Elämää vauvan kanssa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Keni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kylläpäs aika kuluu ja päivät niin vauhdilla, että pääsin nyt vasta pitkän ajan jälkeen lueskelemaan muiden kuulumisia.
Jonkinlainen rytmi alkaa olemaan päivässä, mutta hakemista tämä vielä on ja edelleen opettelen itkujen merkitystä. pidemmät uniajat ajoittuvat aamupäivälle alkaen n. klo 12 ja toisen kerran n.klo 17.
Neuvolassa sanoivat että vauvalla on vaihtanut yö ja päivä paikkaansa ja nyt olemmekin yrittänyt venyttää loppupäivän unia myöhemmälle iltaan... edelleen kuitenkin yöllä nukutaan 2h pätkissä. Voi kuinka toivoisin että saisi edes yhtenä yönä nukkua vähän pidempään.
Mies käy töissä joten hoidan itse yö syötöt. Kaiken lisäksi kun mies rakentaa meidän taloa viikonloput niin jotenkin nuo viikonloputkin on jäänyt minun harteille... :(

Tuntuu, että minusta on tullut kana emo vauvan suhteen ja kaikki ajatukset vauvan tasapuolisesta hoidosta on kaukaista kuvitelmaa. Miten ihmeessä kuvittelinkaan yrittäjäpuolison ja meidän rakennusprojektin keskellä, että miehellä olisikaan yhtäkkiä enemmän aikaa kun sitä ei ole ennen vauvaakan juuri ollut ylimääräistä.

Onneksi uuden kodin pitäisi olla vuoden vaihteen jälkeen valmis :)

Mies kyllä kotona ollessaan minun pyytäessäni vaihtaa vaipat ja on vauvan kanssa, mutta toivoisin vähän enemmän omatoimisempaa käytöstä. Minusta tuntuu, että vauva on minussa kiinni koko ajan ja kaikki vastuu on minulla.

Eilen sitten miehen tullessa kotiin suutuin kun hän ei ottanutkaan vauvaa minulta vaan alkoi syömään ja meni suihkuun. Itse olisin kaivannut myös suihkua ja hieman omaa aikaa ja jotenkin kuvittelin, että mies tajuaisi tämän sanomattakin. Väsyneenä sitä nousee muutenkin tunteet pintaan herkästi, puhumattakaan näistä hormooneista jotka jylläävät tällähetkellä.

Turhaan ei ole sanottu, että vauva-aika on vaikeaa aikaa parisuhteelle. Jotenkin pitäisi kuitenkin sitäkin huoltaa, mutta kun vain saisi hieman tunteja arkeen lisää.

Nyt juoksen äkkiä suihkuun kun vauva vihdoin tuntuu nukahtaneen :)
 
Voimia niranda vaikeaan yhtälöön, vauva-aika, yrittäminen ja rakennusprojekti ovat kaikki yksinäänkin haasteita. Huvitti tekstissä kyllä tuo, että ensin miehen ei pitäisi ottaa vauvaa kanaemolta ja sitten pitäisikin ottaa omatoimisesti.

Minulla ihan samanlaista hormonihulinaa: Eilen vauvan huutaessa miehen sylissä keittiössä ryntäsin sisään ja yritin hikisenä riisua tallivaatteita, kun mies toi vauvan siihen korvanjuureen huutamaan. Minä heti älähdin, että älä tänne tuo, kuulen muutenkin että se huutaa. Mies siihen, mistä hän voi tietää, kun joskus pitää tuoda ja joskus ei... Yleensä mies tuo vauvan liian hitaasti rinnalle, jos olen asettunut valmiiksi tyynyineni.

Voimia myös jonnukalle, miten käy kun nostat kissan pöydälle ja keskustelette rakentavasti ja kunnolla miehen ajankäytöstä ja priorisoinneista?

Vielä jatkoa edelliseen viestiini, vein äsken lastenvaunujen kanssa ensin ponin laitumelle, sitten tokalla kierroksella kauraa, kasan lautoja ja heinäpaalin niiden päälle. En saisi kantaa 4 vk leikkauksen jälkeen mitään niin painavaa, eikä ollut kivaa. Miten te muut kotitallilliset olette pärjänneet, millaisia selviytymisstrategioita teillä on arjesta? Meillä vielä on ikuinen aitausprojekti, huhtikuusta eli muutosta asti on tauotta aidattu jotain päätä tontista, nyt vielä kiskotaan sähköverkkoa ja tolppaa uuteen kohtaan lainalaitumelle viikon välein - -
 
