Elokuiset esikoisen odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja salo84
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täälläkin on tullut koettua pahoinvointia viime viikosta lähtien. Vielä pysynyt pahana olona. Olin viime viikon vielä järkyttävässä räkätaudissa että meni levätessä alkuviikko :( Ja nyt tämä viikko sitten alkoi virstatulehduksella :( tulehduksia on ollu pari kertaa ennen raskautumista.. oikeastaan kun jätin elokuussa pillerit niin siitä lähin oon juossu kerra kuukaudessa tulehduksen takia lääkärissä ja oon saanut joka kerta noita sam
oja antibiootteja mitkä sopii raskaana oleville.. Niistä mulle ainakin tulee entistä kuvottavampi olo :( onko kellään täällä ollut samanlaisia "oireita"?
Viikko enään ekaan neuvolaan ja alkaa nyt jo vähän jännittämään :) mulla on miljoona kysymystä päässä ja puoliakaan en varmastikkaan muista kysyä :D
Meillä oli tosiaan tarkotus kertoa perheelle vasta ekan neuvolan jälkeen, mutta jouluaattona äitini jostain aavisti ja kysyi suoraan että oonko raskaana? Ja eihän omalla äitille osaa valehdella tai ei saakkaan. Iloisina ottivivat uutisen vastaan.. oli kiva kuunella äitin kokemuksia raskauksista. Ollaan oltu oman äitini kanssa oikeastaan aina läheisiä ja oon pystynyt kertomaan melkein kaiken ja tunsin huonoa omatuntoa kun en ollut heti kertonut uutisia :)
 
Heippa! Täällä myös esikoisen odottaja! Miehen kanssa pidetty yhtä pian kolme vuotta ja miehellä 6-vuotias tytär, joka viihtyy kanssamme lähes päivittäin. Olemme siis nyt jo pieni perhe :) Nyt Rv 5+3, joten niin alussa ollaan, että ei tässä vielä innostuta.
Plussa oli iloinen yllätys. Marraskuun alussa jätin ehkäisyn pois ja alun perin tarkoitus oli vaihtaa ehkäisyä. Sain kuitenkin terveyskeskuksessa niin paljon tilitystä, kuinka olen jo niin vanha (27?) , että eikö kannattaisi vaan yrittää lasta jos sen joskus meinaa hankkia. No, tästä sitten käytiin keskustelua kotona ja lopulta päätettiin, että "tulee jos on tullakseen". Itse ajattelin, etten haluaisi sellaista tilannetta, että yrittämällä yritettäisiin. No, tämä plussa tuli toisesta kierrosta. Ihmettelin, ettei menkkoja kuulu ja 23.12. tein testin, jossa haalea viiva (tein päivällä) ja joulupäivänä 25.12. tein uuden testin (aamulla), jossa viivat selkeät. 28.12. digitaalitesti näytti 2-3 viikkoa.
Laskettu aika laskurin mukaan 29.8. ja ensimmäinen neuvola 9.1.

Ajoittain vatsaa nipistelee ja lievää huonovointisuutta on, mutta ei oksettavaa oloa. Ruokahalu on hieman poissa tämän takia. Rinnat ovat todella arat!! Välillä tuntuu, että onko siellä ketään... joten sitten vasta kun saadaan varmuus, niin osaan iloita kunnolla!

Sitä ennen vaan fiilistellään, mutta en halua varhaisultraa.

Nyt vaan toivon, että kaikki menee hyvin ja että saisimme terveen lapsen maailmaan.
 
Hei, uskaltaudun minäkin viimein mukaan tänne! Täällä siis vanhempaa kastia oleva (34) esikoisen odottaja.

Miehen kanssa oltu jo 11 vuotta yksissä, naimisissa pari. Esikoiselle annettiin lupa tulla kesällä, ja just ennen joulua plussasin, 21.8. alustava laskettu aika :) tänään näkyi ultrassa pikkuruinen läpättävä sydän, ensimmäinen konkreettinen todiste että joku siellä on. :love017 Onnellinen, mutta häkeltynyt olo.

joku kysyi iho-oireista: mulla on atooppinen iho ja se on ollut aika hyvässä kunnossa, nyt kuitenkin herkistynyt taas. tarkalla hoidolla se on pysynyt nää pari viikkoa kurissa, toivottavasti pysyykin.
 
