Olen kärsinyt pikkumurkusta asti migreenistä, joka keväisin äityy aikamoiseksi valon myötä. Viimeiset pari viikkoa ollut ihan kammottavaa sen takia, kun kunnon migreenilääkettä ei saa ottaa. Sitten sinnittelen töissä väkisin, kun tuntuu että asiat pakko hoitaa.. Teen semmoista työtä, etten voi asiakkaitani oikein delegoida pikkupoissaolojen vuoksi tai yllättäen eli jää ihmisten asiat sitten hoitamatta. Äääh ylivastuullisuus äääääh. Mut ei noille kyllä irvistelläkään haluais.
Pienen isä, rakas mieheni, oli illalla suorastaan vihastunut kun kuuli, miten olin kivun vuoksi kolminkerroin kippuralla ja silti palasin lounastauolta työhön. Äääh taas :D
Tässä kahvitaukoa pidän ja odotan ihmettä. Tuntuu että koko ajan sattuu jonnekin jollakin tavalla ja usein aika kovaa. Voihan raskaus <3