Täytyy olla hyvin tyytyväinen siihen, että tämä toinenkin on heti "ymmärtänyt" yön ja päivän eron. Meillä öisin vain syödään ja nukutaan, ei halua seurustelua tai valvo muutenkaan, vaikka pitäisi vaippakin vaihtaa välillä. Herää yleensä oikeastaan kerran yössä, koska toinen herätys on seitsemän aikaan aamulla, niin aika vähällä pääsen. Päivät nyt sitten menevät, miten menevät. Eilen esim. nukkui parissa kolmessa pätkässä monta tuntia. Tuntui, ettei se päivälläkään juuri muuta tehnyt kuin söi, nukkui ja teki tarpeensa. Jännitin vähän yötä, miten menee, mutta heräsi vain kerran useammin ja nukahti yöunillekin helposti. Lapseni näköjään ymmärtävät, että tälle äipälle yöunet ovat äärimmäisen tärkeät. Muuten olen kyllä kiukkuinen kuin perseelle ammuttu karhu. Perseelle ammuttu naaraskarhu, jolla on poikaset. Astetta tai paria pahempi. laughing7

Tsemppiä kaikille, joilla on miehen osallistumisen kanssa ongelmaa. Meilläkin mies kyllä osallistuu, mutta harvemmin oma-aloitteisesti. No, pääsen kuitenkin pari kertaa viikossa muutamaksi tunniksi tallilla, ja välillä esim. esikoisen kanssa kahdestaan kauppaan, joten ei ole suuremmin valittamista. Mutta voisi tuokin välillä aktivoitua ja tehdä ihan itse omasta tahdostaan jotain! On muutenkin sellainen persiille potkittava -malli, vähän joka asiassa. Patistaa pitää, että mitään tapahtuu, varsinkaan ajoissa. Itse olen kuitenkin kohtalaisen aikaansaava, vaikka joskus vitkuttelenkin, niin en voi ymmärtää, kun toinen ei meinaa itse huolehtia omista asioistaan ilman motkottamista. Olenkin usein sanonut, etten ole enkä halua olla äiti miehelleni.

Muuten täällä kyllä vauvan kanssa sujuu, vaikka toki hänellä on omat juttunsa esikoiseen verrattuna. Mutta rutiinilla tuntuu tuo vauvanhoito menneen ihan alusta asti. :) Hyvin on muistissa vielä jutut. Ja jaksaminen aika hyvä, kun pääsee ulkoilemaan ja tosiaan omankin harrastuksensa pariin aina välillä.
 
Meillä poju nukahtaa yleensä illalla yhdeksän ja kymmenen välillä, nukkuu 4-5 tuntia (yleensä isi valvoo myöhään ja tuo tissille ja antaa lisämaitoa kun on itse menossa nukkumaan). Loppuyö mennään 2-3h pätkissä, kun ei yleensä jakseta nousta lämmittämään lisämaitoa, vaan yritetään nukahtaa pelkällä tissillä. Jossain vaiheessa aamuyötä poika jää vahingossa meidän väliin nukkumaan, yöllä nukahtaa kyllä helposti omaan sänkyynsä.

Viimeaikoina viimeistään aamukymmeneltä on alkanut kitinä ja rähinä... merkkinä siitä, että ei kuulu nukkua enää :) Meillä ilmeisesti on ollut rytmi päällä alusta asti, päivisin nukutaan muutamat pidemmät unet ja usein poika oikein taistelee unta vastaan. Onneksi öisin nukahtaa heti syötyään... noista päivän unitaisteluista voin hiukan kuvitella, mitä öisin voisi pahimmillaan olla! Helpolla päästään, mutta silti tuli nukuttua vauvan kanssa tänään parin tunnin koomapäikkärit :cool05

Kellitys: Sanoitkos jossain viestissäsi, että olit käynyt Kuokkalan perhekahvilassa? Millaista oli? Oon miettiny, että uskaltaisko siellä käydä. Meillä kun kävi viikonloppuna vauva kylässä ja tuntui, että pieni mies seuraili jo tarkkaan tuota toista pikkuista... ja olisihan se itsellekin virkistävää nähdä muita äitejä.
 
Meillä (vauva 2,5kk) ei ole nukkumisten suhteen selkeää rytmiä päiväsaikaan. Illalla laitan vauvan nukkumaan klo 22, sitten vaihtelevasti herättää syömishaluillaan kerran klo 3-6 välillä (esimerkiksi viime yönä nukkui klo 21:30-6). Normiyönä heräilee kerran klo kolmen maissa, ja sitten aamuseiskalta. Sitten jatkuvat unet, ja aamupesut ym. ovat joskus siinä klo 9-10 aikaan. Nautiskelen itsekin pitkistä aamuista, en ole halunnut kokeilla mitään kello 8 nousemista.

