Elokuiset esikoisen odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja salo84
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mukava kuulla miten asiat siellä teillä sveitsissä ja englannissa hoituu. Tähän saakka ollaan käyty noin kerran kuussa kunnallisessa neuvolassa eli matronalla. Ultrat noin rv12, rv22 ja vielä yksi käynti rv 33. Eroavaisuuksia suomeen ainakin se että sokerirasitus oli sellainen että sai syödä normaalisti, sitten aamulla labraan jossa juotiin litku (sai valita ottaako appelsiinin vai sitruunan makuisen), sitten tunti odottelua, yksi verikoe ja kotiin. Myös se ihmetyttää että kertaakaan ei ole kukaan vielä tehnyt gynekologista tutkimusta. Sinänsä ei haittaa yhtään ku eihän se mitään mukava puuhaa ole mutta outoa sinänsä kun en tiedä yhtään että onko paikat lyhentyneet/pehmenneet. Myöskään veri ja virtsakokeita ei ole otettu kuin 2 kertaa koko raskauden aikana + pari ylimääräistä mitkä oon itse pyytänyt. Eli esim hemoglobiinia ei seurata säännöllisesti.

Kunnallisen lisäksi mulla onneksi sattuu olemaan sairasvakuutus joka kattaa raskauden seurannan myös yksityisellä. Se on kerran kuussa ja joka kerta ultrataan mikä on ihan huippu juttu! :)
 
Niin ja suomessa ollaan käyty nyt 2,5 vuoden aikana 2 kertaa.Ekalla kerralla oltiin viikko ja toisella 10 päivää joten usein ei siis ole tullut käytyä. Meidän molempien vanhemmat ovat ostaneet loma-asunnot täältä tänä aikana kun me ollaan asuttu täällä, joten he käyvät miten töiltään ehtivät. Yleensä noin 3 kertaa vuodessa ja noin 2 viikkoa kerrallaan. Myös muita sukulaisia ja kavereita käy mukavasti joten senkin takia meidän ei ole tullut käytyä suomessa kun kerran vuodessa. Mun vanhemmat meinasivat tulla käymään pikalomalla sitten kun vauva on syntynyt. Molempien vanhemmat, mun veli perheineen ja mun serkku perheineen tulevat nimiäisiin sitten lokakuun alussa. Vaikka näin paljon saadaankin vieraita tänne ja vaikka ollaan täältäkin saatu kavereita niin sellainen arkinen tukiverkosto kyllä puuttuu.
 
Hei mitens siel Espanjassa ja Englannissa menee nuo nimen antamiset? Pitääkö sairaalan papereihin kirjottaa lopulliset nimivaihtoehdot pojalle ja tytölle, joista toinen sitten rekisteröidään vai voiko sitä vielä vaihtaa kotiutuessa? Ja aiotteko ilmoittaa virallisen nimen heti kaikille vai odottaa nimiäisiä tms kuten Suomessa on tapana.

Jos en ihan väärin ole ymmärtänyt niin meidän pitää sairaalaan ilmoittaa nimet ja sitten virallisesti rekisteröidä se parin päivän sisään syntymästä. Aiotaan myös ilmoittaa nimi heti kaikille, kun nimiäiset tms pidetään parhaimmillaan vasta jouluna Suomessa.
 
Ja minä murehdin tukiverkoston puutetta kun samalla paikkakunnalla meidän kanssa asuu "vaan" miehen isä, sisko ja mun täti. :D ja loput sukulaiset sit n. 200km päässä kuitenkin että ei sen kauempana.
 
Täällä Espanjassa täytyy antaa lopullinen nimi jo sairaalassa eikä sitä ymmärtääkseni pysty enää myöhemmin muuttamaan. Me tosiaan pidetään nimiäiset täällä lokakuun alussa ja ajateltiin säilyttää salaisuus sinne asti niin onpahan sitten jotain "ohjelmaa" nimiäisissä :happy:
 
Taalla on 6 viikkoa aikaa rekisteroida nimi. En tieda pidetaanko edes mitaan nimiaisia.. :rolleyes:

Mullekaan ei oo mitaan sisatutkimuksia tehty. Verikokeet on otettu 2 kertaa, virtsa tsekataan joka kerta neuvolassa ja sairaalassa.

