PiPaNat
Kommentoinnin ninja
Vaapukkamaa, luulen että juurikin tuo, että teillä on jo kaksi lasta on se este miksi teitä ei enää julkisella hoideta. Käsittääkseni se on valtakunnallinen tapa/ohje. Olisiko se teitä aikaisemmin hoitanut hoitaja ollut tietämätön tästä?? Kuulostaa kyllä kummalliselta mutta en muutakaan keksi. Täällä on kuultu aikaisemminkin samankaltaisia tarinoita, ensin luvataan hoitoihin pääsy ja sitten yhtäkkiä vedetään matto jalkojen alta ja hoitoihin pääsy evätään juuri sen takia että on jo kaksi yhteistä biologista lasta. Voimia!!
Me puhuttiin suht avoimesti lasten saamisen vaikeudesta kun esikoista yritettiin ( yritettiin 5v.). Minulle lapsettomuus oli kova paikka ja en vain kestänyt sitä "eikö olisi jo aika tehdä lapsia" kyselyä. Lähipiiri tiesit oikeastaan alusta asti tilanteesta. Anopille se oli tuttu juttu koska hänen kaksi muutakin lasta ovat tarvinneet hoitoja lasten saamiseksi. Hän ei hirveästi siis reagoinut. Omat vanhemmat olivat vähän tietämättömiä koko hoidoista ja niiden kulusta eivätkä ikinä oikein niistä kyselleet ellei itse kerrottu. Olivat vain onnellisia että on keinoja joilla meitä voidaan auttaa. Yksi lähipiirin ihminen pyytelin kovasti kyselyitään anteeksi kun kuuli tilanteestamme. Hän sanoi, ettei kysy enää ikinä mitään lapsiin liittyvää ellei itse kerrota. Se oli minusta kohteliasta!
Tuleehan asiasta vielä enemmän konkreettisempaa kun siitä puhuu lähimmäisille ääneen ja monenlaisia tunteita varmasti risteilee kaikkien mielessä. Aihe on niin arka että jos siihen joku jotain asiatonta menisi kommentimaan niin aika vaikeaa sellaista olisi anteeksi antaa.
Onko teillä Vaapukkamaa kaksi edellistä tullut luomusti?
Me puhuttiin suht avoimesti lasten saamisen vaikeudesta kun esikoista yritettiin ( yritettiin 5v.). Minulle lapsettomuus oli kova paikka ja en vain kestänyt sitä "eikö olisi jo aika tehdä lapsia" kyselyä. Lähipiiri tiesit oikeastaan alusta asti tilanteesta. Anopille se oli tuttu juttu koska hänen kaksi muutakin lasta ovat tarvinneet hoitoja lasten saamiseksi. Hän ei hirveästi siis reagoinut. Omat vanhemmat olivat vähän tietämättömiä koko hoidoista ja niiden kulusta eivätkä ikinä oikein niistä kyselleet ellei itse kerrottu. Olivat vain onnellisia että on keinoja joilla meitä voidaan auttaa. Yksi lähipiirin ihminen pyytelin kovasti kyselyitään anteeksi kun kuuli tilanteestamme. Hän sanoi, ettei kysy enää ikinä mitään lapsiin liittyvää ellei itse kerrota. Se oli minusta kohteliasta!
Tuleehan asiasta vielä enemmän konkreettisempaa kun siitä puhuu lähimmäisille ääneen ja monenlaisia tunteita varmasti risteilee kaikkien mielessä. Aihe on niin arka että jos siihen joku jotain asiatonta menisi kommentimaan niin aika vaikeaa sellaista olisi anteeksi antaa.
Onko teillä Vaapukkamaa kaksi edellistä tullut luomusti?
Meistä jokaiselle jo soisi sen onnistumisen. Tsemppiä ja voimia jaksaa eteenpäin 