja jokaisella kerralla ultrataan ja katsotaan miten sydän lyö, missä istukka sijaitsee, lapsiveden määrä ja missä asennossa vauva on. Meitä tuo istukan paikka on kiinnostanut aika paljon, kun se vielä kuukausi sitten meni kohdunsuun yli. Mutta nyt oli onneksi kohtu kasvanut ja istukka siirtynyt, eli alatiesynnytys on jopa mahdollista, jee! Parasta omasta mielestä oli rv5, kun näki ensimmäisen kerran vauvan sydämen lyövän ultrassa, ja sai viimeisen varmistuksen siitä että elämää löytyy positiivisen raskaustestin jälkeen. Siinä endorfiinipilvessä olikin sitten kiva töihin. Niin ja lääkärin saa helposti kiinni sähköpostilla, jos tulee jotain kysyttävää tarkastusten välissä.

Muita oroavaisuuksia Suomeen on varmaan noi kromosomi 21 seulonnat. Ymmärsin veljen vaimolta, että Suomessa niitä seulotaan sekä niskaturvotusta mittaamalla rv12 sekä ainakin jollain verikokeella (ainakin heillä) ja jos jommassa kummassa jotain löytyy niin mennään lapsivesipunktioon. Täälä perusvakuutus korvaa vain ultran rv.12, jossa niskaturvotus mitataan, ja kaikki muut tutkimukset ovat oman harkinnan varassa ja maksavat erikseen. Tosin jos jotain olisi turvotusmittauksessa löytynyt niin tottakai lääkäri olisi ohjannut lisätutkimuksiin, jotka vakuutus ymmärtääkseni olisi korvannut. Oikeastaan vakuutusehdoissa lukee, että vakuutus korvaa vain kaksi ultraa; rv 12 ja n.rv.21, eli normaalit rakenneultrat, mutta ymmärtääkseni kaikki lääkärit ultraa silti joka kerta ja kirjoittaa sitten vakuutusyhtiölle lähetettäviin papereihin jotain muuta ;) Meidät lääkäri lähetti sairaalaan rv21 ultraan, koska siellä oli paremmat vehkeet kuin hänellä itellään. Käytiinkin sitten siinä ultrassa jopa kaksi kertaa, kun tuo ikiliikkuja ei suostunut pysymään paikallaan sen vertaa, että lääkäri olisi nähnyt kaikki sydämen jutut niin hyvin kuin halusi.

Niin ja ne ruokarajoitteet: meillä on ohjeena etten saa syödä raakaa lihaa tai kalaa, tai pastoröimattomia maitotuotteita. That's it. Mun piti jopa jossain vaiheessa lakata lukemasta Suomen neuvolan ruokarajoitelistaa, kun tuli aina niin paha mieli. Yhdelle tutulle, joka oli viime vuonna raskaana, lääkäri suositteli lasillista punaviiniä joka ilta, että tulis vähän rentoutuneempi olo. Heillä meinas vauva tulla liian aikasin, ja tämä oli hoitomuoto. Itse en kyllä ole, enkä aio, alkoholiin koskea koko raskausaikana.

Yleisesti ottaen ja tähänastisella kokemuksella täälä palvelu on tosi hyvää, ja on olo että meistä pitetään huolta

Mitens Espanjassa?
 
Ei valittamista, taalla on samantyyppinen systeemi kuin Suomen aitiysneuvola, eli kaydaan tapaamassa 'community midwifea'. Julkinen terveydenhuoltohan taalla on maksuton, ja raskaanaoleville myos mm. reseptilaakkeet ilmaisia (siihen asti etta vauva tayttaa vuoden). :)

Ma oon sikali vahan poikkeus, etta mulla on ollut erinaisia ylimaaraisia laakarikaynteja ja ultria, koska mulla on taustalla keskenmeno, jonka jalkeen raskauduin heti ekasta kierrosta -> sain varhaisultran, lisaksi PCOS, korkea verenpaine ja ylipainoa, joten ylimaaraisilla ultrilla seurataan, ettei vave kasva liian isoksi ym. Lisaksi on ollut sokerirasituskoe kahdesti.

Normiraskauteen kuuluisi kasittaakseni nt-ultra viikon 12 tienoilla ja rakenneultra viikolla 20, kuten Suomessakin.

