Mahakeskusteluun kannan korteni minäkin... Olen aina tykännyt mahastani ja se on edelleen pyöristyneenä söpö. Kriisin odotan repeävän yhdessä nahkojeni kanssa kuukauden säteellä ennen ja jälkeen synnytyksen..
Mutta nää rinnat. Jos ei ole ennen mitään tissikompleksia ollut niin nyt ois hyvä hetki kehittää. En mitenkään kauniina ole itseäni pitänyt koskaan, oikeastaan päinvastoin, mutta keskivartalo on ollut luonnostaan semmoinen mistä olen osannut tykätä. Minulla on ollut todella kauniit ja sopusuhtaiset nuoren naisen rinnat. Nyt niistä on tulossa äititissit. Eikä tämä ole mikään loukkaus äitejä kohtaan, lähinnä toteamus. Muoto muuttuu, nännien väri muuttuu, koko muuttuu, ja voi itkupotkuraivari näitä raskausarpia rinnoissa.
Olen pyhästi päättänyt olla siirtämättä kauhuani mieheni päähän, mutta ei kyllä ole mitenkään kaunis olo. Aika ällö suorastaan välillä. Mut kai tähän tottuu. Imettämistä odotan suurella lempeydellä ja todella toivon sen sujuvan. Siinä on ihan asialliset ne äititissit :D Nyt ne tuntuu vain jonkun toisen rinnoilta.
Kylläpä kuulostan pinnalliselta paskiaiselta. Puolustuksekseni sanottakoon, että rintojeni merkitys on mulle vähän sama kuin silloin, kun joku mahottoman tavallisen näköinen tyyppi voi todeta itsestään, että mulla on nätit silmät. Ja sitten ne yhtäkkiä näyttäisikin ihan eriltä. No yksi tavallisen näköinen täällä hei eikä edes ole nätit silmät. Nätit rinnat oli, vaikka en niitä kellekään esitellytkään. Minä tiesin että ovat. Enää eivät ole.
Nyt kuulostan vielä kahjommalta :D
Oikeastaan: Olen syntymähuono muutoksissa. Eivät sovi mun temperamentille.