Paljon paljon onnea ja tervetuloa kaikille uusille esikoisen odottajille :)

Mä sain nauttia oireettomasta raskaudesta melkein seitsemän viikkoa, mutta viimeset kaksi päivää on jättänyt tuon autuaan ajan kauas muistoihin. Olo on kaikin puolin kamala, enkä tiedä miten päin pitäis olla, että helpottais. :confused: Nälkä on aivan hirmuinen, mutta en voi syödä mitään, kun kaikki kuvottaa. Appelsiinimehua on mennyt tänään ainakin litra. Mies haki sitä neljä litraa aamulla kaupasta. Muutama suolakeksi ja mandariini on myös uponnut. Vatsaan koskee, kun se on niin tyhjä. :sad001 Sain syötyä vähän keittoa, mutta nieleminen teki tosi tuikkaa, kun tuntu, että se tulee samantien ylös. En oo onneks vielä oksentanut. Toisaalta tuntuu, että olo saattais helpottaa jos se oksennus tulis. Ja tää on tosiaan ollut ihan ympärivuorokautista nyt kaksi päivää. Töissä on aivan tuskaa, mutta niin kauan kun ei laatta lennä niin en tiedä, millä verukkeella ottais sairaslomaa. Supersympatiat multa kaikille, jotka on pahoinvoinnista kärsinyt :Heartred

Teillä oli ihania tarinoita innostuneista tulevista isistä :) Mun miehelle saapui tänään postissa Expectant Dad's Survival Guide -kirja :grin Tilattiin se Amazonista muutama päivä plussan jälkeen. Odottaville äideille on niin paljon materiaalia joka paikassa, mutta isät jää pienemmälle huomiolle ja onhan tämä yhtälailla jännää aikaa heillekin. Mun mies on ollut todella vähän pienten lasten, erityisesti vauvojen, kanssa tekemisissä. Hän on ainut lapsi ja serkkujakin on vaan pari. Pieni, mutta sitäkin tiiviimpi suku :) Hän saattaa kysyä, että joko kaksivuotias osaa kävellä ja muita asioita, jotka itselle on täysin itsestään selviä :grin Itse olen ollut todella paljon vauvojen kanssa, ihan vastasyntyneidenkin ja tiedän suunnilleen mitä odottaa. Mies-raukka on täysi noviisi kaikin puolin :grin Ehkä tästä yhdessä selvitään :)
 
Täällä kans esikoisen odottaja! :) Viikkoja on nyt 8+2. Mulla kans ollut huonovointisuutta ja etovaa oloa :confused: Tissit on myös vähän kipeät,väsymys alkanut jo vähän helpottaa!
Varhaisultrassa käytiin kun viikkoja oli 6+3,sielä se pikku sydön sykki :love017 Kauheasti vaan pelottaa,että ollaanko sielä yhä kunnossa,varhaisen jälkeen seuraavana päivänä tuli veristä vuotoa vähän ja muuttui ruskeaksi tuhruksi sitten. Oli muutama päivä ettei tullut ja taas on tullut torstaista asti sellaista ruskeaa limaista ja geelimäistä vuotoa ja alaselkä oli todella kipeä kaksi päivää ja alamasu vähän :sad001 Huomenna on uusi ultra-aika niin näkee,että onhan siellä kaikki hyvin! Toivon ja uskon että on kaikki hyvin! :smiley-angelic001 Lupasin itselleni,että jos ja KUN kaikki on huomenna sielä hyvin,niin en enää stressaa ja pelkää vaan yritän nauttia tästä :)
Kyllä mä olen niin onnellinen ettei tosikaan! :love017 Ja niin on mieskin,muistuttaa usein että "Et sitten kaadu ulkona,mene varovasti!" :grin
 
Sympatiaa täältä kaikille viluisille! On se kumma, miten tällaiselle aina-liian-kuumallekin on yhtäkkiä tullut hirvee vilu, joka jatkuu ihan ympäri vuorokauden. Mies jo ehdotti, että tilataan mulle Jumpin tai joku vastaava haalari. Varmaan elän siinä 24h, jos sellaisen hankin :) Noo, ehkä töihin on laitettava kuitenkin jotain muuta...
 
Mulla on muuten kaapissa sellanen kirahvipuku. Ehkä pitäiskin ruveta hengailee se päällä :) eilen mulla oli kotona kolme pitkähihaista päällekkäin ja kahdet pitkät housut. Silti palelsi niin että piti mennä viltin alle. Aika hullua!
 
Hahaa ihania miehiä! Meillä mies suukottelee ja silittelee masua ja toivottaa aina iltasin hyvät yöt "isin möllille" <3 Ja kaiken mun huolehtimisen ja pelon keskellä, se aina rauhottelee ja on sitä mieltä että kyllä kaikki on hyvin.

Täällä on tänään taulussa 6+4 ja pikku hiljaa oireita alkanu tuleen. Ja mä otan kaiken ilolla vastaan. Kesällä keskenmenoon päättyneessä raskaudessa ei ollu kipeitä tissejä lukuunottamatta mitään oireita, joten mä pidän hyvänä merkkinä, että nyt on edes jotain. Koko ajan on semmonen ällötys olo, ihan kun olis syöny pussillisen sipsejä. Jumpassa ja salilla kun syke nousee niin alkaa ihan kunnolla oksettaan, joten sen suhteen oon ottanu kevyemmin nyt. Ja palelua on kans täällä, tuntuu ettei mitkään vaatteet riitä!