Ja tosta sokerirasituksesta, taalla myos joillekin tehdaan tommonen "pikatesti" ilman paastoa, mut ma oon niin riskiryhmaa et oon tosiaan joutunu tekemaan sen kahdesti. Tai paastoamaan jopa kolmesti, kun ekalla kerralla oksensin sen litkun. Taalla ei myoskaan oteta 1 tunnin arvoa ollenkaan, niinkuin Suomessa, vaan paastoarvo ja sit 2 tunnin paasta toinen.
 
En tiiä onko täälä puhuttu tästä jo, mutta onko teille tullut jotain uusia ja/tai odottamattomia raskausoireit/-himoja, kuten akne tai kuiva iho tai haluatte syödä laastit seinästä?

Mulla itellä on aina ollut tosi rasvainen iho ja teininä kärsin pahasta aknesta, joka hoidettiin lopulta kovimmilla myrkyillä mitä lääkäri vain osasi määrätä. Naamassa on siitä ajasta ikuiset arvet ja kraaterit muistona, mutta nyt kun oon paksuna niin naaman iho on välillä jopa hilseilevän kuiva. Toivon kovasti, että tämä ilo ja muutos olisi pysyvä eikä vain hetkellinen raskausajan oire.

Sen lisäksi oon syöny vaikka kuinka paljon mangoa kevään aikana ja nyt voisin vetää mansikoita roppakaupalla. :) Ja niin kylmää juotavaa kuin vain voi saada.
 
Mulla on naaman iho ollut ihan hyvassa kunnossa, mut persiissa on ollut finneja, isoja ja kipeita, auts! :confused: Hiukset ja kynnet on myos hyvassa kunnossa. :) Ruokahimotuksia on ollut vaihtelevasti, alussa ei pahoinvoinnin takia tehnyt mieli syoda mitaan, join vaan litratolkulla appelsiinimehua. Sit kun ruoka alkoi maistua, niin hiilareita, puuroa, leipaa, pastaa.. Appelsiinimehu vaihtui omenamehuun, kunnes kyllastyin siihenkin. Hedelmista yhessa vaiheessa klementiineja meni varmaan kilo paivassa, yhessa vaiheessa tomaatteja ihan hulluna ja viimeisimpana Golden Delicious-omenoita. :grin Ja vaniljajatskia tuoreiden mansikoiden kera syon melkein joka paiva, normaalisti syon jaateloa tosi harvoin. Normikarkkia taas oon syony raskausaikana paljon normaalia vahemman. Nyt maistuu taas normaali lammin ruoka, joka ei valilla maistunut ollenkaan. :rolleyes:
 
Mulla on ollu vuosia iho hyvässä kunnossa. No nyt loppuraskaudessa on leuka alkanut kukkimaan :( muualle naamaan ei finnejä tuu mutta leukaan.. ruuasta ei oo pitkillee ollu kamalia mielihaluja. Alkuraskaudesta vetelin nakkikeittoo jatkuvasti :D ja välillä tulee naposteltua fanipaloja.. ne on vaan niin hyviä! Mut ei tarviis kyllä syödä muuta ku hedelmiä enää.. on sen verran noussu tuo paino jo vaikkakin mulla oli lievää alipainoo ennen raskautta..
 
Ai että miten kamalaa se pahoinvointi olikaan! Eihän sitä enää ees muistakaan kunnolla. :D Sillon ei kyllä ollut mitään himoja mitään ruokia kohtaan, pysty syömään tyyliin vaan karkkia ja pähkinöitä. Pääsiäisen aikaan himoitsin kinder-munia, niitä olis voinu päivittäin syödä, ja toinen oli korvapuustit ja kahvi, vaikka kahvia en pystynyt pahoinvoinitiajan aikana juomaan. Mut ei ole sentään tullut mitään seinälaastien tai vessapapereiden syömishimoja, tai muutakaan tuommosia erikoisempia himoja.:D
Iho on tainnu pysyä samanlaisena kuin ennenkin, ehkä jopa vähän paremmassa kunnossa. Jännitti ennen raskautta et alkaako kukkia naama tai selkä ihan kunnolla, mut ei onneks.
 