Ruokarajoituksissa on pienia eroja Suomeen verrattuna, mm. hain syominen on kielletty. o_O

Alkuraskaudessa kaynteja oli harvakseltaan, nyt loppua kohti tuntuu etta koko ajan on jotain, tanaan sairaanhoitajalle hakemaan hinkuyskarokotus, ens viikolla ultra ja joku ante-natal laakarikaynti omalaakarilla, sita seuraavalla viikolla sairaalalla laakarikaynti, joka luultavasti on taas melko turha (mitataan verenpaine ja todetaan ettei vielakaan oo ultrassa/verikokeissa/milloin missakin ollu mitaan haikkaa), ja sita seuraavalla neuvola, joita on sit loppuun asti joka toinen vko. Katotaan vielako ne tyontaa jonkun ultran tms. johonkin valiin.. :rolleyes:
 
Noo, eikös se oo kuitenkin parempi että tutkitaan liikaa kuin liian vähän ;) Tosin ymmärrän kyllä, jos erilaiset verikokeet ja muut testit alkaa jo pänniä.

Hassuinta Sveitsissä on mun mielestä juuri tuo mammaloman pituus, 14viikkoa, joka alkaa vasta kun vauva syntyy. Eli periaatteessa oletetaan että väki pysyy töissä siihen asti kun synnytys käynnistyy. Käytännössä tuota ei taida paljoa tapahtua, koska niin monet jää saikulle ennen sitä, mutta vähän kierolta se systeemi kuitenkin tuntuu. Toisaalta luin jostain, että halutessaan virallisen mammiksen voisi aloittaa kuukausi ennen synnytystä, mutta se ei silti pitene mihinkään suuntaan. Eli joka tapauksessa jäit koska vain sulla on vain 14viikkoa. Syystäkin jätän nyt hommat ja priorisoin perheen kaiken muun edelle.

Harmittaa vain hieman kun ei pääse tänä kesänä ollenkaan Suomeen käymään :( Ehkä vasta jouluna.

Aiotteko te vielä matkustella ennen synnytystä?
 
Kuinka paljon te ulkomailla asuvat käytte täällä Suomessa ja kuinka paljon esim. vauvan isovanhemmat ja muut läheiset pääsee käymään teidän luona? :)
 
Viime vuonna me käytiin aika usein, kun oli auton hakua, ystävien häitä ja lomia. Oliskohan ollu kaikkiaan 4 kertaa. Tosin sillon ei ollu vielä vauvasta tietoakaan. Molempien vanhemmat ja mun veli vaimoineen kävi kerran.

Tänä vuonna päästään parhaassa tapauksessa Suomeen käymään kerran, eli tulevana jouluna, olettaen että vauvan kanssa kaikki menee hyvin. Molempien vanhemmat käy kerran ennen elokuuta ja toivon kovasti että kerran joskus syksyllä, mutta siitä ei ole mitään takeita.

Aavistuksen on kyllä orpo olo, kun tukiverkosto (sukulaiset) on niin kaukana, mutta eiköhän me pärjätä. Täältä pääsee Suomeen kuitenkin lentokoneella nopeammin kuin Helsingistä Kuopioon autolla ;)
 
No ei mua sinallaan haittaa noi ekstratutkimukset, ihan mielellaanhan siella ultrassa kay kattelemassa etta mita kuuluu. :)

Ma kayn Suomessa yleensa pari kertaa vuodessa, viimeks kavin maaliskuussa kun halusin kayda ennen kuin potsi kasvaa liian isoksi, ja seuraava kerta meillakin sit varmaan jouluna. :)

Mun aiti asuu sattumoisin myos taalla, ainakin toistaiseksi, mut sen verran kaukana et suunnilleen sama aika mulla menee sinne tai Suomeen. Et kovin usein ei nahda, ajattelin etta ehka ajan kerran sinne kaymaan viela ennen kuin poksahdan. :) Mun veli perheineen kavi joskus pari vuotta sitten taalla meilla ja viime syksyna tulivat Lontooseen niin etta mutsin kanssa mentiin sit kans sinne kaymaan. Muutama vuosi takaperin tulivat autolla ja sen meinaavat tehda jossain vaiheessa uudelleen.

Ja mun liki 90-vuotias ukki meinaa tulla syksylla tatini kanssa kaymaan kans Lontoossa niin etta mutsin kanssa mentais sit taas sinne treffaamaan, ma tietysti sitten nayttamaan vavea myos. Mut katsotaan nyt toteutuuko se, kun ukki alkaa olla aika huonossa kunnossa.
 
Takaisin
Top