Vauva nukkuu ja on hereillä eripituisia jaksoja päivällä, mutta noin 3 tunnin välein viimeistään syö.

Iltaisin on sitten ne kuuluisat iltaimut, eli haluaa olla tissillä vaikka pari tuntia, yleensä tunnin tai puolitoista tuntia onkin. Ja olen antanut ns. imutella samaa tissiä, sillä ennen klo 22 nukkumaankäymistä syö sitten vielä ns. täyden tissin.

Vauvalla on nyt hieman mahavaivoja. Itsellä oli melko hankala keuhkokuume, niin voisikohan johtua siitä kun antibioottien jälkeen maidonkoostumus voisi olla hetkellisesti eri ja maha ei ole tottunut. Mutta joo, mahavaivat ovat melko pienet siihen nähden, mitä on tullut luettua muiden masuvaivaisten kertomuksia!! Vähän kurnaa.

On ihanaa seurata kun viikoittain tulee uusia taitoja =)
 
Huh huh. Meillä poitsu säikäytti eilen kun kunnon raivarin aikana huomasin pojan nivusessa patin! Oltiin just kylvetty ja hoitopöydällä kuivatessa huomasin että ompa turvoksissa nivunen ja painellessa tuntu patti. Päätettiin kuitenki katella että mihin patti +pojan hepuli kehittyy. Poitsu rauhottu ja kun katottiin uudestaan nivusia niin patti oli poissa! No nivustyrä se taitaa olla mutta pitää soitella aamulla neuvolaan että miten toimitaan. Leikkaus on edessä :/ mulla itellä on leikattu nivustyrät lapsena ja mun äidillä useammat tyrät ja muutenkin äidin puolen suvussa on noita tyriä ollu.
Nyt mietin vaan että voikohan tuo tyrä ollakin syynä kipuitkuihin eikä massuvaivat? Onko kellään kokemusta?
 
Meillä ei sillai henk koht kokemusta, mutta naapuri kertoi, että oli puolivuotiaaksi saakka ihmetelly poikansa kipuitkuilua ja neuvolasta oli ensin laitettu koliikin piikkiin ja sen jälkeen oli syytetty hampaita, kunnes oli huomattu että nivustyrä ja jouduttiin leikkaamaan kiireellisenä!! Sen jälkeen lapsi oli muuttunut ihan toisenlaiseksi!! Just toissa päivänä oli puhetta.. Toivotaan että teille menee kaikki pikkuisen kans hyvin.. :)))
 
meijä neiti kyl aikalailla kans ymmärtää yön ja päivän, mutta aamulla joskus 5 aikaa se rupee tapittaa ja hymyilee et josko seurustellaa.. sillo yleensä jätän vauvan vieree että saa nukuttua, ku oma koppa ei kelpaa jos ollaa purteenä. kyl se yön iha hyvin nukkuu omassa kopassa mut aamut on sit jo eriksee.. pitänee yrittåä ettei vauva nuku kauhee myöhää enää päikkäreitä, jos se nyt mitää auttaa.. täytyy kokeilla..
 
pikkukoo: Joo, käytiin viime viikolla Kuokkalan perhekahvilassa. Tykkäsin kyllä, vaikka toki ei ihan ekalla kerralla niin "kehdannut" mennä juttuihin mukaan. :) Mutta se nyt on ihan omasta luonteestani johtuvaa. ;) Siellä oli kyllä kivasti porukkaa ja muitakin vauvoja oli. Siellä on sellaista yhteistä puuhastelua jonkin verran, ohjelma löytyy yhdistyksen kotisivuilta, mutta enimmäkseen sellaista vapaata seurustelua tosiaan. Itsellä aika meni sitten enimmäkseen esikoisen touhujen seuraamiseen. Tällä viikolla ei päästy, kun meni siellä isyyden tunnustamisessa vähän enemmän aikaa, kun piti vielä maistraatissa poiketa mokoman asian takia, jotta saadaan paperit ajoissa ensi viikon kastetilaisuuteen! Mutta käy ihmeessä tuolla, mekin varmasti taas ensi viikolla. :)
 
Täällä on opittu hymyilemään! :) ON myös alettu syömään kahden tunnin välein yöllä päiväsajan lisäksi, joten eipä tule hirveästi kirjoiteltua foorumille... Miehellä kesti vähän tottua vauva-arkeen, aluksi ensimmäiset kuusi päivää kotona oli ihan hirveää säätöä (ja äreilyä) ja töiden alettua ekat kolme työpäivää myös. Eilen mies sitten sanoi, että vauva-arki on vähän niinkuin armeijan korvike, aluksi ripeähkö aamupala, sitten vaipan pesua ja sitten töihin. Töiden jälkeen heti hoitamaan vauvaa ja tekemään kotitöitä. Ja sitten taas sama toistuu uudestaan...
 