Pari yötä kun viä malttaa jännittää niin perjantaina pääsee yksityiselle ultraan kurkistaan, jospa siellä pienen sydän tällä kertaa löis. <3
 
Täällä myös hullua palelua, töppöset jalassa saa olla kotona jatkuvasti! Iho miula on aikasemmin pitkään ollut aika hyvässä kunnossa, mutta nyt on finnit lisääntyny. Voi kyllä ehkä johtua myös ihan joulun ajan suklaan syönnistä.. :rolleyes:

Tänään oli eka neuvola aamulla, tulipa paljon luettavaa mukaan. Mieskin oli mukana, ja vaikutti ihan että nyt hänellekin alkaa valkenemaan vähän enempi koko homma. Toki ekassa ultrassa sit varmasti vielä enempi, joka on 22.1. :) Neukkutäti kokeili kohtuakin ja hyvin oli lähtenyt kasvamaan. Äsken mies tahtoi kans kokeilla, josko hänkin tuntisi sen, mutta totes että taitaa olla vaan ammattilaisten hommaa, kun ei hän huomaa eroa :grin

Pomolle kerroin tänään, ihan vaan koska täytyy uusissa työvuoroissa ottaa huomioon labra ja ultra. Hyvin otti asian, onnitteli ihan ilosesti. :)

Minkäslaisia uuden vuoden suunnitelmia teillä on? :) Meidän olis tarkotus mennä ystäväpariskunnan luo saunomaan ja iltaa istumaan. Eka ajateltiin, että kerrotaan muille kavereille vasta ultran jälkeen, mutta tänään mies sit kysäs josko kerrottaisiinkin näille kavereille jo huomenna. Ei tarttis keksiä miks en juo skumppaa yms (miula ei oo ajokorttia, en voi käyttää autolla oloa syynä) :)
 
mua kans palelee, kuumavesipullo on nukkumaan mennessä paras kaveri. älytön väsymys iski iltapäivästä, ja ajoittain etoo kivasti.

Toivottavasti ens yönä jaksaa valvoa, mennään muutaman kaverin kanssa iltaa istumaan. Pitää keksiä jotain verukkeita ettei skumppa maistu, tosin voi olla että joudun tunnustamaan jos menee liian vaikeaksi selitellä koko ajan. :rolleyes:
 
Töissä menee uus vuos, joten hyvä syy olla selvinpäin :D vaikka mielluummin olisin ukon kanssa kotona :) toisaalt eiköhän toi nuoriso keksi tekemistä niin ei tuu ainakaan tylsää :D
 
Täällä oli eka neuvola tiistaina. Hyvä mieli jäi mutta harmitti et sydänääniä ei kuunneltu. Nyt on paljon lukemista iltojen kuluksi :) tänään kaaduin lenkillä kun oli liukasta. Lähinnä vaan pyllähdin, otin käsillä vastaan. Ei sattunu ees mihinkään mutta nyt illalla vihlaisi aika ikävästi alavatsasta... jospa olisi vain niitä samoja kohdunkasvamiskipuja mitä aiemmin? Silti vähän pelottaa :/
 
Minkäslaisia urheilulajeja raskaana muuten saa harrastaa ja mihin asti? Itse olen todella aktiivinen salilla kävijä ja harrastan myös jujutsua joka on aika raju kamppailulaji. Eka neuvola on vasta puolentoista viikon päästä mutta varaillessa kysyin kyllä saanko vielä jatkaa. Sanottiin että kaikkea mitä on ennen raskauttakin tehnyt saisi tehdä mutta viime jujutsutreeneissä siinä iskuja mahaan ottaessa tuli kyllä mieleen että onkohan tässä mitään järkeä..ehkä se on lopetettava ihan oman mielenrauhan takiakin :D
 
Mä juoksen ja käyn salilla. Oon touhunnu voinnin mukaan. Jonain päivinä juoksu nostaa yrjöt kurkkuun tai tuntuu että rinnat irtoo :( mut taas on päiviä että olo on mitä mainioin. Sykettä olen seurannut ehkä tarkemmin, en lähde enää äärisuorituksiin. Tällä viikolla on kaikenmoiset vaivat pitänyt poissa urheilun parista, mutta odotan innolla taas niitä parempia päiviä ;)
 
Minäki kulen melko aktiivisesti salilla (3-5krt/vko). Ensimmäisillä raskausviikoilla olin sen verran väsyny että treenit jäi tosi pintapuolisiksi,nyt tällä hetkellä lomalla ollessa tuntuis että salille olis jo ikävä. Pitää mennä omien tuntemusten mukaan eikä väkisin vääntää isoilla painoilla jos ei tunnu hyvältä. Eilen kävin hiihtämässä,oli muuten hengästyttävää hommaa ku vuosi edellisestä kerrasta. Välillä pysähyin katteleen maisemia niin sai hyvin reissun tehtyä.
 
Mä kävin kans hiihtämässä viikko takaperin ja kattelin jälkikäteen, että oli kyllä mennyt aikamoisen kovilla sykkeillä. Se on mulle jotenkin sellanen laji, jossa on vaikea ottaa rauhassa kun kilpailuvietti iskee ;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top