Voi Mirmeli, tsemppiä pahoinvointiin :(

Mun pahoinvoinnit oli joulu-tammikuussa, jollon ei tehnyt mieli syödä mitään, varsinkaan mitään makeaa. Jouluruokia närpin just sen verran ettei kokkaajat pahastu. Ja samalla jos ei syöny mitään niin tuli vielä pahempi olo. Tammikuussa ja vähä sen jälkeen tuli ylös jos sai yskänpuuskan tai oli stressiä töissä...tai tosi voimakas haju osu nenään.

Nyttemmin välillä närästää kamalasti ja toi mahan iho kutiaa tissien alta ja kiristää ja on kosketusarka. Raskausarpia odotellessa...
 
Mulla ylipätään kaamea ruokahalu koko ajan. Tunnin välein voisin syödä. Makeita juttuja menee selvästi enemmän kuin normaalisti, osittain varmaan puhtaasti tylsyyteen ja muuten aika vähissä olevien mielihyvän kokemusten puutteeseen. Painoa on tullut tähän mennessä 6-7kg mutta rinnat iloisesti revenneet. Vaikkeivät edes ole kasvaneet paljoa (varsinkaan verrattuna vatsanahan venymiseen, voi raasu). Taitaa nuo hormonit ja perimä tosiaan sanella enemmän kuin kilot sinänsä. Mahan repeämistä odotellessa. Toisaalta kokemus osastolta synnyttäneiden joukosta ja itse viikolla 26 oli sellainen, että onpa surullinen pikku maha mulla. Niin että kyllä ne (roikkuvat ja venyneetkin) mahat on elämän merkki :D
 
Mirmelille tosiaankin tsemppiä pahoinvointiin, jospa se loppus nyt viimestään siihen synnytykseen!

Joulun aika oli kyllä tylsää kun ei mikään jouluruokakaan maistunut, oon aina tykännyt jouluruuasta, mut viime jouluna oli niin huono olo et ees suklaa ei maistunut.

Mullakin kutisee välillä maha sillä tavoin, että tuntuu että kohta ratkee. Mut on se kutissu jo pitkään eikä vielä ole arpia näkynyt. Niitä odotellessa tosiaan. :D
 
Onpa kiva muistella raskausaikaa taakse päin :happy: Mulla on ollut melkein hävettävän helppo raskaus ihan alusta asti... Joulun ja vuoden vaihteen aikaan appelsiinimehu ja mandariinit/klementiinit oli se juttu. Sitten hiilarit, voi elämä kun teki mieli kaikkea hiilaria! Ei tehnyt mieli katsoakaan lihatuotteita päin. Pastaa ja leipää upposi tähän mammaan kuin veitsi lämpimään voihin. Helmikuuhun mennessä ruokavalio oli taas aika normaali. Sen jälkeen on ollut kausia/ päiviä kun pitää syödä ihan koko ajan. Jäätävä nälkä ja vaikka kuinka söis niin nälkä ei mee mihinkään... Hedelmiä ja kaikkea raikasta on mennyt paljon koko raskauden ajan. Makeaa olen syönyt paljon vähemmän kuin normaalisti. Oon ollut oikea herkkuperse-sokerihiiri... Jäätelö on tullut ruokavalioon mukaan ilmojen lämmettyä ja sitä syön litran paketin per viikko. Iltasyömisen kanssa saa olla tarkkana. On alkanut olla närästystä iltaisin.

Maha on kasvanut huimasti ja oon rasvaillut sitä kahdesti päivässä noin viikolta 12 lähtien. Raskausarvet ja kutina on vielä pysynyt poissa, mutta on vähän sellanen fiilis, että jos mulle niitä tulee niin ne tulee vasta ihan lähellä synnytystä, sitten kun juhlin jo mielessäni, että selvisinpäs ilman arpia :rolleyes:
 
Mua on alkanu nyt päivittäin närästää, varsinkin jos mitää touhuan ruuan jälkeen. Onneks rennie auttaa. :D ja herkkuja on tullu syötyä joka päivä... Jäätelöön hirvee himo! Ja painoakin tullut n. 8 kg ja viikkoja nyt 28+5, pitäis ehkä lopettaa jokapäiväinen herkuttelu..
 