Täh? Siis pitääko jotain papereita toimittaa jonnekki maistraattii? En mä ainakaa esikoisen kohdalla mitää toimittanu vaa pappi hoiti sen puolen.. Reilun 2vk päästä ristiäiset ja pitääkö nyt siis äkkiä toimittaa jotain johonki?? :D
 
Vauva nukkunu koko illan ja varmaan heräilee tossa lähempänä puoltayötä valvoilemaan yötä vasten. Täällä siis rytmit ihan sekasin. Toinen on vasta reilu 2 viikon ikäinen, enkä raaski väkisin herättää. Onko tälle rytmin vaihtamiselle mitään konstia, kun on kyse noin pienestä vauvasta?
 
Tiutsi: Siis ne isyyden tunnustamispaperit, kun eletään avoliitossa, toimittaa se lastenvalvoja maistraattiin. Mutta meidän piti käydä ne itse viemässä, jotta voitiin sopia, että soittavat, kun paperit saa hakea. Postitse ei meidän kappale olisi ehtinyt välttämättä meille ennen ristiäisiä. Ja pappi kuulemma tarvitsee sen nähtäväkseen ennen kastamista. Sen maistraatin kotiin lähettämän paperin, johon täytetään ne lapsen nimet yms., toimittaa toki pappi sitten eteenpäin. Mutta kun lapselle ei voi antaa kuin oman vanhemman sukunimen, ja näissä tapauksissahan isä ei ole vanhempi virallisesti ennen kuin on tunnustanut isyytensä, niin siksi tällainen show. Vaikken kyllä muista, että esikoisen kanssa olisi mitään moista paperia papille näytetty. Kastettiinkin kyllä eri paikkakunnalla, että josko eivät siellä olleet niin tarkkoja. :D
 
Luin huvikseni vauvaopasta, jonka ystävällisyyttäni otin mukaan, kun neuvolatäti sen kaivoi kaapista, että n.3kk ikään asti vauvalla on täysin oma rytmi eikä siihen oikein voi vaikuttaa.. Siksi se lepäily on tärkeätä, kun vauva nukkuu ja kotityöt pitää jättää sivummalle..
Täällä on ainakin yks, joka rikkoo "sääntöä" joka päivä ihan alusta asti.. Ei tule lepäilystä mitään, kun "oho tuolla nurkassa on koirankarvoja", "ai niin nyt olisi hyvä väli tiskata", "niin ja lattiakaan ei ole pesty ja kun tuo vauva tuossa nukkuu.." :smiley-chores011

Ja mies kyllä on "kieltänyt", mutta kun ei hänkään mitään taloustöitä tee, kun ei ne tiskit ym. häntä samalla tavalla haittaa.. :oops:
Eli joulua odotellaan, jos vaikka meikkivoidekin säästyisi sitten silmien alta, kun menee kylille :laughing002
 
Sama juttu, mä en voi olla tekemättä kotitöitä sillä välin kun vauva nukkuu.. Ja vaikka olen suunnitellu päikkärit, ajattelen aina et no mä äkkiä hoidan ton ja sit vielä ton ja sen jälkeen vauva jo herääkin!! Nyt alkaa tosiaan tuntua et lyhyillä yö unilla mennään kun viis viikkoa on takana.. :P eilen olin jo ihan kiukkuinen illalla kun väsy paino sen verran päälle.. Kaadoin sen sitten miehen niskaan!! Ja sen on vaikee tajuta miks mä en vaan jätä niitä kotitöitä tekemättä.. Mut rasittaa tosi paljon olla päivästä toiseen kotona ja katella kaikkia hommia, jotka on rästissä..
 
ah, tänään nukuin yhteen asti, kun mies otti aamuimetyksen ja muitten aamutoimien jälkeen vastuun vauvanhoidosta. (lue: nukutti syliin ja roikku netissä laps sylis) mut oli kyllä ihanaa nukkua! eilen illalla olinkin melkosen kireellä päällä, et onneks mies sit ite tajus, että nyt toi äippä tarvii unta. No, nyt jaksaaki sit tehä niit kotitöit vauvan nukkues ;)
 
Meilläki on ukko ottanut iltaisin nyt lisää osuutta vauvan hoitamiseen. Eilen kiikutti nukkumaan ja pääsin käymään piiiitkässä ja lämpimässä kylvyssä. Toissapäivänä hän hoiti vauvan kylvettämisen, minä en tosin osannut ottaa sitä levon kannalta vaan menin sähläämään ja neuvomaan viereen. Sain tosin ihania kylpykuvia <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top