Tänään aiotaan perua meidän kahden viikon Kroatian matka :( ens viikon la ois ollu lähtö mutta mua rupes pelottamaan että jos jotain sattuiski siellä. Ehkä parempi näin, ei siitä matkasta täysin siemauksin ois voinu nauttia jos koko ajan olisin jotai ruokamyrkytystä pelänny, kävely ois tehny tuskaa ja hirveet turvotuksen siellä helteessä :D eilen kävin neuvolalääkärillä ja sain todistuksen että lentäminen ei suositeltavaa, toivottavasti vakuutusyhtiö maksais lennot takas ku kuitenkin varattiin matka jo ennen ku tulin raskaaks
 
Ai niin, melkein unohdin mun pohkeet. Oon aina ollu oikea vilukissa ja kuljen kotona kesät talvet villasukat jalassa ja käärin itteni nukkumaan mennessä peittoon niin et hyvä jos nenänpää näkyy...paitsi nyt raskausaikana. Oon kuluttanu vaikka kuinka paljon kylmägeeliä pohkeisiini ja monta kertaa on semmonen olo, että haluaisin sänkyyn semmonen reikäpakastimen, johon vois laittaa pohkeet, niin et jalkaterät tulee sieltä toisesta päästä ulos. Jos on koittanu mennä nukkuun jalat peiton alla siitä ei tule yhtään mitään, ja olen jopa nukkunut nyt pari yötä ilman villasukkia, mikä on mulle jo ihan kerettiläistä.

Lisäkiloja on tullut nyt ehkä sen 8kg, mutta onneksi hyvin keskitetysti tuohon mahaan ja reisiin, tosin pelkään kovasti, että jos nää paikallislämpötilat jatkuu samaan malliin niin alan kohta kerätä nestettä kroppaan litratolkulla.... Meillä on tänään ainakin +25 toimistossa sisällä ja +30 pihalla...aika tukalaa on olo jo. Eilen piti odotella iltaan klo.20:30 että vähä viilenis, ennen ku pysty lähteen kävelylle.
 
Mulla oli kans alussa hirvittävä himo saada nakkikeittoo! Oisin voinu syödä sitä joka aterialla,nam! En oo kärsiny minkäänlaisista pahoinvoinneista koko aikana,mutta tietyt hajut käy nenään todella häiritsevästi. En ole voinut käyttää alkuraskauden aikana käyttämääni hajuvettä moneen kuukautee,kun se tuoksu vaan jotenkin tökkii. Ja ne hajut jotka ovat ennen raskautta etoneet (esim.parsakaali),etovat kahta kauheemmin,hyi!!

Mun ystävä oli ostanut niin suloisia vaatteita tytölle että en malta oottaa että pääsen niitä joskus pukemaan! <3
 
Mulla on nakojaan taas liikaa aikaa kelailla kaikennakosta, mut mites te muut esikoista odottavat, onks teilla toiveena saada enemmankin lapsia? :)

Mahan olin aina sita mielta etta ma en edes halua lapsia, poikkeuksena jos voisin saada mulattityton, niin voisin tehda yhden. :wink No, monta monituista vuotta myohemmin mahassani kasvaakin nyt se mulattitytto, ja mies haluaisi ainakin kaksi lisaa. :wideyed: Mulla oli ihan huippu lapsuus 3 vuotta vanhemman veljeni kanssa, joten sikali musta ois kiva suoda omallekin muksulle samanlaisia kokemuksia. Tan yhdenkin alulle saaminen oli kylla tyon ja tuskan takana, ja kun itsella on ikaa jo 33 v., niin en toki pida minaan itsestaanselvyytena, etta niita lapsia lisaa meille suotaisiin, ja toisaalta aikaakaan ei oo ihan loputtomasti. :oops:

Taa raskausaika on ollut suht helppo, ja jos nyt en synnytyksesta saa mitaan ihan jarkyttavia traumoja, niin voisin kuvitella, etta aika pian voitaisiin antaa myos toiselle lupa tulla, jos on tullakseen. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top